lauantai 31. toukokuuta 2014

Palautelomake

Nyt on se aika vuodesta, jolloin kaipaisin lisää palautetta Hopeanuolen Tomodachiin liittyen ja parhaiten se tapahtuisi alla olevan lomakkeen kautta.

Vastausperiaate voi olla kysymysten mukainen, muttei kuitenkaan rajoittua vain niihin.

Blogi
1. Mikä mieltä olet yleisesti ottaen blogista? Millä tavalla blogi on mielestäsi kehittynyt, jos vertaa aiempiin vuosiin? Onko se monipuolinen ja tarjoaako erilaista sisältöä? Osaako blogi ottaa huomioon lukijat ja heidän tarpeensa? Onko aiheiden ilmestymistahti sopiva?

Sisältö
2. Minkälaista sisältöä blogi kaipaisi? Haluaisitko aiheesta x kerrottavan enemmän? Mitä mieltä olisit mahdollisista esittely- ja tietoteksteistä? Mistä niitä tehtäisiin? Minkälaisia ideoita sinulla olisi anime-klippeihin ja itse videoihin liittyen? Kaipaisitko tietynlaisia näkökulmia aiheisiin? Millaisia? Vastaavasti toivepostauksia ja muita sisältöideoita voi heitellä tähän sillä laitan ne etusijalle.

Muuta
3. Onko blogista koitunut ongelmia kuten viruksia? Ovatko kaikki linkit ja kuvat toimineet normaalisti? Onko jotain mitä haluaisit yllä oleviin sivuihin päivitettävän? Ylläpitäjän sivu on myönnettäköön erittäin suppea. Jos olet selaillut blogia ja pisimpiä tekstejä on ns. lyhennelty "lue teksti loppuun"-muotoon miten olet sen kokenut? Hyväksi vai huonoksi? Mitä mieltä olet siitä, että kommentteja valvotaan häiriköimisen varalta? Miten blogia voisi kehittää eteenpäin (esimerkiksi Facebook-sivuilla, yhteistyöllä tms)?

Paranneltavaa/kehittämistä/kritisoitavaa/muuta huomioitavaa? Kerro.

Kiitos palautteestasi!

Bannnerista sen verran, että se tulee kesän aikana muuttumaan ja tarkoituksena olisi katsoa millaisia ideoita voi toteuttaa siihen liittyen.

torstai 29. toukokuuta 2014

Kuukauden

Huhtikuun puintia parhaimpien palojen ja katsausten parissa.


Kuukauden uusi sivusto
Viime kuussa Facebook-sivu Vain Ginga jutut aloitti toimintansa Ginga's Springin ylläpitäjän toimesta. Facebook-sivusto ansaitsee erityistä kehua ja kunniamainintaa, miten Vain Ginga jutut tuo erilaisten kuvien kera Hopeanuolen ja samaistumisen tunteen jaettavaksi. Itse olen jo pidempään toivonut Gingasta jotain vastaavaa nähdessäni kaikenlaisia humoristisia memekuvia.

Kuukauden uusi Ginga-blogi
Akan ylläpitämä Nagareboshi Gin blogi starttasi käyntiin huhtikuun loppupuolella. Ginga-blogeja ei ole järin nyt ilmestynyt uusia, jolloin on hyvä toivoa että niitä ilmestyisi ja että ne ne pysyisivät pystyssä mahdollisimman pitkään.

Kuukauden fanitarina
Ohun sotureiden ylläpitäjä Yuki kirjoitti kymmenen luvun verran tarinaa Ginin kolmikosta, joka etsiskelee Sakuraa Japanin alppien vuoristosta. Tarina etenee sopivaa vauhtia, ympäristökuvaus on kaikin puolin rikasta ja Tiibetin koiriin on keksitty mielenkiintoisen mystisiä elementtejä. Tiibetin koirat on yksiä parhaimpia fanitarinoita, joita on kirjoitettu ja kertomus onkin aivan omassa eroavassa sarjassaan.

Kuukauden kohua herättänyt uutinen
Anime-lehti tiedotti, että Orionin ensimmäinen osa on päättynyt jolloin ajateltiin tarinan mahdollisesti loppuvan kokonaan. Vielä ei ole selvinnyt, miten Orionille tulee käymään. Mutta tämän yhteydessä on puhuttu kokonaan uudesta sarjasta, joka juhlistaisi GNG:n 30-vuotisuutta!

Kuukauden manga-paljastus
Weedin 30. osassa paljastui, että Shougun on käännetty kenraaliksi/(31. osassa Yukimuran syöttäneen Pepen vanhempien lihaa Weedin poppoolle).

Kuukauden musiikkivideo
Kuukauden suosikkimusiikkivideoni Gingan saralla on ehdottomasti GDW - Falling inside the black niin musiikin kuin klippien osalta. Kyseessä siis Skilletin kappale.

Kuukauden blogikommentti
Hopeanuolen Tomodachi ylistää kaikkia vastaantulleita positiivisia kommentteja, mutta uusimmista kommenteista etenkin seuraava on jäänyt mieleen. "Moi! Oon lueskellut sun Hopeanuolen Tomodachi-blogia, ja täytyy sanoa että on mielenkiintoista luettavaa. 8) Toivottavasti jaksat vastaisuudessakin kirjoitella Hopsusta ja kumppaneista."

Kuukauden mietintä 
Kuukauden aikana olen miettinyt tarvittaisiinko Gingalle ihan oma aktiivinen foorumiroolipelinsä ja jos idea saisi kannatusta, miten sitä lähdettäisiin toteuttamaan.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Ylistystä kerrakseen

Olen jäänyt toteamaan, miten fandomin puolella tapahtuu aivan liian vähän kehumista ja hyvän palautteen antamista toisille faneille. Näin ollen halusin jakaa sitä parille ihmiselle syystä tai toisesta. Miksei vaikka kaikkia voisi kehua mikäli ihmisiä tuntisi edes vähän paremmin ja joista olisi tullut täten muodostettua jonkinlaisia käsityksiä.

Tarkoituksena ei ole suinkaan muita kehumalla kerjätä itselleni kehuja, joten pois se minusta.

Uru
Uru kuuluu ilman muuta miellyttävimpiin ihmisiin, keitä olen tavannut ja syy piileneen hänen persoonassaan. Uru on hyväntahtoinen, asiallinen ja omaa oikeanlaisen suhtautumisen asioihin. Hänen mielipiteistään johtuen olen juuri saanut huomata, että asioilla on monta puolta. Uru osaakin esittää asioita niiden oikealla laidalla, jolloin hyvä henki välittyy.
Uru on tehnyt merkittävästi Gingan eteen: vaikuttanut GNG:n suomimangan etenemiseen, luonut mahdolliselle Orion tai Weed animelle adressin sekä kuljettaa postilaatikkoihimme ainutlaatuista keräilytavaraa. Tällaista työtahtia pitää vain ihailla ja arvostaa.
Ihailen Urun kykyä kirjoittaa ja ilmaista mielipiteitään ja pidän sitä mielenkiintoisena, miten Uru onnistuu yllättäämään kerta toisensa jälkeen aivan uusilla faktoilla/pohdinnoilla/näkökulmilla joita ei voi aavistaa etukäteen. Mutta pitäneen neitiä kehua erinomaisesta huumorintajusta ja hyvästä suosikkihahmosta, Hougenista.
Minulle Uru on tajunnan räjäyttävä persoona ja sitä käsitystä lisää se, miten Uru on kestänyt roolinsa paineita hyvin.

Äffä
Äffä alias kaimani on merkittävästi vaikuttanut omilla mielipiteillään omaan fanitukseeni. Kaimani mielipiteistä ryhdyin nimittäin ensimmäisiä kertoja miettimään Gingan toista puolta. Sitä miten voisin löytää sieltä arvoja, omia näkemyksiä ja merkityksellisyyttä elämään. Siitä muutoksesta, jos mistä olen kiitollinen ja se selittää yhdellä tapaa oman faneuteni jatkuvuutta.
Äffä on ruokkinut minussa sitä puolta, että ajattelen Gingaa automaattisesti eri asioissa tai löydän sen niistä tavalla tai toisella, jolla on on ollut melkoisen lähentävä ja hullutteleva vaikutus.
Äffällä on myöskin erinomainen huumorintaju ja Pinkkinuoli on fandomimme parhautta. Arvostan kaimassani sitä, miten hän yrittää ajaa fanien ja Gingan asioita eteenpäin yhdistyksen muodossa. Tärkeänä tulee myös Äffän selkäranka ja halu selvitellä asioita.

Anttu
Anttu löysi jokunen aika sitten Gingan uudelleen ja siinä samalla hän toi bloginsa kautta ilmi uusia asioita ja suhteensa kehittymistä. Sitä minulla on ollut ilo seurata ja Hopeatiikerin kautta moni on päässyt sisälle näihin asioihin.
Voisin pitkälti kehua Anttua juuri samasta hyväntahtoisuudestaan ja olen monta kertaa huomannut Antun avuliaisuuden sekä sen miten paljon hän ottaa ihmisiä huomioon, välittävästi.
Anttu on uskomaton piirtelijä ja graafisesti lahjakas, kun pelkästään katsoo allekirjoituskuvia tai bannereita.

Houndy
Mikäli minulla on ollut ongelmia tekniikan tai foorumin suhteen, Houndyn puoleen on voinut kääntyä ja apu/tieto on ollut ajankohtaista sekä ammattimaista.

Nuoret ja uudet fanit
Uusilla ja nuorilla faneilla on se ihana vaikutus, että näen heissä itseni ja kuin uudelleen sen, millaisia ne Gingan ensimmäiset ihanat hetket olivat. Samalla olen voinut intoilla sarjasta sellaisten kanssa, jotka ovat faneuden jatkeita ja antaa itsestänikin jotain.

Heru
Heru on varmaan miljoonakolmesataatuhattakaksisataaviisikymmentäneljä kertaa auttanut minua koodaamisessa, oli kyse sitten foorumista tai blogista. Täytyy sanoa, että se helpottaa mielettömästi omaa elämääni kun on joku jolta kysyä näitä asioita. Eli ei tarvitse pelätä blogin kaatumista tai asioiden olevan mahdottomia sen takia ettei tässä yhteydessä osaisi koodata. En voisi ajatellakaan kenenkään muun palvelleen ja auttaneen minua niin hyvin kuin Herun, joten kiitos siitä. Ennen kaikkea pidän hienona yhteistyön jatkumista vielä roolipelaamisenkin jälkeen.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Tulevaisuuden pelot

Suomessa eletään Gingan kulta-aikaa, sillä sarjoja saadaan suomeksi ja aktiivista toimintaakin syntyy. Asioille on tyypillistä niiden muuttuminen, jolloin suhtaudun huolella ja epävarmuudella seuraaviin asioihin, kun mietin tulevaisuutta.

Fanien perheiden perustaminen
Tulevaisuus tulee muuttumaan siltä osin, mten vuosien saatossa fanit alkavat perustamaan omia perheitään. Tällä hetkellä tiedän kaksi fania, joilta kummaltakin löytyy yksi lapsi. Syy miksi olen hieman huolestunut siitä on se, millainen vaikutus perheen perustamisella on. Varsinkin kun oma fandomimme on naisvaltaista, jolloin mietityttää tämän seuraukset. Jääkö omalle faneudelle ja keskustelulle aikaa ja millaiseksi se tulee muuttuumaan?

Gingan suosion huima laskeminen
Gingalla on ollut hyvät edellytykset menestymiseen Suomessa jo dubbauksista lähtien. Mahtaako sarjan suosio romahtaa, kun mangat ja muu Takahashin tuotanto saadaan omalle äidinkielellämme? Sulkeeko se ympyrän vai saammeko me fanit enää mitään uutta irti Gingasta? Pidän kuitenkin sarjan kääntämistä suurena mahdollisuutena, jos verrataan sitä japaninkielisten mangojen aikaan. Kaikki saavat tietoa ja uutta ilmettä suomennoksista, joista keskustella. Mutta silti mietityttää miten hyvin esimerkiksi keskustelut pysyvät yllä ja kiinnostuttaako sarja uusia faneja sitten 20 vuoden päästä.

Yhteydenpidon menettäminen faneihin ja kiinnostuksen kuoleminen
Foorumi toimii hyvänä paikkana uusin ihmisiin tutustumille ja jokuseen olen tutustunut paremmin. Olen huolissani siitä pysyykö esimerkiksi oma yhteydenpitoni riittävänä näihin ystäviin. Tietysti tätä voi ylläpitää keskustelemalla, mutta viekö elämä sitten muuten erilaisiin suuntiin. Etenkin jos ajattelee, että kiinnostus sarjaan loppuisi kokonaan ystäviltäni ellei itseltänikin.

Takahashin kuolema
Vuosien aikana hahmojen eri ääninäyttelijöitä on kuollut, jolloin mietinkin itse tekijän kuolemaa. Takahashi on siinä 60-vuotiaan ikäinen, jolloin sarjoista ja miehen iästä kantautuu huolta. Uskon kuitenkin vahvasti, että Takahashi saa sarjansa päätökseen (mikä pelottaa myös yhtenä tekijänä). Mutta ehkä pääasia onkin itse tekijän kuolema joka nimenomaan sulkee ympyrää ja on muuten raskasta ajateltavaa. Takahashi on kuitenkin oman elämäni tärkeimpiä henkilöitä, jolloin voisi viitata omien läheistensä menettämisen pelkoon.

Sivustojen häviäminen
Monia vanhoja nettisivuja on poistunut käytöstä (tästä lisää tulevina kuukausina), mutta niitä muistellaan silti. Olen huolissani siitä miten erinäköisiä sivustoja: blogeja, fani-, FB-sivuja ja foorumeita tulee poistumaan. Nettisivut kuuluvat nimenomaan Gingan perintöön ja sarjan eteenpäin levittämiseen. Lisäksi jos esimerkiksi Kaksoissolan foorumi poistuisi vaikuttaisi se faneihin ja siihen millaisia ryhmittymiä syntyisi. Voisivatpa fanit olla edes jotenkin yhtenä joukkona tulevaisuudessakin.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Shirobe

Yakaguchi Takaon tekemä kaksiosainen manga muistuttaa jonkin verran GNG:n juonta. Japanin vuorilla, Anin kylässä liikkuu karhu ja metsästäjät suunnittelevat lähettävänsä parhaan karhukoiransa sen perään. Mutta, hän on raskaana! Tässä mangassa sankari onkin naaras.

Ensimmäisillä sivuilla näytettäisiin puhuvan kevään myöhään tulemisesta Ani-kylään, joka sijaitsee Ohun vuorijonon suunnilla. Tämä on sitä aikaa, jolloin luolissa elävät karhut alkavat herätä talviuniltaan ja yhtä karhuista Matagin porukka tarkkaileekin vuorilla. Matagi-metsästäjät osallistuvat koirien kera metsästykseen. Moni metsästyskoirista saa surmansa metsästäessään O-itazu-karhua.

Kylässä on syntymäisillään kuusi pentua, joita Shingo katselee ukkinsa kanssa. Himeä ja hänen pentujaan tarvitaan O-itazun voittamiseen ja kaksiko uskoo ensimmäisen pennun olevan uros, Shirobe. He saavat kuulla miten metsästämässä olleille kävi ja kun Shingo haluaisi lähteä mukaan, muistuttaa se kohtausta jossa Daisuke ei pääse mukaan koska se ei ole tarkoitettu lapsia varten. Tässä vaiheessa halutaan, että Hime tekisi karhusta lopun. Miehet yrittävät suostutella ukki-Geniä, mutta siitä ei tule mitään naaraskoiran ollessa raskaana. Samalla paljastuu, että yksi heidän kasvattamistaan koirista, Aka kuoli metsästysretkellä.

Karhua nimetään Kobudawaraksi, koska se näyttää siltä kuin kantaisi riisiäsäkkiä selässään. Pedon painon on puhuttu olevan siinä 300 kg.

Seuraavana päivänä Gen suuntaa vuorille ja näkee karhun vastakkain jonkun koiran kanssa. Mutta ei ole tietoa siitä, kuka hän on. Shingo ilmestyy ukkinsa vierelle ja käy ilmi, että koira on kaikesta huolimatta Hime. (En voi tarkalleen sanoa enempää tulevista tapahtumista kuin tekstin perusteella, koska palvelu on maksullista jolloin kuvia ei näe). Ilmeisesti jonkin aikaa luultiin koiran kuolleen, mutta Hime löydetään myöhemmin elossa ja selvinneenä taistelun jälkeen. Hieman myöhemmin synnytys voi käynnistyä, mutta valitettavasti synnytys ei mene niin hyvin ja naaras menehtyy. Mutta Shirobe saadaan synnytettyä.

Kahden viikon kuluttua Shirobe saa edesmenneen äitinsä kaulapannan itselleen ja alkaa vahvistua kuukauden kuluessa. 

Kylässä ei tapahdu järin mitään ihmeellistä kuin kyläläisten keskustelua ja siinä paljastuu mm. Murata-aseen käyttö. Kylästä katoaa Tanukin? äiti ja häntä lähdetään etsimään Shiroben kanssa vuorilta kaiken päättyessä hyvin.

Syksy koittaa ja Shirobe on kasvanut vahvemmaksi. Viimeisissä luvuissa päädytään metsään, jossa Shirobe kohtaa karhun ja kyläläiset alkavat suunnitella karhun tappamista. Ilman kuvia on vaikea ymmärtää kaikkea, mutta näyttäisi siltä että Sanshirou keksii suunnitelman, jonka mukaan he ainakin yrittävät estää sen ettei karhu haista aseita. Lisäksi karhu näyttäisi suuntaavan kohti vesiputousta tietäen aikoen itse kuolla ja vievänsä Shiroben mukanaan. Ihmiset onnistuvat pelastamaan Shiroben, jonka jälkeen se jatkaa elämää vuorilla normaaliin tapaan kun karhu ei ole enää uhka.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kantani elitismiin

Palauteosion puolella minua pyydettiin ottamaan kantaa elitismiin ja siihen ilmeneekö sitä fandomissa. Ymmärrän sanan seuraavasti: "Elitismi on uskomus tai asenne, jonka mukaan eliitin varakkuus, kyvyt, lahjakkuudet tai muut ominaisuudet asettaisivat heidät muiden ihmisten yläpuolelle ja jonkun tietyn alan huipulle. Elitismin mukaan näiden ihmisten mielipiteet ovat muita arvokkaampia ja tärkeämpiä ohjenuoria sosiaalisessa kanssakäymisessa."

Kun olen keskustellut aiheesta muutaman tuttavan tai ystävän kanssa on myönnetty selkeästi, että Ginga-fandomissa ilmenee elitismiä. Näiden keskustelujen lisäksi olen kuullut perään huudeltavan tietyistä henkilöistä ja siitä että Hopeanuoli-faniyhdistys olisi juuri elistien hallitsema ryhmittymä, jolloin yhdistykseen liittyminen ei kiinnostaisi. Olen myös nähnyt fanien keskinäisiä riitoja, jolloin on lähdetty fandomista esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuden kohtelun takia.
Se on myönnettävää, että kaikkialla on elitismiä ja omassa elämässäni olen törmännyt siihen enemmän kuin sata kertaa. Suuri itseään ylivertaisena pitävä parhaimmisto päättää siitä, mitä asioita tehdään, millä tavalla ja millaiset roolit kullakin on. Muilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa ja uskotaan arvostuksen tulevan pelkän aseman kautta. Onneksi meidän fandomimme ei ole tällaisen elitismin äärimuoto.

Mitä tulee faniyhdistykseen en oikein usko, että se olisi elitistien muodostama ryhmittymä. Yhdistys yrittää tehdä kaikkensa uusien jäsenten houkuttelemiseksi ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jos kyseessä olisi elitismiä silloin suljettaisiin kaikki ulkopuoliset ympäriltä ja heidän apuaan ei hyväksyttäisi missään muodossa. Se on kieltämättä totta, että eri seikat vaikuttavat siihen pääseekö vaikuttamaan. Jos on useampi ihminen, jolla on ns. paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niin muodostuu ryhmittymiä. Tässä kohtaa näen sen täysin selkeäksi ja ymmärrettäväksi keinoksi ja tavallaan tuo ryhmittyminen ei ole edes tahallista vaan luonnonmenetelmä. En uskoisi siis ihmisten jättävän ketään ulkopuolelle, vaan jääminen tapahtuu muista seikoista. Ymmärrän silti mihin asioihin tuo väite perustuu ja ettei sitä ole ihan huvikseen keksitty.
Itse asun Pohjois-Suomessa tällä hetkellä, jolloin tiedostan että vaikuttamisen mahdollisuuteni ovat erittäin rajalliset. Tällä tarkoitan sitä etten voi vaikuttaa toisella puolella Suomea tapahtuviin asioihin ja sijoittumiseni ei vedä kiinnostusta muuhun vaikuttamiseen, jos yhdistyksen aktiviteettia ajatellaan. Mutta olen voinut vaikuttaa Internetin kautta esimerkiksi sivustojen ja foorumin toimintaan muiden mielipiteideni lisäksi.

Oikeastaan siitä on juuri puhuttu, että ketkä saavat järjestää tapahtumia ja muita vastaavia. Mielestäni se on tullut hyvin esille, että kaikki voivat halutessaan tehdä näin. Mutta silti tapahtumat ovat kuin tiettyjen ihmisten harteilla, jolloin kyse ei ole siitä ettei saisi vaan ettei asioita uskalleta tehdä. Lisäksi jos aiemmin ei ole miittejä suunnitellut on se varmasti järjestäjälle haasteellista järjestää mukava ja tekemistä piisaava miitti. Paineet ovat siis kovat, jolloin on helppo ymmärtää molempien tilanteiden puolet. Tuttuja miittien järjestäjiä ei siis voi syyttää siitä, etteivät he tee tilaa muille miiteille ja miittaajille.

Tässä vaiheessa tekstiä en ole oikein vieläkään vastannut itse pääkysymykseen. Koen ymmärtäväni miksi ryhmittymiä on, mutta niistä ei ole välittänyt sellaista "olemme parempia kuin te" henkeä. Ehkä olen sitten enemmän kokenut elitismiä yksittäisistä ihmisistä ja tilanteista eli en varsinaisista ryhmistä ja niiden toiminnasta.
Minun on ehkä vaikea havainnollistaa mitä tarkoitan, koska en ole mikään täydellinen fani ja en haluaisi varsinaisesti yleistää sanomisillani. Voi olla myös että omat havaintoni ovat perustuneet ihan vääriin asioihin ja/tai ne ovatkin tapahtuneet tunnepohjalta.

Toisinaan koen yksittäisesti niin, että omalla pärställä tai asemalla olisi merkitystä. Eli kun tiedetään aseman olevan hyvä niin silloin esimerkiksi etenemis-, pääsemis-, tms. mahdollisuudet ovat parempia. Siis jos lähdetään siitä lähtokohdasta, että löytyy ihmisiä jotka haluavat tehdä ja vaikuttaa asioihin niin näistä seikoista johtuen valinta voi vähän perustuakin suosintaan ja omiin suhteisiin. Samalla tavalla voi herätä ajatusta siitä miten saatettaisiin kilpailla faneudessa, siinä mitä ollaan saatu aikaan ja ellei jopa arvostella faneja &  heidän fanittamistaan.
Vaikka ymmärränkin fanien olevan samanarvoisia, minusta tuntuu että eri ihmisiä arvostettaisiin kuin tavallista enemmän ja se voisi tapahtua itsensä tai muiden kautta. Kyse on siis nimenomaan ylenpalttisesta ja jumalallisesta arvostamisesta eikä sellaisesta normaalista. Mutta samalla pääsemme siihen ilkeyteen, jolloin toiselle voi sanoa ihan mitä vain kun tuntuu siltä. Kysyn vaan että millä oikeudella ja miksi? Mihin keskinäinen kunnioitus on kadonnut?

En tiedä oikein miten kommentoisin ominaisuuksien ja kykyjen turvin yläpuolelle nousemista. Vaikka asema olisi kohonnut näistä syistä en näe sitä toisaalta negatiiviseksi siitä syystä, että silloin ollaan kumminkin tehty yhteistä hyvää ja nimenomaan sen itsensä takia eikä siksi että "olen lahjakas tässä ja tuossa joten näytänpä sen muille"-tyyppisesti. Koska tällä toiminnalla on niin suuri merkitys voi helposti ryhtyä ajattelemaan, että oltaisiin muiden fanien yläpuolella vaikkei se olisi ollut ns. perimmäinen ajatus. Toiminnasta ollaan riippuvaisia ja se vaikuttaa olennaisesti kaikkiin. Ehkä sitä ollaankin jollain tasolla yläpuolella (= lue tavallisesta poikkeavassa asemassa), mutta ei sillä tavalla ettei kukaan esimerkiksi pääsisi mukaan. Sekin tuntemus tuosta voi toki tulla sivullisen silmin kuin että ruvettaisiin suurentelemaan itseään tärkeään asemaan peilaten.
Nyt kun ajattelen niin tuntuu sinänsä oudolta, että tällainen toiminta olisi elitismiä jos tarkoituksena on ajaa kumminkin yhteisiä asioita vaikka siinä piilee omaa hierarkisuuttaan. Rehellisesti sanottuna elitismiä ajatellessa tulisi myös painottaa sitä, että silloin ns. elitistit uskovat heidän taitojen turvin olevan yläpuolella ja mielipiteiden olevan tärkeimpiä. Jostain syystä en ole oikein nähnyt, että ihmisillä olisi tällaisia uskomuksia, mutta jokaisen mielipide voi olla merkittävä ohjenuora. Tai saattaahan tässä olla sitäkin, että asema vaikuttaa esimerkiksi siihe miten mielipiteisiin suhtaudutaan.
Kun mietin elitismiä yleisenä käsitteenä olen huomannut esimerkiksi senkin, että elitisteillä voi olla taipumus kiertää yhteiskunnan sääntöjä & luoda omiaan ja asema on tuottanut heille erityisoikeuksia. Kuitenkaan sitä en rinnastaisi Gingan fandomiin.

Sanoisin etten ole elisti sillä minulla ei ole kykyjä tai taitoja, joilla olisin ihmisten yläpuolella (= tavallisesta poikkeavassa asemassa) eikä bloginikaan tee minusta sen erikoisempaa ihmistä. En myöskään usko millään tavalla omaan parempiarvoisuuteen ja löydän enemmän tekijöitä itseni aliarvioimiseen fanina. Mutta olenko elitisti jos pidän ns. vaikuttavien ihmisten työtä merkittävänä?
Näen siis ison ristiriidan siinä mitä elitismi on koska ns. poikkeava asema ei minulle tee varsinaisesti kenestäkään elitistiä. Mutta en kuitenkaan sulje sitä pois etteikö nuorempia faneja voitaisi syrjiä, keräilijöitä haukkua ja elitismi aiheuttaa muita ongelmia nimenomaan hierarkisuudessa näiden kahden aseman välillä.
Se on totta, että usein puhutaan Gingalla olevan huonoin fandomi. Mutta onko siinä kyse siitä, että on tullut kohdelluksi väärin/ei ole päässyt mukaan vai mistä katkeruus juontuu? Millaisia kokemuksia teillä on?

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Erot animeen (Weed, neljäs osa)

Eroavaisuuksia sarjasta alkuperäisen version pohjalta perustuen Weedin neljänteen osaan.

Taistelu Kaibutsun kanssa jatkuu
Kaibutsu on odottanut rotkon toisella puolella, kun Ohun soturit ovat todistaneet oman soturuutensa hyppäämällä rotkon yli. Weed on etunenässä hyökkäämässä, mutta hirviön hampaat läpäisevätkin Jeromen lihan. Smithin käskyllä on positiivista vaikutusta GB joka ei ole mangassa niin pelkurimainen. Englanninsetteri on jopa saanut rinnalleen useampia hyppykumppaneita, kun animessa ne olivat Kenin ja Kagetoran rinnalla.
Kaibutsu pakenee Torahampaalle kun animessa Weed ja muut menivät linnakkeen luo suoraan rotkon hyppäämisen jälkeen.

Sasuke törmää Giniin, Johniin ja Akameen
Sasuke lähtee seuraamaan Giniä luullessaan koiraa Weediksi. Animessa Ginin joukko törmää Hookkiin ja pelastaa sen Neron kätyreiltä. Kohtauksessa shiba antaa kolmikolle tietoja liittyen Sakuran liikkeisiin, jolloin esimerkiksi ympäristö on tässä versiossa erilainen.

Hougenin näyttäytyminen ensimmäisen kerran
Nero kertoo johtajalleen Ginin ryhmän nöyryttäneen häntä, johon Hougen vastaa repimällä uroksen jalat irti ja virtsaamalla Neron päälle. Animessa Hougen viiltää Neron kurkun auki ja jo tässä vaiheessa Weed ja hänen ystävänsä ovat ehtineet kaataa Kaibutsun.

Northin kuolema
Mangassa Jerome kertoo hieman tarkemmin teknikkastaan tappaa Kaibutsu: ammattitappajat asettuvat aukon suulle. Robert iskee oikeaan jalkaan, Rocker vasempaan, Heuler hyökkää ylhäältä ja Jerome puree valtimon poikki.
North lähtee johdattelemaan Weediä Torahampaaseen ja hän ei huomaa pimeydessä edessään kyhjöttävää hirviötä. Kaibutsu tappaa Northin hetkessä: tässä versiossa pään repimällä ja animessa viiltämällä kurkkuun.
Weed ja Kaibutsu näkyvät hetken ajan suuaukolla, mutta putoavat Torahampaan uumeniin. Ken ja Kagetora lähtevät auttamaan. Kunnes Smith korjaa voiton kotiin.

Reika ja Ginin auttaminen
Manga on hieman nopeuttanut tilannetta sillä se ei näytä Reikan ensin törmäävän Giniin ja muihin ulkosalla. Vaan Reika kuskaa niille ruokaa tietäen piilottelemisen seuraukset. Mutta naaraan isän taustaa on silti valoitettu samalla tavalla. Tässä vaiheessa muut Hougenin alaiset ovat huomanneet koirat kun animessa Rocketin veljekset  hoksasivat sen. Näemme siis uuden hahmon Gonin.

Smithin kuolema
Smithin kuolema on siitä erilainen, että Ohun soturit ehtivät jutella koiran kanssa vielä viimeisillä hetkillä. Hämmentävänä asiana tulee mm. Smithin sanat: "Tein sen, mikä oli pakko.. en pettänyt omiani tarkoituksella.. Gin, minä Smith.. en koskaan lakannut olemasta taistelutoverisi.."

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hougenin viimeiset hetket

Olen jo aiemmin kertonut pitäväni Hougenin mangakuolemaa parempana versiona. 30. osan manga onnistui herättämään uudenlaisempia ajatuksia itse kohtauksesta. Nii-in. Kumpi on toteutuksena parempi, jos kuolema jätetään kokonaan ulkopuolelle.

Animessa Hougen on onnistunut palaamaan Torahampaalle ja luomaan kaaosta ympärilleen. Lukuisat koirat hyökkäilevät turhaan ja Ryoa on helppo käyttää ehtojen sanelemiseen. Mangassa panttivangin paikkaa pitää Mel ja tilanne on esimerkiksi siitä erilainen, että koirat uskaltavat enempi hyökkäillä. Vähitellen siirrytään vesistön luota tuonnemmas ja kahden johtajan taistelu saa viimein alkaa.
Kummatkin versiot ovat siitä samanlaisia, että henget ilmestyvät sotureille, Weedin luullaan hävinneen/kuolleen, edesmenneiden soturien mylvintä kuuluu ja Weedin päätös Hougenin kohtalosta on sama: tanskandoggia ei tapeta.

Jos mennään animen puolelle pidän sitä tyylikkäänä, että Weed lähtee Torahampaalta vastustajansa kimppuun. Se luo tietynlaista auktoriteettiä Weedin osoittaessa olevansa paikan pääjehu. Juokseminen tuo vauhtia kohtaukseen ja onnistuu hämäämään Hougenia: Weed hyökkääkin aivan toisella tavalla kun esimerkiksi mangassa liikkeitä voi lukea paremmin etäisyyden takia.
Mangassa pidän siitä, miten tarkasti ja huoliteltusti liikkeet on kuvattu. Lisäksi kun kertoja selostaa osapuolia ja varsinaista taistelutilannetta on mittelöön aivan erilainen tuntuma. Näin ollen taistelu herättää ja kerää sivustaseuraajien tunteita: Hiro muistelee Johnin kuolemaa ja Rocketkaan ei ole unohtanut veljiensä kohtaloa. Se jos mikä nostaa vimmaa päästä taistelemaan itse.
Mangassa on käytetty upeaa ja kuvaavaa symbolismia, mikä korostaa tässä tapauksessa Hougenin voimakkuutta vihollisena. Vaan näkeepä Weedkin taistelun yhteydessä äitinsä ja muut varhaiset ajat.

Kun mietin asioita mistä en pidä animessa on se vähän vaikeampaa. Puutteellisuudet ovat pitkälti niissä asioissa mitä varsinainen manga tarjoaa kuvaamisen ja yksityiskohtien osalta. Esimerkiksi aaveiden ilmestyminen animessa ei ole niin hieno kuin mitä mangassa. Hougen joutuu kohtaamaan uhrinsa oikeasti mikä on pelottavaa ja on hienoa, että useammaltakin irtoaa joku sitaatti.

Kuten jo kävi ilmi niin minusta on outoa, että tuosta pitää vielä siirtyä varsinaiselle taistelupaikalle. No, oikeastaan se on pieni juttu. Mutta ehkä tuollainen ylimääräinen sähellys tylsistyttää enemmän, kun taistelu seuraa sen jälkeen. Eli mangassa on juuri huonoa se ettei hahmojen kokoamiselle jää oikein aikaa ja varsinainen taistelupaikkakin on mitäänsanomaton Torahampaan räjäyttämisen jälkeen. Tällöin tuosta on mielestäni hävinnyt esimerkiksi Suuren taistelun osallisuus ja henki. Kyoshiro ärsyttää minua kummassakin versiossa, mutta en pidä siitä että hahmo menee tekemään kaivuri-iskuaan. Animen taistelutilanne on enemmän vakavampi ja sitä kunnioitetaan ettei taisteluun puututa.

Eniten minua mietityttää näissä versioissa Hougen. Animessa tanskandoggia syyllistetään ja kuritetaan Ginin hampaiden kautta. Mutta mangassa sen lisäksi Hougen kyynelehtii ja huutaa armoa. Tanskandoggi on siis sellaisessa tilassa, jota ei pysty edes pitämään hahmolle mahdolliseksi. Tällaista alentumista Hougen vaati muilta, mutttei olisi itse kuitenkaan koskaan muiden tallaamana.
Hougenin käytös on siitä kaksipiippuinen juttu, että hän luottaa Weedin "anna armon käydä oikeudesta"-malliin ja tavallaan hyödyntää sitä pelastuakseen. Eli voiko tuosta toisaalta sitten ajatella edes Hougenin murtumista. Manga antaa taistelun vaikutuksista huomattavasti inhimillisemmän kuvan, jolloin kehon alennustilan voi ymmärtää. Se mikä vielä enemmän tekee vaikutuksen on se, että kohtauksen jälkeen Hougen on jaloillaan ja kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehkä sen takia koenkin ettei tuossa varsinaisesti edes onnistuttu nolaamaan Hougenia tai horjuttamaan häntä muutenkaan.

Viimeisillä minuuteilla Hougen yrittää estää oman kuolemansa ja animessa koira on kavunnut Torahampaalle, jolloin Hougen voisi onnistua ylläpitämään edes jonkun aikaa valtiuttaan. Mikäli voimat vain riittäisivät. Eivät siis huonoja suorituksia, jos kuolemia ei mene ajattelemaan.

Pidän ehkä animessa myös enemmän Ginin osallisuudesta. Hän tulee kesken taistelun ja puhuu pojalleen karhukoirista. Mangassahan paljastuu, että Gin testasi Weedin oikeudenmukaisuutta. Ja siitä muodostuukin kysymys kummanlaisen Ginin fanit haluavat nähdä? Hougenia tappavan vai armahtavan? Animessa voisin uskoa tappavan roolin toimivan paremmin. Pääseepähän Weed kertomaan oikeudenmukaisuudesta, jolloin Ginin kanta alkaa olla se ja sama.

Tämä on tiukka, mutta annan päätöstä tehdessä painoa Hougenille. Animen versio oli hahmolle ominaisempi ja yhtenäisempi toteutus.

torstai 8. toukokuuta 2014

Animen ja mangan erot (GNG, osa 5)

Hopeanuolen manga eroaa yksittäisissä kohtauksissaan animesta, jolloin onkin vuoroa katsoa mitä erovaisuuksia GNG:n viides manga tarjoaa.

Rikin ja Johnin taistelu
Mangassa käydään viimeinkin paljon puhuttu Rikin ja Johnin taistelu, joka menee väistelemiseen kunnes saksanpaimenkoira luovuttaa suosiolla uudelle johtajalleen. 

Ohun soturit löytävät Lloydin kuolleena
Kun Ohun soturit päättävät lähteä Mossin perään törmäävät ne kuolleeseen koiraan, jonka Sniper on tappanut. Itse asiassa siitä oli vain hetki, kun dobermanni ja Hyena olivat olleet paikalla ja menneet ääniä kuunnellessaan piiloon. Yksi Mossin laumalaisista löytää myös ystävänsä kuolleena ja näkee Benin joukon matkaamisen. Siitä jos mistä Sniper on tyytyväinen. 

Edellisessä osassa Lloyd ja Jaguar tulivat myös animesta poiketen viemään viestiä Benin porukalle ja Mossin pojan jolkotellessa verisenä ei ollut niin selvää tunnistiko Akatora/joku muu laumasta koiran.

Gin ja Smith
Sniperiä karkuun lähteneet Gin ja Smith ovat hypänneet putouksen viemäksi, mutta mangassa he ovat takertuneet puunoksaan. Gin onnistuu kiepauttamaan ystävänsä turvaan ja tässä kohtaa Smith osoittaa kiitollisuutensa henkensä pelastamisesta. Mukana on myös vitsailua siitä, onko Smith laskenut alleen jolloin matka voi jatkua. Animessa kaksikko säntää suoraan Mossin ja muiden luo, mutta mangassa he käyvät ensin Greatin ja Jaguarin luona tiedustelemassa missä muut ovat.

Lukumäärissä eroa 
Yritin katsoa oliko animessa eroa Mossin ja Benin lukumäärien suhteen, mutta muistin harhaan. Mutta näitä kahta versiota verratessamme löydämme lukumääristä laumojen yhdistymisen jälkeen eroavaisuuksia. Manga nimittäin sanoo Benin joukkoihin kuuluvan 70 koiraa, mutta anime puhuu että koiria olisi yhdeksän kappaletta enemmän. Oikeastaan yhteenlasku on kummaa, jos manga kertoo Mossilla koiria olevan 32 ja Benillä 12.

Muuten manga on aika samoilla linjoilla animen kanssa paitsi, että Benin eloonheräämisen jälkeen tiikeriveljekset uhittelevat Mossin joukolle laumaan liittymisestä ja Mayan nimi paljastuu mangassa paremmin.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Orionin loppuminen?

Viime kuussa Animelehti tiedotti, että Orionin ensimmäinen saaga olisi virallisesti päättymäisillään eikä tietoa jatkosta ole. Päättyykö Orion tähän vai saako se vielä jatkoa? Kuinka paljon? Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että Animelehti ei ole ollut mikään paras lähde sillä muuta tietoa on ilmennyt. Ensimmäinen saaga näyttäisi loppuvan, mutta eri todisteet taas tuovat esiin että Orion jatkuisi vielä.

Uusien seikkojen ilmestyttyä minun tuli kirjoittaa aiheesta hieman eri tavalla uudelleen. Aiemmin olin miettinyt enemmän Orionin loppumisen mahdollisuuksia, mutta nyt minun oli otettava huomioon esimerkiksi käytyjä keskusteluita.

Orionista ilmestyi muun muassa alla oleva mainos, joka puhuu hyvin vahvasti suosittujen sarjojen ensimmäisestä osasta ja siitä ettei tulisi jättää väliin legendan lopun päättymistä. Mainoksen puhetyyli siis viestii, että jatkoa voisi odottaa vaikka ensimmäinen osa päättyykin. Toisekseen olen kuullut puhuttavan, miten Takahashi aloittaisi "uuden sarjan" kesäkuun tienoilla, joka olisi sitten jatkoa Orionille. Sen olisi tarkoitus juhlia GNG:n 30-vuotisuutta.

Aluksi luulin Orionin loppuvan ihan kokonaan ja pidin sitä ymmärrettävä, kun sarja ei ole mitenkään suosittu edeltäjiensä jälkeen jatko-osan jatko-osana. Lisäksi oli huomioitavaa, miten Orion on hyvin Weed-sarjaa muistuttavassa tilanteessa. Eli oltiin ryhdytty jo käymään taistelua ja lopettelemaan sarjaa.
Minulle Orion ei ole vaikuttanut ollenkaan huonolta sarjalta, vaikka olen löytänyt kritisoimisen varaa toistuvista seikoista. Esimerkiksi siitä miten tulivuoren purkautumisen jälkeen isä ja poika ovat erillään ja yritetään löytää toisiaan. Hajalla olo on siis voinut sekoittaa ja tehdä itse juonesta pitkäveteistä, jolloin välillä on ollut vaikea ymmärtää erilaisten ryhmien keskinäisiä taisteluita. Mutta ehkä se on sitten niin, että mangaa olisi pystyttävä lukemaan suomeksi ennen kuin voi suoralta kädeltä ryhtyä tuomitsemaan.
Mutta olen kuitenkin juonikuvioista nähnyt ettei Takahashi ole ihan kylmiltään lähtenyt Orionia tekemään. Yksi esimerkki tästä on itse Masamune, jonka voimat tulevat mielestäni esiin uskottavalla ja positiivisella tavalla. Juonellahan taas on perää Sengoku- ja Azuchi-Momoyama-kausiin ja Date Masamune on huivipäisen vihollisemme esikuva. Weedin jälkeen olen jäänyt kaipailemaan eräänlaista Johnia taustalle, jolloin olenkin Takahashille kiitollinen Andysta.

28. osassa Masamune yritti käydä Weedin kimppuun, mutta tulikin iskeneeksi tassunsa Yamabikoon. Seuraavan osan sivuista käy myös ilmi, että Ohun soturit olisivat Masamunen kimpussa ja yhdessä vaiheessa Weed juoksee herraa kohti. Tätä taistelua olinkin juuri miettinyt ja huomannut ettei Takahashi todellakaan laita taistelua Masamunen ja Orionin välillä. Mitä sitä suotta, eihän Weedin poika nyt voisi kävellä arvovallan yli jos hänen isänsä olisi se pöydänpää ja olisihan se aika latistavaa edellisiä karhukoirasukupolvia ajatellen, jos Orion voittaisi Masamunen ZTB:llä. Jostain syystä en kuitenkaan luota siihen, että Orionin jäisi vain hiljaa istumaan ja seuraamaan tilannetta. Hän siis voisi yrittää sekaantua taisteluun ja ellei jopa menettää henkensä. Mutta tähän olen menettänyt kokonaan uskoni sillä se ei olisi kannattavaa, jos sarja aikoo vielä jatkua. Vai kertoisiko Orion muista pennuista? Se ei toimisi.

Olen kuullut, että joihinkin japaninkielisiin tiivistelmiin perustuen (Iso spoiler) Masamune aikoisi tappaa itsensä puremalla mahaansa. (Spoiler päättyy) Menetelmä hymyilyttää minua siksi, että tässä on jälleen onnistuttu kiertämään Weedin moraali. Eikö Weediä tosiaankaan nähdä tappamassa? ZTB:tä hän taitaa vetää Masamunea vastaan, mutta siihen se jääkin. Tuo ole kuitenkaan vielä täysin varmaa, vaikka koen sen selittävän Masamunea hahmona. Häviäminen voisi tuottaa sille ninjana niin suurta häpeää, että se tyytyisi tuollaiseen ratkaisuun. Itsetuhoisuus kuitenkin masentaa, kun ajattelee miten muu lauma jäisi vain pällistelemään.

Tein "loppumisen" yhteydessä itselleni selväksi, etten haluaisi sarjaa jatkettavan enää uusilla vihollishahmoilla. Mutta minua silti mietityttää, että nouseeko Tenka astetta suuremmalle tasolle nyt kun Masamune on kukistettu. Alkutaipaleilta minun oli helppo uskoa niin, mutta Sanadan kanssa säätäminen taas on herättänyt kysymyksiä siitä millä puolella Tenka onkaan. Ja mitä se edes voisi saada aikaan? Hypnotisoisi Ohun sotilaita yksi kerralleen ja pääsisi siirroittain maailmanherraksi. Tenkan toiminnan haluan joka tapauksessa nähdä mikäli toinen saaga menee tuohon suuntaan. Tässä vaiheessa käsite uudesta sarja onnistuu vain hämäämään, jolloin en edes välttämättä usko Tenka-pahikseen. Mitä jos Orion onkin loppunut kokonaan ja uusi sarja on jotain aivan muuta?

Mitenhän se Takahashi oikein aikoo juhlistaa GNG:n 30-vuotisuutta? Se saa oikeastaan uskomaan, että jotain lupaavaa olisi vielä tuloillaan. Voisiko se olla mahdollisesti GNG:n hahmoihin liittyvää? Ainakin Crossin taustoja on nyt mukavasti selvitetty, jolloin muille GNG:n hahmoille voisi tehä jotain kohennusta. Toistaiseksi kyseisten hahmojen rooli ei ole ollut kovin suuri, mutta tavallaan on tuntunut että Takahashi on tässä vähän taipunut. Ehkä nytkin kun sarjalle tulee vuosia täyteen.

Eniten minua kiinnostaa se, että minkä pituiseksi Orion tulee venymään suosionsa takia jos oletetaan uudella sarjalla olevan jotain tekemistä Orionin kanssa. Toinen saaga nimittäin näyttäisi tuovan nostoa sarjalle, muttei välttämättä odotetulla tavalla. Ehkä juuri siitä johtuen en näkisi Orionia kuudenkymmenen mangan pokkarina. Neljäkymmentä tuntuu vielä jotenkin mahdolliselta riippuen kuinka hyvin Takahashi onnistuu aikeissaan.
Olen itse asiassa hieman helpottunut siitä, ettei tieto ollut niin paikkaansapitävää. Tämä johtuu siitä haikeudesta mikä syntyy, kun ajattelee menneitä vuosia Gingan kanssa. Toki fanitus ei kuole tähän, mutta tuntuisihan se oudolta saada sarjalle viimein piste. Joskus tuo onkin kyettävä ottamaan vastaan, mutta ehkä itse en ole vielä siinä vaiheessa. 
Yllä oleva meme-kuva voi kuvata toisaalta sitä miten odottelemme kärsimättömästi mahdollista Orion animea ja tieto sarjan jatkumisesta voi aiheuttaa kunnon "FUU"-fiiliksen animea toivoessa. Samalla tuntuu kuin ettemme saisi mangaa suomentamisessa kiinni, mutta lähdemme silti uuteen sarjaan vauhdikkaasti sukeltaen.
Ennen virallista loppumistaan olisikin hyvä, jos Orion onnistuisi tarjoamaan vielä koukuttavia hahmoja niin niiden vanhempien kuin uusimpien hahmojen kera. Hàluaisin myös selvittää muutamia hahmoihin ja Gingaan liittyviä aukkoja/seikkoja, vaikkei se kaikkien kohdalla mahdollista välttämättä olisikaan. Niitä ajatella tuntuisikin oudolta, jos uudella sarja ei olisi mitään tekemistä Orionin kanssa.

Mahdammekohan nähdä uudessa sarjassa karjalankarhukoiraamme vai onko se ajatus kokonaan haudattu?

perjantai 2. toukokuuta 2014

Saraba! Kita no Ookami

Shonen Jump Specialissa on Takahashin Saraba! Kita no Ookami niminen tarina, jossa on GNG:n tarinan tyylisyyksiä.

(c) Arano
Tarina sijoittuu Meiji-kauteen (1868-1912) jolloin oli vielä japaninsusia. Tarkemmin ajateltuna Hokkaidossa sijaitsevaan Sapporoon ja siellä olevaan kylään. Kaksi poikaa, Ichiro ja Kazuo ovat menneet ulos metsästäkseen ja tarkoituksenaan tutkia kantautuvia suden ja karhun ääniä. Yllä olevassa kuvassa voimme huomata susilauman taistelevan karhua vastaan. Pojat näkevät sen, kuten paikalla olevat sudenpennutkin (peuran takana). Kahakka oli syntynyt siitä, kun sudet olivat tappaneet peuran ja karhu yritti varastaa sen. 

Seuravaassa kohtauksessa Ichiron äiti, Matsukichi kertoo ruskeakarhun hyökänneen. Ilmeisesti hänellä on haavoja eri puolella kehoa.

Pojat kävelevät metsässä ja tuttu musta irokeesi-/tupsumainen susi on lähettyvillä. Sudella on iso haava selässään ja se ei näytä pitävän pojistakaan. Ichiro tarjoaa sudelle jotain syötävää, jolloin susi suhtautuu ystävällisemmin. Kazuon mielestä heidän pitäisi tappaa susi ja hän onkin ottamassa veistä esiin, mutta Ichiro saa sen estettyä. Susi saa nimekseen Chibi.

Yksi kylän miehistä ilmestyy ja huutelee poikien perään. Mies kertoo Ichirolle karhun haavoittaneen hänen äitiään. Ichiro palaa muiden luo ja ihmiset keskustelevat siitä mitä pitäisi tehdä. Matsukichi on luultavammin saanut hoitoa sillä häntä ei enää näy sängyllä makaamassa. Chibillä on rauhoittava vaikutus Ichiroon, joka on kuitenkin ahdistunut ja ampuu sen takia nuolia seinään.

(c) Arano
Chibi vaistoaa jotain ja alkaa haukkua oven lähettyvillä. Ovella odottaa karhu, joka tappaa yhden vanhemmista (klaani) ja lähtee Kazuon perään. Mutta Ichiro ampuu nuolen, jolloin pedon huomio kiinnittyy poikaan. Taistelu jatkuu hytin ulkopuolella lumessa ja Chibi tulee Ichirolle avuksi.

Chibi hyökkäilee ja yrittää purra karhua kuonoon. Mutta karhu iskee suden maahan ja lähtee Ichiron perään. Samainen mies joka tuli aiemmin kertomaan Ichirolle tämän äidistä, iskee keihään karhun selkään. Mutta yksi isku kaataa hänet maahan.

(c) Arano
Kaikki on toivotonta, kunnes Chibi alkaa ulvoa ja susijoukko rientää paikalle. Käy ilmi, että Chibi on susijohtajan poika. Sudet taistelevat karhua vastaan ja pian peto on yhtenä verisenä möykkynä maassa. Sudet ulvovat voitolleen ja Chibi ei oikein tiedä jäisikö Ichiron luo. Hän kuitenkin lähtee lauman perään.

Keihään heittänyt mies puhuu Ichirolle ja kertoo lauman johtajasudesta. Tarina sijoittuu Meiji-kaudelle ja niihin aikoihin kun Hokkaidonsusi kuoli sukupuuttoon. Sudet olivat suuri uhka, jolloin niitä tapettiin ja myrkytettiin. Ichiro katselee taivaalle, sudet katoavat jälkeä jättömiin.

Muuta?
Tarina on ilmestynyt Weekly Shōnen Jumpissa ja Super Jump Specialissa tammikuun 20:nä päivänä 1979 Shueishan toimesta. Tarinan voi myös löytää vuonna 1981 ilmestyneestä Otoko no Tabidachista extrana kuudennesta mangasta. Super Jump Speacial on isompi kuin normaalit Shōnen Jumpit ja GNG:n puhelinluettelopainokset. Siinä on nimittäin 602 sivua ja itse Saraba! Kita no Ookami on 36-sivun pituinen. 5 niistä on värillistä, 13 oranssisävyistä ja 16 sinisävyistä.

torstai 1. toukokuuta 2014

Hopeanuolen lautapeli

*Viime tammi-helmikuun tienoilla Ginga.fin kauppaan oli tullut GNG:n lautapeli. Siinä yhteydessä en ruvennut sitä ostamaan, kun rahaa olin tullut käyttäneeksi Weedin pyyhkeeseen. Hinta tuntui myös aluksi kovin suolaiselta, mutta päätin siinä yhteydessä että jos minulle tulee samanlainen tilaisuus uudelleen. Ostan lautapelin. Huhtikuussa sain hankittua lautapelin samaisesta kaupasta uuden tilaisuuden tultua.

Jännitin pakettia odotellessa monia asioita: olinko nyt mennyt tilaamaan ajattelemattomasti, milloin peli saapuisi ja kuinka hyvin se menisi. Muutaman sydänkohtauksen ehdin saada ja hermostua postilaitokseen, joka ei jaa perjantaisin kuin päiväpostin. Maanataina taas ei oltu ehditty lähettää ilmoitusta postiin tulleesta paketista, jolloin odottelua lisättiin vielä päivällä.

Paketin saadessani ihmettelin suuresti sen kokoa, vaikka olin hyvin tietoinen lautapelin koosta. (Kenties Sukka olisikin postittanut minulle jotain aivan muuta.) Mutta kyllähän sitä rupeaa kuvittelemaan koon olevan edes hieman isompi kuin saamiensa tietojen ja kuvien perusteella.

Edestä.
Toiselta puolelta.
Sivulta.
Sivulta.
Lautapeli oli kuin uutta vastaavassa kunnossa ja siinä ei ollut juuri mitään moitittavaa. Pientä vanhuuden kulumaa tietysti löytyi, mutta se on ihan ymmärrettävissä kun iäkkäästä tuotteesta on kyse. Hyväkuntoisuuteen liittyen oli hienoa, että osia löytyi vielä niiden alkuperäisistä pakkauksistaan.

Sisältöä tarkemmin tutkiessani koin lautapelin hieman ahtaaksi näin tumpelökätiselle ihmiselle kuin minä. Reunoissa olevia muovisia piikkejä ja vastaavia aloin helposti pelkäämään siltä kannalta, että teloisin siihen vielä esimerkiksi onnenpyörää tai taulua. Koko olisi siis voinut olla edes hivenen isompi, jotta pelin kuoreen vetäminen olisi helpompaa. Toinen asia mikä säikäytti oli itse lautapeli ja sen avaaminen. Se oli moneen osaan taitettu, jolloin aloin aluksi ihmettelemään että miten saan oikeat kuvat oikeille puolille.

Peliosat olivat kuin uusia, jolloin niitä käsissä pyöritellessä silmään ei iskenyt mitään ärsyttävää. Tahrojen määrä lautapelissä oli myös melkoisen olematon ja silloinkin ne sijaitsivat reunoilla ja muilla ei niin huomattavilla alueilla haaleasti.

Postaukseen otin kuvat niin, että etten irrotellut kortteja ja muita toisistaan. Mutta heti sen jälkeen irrotin ne, jolloin alkoikin olla ongelmia sen kanssa miten kaiken saisi mahdutettua sisään. Etenkin onnenpyörä oli ongelmallinen nuolensa kanssa. Mutta kyllähän tuon sai menemään, kun painoi sitä alaspäin.

Muoviset piikit siis jäivät ärsyttämään ja koin pirulliseksi etenkin kortit ja laatat näiden irrottamisen jälkeen. Kortteihin ja laattoihin nimittäin jäi n. millin tai kahden kokoinen ohut valkoinen osa ja niitähän ei saa millään pois osia tuhoamatta. Harmikseni lautapelikään ei pysy kovin hyvin yhdessä ilman, että pidän siitä kiinni. Kenties neljään taittamisella olisi ollut toisenlainen tulos kun omani on aika jämäkkä tapaus.

Mitä peli sisältää?
1 x pelialustan
5 x Akakabuto-osumakorttia
20 x Gin-korttia
20 x isompia Gin-kortteja
9 x pienempiä Akakabuto-kortteja
24 x hahmolaattoja
1 x Akakabuto-osumataulu
2 x pidikettä Akakabuto taululle
1 x Gin magneetin
1 x Riki kiekon (toisin sanoen hahmolaatta, mutta ympyrämäinen)
1 x Onnenpyörä/pyöritysalusta
4 x Gin-figuureja (kultainen, hopea, pronssinen, vihreä)
1 x Ohjeet (4-sivuinen)

Nippelitietoa
Pelin nimi japaniksi: 二子峠の闘い   ゲーム (Battle of Futago Pass Game)
Valmistanut: Bandai (1987)
Koko: 15,5 x 22 x 2,5 (B5)
Muuta: Peli kuuluu "Party Joy"-nimiseen lautapelisarjaan ja pelejä oli kaiken kaikkiaan 135 kappaletta. Lautapelissä on numero 69 ja se on pelin järjestysnumero. Nimi "Party Joy" tulee siitä, miten pelaaminen kesti tunnin tai pidempään neljällä pelaajalla. Pelit olivat erityisen suosittuja opiskelijoiden kesken.
Pelin tavoite: Kerätään sotilaita eri alueilta ja suunnataan vähitellen kohti Akakabuton kukistamista. Tärkeintä on pelitaktiikka: sinun tulee heittää Gin-magneetti magneettiseen tauluun. Se määrää kuinka paljon vahinkoa voit aiheuttaa Akakabutolle.

Lautapelin selkäpuoli.
Lautapelin etupuoli.
Ohjeita.
Ohjeita.
Ja lisää ohjeita.
Pelinappuloita.
Pyörä.
Gin magneetti & Akakabuto-osumataulu.
Hahmolaattoja.
Toinen puoli.
Pidikkeet Akakabuto-osumatauluun.
Akakabuto-osumakortteja.
Toinen puoli.
Molemmat.
Pienemmät Gin-kortit takaa.
Enemmän kortteja takaa.
Edestä samaiset kortit.
Isommat Gin-kortit edestä.
Samat kortit toiselta puolelta.
Akakabuto-kortteja.
Toinen puoli.
Lappuja.
Lappuja.
Taitettu lautapeli.
Ohjeiden etukansi.
Minulla on muutamia harvinaisuuksia kokoelmassani, mutta vasta GNG:n lautapelin saaminen tuntuu kunnolliselta keräilysaavutukselta kaikkeen aiempaan verrattuna. Mahtaako edes toista samanlaista kokemusta tullakaan?

GNG:n lautapeli on upea ja siinä on korkealaatuisia värejä tekemässä sarjaa eläväksi. Akakabuto on päässyt hyvin kuviin mukaan ja ilmeisesti jollain kortilla/laatalla surffaileva Gin on erittäin koominen. Hahmojen kuviointien värit eivät myöskään haittaa sen erityisemmin sillä siitä tulee vahvasti mieleen animen kuvakaappauksia eriävistä ulkonäöistä.

Peli on ajankohtaisesti sidoksissa GNG:n ensimmäiseen tulemiseen ja ei edes tarvitse olla kaikkia pienempiä osia, jotta lautapelistä voi nauttia tai kerätä sen itselleen.

Aiheseen liittyen
Hopeatiikeri - GNG-lautapeli
Lautapeli Tumblrissa
Fanin tekemä Weed-lautapeli

*Postauksen oli tarkoitus ilmestyä kuun lopulla, mutta sinne asti odottaminen vaatisi kärsivällisyyttä. Lautapelipostaus korvaa myös tekemäni videon, jonka teen vielä mieluummin uudelleen.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.