Helsingin reissu

Elokuun loppupuolella ilmoitettiin, että Yoshihiro Takahashi olisi tulossa Helsinkiin 15.9-18.9. Alkuun ajattelin, että no en varmaan "pääse" sinne tai kaikki järjestäminen olisi vain liian hankalaa. En ole nimittäin koskaan oikein pyörinyt: Helsingissä. Tampere, Kuopio ja Jyväskylä ovat minulle paljon tutumpia.

Lopulta aloin tuntemaan sydämessäni, etten voi vain millään jättää tällaista tilaisuutta välistä. Olen nähnyt Takahashin viimeksi Kuopiossa 2012. Ei olisi tietoa siitä, tulisiko Takahashille enää Suomen reissuja. Alkaahan herralla olla ikääkin.

Perjantaina oli liikuttavaa nähdä Instagramissa ihmisten kuvia Takahashista (mm. hornanhurtalla oli tällaisia stooreja). Siinä kohtaa Takahashin Suomeen tulo konkretisoitui. Kuopioon tuloa oli ehtinyt sulatella vähän pidemmän aikaa aikoinaan.

Varasin hotellit ja bussiliput aika piakoin tuon ilmoituksen jälkeen. Matkaaminen ei ollut mitenkään kallista kuin noin 60-63 e ja hotelliyö 80 e luokkaa.

Perjantaina 15.9. pääsin noin viiden aikoihin töistä. Sen jälkeen oli edessä miettiä pakkaamista ja eväiden ostoa. PurePlasticin olkalaukku sekä Hougen- ja John -pehmomaskotit lähtivät mukaani. Puin päälleni myös Dohatsutenin bändipaidan. Eipä sitä ihmeitä sinänsä tarvinut ottaa mukaan, laukulla ja yhdellä muovikassilla pärjäsin.

Onnibus lähti Oulusta kahdentoista aikaan illalla. Poikaystäväni heitti minut pysäkille autollani. Sitä ennen oli kieltämättä ollut vaikeaa pysyä hereillä, kun olin työviikosta niin väsynyt. Mutta onneksi suihkussa käynti ja eväiden syöminen auttoi asiaa. Oikeastaan oli ihan hyvä, että olin väsynyt. 9 tunnin matka Helsinkiin meni tosi nopeasti. Aika sateista oli koko ajomatka.

Olin Helsingissä noin yhdeksän aikaan aamulla. Kamppi löytyi nopeasti ja selkeästi. Oli huvittavaa, kun ei mennyt varmaan kuin 5 minuuttia saapumisestani, kun joku huuteli perääni, että pidänkö Gingasta. Viittasi siis laukkuuni, jossa komeili karhukoirien suku.

Hengailin Kampissa siis useamman tunnin. Alkuun kävin etsimässä vessat, sen jälkeen tutkin ylipäätään ensimmäistä kerrosta ja 4. kerrosta Muji-myymälän osalta. Siellähän se varsinainen näyttely oli ja sieltä ostettiin kyseiset nimikirjoitustaulut.

Söin eväitä ja meikkasin väsyneen ihoni piiloon. Takahashin pistettä laitettiin jo varhain kuntoon, mitä oli ihan kiva seurata.

10-11 välillä pyörin taas Mujin myymälässä. Otin paljon kuvia näyttelystä, videota TopSangyon pehmoista, jotka olivat myös esillä. Kuvasin myös Takahashin haastattelun, joka laitettiin sinne taustalla pyörimään. Haastattelu oli kokonaisuudessaan jotain neljän minuutin luokkaa. (Pitää tehdä tästä joku erillinen postaus tänne blogiin).

Olin selvittänyt hornanhurtalta, että myymälässä olisi kortilla maksamisen mahdollisuus. Tulin myös kysyneeksi, mitä kieltä siellä puhuttiin. Myyjät puhuivatkin hyvää englantia ja Antti Valkamakin oli paikalla vielä tulkkina.

Ostinkin 32 euroa maksavan kirjoituslevyn, yhden pinssin ja viisi eri postikorttia Takahashin Ginga-hahmoista. Oli hauskaa olla Antti Valkaman ja näiden myyjien tuijoteltavana, kun minulla oli Dohatsutenin paita päällä. Ymmärsin myyjistä, että he tunnistivat bändin. Nautin älyttömästi myös Antti Valkaman tapaamisesta. Olihan hän silloin Kuopiossa, kun hain Takahashilta nimmarin.

Koska olin niin ajoissa, pääsinkin olemaan nimmarijonossa kolmantena. Olikin mukavaa, että siinä odotellessa moni puhui Gingasta ja Takahashista. Jossain vaiheessa meitä ohjeistettiin menemään paremmin jonoon. 

Oma vuoro tuli tietysti ylllättävän nopeasti ja kyllähän moni siellä jännitti vähintään yhtä paljon. Tulkki (nainen), Takahashi ja Akitan Manga-museon johtaja olivat kiinnostuneita tästä paidastani. En ole ihan varma, oliko se nimenomaan Takahashi, joka ei tunnistanut tätä bändiä. Jälkikäteen ärsyttää, etten siinä hetkessä älynnyt selittää, kuka Dohatsuten nimenomaan on. Museon johtaja oli myös kiinnostunut pehmo-maskoteista. Taisi luulla muistaakseni Hougenia Hyeenaksi, jolloin selitin hahmojen olevan Hougen ja John. (Hän myös toimi kuvien ottajana paikan päällä.)

Minusta otettiin kaksi kuvaa. Onnistuin olemaan toisessa silmät kiinni, mitä sattuu minulle aika usein. Sen jälkeen sain kätellä Takahashia. Kun pääsin tästä tilanteesta pois, tuntui että sen jälkeen vähän pimeni. Jännitys pääsi vähän purkautumaan.

Oman vuoroni jälkeen jäin seuraamaan nimikirjoitustilaisuutta. Ihmisiä oli paljon ja monet jäivät kyllä katsomaan Takahashin perään. Moni tuli kyselemään minulta, mistä nimikirjoituslaatan sai. Joku tuli myös juttelemaan minulle englanniksi. Selitin kyseessä olevan Yoshihiro Takahashi, sarjan kertovan koirista. Tätä miestä nauratti laatassa olevien koirien ilmeet, olivathan ne hauskoja.

Välissä yritin saada Takahashista kuvia enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. (Minulla on mm. kuva, missä Takahashi raapii nenäänsä). Seurasin lauantain ensimmäistä nimikirjoitustilaisuutta siis siihen asti, että Takahashi oli lähtenyt. Takahashi meni syömään ylös ilmeisesti Mujin ravintolaan joskus kahden aikoihin.

Jäin itse joksikin aikaa hengailemaan hänen pisteelleen, kunnes kävin jälleen yläkerrassa Mujin myymälässä. Kävin ostamas pinssejä lisää, jos vaikka saisin kaikki hahmot kerättyä. Aiemmasta olin saanut Yamaton, nyt pinsseistä löytyi Gin, kolme Rikiä ja kaksi Yamatoa. Pinssit maksoivat 8 euroa kappale. Yamato tuntui olevan aika yleinen, mitä moni kirosi paikan päällä. Onneksi itse sain kaikki, edes sen yhden Ginin. Kävi myös hakemassa toisen nimikirjoituslevyn. Eipä itseäni se haitannut, vaikka kuva oli sama.

Eli lauantain toinen nimikirjoitustilaisuus sijoittui ajalle 15-17. Takahashia odoteltiin ja aika nopeasti meille ilmoitettiin, että hän on vähän myöhässä. Takahashi ei ollut vielä päässyt oikein syömään. Nyt olin jonossa paljon peremmällä joku 17.-19. Luonnollisesti toinen kierros meni paljon paremmin, kun oli jo kertaalleen käynyt. Erityisesti minulla jäi mieleen yksi fani, joka esitteli Weed-aiheista tatuointiaan. Siitä otettiin oikein kuvia ja kyllä se lämmitti Takahashin mieltä. Aivan ihana tilanne. (On tämä tatska Instassakin jossain).

Kun saavuin Takahashin luo, minulta kysyttiin haluanko sanoa jotain Takahashille. Pyysin sanomaan, että hänen sarjansa merkitsee minulle paljon. Liikutuin vähän itsekin siinä hetkessä. Oli ihanaa kätellä Takahashia uudelleen ja hän kiitti minua suomeksi. Takahashista välittyi niin paljon tunteita minua kohtaan, että se oli ikimuistoista. Hän ymmärsi, etten ihan huvikseen sanonut Gingan olevan minulle tärkeä. Siinä oli niin paljon syvempää mukana. 

Minusta otettiin toiset kaksi kuvaa. Tällä kertaa en jäänyt pahemmin seuraamaan tilaisuutta. Halusin päästä kunnolla syömään ja suunnata hotellille. Kävin kuitenkin vielä kertaalleen yläkerrassa ottamassa edes jonkinlaisen videon myymälän näyttelystä. Junk Vegan oli todella positiivinen kokemus ja sattui olemaan siinä lähellä kuten omenahotellinikin.

Sunnuntaina lähdin kahdeksan aikoihin Helsingistä ja Oulussa olin joskus puoli viiden aikoihin. 

Paikan päällä oli monia tuttuja (mm. Dee, hornanhurtta, tinojansson, silvermoon_ginga_collections). Olisi kai sitä enemmän voinut moikata ihmisiä. Olen tässä tullut vähän huonommaksi..

Helsingin reissu oli ehdottomasti parempi kuin silloinen Kuopion reissu. Tunnelma oli omalla tavallaan tiiviimpi, vaikka porukkaa oli paljon. Tällä kertaa sain enemmän aikaa Takahashin kanssa ja se oli henkilökohtaisempaa, jolloin kokemus lujitti entisestään suhdettani häneen. Eli kyllähän se tuo omat haasteensa, kun idoli asuu toisella puolella maapalloa, puhuu ihan eri kieltä ja ei ole pahemmmin missään sosiaalisessa mediassakaan. Onneksi nämä eivät ole mitään esteitä sille, miten paljon Takahashista ja hänen sarjastaan saan. Ginga  ja sen fandomi ei ole kuollut mihinkään.

Haastatteluni yhdistyksen jäsenlehdessä

Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehteen tehtiin juttu koskien Instagramissa olevia Ginga-aiheisia käyttäjätilejä. Minua haastateltiin siihen myös mukaan.

Juttu löytyy yhdistyksen jäsenlehden numerosta 18 sivulta 32 alkaen.

Vivy eli (Instagramissa hornanhurtta) pyysi minua, Anttua/Deetä ja Ginweed95 kertomaan omista tileistämme. Minä kerroin haastattelussa Ginga Sanomien Instagram-tilistä ja omasta keräilytilistäni, joka löytyy nimellä Kiatsuu.

Muut haastateltavat olivat luonnollisesti minulle tuttuja. Eipä Deeltä tai Ginweed95:ltä ole voinut näiden vuosien aikana välttyä, kun sama asia kerta yhdistää.

Haastattelun luettuani olin tyytyväinen siihen, miten hyvän ja monipuolisen kuvan se loi nimenomaan Gingasta Instagramissa. Rehellisesti sanottuna toivoisin vielä enemmän fanien ottavan Instagramia haltuun, kun se on nykyaikaisempi kanava siinä missä foorumit ovat ikävä kyllä jääneet.

Jaan itse siellä tosiaan uutisjuttuja, keräilyyn liittyviä juttuja tai juttelen ihan vain muiden fanien kanssa. Olikin hienoa, että Dee toi tätä fanitaiteen puolta esiin - Ginweed95 vuorostaan näitä arvontoja, jotka eivät taas "kuulu siihen mitä itse siellä teen."

Sain itse jutusta eräänlaista vertaistukea, koska siinä sivuttiin myös postamiseen/ylläpitämiseen liittyviä paineita. Oli lohduttavaa kuulla muiltakin, ettei aina vain luonnistu samalla tavalla. Vaikka kaksi muuta haastateltavaa oli minulle tuttuja, ei haastattelu heidän osaltaan jäänyt myöskään tylsäksi. Opin ymmärtämään Deen ja Ginweed95:n tilejä vielä enemmän.

Jännitin itse sitä, miltä haastatttelu tulisi näyttämään varsinaisessa fyysisessä koossa. Eli sainko sanottua tarpeeksi (ymmärrettävästi) tai selitinkö jopa liikaa.

Joitain juttuja olisin voinut hioa, mutta onhan se liika täydellisyys tylsää. Joka tapauksessa oli erittäin mahtava kokemus, joten kiitokset vielä siitä.

Shonen Jumpin canvas-taulu

Löysin joku aika sitten Buyeesta, Mercarin puolelta GNG-aiheisen canvas-taulun. Canvas-taulu oli ilmeisesti tehty joskus Shonen Jumpin 50-vuotistaipaleen kunniaksi.

Itse olen aina pitänyt erityisesti tästä kuvasta, joka taulun lisäksi esiintyy esim. GNG:n neljännen julkaisun kolmannessa osassa. Tällä kertaa vielä paremmin, kun kuva on vähän kauempaa.

Taulun ostohinta oli siinä 60 euroa ja siihen tuli postit sekä tullaukset päälle. Omasta mielestäni pääsin aika edullisesti, kun varmasti tästäkin voisi pyytää paljon enemmän.

Koko yllätti sillä mitat oli n. 23 cm x 16 cm. Keräilijöiden kuvien perusteella olin saanut kuvan paljon isommasta koosta, kun mittoja ei oikein näkynyt missään. Hauska yllätys, näppärän kokoinen.

Ehdottomastia jälleen yksiä erityisiä suosikkejani kokoelmassa. Ihanat värit, loppupeleissä vähän yksityiskohtia ja taulua on kokonaisuudessaan nautinnollista katsella.

Katsaus vuoteen 2022

En ole pariin vuoteen muistellut kuluneita vuosia Gingan ja sen fandomin osalta. Ehkä nyt olisi taas sen aika. Mitä tapahtui vuonna 2022?

Ginga Densetsu Noah jatkui japaniksi osin 14-17. Suomeksi saatiin osat 6-11. Takahashi lopetti Noah -sarjan ja aloitti uuden Ginga Shōnen Densetsu Dog Days -sarjan, joka kertoo mm. Takahashin omasta elämästä.

Fanemalta ilmestyi uusia Ginga-pehmoja ja pehmo-maskotteja, joita oli mahdollista ennakkotilata Faneman sivuilta tai Urumista. Hahmoiksi saatiinkin Riki, John, Akame, Ben ja tiikeriveljekset. (Muut olivat pehmoja, tiikeriveljekset pehmo-maskotteja.)

Marraskuun puolella käynnistyi vuorostaan ennakkotilaus pehmoista/pehmo-maskoteista koskien hahmoja Weed, Gin, Kyoshiro, Tesshin, GB ja Jerome. Weedistä tehtiin pehmo ja pehmo-maskotti. Ginistä pehmo, Kyoshirosta, Tesshinistä, GB:stä ja Jeromesta pehmo-maskotit.

K Production Gin-figuuri myytiin loppuun. Figuureja valmistettiin rajalliset 150 kappaletta.

Urumi siirtyi tukemaan sodasta kärsinyttä Ukrainaa, sillä kaupasta oli mahdollista ostaa/ennakkotilata kolmea eri Ginga-aiheista pinssiä. Näiden pinssien tuotot ohjattiin sitten Unicefille ja Revived Soldiers Ukraine’lle.

Vuoden loppupuolella Urumissa alkoi ennakkotilaus koskien kahta Ginga-aiheista t-paitaa. Toinen karhukoirien kuvalla ja toinen ryhmäkuvalla.

Manga Museo myi Ginin päällä varustettuja avaimenperiä/sateenkaarimerkkejä. Muuten nähtiin myös erilaisia tarroja, t-paitoja, avainnauhoja, nenäliinalaatikoita yms. uusina oheistuotteina.

Tesshinin ääninäyttelijä Kosuke Takeuchi menehtyi 45-vuotiaana 8.6.2022.

Takahashin 50-vuotisen uran kunniaksi Helsingissä järjestettiin Hopeanuoli-aiheinen näyttely 27.10-29.10.

Future Film toi japanilaisen Hopeanuoli-musikaalin Suomeen, se nähtiin mm. Finnkinossa 12.8.2022.

Entäs sitten yhdistyksen toiminta? 

Suomen Hopeanuoli-fanit ry täytti 10 vuotta. Sen kunniaksi yhdistys järjesti mm. piirrustuskilpailun, arpoi GDW-aiheisen keräilykorttien 2. sarjan buusteripaketin, GDW-figuurin, Hopeanuoli-värityskirjan, The First Wars -mangan ja Jerome-pehmon. Lisäksi Hopeapuotiin tuli myyntiin juhlamuki.

Suomen Hopeanuoli-fanit ry äänesti jälleen jäsenlehtien teemoista ja valitsi hallituksen kyseiselle vuodelle. Yhdistys oli mukana myös Hopeatorilla 12.8. Tuolloin oli japanilaisen Hopeanuoli-musikaalin ensi-ilta, jonka päätteeksi oli mahdollista ostaa Ginga-aiheisia oheistuotteita tai osallistua tietokilpailuun.

Yhdistys ennätti myös toteuttamaan fanitaidepohjaisen seinäkalenterin vuodelle 2023 ja se olikin ennakkotilattavissa 30.9 asti. Jonkin aikaa kalenteria oli mahdollista ostaa Hopeapuodista.

Sellainen vuosi. 

Merkittävimpinä asioina pidän ehdottomasti Hopeanuoli-musikaalia, Faneman uusia tuotteita ja yhdistyksen 10-vuotistaivalta siinä missä Takahashin 50-vuotistaivalta. Kiitos vuodesta 2022 ja varmasti tämäkin vuosi tulee olemaan yhtä hyvä.

Vähän Ginga Densetsu Noah -sarjasta (toinen osa)

Olen lukenut taas vähän eteenpäin Ginga Densetsu Noah -sarjaa osin 6-9. Eli tässä postauksessa vähän mietteitä noita osista.

6. osa alkoi lupaavasti kun Rocket pääsi aika suureenkin rooliin. Eli hänet nähtiin hyökkäämässä yksin Benion kimppuun. Samalla Rocket teki vähän pilkkaa Benion alaisista, kun ne eivät saaneet kiinni tätä nopeajalkaista borzoita.

En tiedä, olenko vähän pettynyt Benion osalta vai en. Omalla tavallaan minusta oli viihdyttävää, miten Rocket oli nopeutensa ansiosta vahvoilla "taistelussa" ja Benio ei päässyt edes hyökkäämään. Vähän jäin miettimään sitä, olisiko Benion nimenomaan pitänyt päästä iskemään, jotta siitä olisi saanut kuvan varteenotettavana ja vahvana vihollisena. Tämä nyt oli vähän tällaista Kamakiri-tasoa, ei ollenkaan vakuuttavaa.

Vihollisen iso koko ei riitä. Jos Masamune oli mm. Hougenia voimakkaampi, pitäisi näiltä veljeksiltäkin odottaa vähän enemmän.

Osassa paljastuu, että Shuo riisti Hyenalta näkökyvyn. Täytyy sanoa, etten pitänyt tästä sitten yhtään. Benin kohdalla näkökyvyn menetys oli mielestäni ymmärrettävää. Olisin siis antanut Hyenan pitää näkönsä tai menettää sen vain toisesta silmästä. Näinkin kiinnostavan hahmon kohdalla tällainen seikka rajoittaa ikävästi osallistumasta esim. taisteluihin/olemasta muiden mukana.

Shuo vaikuttaa oudon lempeältä, kun hän puhuu mm. Andylle alueiden kuuluvan Shuolle siinä missä Andyllekin. Eli tässä selkeästi näki sen, ettei Hougenmainen johtaminen enää toimi kuten ei toiminut Masamunenkaan tapauksessa. Vihollistenkin on syytä tulla alaisiaan vastaan, jos meinaavat siellä huipulla pysyä. Näköjään Shuo pyytää myös myöhemmin anteeksi alaisiltaan sitä, miten sanoi heitä hyödyttömiksi. Sitli Shuo tekee selvästi olevansa johtaja ja liika kaveeraaminen ei ole hyvä asia.

Pidin siitä, miten Shuo alkoi vähän hermostua Andyyn ja Yamabikoon. Silti Shuo vaikutti vahvalta, kun hän ajatteli voivansa noin vain pitää heidät osana laumaansa.

Orion kohteli Shuoa sitten oikein kovalla kädellä eli heitti tämän joltain kalliolta alas virtaukseen. Kiva, ettei nähty perinteistä ZTB-iskua ja kohtaus ei tehnyt Orionista liian ylivoimaista. Toki näihin vihollisiin alkaa kyllästyä, jos ne eivät onnistu antamaan takaisin.

Repesin aivan kuollakseni, kun Kyoshiro nähtiin heittämässä paskaa Benion naamalle. Voi hyvä luoja, miten typerälle Benio näytti. Tavallisesti en välitä Gingan vessahuumorista, mutta Kyoshiron temppu toimi oikein hyvin, kun Benio nyt muutenkin puhui koirien syömisestä. "Syöt koiria, mutta paskan maku on vieras?"

Takahashin essee lehmästä ja sen tunteista oli omalla tavallaan kaunis. Sen sijaan minusta oli mautonta lukea siitä, kuinka ihminen on mukamas ravintoketjun huipulla. Tästä tuli vähän sellainen olo, että tällöin ihminen saa kohdella eläimiä, miten haluaa. Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että eläimet eivät ole meitä varten ruokana, eläinkokeina kosmetiikassa, vaatteissa saati viihdemuodossa esim. eläintarhojen kautta. Mutta siihenhän meidät kasvatetaan, että eläin on hyödyke.

Nobushi hyökkää 7. osassa Wangwangin kimppuun, sillä välin Shikoro lähtee pakenemaan. Kiva nähdä Wangwangiinkin kohdistuva taistelu, vaikka se tuntuikin vähän nololta. Jos olisin ollut Wangwang, en varmaan olisi jättänyt Nobushia eloon. Toki Nobushin pitäminen suussa toi riittävästi pelottelua Ohun sotureille ja jännitystä ylipäätänsä.

Pidin siitä, miten hyvin Tesshin pärjäsi Wangwangille ja kohta Rigelkin liitty taisteluun.

Rigelin pisteet laskivat silmissäni, kun hän ajatteli heidän aina voivan rakentaa paratiisin muualle. En osannut yhtään odottaa, että Rigelillä voisi olla näin naiiveja mielipiteitä Siriuksen tavoin. Orionhan ei olisi tykännyt tästä ajatuksesta yhtään kuten eivät tykänneet muutkaan Ohun soturit. Tesshinissä vähän myös ärsytti se, että hän ikään kuin hyväksyi Rigelin mielipiteen ja esti raivostunutta Izoua hyökkäämästä Rigelin pyynnöstä.

No, loppujen lopuksi sain Rigelin ajatuksesta vähän enempi kiinni. Olihan siinä epäitsekästä ajatusta suojella muita ja sitten ottaa paratiisi takaisin haltuun, kun tilanne on parempi. Ihan mielenkiintoista oli seurata näitä neuvotteluja, jota vihollispuoli ei sitten näemmä halunnutkaan enää hyväksyä. Tästä tuli hyvä konflikti, kun Rigelinkään ei enää tarvinnut sietää huonoa käytöstä ja sovittelutaitoja.

8. osassa taistelu jatkuu. Oli virkistävää nähdä Rigel hyökkäämässä Ningatou-iskulla. Tavallaan hyvä asia, ettei hänkään luota vain ZTB-iskuun. Myös Orion iski Wangwangia, mikä oli oikeastaan paljon mielenkiintoisempaa kuin Rigelin toiminta. 

Wangwangin sekoaminen tuntui erittäin oudolta. Omien alaisten tappaminen ehkä vähän nosti häntä vihollisena. Benio ja Shuo olivat olleet tähän asti aika tylsän kilttejä.

Minusta oli vähän amatöörimäistä, että Aka-arin veljekset keskittyivät omiin pakenevin alaisiinsa. Samalla jätettiin Ohun soturit huomiotta, jotka sitten pääsivätkin jakamaan oikeutta, kun kolmikko halusi tappaa omia laumasta pakenijoitaan. Hougenhan toimi monesti tällaisella hvyin raa'alla mentaliteetillä, joten se toi jotain uutta, kun Ohun soturit puuttuivat tähän epäoikeudenmukaisuuteen suorilta käsin.

Munechikan ilmestymisestä pidin. Taas oli Takahashi luonut hyvin yksinkertaisella ulkonäöllä todella karismaattisen hahmon.

Meteoriitti ja sen tuoma tulipalo oli ihan toimiva keino saada osapuolten taistelu keskeytymään. Se oli tarpeen, jotta voitaisiin miettiä parempia strategioita vihollisen voittamiseksi.

Kin yritti estellä Tamaa 9. osan alussa syöksymästä kuolemaan eli menemästä yksin taistelemaan Aka-arin veljesten kanssa. Tama oli nimittäin siinä uskossa, että muut olivat kuolleet. Ymmärsin Taman ajatusta hyvin. Tuo voisi olla se ensimmäinen ajatus, mutta olisihan hän vähän voinut odottaa tunteiltaan..

Oli hirveää nähdä Kin siinä tilanteessa, kun hän löysi veljensä.. Se syyllisyys, kun ei voinut tehdä asialle yhtään mitään.

Sarja tarvitsee toki tällaista draamaa, mutta enemmän minua ärsytti tietty tyhmyys koko tilanteessa. Taistelua Aka-arin veljesten ja Taman välillä ei voitu edes näyttää, mikä oli todella tylsää myös. Nyt puhutaan sentään Hiron pojasta!

Parasta tässä osassa oli ehdottomasti se, kun vanhat soturit liikkuivat noilla tuhoalueilla ja kävivät uhreja läpi. Saatiin myös viimein jonkinlainen selitys Aka-arin veljesten menneisyydelle/taustalle. Kolmikko puhui keskenään siitä, miten he pärjäävät ilman laumaakin. Olisin halunnut Takahashin lähtevän Noah -sarjan kohdalla liikkeelle nimenomaan tästä näkökulmasta. Lauma on melkein tehnyt kolmikkoa paljon heikommaksi, vaikken ole ihan varma, ovatko he kunnon vihollisia omaan makuun muutenkaan. No, taitavat he silti laumaa ympärilleen kerätä.

Juonellisesti sarja on mielestäni taas kehittynyt ja olen tykännyt lukea Noah -sarjaa. Hyenakin tuntuu olevan ihan ok:sti mukana, kun sarja pyörii vahvasti noiden ennustusten ja niiden toteutumisten ympärillä. Silti olisin halunnut nähdä Hyenaa enemmän ihan lauman riveissä vaikuttamassa.

Sanoisin, että Noah- sarjassa on paljon hyviäkin piirteitä, mutta viholliset ovat ensimmäistä kertaa epäonnistuneet koko Ginga-sarjassa. Takahashin olisi ollut hyvä lopettaa Last Warsiin, vaikka hahmojen elämää onkin mieleistä seurata.

Mitä haluaisin vielä nähdä?

Olen ollut henkeen ja vereen Ginga-fani ainakin vuodesta 2002. Sen myötä olenkin jäänyt vähän miettimään, että mitä vielä yleisesti ottaen haluaisin nähdä sarjan/fandomin suhteen.

GNG-mangasta uusi julkaisu

Välillä harmittaa, kun monet fanit eivät saa Hopeanuolta kerättyä kokonaisuudessaan mangana. Alkupään osia ei ole ollut enää aikoihin myynnissä, jos onnistuu löytämään kirpputoreiltakaan. Eli toisin sanoen GNG:stä voisi olla ihan paikallaan uusi suomijulkaisu. Toinen julkaisu voisi olla tosi ihana paksuudessaan tai viides julkaisu upeissa kansikuvissaan.

Kenties vielä joskus?

Animea

Mahdoton haave, mutta silti olisi mahtavaa, jos Gingasta olisi animena muutakin kuin GNG ja GDW. Toki GDW -animen poikkeavuus mangasta vaikuttaa esim. suoraan Orionin tekemiseen animeksi. Mutta eikö voisi tulla edes Last Warsista anime? Akakabuton poika ja kaikki! 

Takahashi Suomeen

Takahashi on käynyt Suomessa kahteen otteeseen, Tampereella 2011 ja Kuopiossa 2012 conien kunniavieraina. Tuolloin elettiin tietysti Gingan parhaita aikoja, mutta en näe syytä, miksei Takahashi voisi tulevaisuudessakin tulla vielä Suomeen jahka maailmantilannekin on parempi.

Ginga-aiheinen podcast

Olen aina välilllä toivonut Ginga-aiheista podcastia ja jopa miettinyt sen aloittamista ihan itse. Jonkun verran olen tehnyt vuosien saatossa videoita, mutta podcastin teko onkin aivan toisenlainen juttu ihan äänityksestä leikkaamiseen. Ehkä sitä voisi harjoitella, kokeilla. Itseäni ainakin kiinnostaisi kertoa omasta fanituksesta, pitkästä fanitaipaleesta syväluotaavammin.

Podcastit ovat yleisesti ottaen kova juttu, trendi tällä hetkellä. Gingalle riittää faneja ja varmasti olisi kuuntelijoita podcasteillekin.

Eri hahmoista figuureita ja pehmoja

Kaipaan näiden vuosien jälkeen vielä uusia figuureita Gingasta. GNG:n figuurit ovat nostalgisia, mutta niitäkin saa miltei tihrustaa. GDW:n figuurit ovat jokseenkin parempia, mutta niissäkin häiritsee esim. värivirheet.

Kaipailisin lisää isompia ja yksityiskohtaisempia figuureita, jotka olisi huolella tehty. Sarjoina voisi hyvin olla GDWO, Ginga: The Last Wars, GDW:n sotakoirasaaga.

Fanemalta on tullut vähän erilaisempia pehmoja ja pehmo-maskotteja. Etenkin noista jälkimmäisistä olen ollut erityisen kiitollinen. Mutta vähän sydäntä särkee, ettei esim. Hirosta ole varsinaista pehmoa. Rocketista löytyy harvinainen pehmo TopSangyolta, sitäkään ei ikinä näe/löydä kokoelmaansa. Hahmo tuollaisenaan on näyttänyt myös aina liian Terulta, jolloin se kaipaisi uutta ilmettä vaikka PurePlasticin kautta.

Namonaki inu no uta (Johnin tarina) suomeksi

Vuosia on kulunut hirveesti tästä suomalaisille omistetusta tarinasta, joka keskittyy Johniin. Uru on hyvin selittänytkin blogissaan, miksei tarinaa käännetä/ole käännetty. Silti haluan vastarinnan kiiskinä todeta, että eikö tähän nyt joku ratkaisu voisi löytyä meitä faneja ajatellen? 

Tarina löytyy muuten täältä blogistanikin vähän tarkemmin, vaikka olisihan se hienoa omistaa ihan fyysisesti.

Tässäpä ne tämänhetkiset isoimmat asiat, joista haaveilen. Paljon on vuosien saatossa tapahtunut ja varmasti tulee tapahtumaakin, vaikkei välttämättä juuri manitsemiani asioita.

Miksi en erityisemmin välitä ihmisistä?

Olen välillä nähnyt muiden anime- ja mangasarjojen ystävien toivovan, että Gingassa olisi enemmän (näytetty) ihmisiä. Itse olen aina ollut se Ginga-fani, joka suurin piirtein kelloa tuijottamalla odottaa GNG:tä katsoessa, että Gin liittyy villikoiriin. Näin ihmisosuus jää taakse ja sarja pääsee kunnolla alkamaan. Siltikään en osaa nauttia ihmisistä muissakaan Gingan jatko-osissa yhtä paljon kuin itse koirista.

Jos oikeastaan mietitään Gingan ihmishahmoja, Gohei on ainut joka itseäni varsinaisesti kiinnostaa. Daisuken koen tylsäksi lapseksi. Hidetoshiin toi lähinnä mielenkiintoa hänen tulonsa Johnin kanssa ja pormestari-isänsä kuolema Akakabuton kynsiin. Kun Gin lähtee Daisuken luota, John Hidetoshin, en koe että noissa hahmoissa olisi yksistään mitään muuta kiehtovaa. Ehkä heidän elämä sitten on tylsän arkista siihen nähden, mitä koirien elämässä tapahtuu. Kierretään Japania etsimässä uusia tovereita laumaan, jotta yhteinen tavoite voisi toteutua. Sniper yrittää estää suunnitelman ja matka ei ole muutenkaan ongelmaton. Miksi siis ihmisiä olisi edes tarvetta näyttää? Ne eivät ole samanlainen osa sarjaa.

En usko, että Ginga olisi menestynyt niin hyvin, jos Tahashi olisi tehnyt sarjasta vain sellaisen sarjan, jossa ihmiset ja koirat metsästävät/toimivat tiiviisti keskenään. Samaten olisi käynyt tylsäksi karhujen kuoleminen ainaisiin luotiin ja koirien hampaisiin. Eli Ginga olisi tällöin vain pysynyt tietyntasoisena. Siksi Takahashin olikin kehitettävä koirille ihmeellisiä taistelutekniikoita ja tehtävä karhuistakin vähän kuolemattomampia. Tällöin Madara ei kuole heti saadessaan puunoksan suuhunsa ja Akakabutokin nousee ylös, vaikka selkälihakset on katkottu..

Gingan ihmisiä ei pysty samalla tavalla parantamaan/kehittämään koirien tai karhujen tasolle kuten äsken kuvailin. Tämä on itselläni niitä suurimpia syitä, miksi en välitä ihmisistä Gingassa. Samanlaisia fantasiahahmoja en haluaisikaan ihmisistä. Onhan Ginga on kuitenkin sen verran realistinen.

Toisekseen koen ihmiset lähinnä hyödyttömiksi tai olevan vain pelkästään koirien tiellä. Esim. GDW:n puolella Daisuke seuraa perässä Torahampaalle ja tulee tilanne, jossa hirviö hyökkää hänen päälleen. Päällimmäinen ajatukseni tästä on lähinnä ärsytys, miten ihmisiä saa olla koko ajan vain pelastamassa. Toki Gingassa on tilanteita, jossa koirat saavat olla pelastamassa toisiaan. Mutta siitä ei tule samanlaista tyhmää fiilistä kuin ihmisistä. 

Eli kun ihmisistä ei ole haittaa koirille, on niitä ihan mukava välillä nähdäkin. Silti ihmisillä ei ole mahdollista nousta koirien kaltaiseen rooliin, jos rinnallekaan sarjan toimivuutta ajatellaan.

Omalla tavallaan tykkäsin siitä, että GDW:ssä koirat saattoivat hakeutua Hidetoshille hoidettavaksi. Koirat eivät kuitenkaan vähän väliä ravanneet siellä, kenties kriittisemmissä tapauksissa. Eli tässä tulee hyvin esille se, etteivät koiratkaan ihan kaikkeen pysty yksin ja luonnossa eläminen voi olla armotonta. Apu löytyy muualtakin kuin Akamen opeista ja varsinaista oikeaa lääketiedettä voidaan tarvita.

Voisi kai sanoa, että GDW:ssä ihmiset kuuluvat vielä luonnollisemmin koirien elämään/tarinaan kuin GNG:ssä. Shouji Sudou on myös yksiä hyviä esimerkkejä tästä tai Jinemon Kurohabaki, jotka liittyvät päävihollisten menneisyyteen. Enkin Shouji Sudou toi tosi paljon Hougenia ajatellen. 

Omasta mielestäni ihmisten osuus Gingassa on ihan riittävä ja en olisi halunnutkaan nähdä heitä tuon enempää. Ginga nimenomaan kertoo koirien elämästä keskenään, lukemattomista taisteluista. Noissa taisteluissakaan heidän ei tarvitse tukeutua ihmisiin. Ihmisissä tulee oma rajattomuutensa, kun taas koirilla on ihan erilaiset mahdollisuudet viedä sarjaa, mihin suuntaan vaan.