Luin joku aika sitten kerralla kaikki tähän asti ilmestyneet GDN:n osat 1-5. Mielikuva sarjasta muuttui aika paljon verrattuna siihen, mitä on netistä itse lukenut. Ginga Densetsu Noah on saanut paljon kritiikkiä osakseen, mutta itse en näe sarjaa läheskään niin huonona puheista huolimatta.
Spoilaan, jolloin et voi välttyä juonipaljastuksilta.
Tykkään itse todella paljon siitä asetelmasta, miten sarja lähtee käyntiin. Tällä tarkoitan sitä, kuinka Orion elää syyllisyyden kanssa koskien Siriuksen kuolemaa. Hän epäilee motiivejaan elää ja on jopa siinä rajalla, että tekisi jotain itselleen lopullisesti.
Itse nautin tämän seuraamisesta, koska mielestäni Gingassa ei ole tarpeeksi esitetty ylipäällikköjen tms. aseman varjopuolia. Weedin kautta näkyi jonkinlaista kipuilua mm. Sniperin ja Jeromen kautta. Mutta näistä Orionin tunteista ja ajatuksista välittyy, kuinka nyt ollaan jo ihan "next levelillä."
Tällä reissullaanhan Orion törmää sitten Noah'aan (en osaa taivuttaa nimeä), joka paljastuu muistinsa menettäneeksi Hyenaksi. En oikein jaksa ihmetellä, sitä että Hyena on edelleen elossa. Selvisihän Ben ja Sniperkin - tai no, ehkä olen vain tottunut Gingassa tällaisiin ratkaisuihin.
Hyenasta tuli välittömästi sarjan suosikkihahmo. Noah'ssa näkyy elämänkokemus, viisaus ja hän osaa puhua Orionille juuri nillä oikeilla sanoilla, joita Orion tilanteessaan kaipaa. Tapahtunut kehitys hahmossa on siis valtava.
Myös Kyoshiroon on panostettu jo ihan ensimmäisessä osassa, kun hän pääsee ottamaan yhteen eri pikkurikollisten kanssa. Olen aina ajatellut, että Kyoshiro ei ole niin häävi taistelija, jolloin oli kiva saada todistusta muusta. Näin ollen Kyoshiro oli jo ihan luonteensakin puolesta oikea henkilö kohtaaman Crowin. En tiedä, oliko vähän tylsänpuoleista nähdä taas tanskandoggia eräänlaisena vihollisena. Crow oli toteutuksena ihan jees. Loppujen lopuksi hän ei tuonut sarjaan oikein mitään.
Taman näkeminen oli myös ehdottomasti yksiä sarjan koskettavimpia hetkiä. Tama muistutti minua niin hänen isästään Hirosta ja näyttihän hahmo vain todella upealta! Pitkästä aikaa minulla tuli myös todella suuri inhotus Gingan naiskuvaa kohtaan katsoessani Reikaan, jossa ei ollut naarmuakaan hänen poikiinsa verrattuna. Ärsytystä aiheutti sekin, että myöhemmin Reikasta tehdään sellainen, joka pitää napata ties miksi pentukoneeksi Aka-arin pomolle.
Näin ollen oli todella halventavaa nähdä, kuinka Reikasta "kipailtiin" että voidaanko hänet viedä viholliselle. Toisaalta oli mielenkiintoista nähdä Orion kokeilemassa Siriuksen tapaa toimia, mutta tuollainen asia ei vain ole millään muotoa neuvoteltavissa.
En oikein tiedä, mitä mieltä olin siitä kun Reika esteli tappamasta tätä kapteenia. En tuossa kohtaa uskonut myöskään Reikan tavoin tappamiseen, mutta kyllähän Reika silti esitettiin avuttomana. Naaraita ei nähdä taistelemassa, mutta siltikö pitäisi hyväksyä uroksiltakin kaikenlainen kohtelu?
Neljännen pokkarin loppupuolella Noah kohtaa kauan odotetun Shuon, joka on yksi kolmesta Aka-arin pomoista. Oli suorastaan poikkeuksellista, ettei vihollinen onnistunut puheillaan provoamaan Hyenaa. Tykkäsin kovasti, miten Noah oli koko ajan henkisesti ylempänä Shuoa. Hän ei välittänyt, vaikka Shuo tuli röyhkeyttään nappaamaan ruokaa suoraan edestä. Siitähän tilanne eskaloituikin, kun toinen ei lähde ärsyyntymiseen mukaan.
Itse näin ehkä jonkunlaista karismaa ja vaikuttavuutta Shuossa esiintymisensä perusteella. Purihan hän Hyenan kalloakin. Hyenan muistinpalautuminen oli mielestäni toteutettu varsin luonnollisesti ja se sopi tuohon yhteyteen.
Kyllähän sarjassa osattiin tarjota lisää kuumotusta viimeistään siinä vaiheessa, kun Weed kohtasi Benionin. Benio vaikutti yhtä hermoheikolta kuin Shuo, kun Weed ei vastannut hänen kysymyksiinsä. Miksihän kaikki Gingan viholliset tuppaavat olemaan sen luonteisia? Olisiko aika nähdä pahis, jolla pysyy maltti tilanteessa kuin tilanteessa?
Vaan ilmaantuipa Wangwang myös veljensä Benionin seuraan. Oli jokseenkin koomista nähdä veljekset kiistelemässä keskenään Weedin kohtalosta sillä tuollainen eripura voi olla jopa vaarallista. Benio ei vaikuttanut mitenkään älykkäältä halutessaan syödä Weedin. Mahtaakohan Wangwang voittaa Shuon älykkyydessä?
GDN:n päävihollisista tulee kieltämättä jotenkin mieleen GNG:n susisaaga designien ja voiman kautta. Mistähän lie Takashilla on tullut motivaatio/inspiraatio juuri näihin hahmoihin?
Tällä hetkellä sanoisin pitäväni sarjasta varsin paljon. Toki tiedän, että pidemmällä pokkareissa mentäessä tulee sarjassa olemaan todella hämäriä ideoita, joita odotan kauhun sekaisin tuntein.
On ollut ehkä vähän tylsää lukea noista pikkupahiksista välissä ja vihollisten suhteen minua häiritsee erittäin paljon se, ettei niillä ole ihan tarpeeksi motiiveja. Kenties ne oltaisiin voitu laittaa sarjaan vähän toisella tavalla? Luoda ensin jotain historiaa ja pohjaa.
Se, ettei juonta ei varsinaisesti ole, näkyy toki sarjasta. Toisaalta en näe tätä ihan täysin huonona asiana, koska välillä on mukavempaa lukea itse hahmoista ja niiden välisistä suhteista enemmän.