Luin joku aika sitten kerralla kaikki tähän asti ilmestyneet GDN:n osat 1-5. Mielikuva sarjasta muuttui aika paljon verrattuna siihen, mitä on netistä itse lukenut. Ginga Densetsu Noah on saanut paljon kritiikkiä osakseen, mutta itse en näe sarjaa läheskään niin huonona puheista huolimatta.
Spoilaan, jolloin et voi välttyä juonipaljastuksilta.
Tykkään itse todella paljon siitä asetelmasta, miten sarja lähtee käyntiin. Tällä tarkoitan sitä, kuinka Orion elää syyllisyyden kanssa koskien Siriuksen kuolemaa. Hän epäilee motiivejaan elää ja on jopa siinä rajalla, että tekisi jotain itselleen lopullisesti.
Itse nautin tämän seuraamisesta, koska mielestäni Gingassa ei ole tarpeeksi esitetty ylipäällikköjen tms. aseman varjopuolia. Weedin kautta näkyi jonkinlaista kipuilua mm. Sniperin ja Jeromen kautta. Mutta näistä Orionin tunteista ja ajatuksista välittyy, kuinka nyt ollaan jo ihan "next levelillä."
Tällä reissullaanhan Orion törmää sitten Noah'aan (en osaa taivuttaa nimeä), joka paljastuu muistinsa menettäneeksi Hyenaksi. En oikein jaksa ihmetellä, sitä että Hyena on edelleen elossa. Selvisihän Ben ja Sniperkin - tai no, ehkä olen vain tottunut Gingassa tällaisiin ratkaisuihin.
Hyenasta tuli välittömästi sarjan suosikkihahmo. Noah'ssa näkyy elämänkokemus, viisaus ja hän osaa puhua Orionille juuri nillä oikeilla sanoilla, joita Orion tilanteessaan kaipaa. Tapahtunut kehitys hahmossa on siis valtava.
Myös Kyoshiroon on panostettu jo ihan ensimmäisessä osassa, kun hän pääsee ottamaan yhteen eri pikkurikollisten kanssa. Olen aina ajatellut, että Kyoshiro ei ole niin häävi taistelija, jolloin oli kiva saada todistusta muusta. Näin ollen Kyoshiro oli jo ihan luonteensakin puolesta oikea henkilö kohtaaman Crowin. En tiedä, oliko vähän tylsänpuoleista nähdä taas tanskandoggia eräänlaisena vihollisena. Crow oli toteutuksena ihan jees. Loppujen lopuksi hän ei tuonut sarjaan oikein mitään.
Näin ollen oli todella halventavaa nähdä, kuinka Reikasta "kipailtiin" että voidaanko hänet viedä viholliselle. Toisaalta oli mielenkiintoista nähdä Orion kokeilemassa Siriuksen tapaa toimia, mutta tuollainen asia ei vain ole millään muotoa neuvoteltavissa.
En oikein tiedä, mitä mieltä olin siitä kun Reika esteli tappamasta tätä kapteenia. En tuossa kohtaa uskonut myöskään Reikan tavoin tappamiseen, mutta kyllähän Reika silti esitettiin avuttomana. Naaraita ei nähdä taistelemassa, mutta siltikö pitäisi hyväksyä uroksiltakin kaikenlainen kohtelu?
Neljännen pokkarin loppupuolella Noah kohtaa kauan odotetun Shuon, joka on yksi kolmesta Aka-arin pomoista. Oli suorastaan poikkeuksellista, ettei vihollinen onnistunut puheillaan provoamaan Hyenaa. Tykkäsin kovasti, miten Noah oli koko ajan henkisesti ylempänä Shuoa. Hän ei välittänyt, vaikka Shuo tuli röyhkeyttään nappaamaan ruokaa suoraan edestä. Siitähän tilanne eskaloituikin, kun toinen ei lähde ärsyyntymiseen mukaan.
Itse näin ehkä jonkunlaista karismaa ja vaikuttavuutta Shuossa esiintymisensä perusteella. Purihan hän Hyenan kalloakin. Hyenan muistinpalautuminen oli mielestäni toteutettu varsin luonnollisesti ja se sopi tuohon yhteyteen.
Vaan ilmaantuipa Wangwang myös veljensä Benionin seuraan. Oli jokseenkin koomista nähdä veljekset kiistelemässä keskenään Weedin kohtalosta sillä tuollainen eripura voi olla jopa vaarallista. Benio ei vaikuttanut mitenkään älykkäältä halutessaan syödä Weedin. Mahtaakohan Wangwang voittaa Shuon älykkyydessä?
GDN:n päävihollisista tulee kieltämättä jotenkin mieleen GNG:n susisaaga designien ja voiman kautta. Mistähän lie Takashilla on tullut motivaatio/inspiraatio juuri näihin hahmoihin?
Tällä hetkellä sanoisin pitäväni sarjasta varsin paljon. Toki tiedän, että pidemmällä pokkareissa mentäessä tulee sarjassa olemaan todella hämäriä ideoita, joita odotan kauhun sekaisin tuntein.
On ollut ehkä vähän tylsää lukea noista pikkupahiksista välissä ja vihollisten suhteen minua häiritsee erittäin paljon se, ettei niillä ole ihan tarpeeksi motiiveja. Kenties ne oltaisiin voitu laittaa sarjaan vähän toisella tavalla? Luoda ensin jotain historiaa ja pohjaa.
Se, ettei juonta ei varsinaisesti ole, näkyy toki sarjasta. Toisaalta en näe tätä ihan täysin huonona asiana, koska välillä on mukavempaa lukea itse hahmoista ja niiden välisistä suhteista enemmän.
Itsekin yllätyin positiivisesti GDN:stä vaikka ykköspokkari antoi sarjasta laimean alkuvaikutelman. Mutta jo kakkospokkari ansaitsi rispektit, kun Orion pohti veljensä kuolemaa ja omaa toimintansa karhujen kanssa käydyn sodan aikana.Orionhan yritti hetken aikaan käyttäytyä tukalassa tilanteessa kuyetn Sirius olisi tehnyt, mutta todennut ettei velivainaan opit nyt vain soveltunut. Ja Orion vieläpä pohti tätä seikkaa! Siksi jo kakkospokkarissa odotin, että sarja olisi ollut hyvä "pohdintasarja", jossa ei tapella jatkuvasti vaan koirat, etenkin Orion, pohtivat omaa itseään sodanjäkeisessä ajassa, jossa menetettiin monia sotureita traagisesti.
VastaaPoistaOrionin ylipäälliköksi julistaminen tuli puun takaa ja Orionhan ei tätä itse vain ottanut vastaan vaan lähti matkalle emonsa ja siskonsa luo, jotta voi kertoa näile viimeisimmistä tapahtumista. Mutta Orionhan ei vain pystynyt suoraan menemään näiden luo vaan vitkasteli matkalla. Kun sarja joskus päättyy, saapuuko Bellan ja Koyukin luo punaturkkinen akitauros, joka on kasvanut niin fyysisiltä kuin henkisiltä voimiltaan täyteen mittoihinsa?
Tietenkin Orionille ylipäällikkyyden oli myöntänyt Weed ja Akame, mutta ne tuskin vain toimivat näinn huvin vuoksi. Kun tämä paljastui vitospokkarissa, rupesin miettimään, että luovuttikohan Weed päällikkyyden vanhimmalle elossaolevalle pennulleen toivoen, että suuri vastuu kasvattaisi Orionin oikeaan suuntaan paremmin kuin nuhdesaarnat tai karkoitukset?
Odotin sarjalta paljon kakkospokkarin jälkeen, mutta koska olin jo tuolloin tietoinen, mitä sarjassa tulee olemaan edessä, tuntuu Takahashin juonenkäänne omituiselta. Ginga on fantasiaa totta kai vaikka siinä on tiettyjä realistisia piirteitä, mutta että sekoitetaan siihen tieteisfiktiota... se tuntuu liian hurjalta.
Tuohon tieteisfiktiopuoleen odotan juuri omaa mielipidettä käännöksen myötä.
PoistaItse pidän myös tähän asti suomeksi julkaistusta Noahista (10. osa). Mielestäni sarjan alku, jossa Kosuhiro ja muut eivät tiedä, keitä vieraat koirat ovat, ja mikä tilanne ylipäätään on, oli hyvä aloitus. Pidin myös siitä, etteivät pahikset olleet heti alusta asti mukana, ja heidän tittelinsä ovat hauska lisä. "Kuningasten kuningas" mainitaan myös Raamatussa, kuten Nooa.
VastaaPoista12. pokkarin aikana juoni melkein pysähtyy Ouun soturien osalta, minkä ajattelen ensisijaisesti olleen tarvittu hengähdystauko, jotta Takahashi saa kehitettyä juonta mielessään. Toisaalta kyse voi olla jonkinlaisesta sarjan nostalgisoimisesta, ehkäpä musikaalin promootiota? En tiedä, mitä japanilaiset lukijat tästä osuudesta tykkäsivät.
Avaruusosaan olen suhtautunut tietynlaisella varauksella, mutta nyt alkaa kiinnostaa, mitä se pitää sisällään. GDN ei ole Gingan parhaimmistoa, mutta on sillä omat hyvät puolensa, kun nyt ei ilmeisesti koirat vain rähinöi keskenään, vihollinen tulee muualta. En odota avaruusosalta mitään ihmeitä, mutta sillä voi olla omat ansionsa.
VastaaPoistaGDN:n lopu tuntui äkkilopulta ja uskon, että paremminkin Gingan olisi voinut päättää. Mutta jos suomipokkareita julkaistaan joka toinen kuukausi eikä julkaisussa tule viivästyksiä, vuoden päästä luetaankin viimeistä pokkaria. Katsotaan sitten kokonaisuuden kannalta, millainen sarja sitten oli.