torstai 31. lokakuuta 2013

Orion 25

Nyt jatkettiin siitä, mihin oltiin jääty. Eli Sanadan ja Matheuksen joukkojen taisteluun. Kumpikin osapuoli saa vahvasti turpaansa ja juuri kun Matheus on aikeissa käydä hyökkäykseen - juoksee Masamune koirien läpi. Ensimmäiseltä vastustajalta uros vetää suolet ulos ja toiselle hän aiheuttaa vakavan vamman kaulan ja pään seudulle. Yksi Sanadan miehistä, Tenma on päässyt karkuun ja Matheus ei aio luovuttaa koiran kiinni ottamisessa.

Pakomatkallaan Tenma törmää Akakamaan, joka jääkin taistelemaan joukkoja vastaan Tenman saadessa lisää etumatkaa. Weed on kävelymatkalla ja huomaa irlanninsusikoiran taistelevan raivokkaasti Matheuksen väen kanssa. Akita kaataa muun muassa yhden kai-koiran, kun se juoksee Akakaman avuksi.

Matheus on saavuttamassa Tenmaa, mutta tällä kertaa uros törmää Gennain joukkoihin. Siinäkin käy niin, että ryhmät jäävät taistelemaan, kun Tenma lähtee jälleen lipettiin.

Tilanne on rauhoittunut hieman Weedin ilmestymisen jälkeen. Koirat lähtevät muualle kantaen uhreja selässään. Irlanninsusikoira ja Weed juttelevat hetken keskenää ja jälkimmäinen huomaa puiden varjossa kyyhöttäviä koiria. Kaksikon tiet eroavat ja varjoissa olevat hahmot lähtevät Weedin perään.

Tesshin, Kojuro, koga sekä muut ovat palanneet metsästä muiden luo ja ne juttelevat niitä näitä. Myös Koyukia on näytetty kylässä parin sivun verran ja miten naaras lähinnä kaipaa pentujaan. Siriusta, Orionia ja Rigeliä.

Weedin perään lähteneet koirat ovat saartaneet hänet. Kaikkien päät kääntyvät, kun he huomaavat puiden joukosta jolkottelevan Masamunen. Koirat kokevat parhaaksi perääntyä, kun Masamune kutsuu oman väensä paikalle. Weed vuorostaan jää saarroksiin ja taisteluun huivipäisen koiran kanssa. Hyvin alkuun akitaa kuritetaan kovalla kädellä, kun Masamune käyttää huiviaan kuristusottein. Hän lentää puuta päin ja muu joukko käy Weedin kimppuun epäonnistuen kuitenkin täysin turpiin antamisessa. Kaksikko ottelee vielä hetken ja kumpikin lentää sivuun. Silloin Weed näkee parhaaksi lähteä paikalta, mutta ei saa ketään peräänsä.

Tenma on hyvin tarkkailevasti paennut joelle juomaan vettä. Mutta koira ei pysty tekemään mitään, kun Matheus on jo saapunut paikalle ja saartanut hänet. Tenmaa rääkätään niin vedessä kuin maalla ja äkkiäkös linnut lentävät verisen ruumiin luo. Sanada kyynelehtii menetetyn ystävänsä perään.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Hahmokysely

Löysin täältä Gingaan liittyvän kyselyn ja päätin tehdä sellaisen.

1. Kuka on mielestäsi kaikista mielenkiintoisin hahmo Ginga-saagassa?
- Riippuu ihan, mistä näkökulmasta ajatellaan, mutta valitsisin Hougenin. Ihan vain siksi, miten jaksan tauotta puhua hahmon mahtavuudesta tai tuoda sitä esille.

2. Mikä hahmossa eritoten kiehtoo?
- Minua kiehtoo hahmossa erityisesti se, miten hän toimii johtajana, taktikoi ja suunnittelee seuraavia tapahtumia. Hougen eroaa myös huomattavasti Weedin elämänkatsomuksesta ja moraalintajusta. 

3. Mitkä seikat hahmon luonteessa innostavat?
- Hahmon luonteessa vetoavat sellaiset ominaisuudet kuin oveluus, älykkyys, suunnitelmallisuus, johtajuus, voimakkuus, röyhkeys, pervous ja huumorintaju.

4. Mikä hahmon ulkonäössä on erityisen iskevää?
Hahmo on suurikokoinen, mikä on varsin miellyttävän poikkeuksellista verrattuna muihin koiriin. Arvet ja lyhyet korvat taas ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka korostavat Hougenin taisteluverta. Ja onhan lyhyemmät korvat huomattavasti siistimmät kuin Genban hörökorvat. Hahmo omaa myös todella kauniit silmät, joista näkyy koiran persoona ja joita on muuten vain ihana katsella.

5. Mitä muuttaisit hahmossa?
En olisi antanut Hougenin ehdotella mitään ulosteen syömistä Ginin, Johnin ja Akamen edessä. Toiseksi olisin laittanut hahmon pitämään enemmän silmällä kenraaleitaan ja Sniperiä, joihin tanskandoggi luotti jopa liian helposti.

6. Onko muita maininnan arvoisia hahmoja, joista pidät?
- Tottakai! Sellaiset kuin Benizakura, John, Ben, Mukonga ja Weed.

torstai 24. lokakuuta 2013

Orion 24

Olen päättänyt tästä lähtien ruveta kirjoittamaan uusimmista Orionin osista juonitiivistelmät. Vaikka Kaksoissolassa näitä aiheita onkin niin haluan tarjota kaikille tasapuolisesti tietoa. Uskon myös uusien tapahtumien juuri kiinnostavan ihmisiä eniten.

Sanada Nyūdōunsai on kiivennyt puuhun tähystelemään ja hänen laumalaisensa odottavat alhaalla. Luppakorvainen ninja saapuu kuperkeikoin alas puusta ja kuiskaa sen jälkeen jotain kiireellistä asiaa Kawasemin korvaan. Sanada haluaa, että uros menee tarkkailemaan Masamunen joukkoa.

Osassa kolmetoista puhuttiin viimeksi Kamakirin poikien emosta ohimennen. Nyt mangassa saatiin lisäselvyyttä hahmoon, kun Akakama löytää naaraan. Valitettavasti kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, vaan koiralla on aivan uusi perhe, jota se elättää kalastamisen merkeissä. Näky saa irlanninsusikoiran vapisemaan ja kyynelehtimään, että se putoaa kalliolta alas maahan. Emonsa lohdutteluista huolimatta uros näkee vain parhaaksi lähteä etsimään Orionia ja Siriusta.

Ohun sotureista muun muassa Kyoshiro ja Kagetora metsästävät lintuja, kunnes huomaavat suuren joukon uudempia ja vanhempia sotureita tulevan. Erityisesti Sirius ja Orion käyvät vanhan Crossin kimppuun kovin leikkimielisesti. Myös muut Weedin pojat ilahtuvat jälleennäkemisestä.

Kawasemi törmää matkallaan Kenshiniin, joka piirittää hänet ja jonka väki käy uroksen päälle. Kawasemi onnistuu selviämään tilanteesta sillä, kun eräs koga ilmaantuu paikalle pelastamaan hänet. Näiden tapahtumien jälkeen koira kääntyy Ohun soturien puoleen ja jututtaa useampaakin henkilöä. Orionin kanssa kaksikko keskustelee erityisesti Joen kohtalosta.

Andya näytetään juoksemassa metsän läpi kylään, Hidetoshin luo aterioimaan, jonka jälkeen se palaa takaisin muiden luo. Matheuksen ja Masamunen joukot ovat lähteneet liikkeelle, kun Ohun puolella Cross nukkuu pentujen kanssa.

Myöhemmin erityisesti Akame ja Kurotora kiinnittävät huomiota siihen, miten Kojuro häipyy luppakorvaisen koiran kanssa alueelta. Yksi kogista lähtee kaksikon perään ja paljastuu, että he tapaavat Masamunen. Hän suuttaa huomatessaan puussa häämöttävän tunkeilijan, mutta sen kummempaa kahakkaa ei synny, kun Andy saapuu. Saksanpaimenkoirapentu taistelee luppakorvaista vastustajaa vastaan, mutta tarvitsee Kojuron ja kogan apua.

Manga loppuu siihen, kun Matheus on piirittänyt Sanadan joukkoja ja Masamune saa kuulla asiasta. Uroksella tulee kiire sännätä paikalle.

Sanadan joukot piiritettyinä.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Weedin vessahuumori

Heti ensimmäisellä Weed animen katselun kerralla meitä faneja järkyttää se, miten Hougen torttuaa mitä legendaaristen GNG:n hahmojen eteen. Ne jotkat ovat mangaa keräilleet ovat myös järkyttyneet siitä, ettei vessahuumori ole mangan puoleltakaan kadonnut mihinkään. Mitä siellä sitten on tapahtunut? Faneilta on jäänyt mieleen erityisesti osa 37, jossa Sasuke ulostaa ja virtsaa ympäriinsä. 13. osassa samainen shiba työntää kepakkoa englanninsetterin takalistoon ja parit yksittäiset osat ovat täynnä kaksikon virtsaustuokioita.

Kun vertaamme suomalaisia ja japanilaisia keskenään huomaamme muun muuassa huumoriin liittyviä eroavaisuuksia. Me suomalaiset emme niinkään välitä kakka/pieru/pissa-vitseistä ja juttummekaan eivät välttämättä liiku tällaisissa henkilökohtaisuuksissa. Toki onhan vähemmistöyksilöitäkin, jotka voivat olla asiasta täysin eri mieltä. Joka tapauksessa japanilaisessa kulttuurissa vessahuumoria pidetään huvittavana ja muistan joskus lukeneenikin, että erityisesti miehet nauravat sille Japanissa. Niin, kyllähän siellä Digimonin puolellakin on vaaleanpunaista ulostetta..

Mitä pieru-huumoriin tulee niin se on helpommin vastaanotettavissa kuin pissa-/kakka-huumori. Tietenkin sitä tulee ihmeteltyä erityisesti Yoshin koirien näkökulmasta katsottuna. Ovathan ne kumminkin sotureita, jolloin koirien lapsellisuuksiin sortuminen tuntuu vieraalta.. Mutta eivätkös koirat muutenkin saata nuuhkia toistensa takalistoja?

Muunlainen vessahuumori menee vain siihen katergoriaan, että mieluummin jätän sivut selaamatta kuin että oikein mielenkiinnolla tarkastelen. Hahmoilla on yleensä, mitä pöljimmät ilmeet ja huumori tulee täysin puskan takaa. Lisäksi se tapahtuu usein samojen hahmojen kuten Sasuken ja GB:n välillä, joista en sitten hahmoina pidä muutenkaan.

Eli johtuen juuri siitä, mihin on tottunut vessahuumori jakaa mielipiteitä. Minua se henkilökohtaisesti nolottaa suunnattomasti, jolloin huumori vaikeuttaa jopa sarjasta tutuille puhumistakin.

Myös Orionin puolella nähdään Bon-pentua ulostelemassa Sasuken ja Orionin ympäröimänä. Jos GNG:ssä olisi ollut vastaavanlaista vessahuumoria niin moni meistä faneista olisi varmaan kuollut häpeästä. Vessahuumorista huolimatta Weedissä nähdään ihan lupaavaakin huumoria, kun eri koirahahmot nahistelevat tai kiusoittelevat toisiaan. Sellainen ei siis ole huonoa huumoria, vaikka vessajutuilla näyttääkin olevan suurempi paino.

Minä suhtaudun tällaiseen huumoriin häpeillen, mutta samalla neutraalisti. Onkin suuri onni, ettei vessahuumoria esiinny jokaisen mangan kohdalla. Näin me lukijat saamme olla rauhassa ja suomme näille kohtauksille nauramisen niille, joita ne oikeasti huvittavat.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Loisto löytöjä

En ole pitkään aikaan puhunut hankinnoistani, joten tässäpä pari juttua, mitä on kuukausien varrelta tarttunut mukaan. Orion ja suomimangoja lukuunottamatta.

Ostin elokuussa kuudellakympillä Urumista GNG:n neljännen julkaisun ensimmäisen osan. Manga oli tarjouksessa kympillä, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ostaa sen. Mietin kyllä pitkään, ostanko jonkun toisen, mutta niistä olisi pitänyt maksaa enemmän. Lisäksi kerääminen on minulle nyt luontevampaa, kun omistan susiosan ja voin jatkaa ensimmäisestä lähtien.

Mutta itse mielipiteisiin. Mielestäni kansikuva on todella upean punainen ja Ginkin pääsee olemaan siinä edukseen.

Manga oli siinä puolin tylsä, ettei se sisältänyt muiden mangojen tapaan extroja. Ei julisteita eikä postikortteja. Ainoastaan värisivuja oli, mutta eivät ne pidemmän päälle innosta.

Ja kun tarkemmin ajattelen niin sekin oli tylsää, että vieressä olevaa kuvaa oli hyödynnetty kaksi kertaa. Ensimmäisiin sivuihin ja vieläpä takakanteen. Tuon sivun kun olisi voinut antaa jollekin toiselle.


Tovin kestäneen tauon myötä hankin lisää tarjouksessa olevia tuotteita kuten Ben- ja Hyena-pahvimagneetit ja Weedin megaison kangasjulisteen.

Pahvimagneetteja hipelöidessäni huomasin tosiaankin sen, ettei näitä pidä nimittää paperimagneeteiksi. Oikeaa nimitystä olenkin miettinyt, mutta kun magneetit ovat tehty pahvista, niin ensimmäinen on parempi nimike.

En pystyisi millään muotoa taittamaan tuota magneettiosaa, jolloin annan sen vain olla tuollaisenaan. Molemmat ovat kuin uusia ja pulitin niistä kaksikymppiä per kappale.

Näin lopuksi yksi helmi, jonka saamista olen odottanut siitä lähtien, kun Creation Advance alkoi julkaista sivuilleen näitä oheistuotteita. Aivan. Weedin megaiso kangasjuliste.

Suomen puolella en ole kovinkaan nähnyt yksittäisten ihmisten myyvän julistetta. Urumissa juliste oli alunperin 180 € ja se laski tuosta vielä tarjouksessa ollessaan, sen lisäksi että olin saanut kanta-asiakaskortilla alennusta.

Kangasjuliste on aivan mieletön ja se on miltei kaksi kertaa Weedin kangasjulisteen kokoinen. Tällä hetkellä julisteessa ärsyttää ainoastaan rypyt, jos niitä saisi jotenkin vain silotettua.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Gohein koulutusmenetelmät

Gohei Takeda toimii GNG:n karhukoirien kouluttajana. Miehen koulutuskuvaan kuuluu muun muassa raa'an karhunlihan syöttäminen, ruuan perässä sukelluttaminen, halkoleikit, aseeseen totuttaminen ja metsästäminen. Kun tarkastelemme näitä koulutusmenetelmiä tulemme miettineeksi niiden sopivuutta.

Sarjassa nähdään, miten vastahakoisesti Gohei yrittää syöttää ulisevalle Gin-pennulle raakaa karhunlihaa. Ajatus tuntuu hirveältä, koska on puhuttu, että jopa aikuiset koiratkin pelkäävät nallenlihan syömistä. Entä sitten pennut? Ei olekaan ihme, että Ginin suusta kuuluu ulinaa. Tietyssä määrin on ymmärrettävää, miksi Gohei syöttää koiralle karhunlihaa. Pitäähän sen ns. tottua saalistamansa eläimen lihaan, joka on metsästyskoiran perusominaisuus.

Vastaavasti karhunlihaa laitetaan vesialtaan pohjalle, josta Ginin pitääkin seuraavaksi noukkia palaset. Gohei lisää myös vettä altaaseen, jolloin koiran on entistä enemmän opittava selviytymään ja pidättämään hengitystään. Koulutusmenetelmä on siis hyödyllinen ja sen edut tulevat esille esimerkiksi Kurotoraa vastaan taisteltaessa, jolloin Ginillä on suuri etulyöntiasema.

Melko pian Ginin syntymisen jälkeen Gohei käy valitsemassa yhden pennuista, jonka hän aikoo kouluttaa karhukoiraksi. Mies rupeaa lyömään pentua halolla ja kun Daisuke palaa katsomaan Giniä, on koira aivan pökertyneenä maassa. Eläinsuojelun näkökulmasta halkoleikki tuntuu hirveältä ja sitä ei voi käytännössä mitenkään puolustella. Jos halkoleikkiä ei olisi ollut, olisiko Gin kuollut, koska ei olisi oppinut kestämään kipua? Itse pidän molempia vaihtoehtoja ihan käyvinä riippuen, mistä näkökulmasta ajatellaan. Jos halkoleikkiä ei olisi ollut taistelu karhujen ja koirien kanssa olisi voinut vaikeutua Ginin osalta, koska se kestäisi huonosti kipua. Mutta koiralla voisi olla muita edellytyksiä voittamiseen ja kivun kestäminen olisi tullut kokemusten kautta? Eli Gin ei välttämättä menestyisi taistelussa nin hyvin ja yksikin karhun isku voisi käydä kohtalokkaaksi.

Myöhemmin ukko kokeilee, miten Gin on tottunut aseeseen ja laukaisee sen aivan pennun korvan juuressa. Rikillä oli mennyt vuosi tottua aseenlaukaisuun, mutta Gin oli enemmänkin utelias ja jopa puri asetta. Koulutusmenetelmän pois jättämisellä ei olisi mikään hyvä vaihtoehto. Ensinnäkin Gin voisi mennä hämilleen aseenlaukauksesta karhunjahdin aikaan, eikä osaisi näin toimia. Joten koira voisi olla epäröivä ja samalla toimintakyvyttön, jolloin se vaarantaisi tilanteen ja siihen osallistujat.

Metsästäminen ei varmaan ihmetytä koulutusmenetelmältään. Sieltähän saadaan juuri  kokemusta ja opitaan milloin mitenkin toimitaan.

Gin on saanut koulutuksensa hyvin nuorena, mutta sen ansiosta koira on pysynyt hengissä. Juuri Gohein koulutusmenetelmät mahdollistivat Akakabuton kaatumisen, kun muutakaan toivoa ei ollut.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Hopeanuoli - manga-/anime-kulttuurin syöpä?

Tällainen aihe muistui mieleen muun muassa niiltä ajoilta, kun Hopeanuolen kääntämiselle oli pystyssä adreessi. Oli ihmisiä, jotka suhtautuivat asiaan negatiivisesti, eivätkä halunneet japanilaisen kulttuurin leviävän Suomeen. Muistan myös joskus kuulleeni/nähneeni tilanteen, jossa Hopeanuolta on haukuttu ja nimitetty syöväksi kulttuurin leviämisen johdosta.

Jos nyt ajatellaan sitä, mitä tuolla kommentilla tarkoitetaan niin, se voidaan käytännössä ottaen ymmärtää. Hopeanuolesta johtuen suomalaiset ovat kiinnostuneet muista sarjoista - niiden animesta että mangasta. Jolloin tätä ei olisi tapahtunut, jos Hopeanuolikaan ei olisi tullut Suomeen. Siitä muodostuu nimitys syöpä, kaiken pahan alku ja juuri.

Minä koen tällaiset mielipiteet todella törkeiksi ja kapeakatseiseksi. Ehkä se johtuu pelkästään siitä, että kommentit saavat minut suojelemaan minulle rakasta ja tärkeää sarjaa.

Tässä päästään juuri siihen ongelmaan, että miksi sellaisille ihmisille, joille sarja tuottaa iloa, tullaan sanomaan jotain näin kamalaa? En sano, etteikö asiasta saisi olla eri mieltä, mutta täytyy olla todella pienisieluinen ihminen, jos tällainen tahallinen provosointi saa aikaan hyvää oloa ja sitä tehdään ihan huvin vuoksi.

Minä suhtaudun jossain määrin kriittisesti anime- ja manga-sarjoihin, jos Gingaa ei lasketa. Tämä johtuu pääosin itse faneista ja joistakin sarjojen piirteistä kuten naisten isorintaisuudesta. Silti minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sarjoja on. Niistä on iloa ihmisille ja se ei ole minulta pois, jos en niistä pidä. Toki mielipiteitä ei olisi hyvä muodostaa pelkkien uskomusten pohjalta, vaan olisi hyvä katsoa ihan kunnollakin jotain sarjaa. Se onnistuisi vähentämään tietynlaisten mielipiteiden syntymistä ja ymmärtämään asiaa tarkemmin. Toisaalta jos on jo etukäteen kriittinen asenne/mielipide, eikä aio muuttaa sitä periaatteen takia suvaitsevaisemmaksi, on touhu täysin turhaa. Silloin voi etsiä syytä ja vikaa itsestään.

Kun juttelen muiden fanien kanssa niin, minusta on itse asiassa hienoa, että meitä yhdistää Hopeanuoli. Tästä nautin erityisesti silloin, jos fanit ovat kiinnostuneita myös muista sarjoista. Eli yhtäläisyys löytyy ja fanit muistelevat selkeästi näitä kultaisia Hopeanuolen aikoja, jolloin muiden sarjojen pitäminen ei ole kovin olennaista.

Ymmärtääkseni Hopeanuoleen ei suhtauduta juurikaan negatiivisesti, vaan sen nostalgisuus ja ledendaarisuus ymmärretään. Sen sijaan sarjaa kritisoidaan, kun se liitetään muiden sarjojan levinneisyyteen. Jotkut näkevät sen hyvänä asiana ja jotkut taas eivät. Eikö vain voitaisi antaa ihmisten pitää, mistä pitävät? Mitä se on meiltä pois?

lauantai 5. lokakuuta 2013

Mitä en tule kokoelmaani hankkimaan?

Olen pariinkin kertaan miettinyt tätä otsikkoni kysymystä. Mitä en tule kokoelmaani hankkimaan? Kuvailisin itseäni kaikkiruokaiseksi keräilijäksi, mutta on mangoja ja keräilytavaroita, joita en millään muotoa tule hankkimaan.

GNG:stä on tehty valkoisia, ruskeita, tummanruskeita, pronssisia, hopeisia ja sinisiä figuureita. Hahmot joista figuurit on tehty ovat  Riki, Ben, Cross, Moss, Musashi, Oliver, Sniper, John, Akakabuto, Kurotora ja Akakabuto (takatassuilla seisten). Toiseen sarjaan kuuluu hahmot Gin (makaava), Akatora, Bemu, Benizakura, Chutora, Smith, Kurojaki, Madara ja kaikki Mutsun kenraalit.

Pidän henkilökohtaisesti GNG:n figuureista, koska ne ovat vanhoja ja arvokkaita. Lisäksi hahmot tulevat pääpiirteittäin hyvin esille, vaikka pelkkä yksittäinen väri saattaa viedä hahmosta paljon.

Yllä olevassa kuvassa on ruskea Cross- ja tummanruskea Moss-figuuri. Mielestäni nämä kaksi väriä ovat rumimmat, mitä figuureista on koskaan käytetty. Väri on jo pelkästään yksi syy, miksi tällaisia figuureita en mielelläni hanki hyllylleni. GNG:n figuurit ovat hintavia ja maksavat helposti parista kympistä kahteen sataan euroon, mikäli kyseessä on toisen sarjan yksilö. Näin ollen minulla ei tee mieli maksaa rumasta kapistuksesta paria kymppiä, jos en pidä siitä. Rahan haaskausta, all right? Myönnän jopa pienenä traumatisoituneeni leikkiessäni näiden värisillä eläinfiguureilla, jotka olivat samalla tavalla rumia ja joiden pinnassa saattoi olla samanlaista kulumaa/irronneita osia.

Kuvassa on Business Jumpin numero kahdeksan vuodelta 2010. Lehden lisäksi on olemassa myös Shounen Jump-niminen lehti, joka tarjoaa pieniä numeroita eri sarjoista. Lehtien sisältö koskeekin eri sarjoja ja Business Jumpissa saattaa olla jopa K-18 materiaalia.

En ole ikinä ymmärtänyt näiden lehtien päälle. Minulle riittää, että omistan Weedin mangat kokonaisuudessaan, joten minun ei tarvitse toistamiseen kerätä niitä saadakseni samat luvut lehtinä. Yleensä Yoshin sarjoihin liittyvää materiaalia on vähän ja näen turhana ostaa lehden, jossa on muita sarjoja, jotka eivät itseäni kiinnosta millään tavalla.

Mutta etenkin nämä vanhemmat lehdet osaavat olla upeita juuri noiden julisteiden myötä. Minun osaltani ei siis löydy kiinnostusta omistaa Weedin tai Orionin mangajulkaisulehtiä. GNG:n kohdalla mukana pitäisi tulla jotain extraa, jotta niitä kiinnostaisi hankkia.

Gingasta on olemassa doujinsheja eli fanien/harrastelija-mangakoiden tekemiä sarjakuvia, joissa käytetään hyväksi tunnettujen sarjojen hahmoja sekä parodioita. Hinnat ovat helposti pari kymppiä ja sarjakuvat ovat reilusti alle sadan sivun pituisia.

Muistan, miten aikoinaan Bemmun kaupassa oli myynnissä doujinsheja. Ihmettelin jo siellä, mitä tekisin näillä sarjakuvilla, jotka ovat lyhyitä ja joita ei vieläpä saa käännettyä suomeksi? Joten on helpompi ihastella vain yksittäisiä kuvia, mikäli muunlaistakaan kiinnostusta ei löydy doujinsheja kohtaan.
Creation Advance on tunnettu firma muun muassa kangasjulisteiden, lasinalusten, T-paitojen ja kännykänkuorien valmistuksesta. Näinpä minulta löytyy niin kangasjulisteita, lasinalusia sekä Weedistä valmistettu termosmuki.

Kuvan kännykänkuori on tarkoitettu I-Phonille, joten sille joka ei vempainta omista, on kuorien omistaminen täysin turhaa. Suomessa hinnat pyörivät helposti yli viidenkymmennen euron puolella. Ehkä jos hinnat olisivat halvemmat ja kuorille löytyisi käyttöä, niin hankintaa voisi harkitakin.

Creation Advancen valmistamiin pinsseihin viitaten, minulle ei ole välttämätöntä hankkia esimerkiksi SSY:n pinssejä. Minusta tuntuu oudolta kerätä sarjan oheistuotteita (joita ei taida olla pinssien lisäksi kuin kirjainmerkkitarrat), kun ei ole edes animea. Shiroi Senshi Yamato on siis jossain määrin vieras, jolloin en osaa asennoitua esimerkiksi pinssien hankintaan. Mangan keruu riittä hyvin.

Ja näin loppuun voisin sanoa, ettei minulla ole tavoitetta kerätä läheskään kaikkia mallikuvia, animaatiokalvoja tai gengoja, koska minusta on järkevämpää omistaa pari hienoa yksilöä, joita voi ihastella.

Kuvat (c) Urumi

tiistai 1. lokakuuta 2013

Toivo juoniselostetta!

Kaikki eivät välttämättä keräile japaninkielisiä Weed tai Orion mangoja. Silti kiinnostus sarjakuvien sisältöön on suuri ja fanit toivovat monesti törmäävän erilaisiin juonitiivistelmiin. Näin mangojen hankkiminen ei olisi pakollista ja tietokin välttyisi.

Weedistä on tällä hetkellä hyvä määrä suomimangoja ja se kasvaakin koko ajan. Siitä huolimatta kysyn, olisiko sinulla jokin manga 30-60 josta haluaisit aivan välttämättömästi juonitiivistelmän? Lupaan ainakin kahdelle ensimmäiselle kirjoittaa selosteen kuvien kera.

Orionista on pääosin hyvät juonitiivistelmät Kaksoissolan foorumilla, vaikkei kuvia niinkään esiinny. Jos joku toivoo niin voin tehdä esimerkiksi Orionin 24. osasta paremman juonikertomuksen kuvilla.

Tämä on käynnissä kuukauden verran ja loppuu 1.11. Weedin mangoille on enintään kolme paikkaa ja Orionille vain yksi!


(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.