sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

2 ihanaa vuotta: bloggaamisen paineet

Ginga-blogin pitämisestä on tullut nyt jo täyteen 2 ihanaa vuotta. Vähitellen ollaan menty selkeästi parempaan suuntaan ja olen uskaltanut muodostaa blogistani itseni näköistä. Vaan mitäpä olisi blogi ilman rakkaita lukijoita ja muita keskustelijoita, jotka toimivat yhtenä kimmokkeena Hopeanuolen Tomodachille. Suuri kiitos siitä Teille ja erityiskiitoksena Herun viimeaikainen työ koodaamisen parissa blogissani.

Vau - jo kaksi vuotta.
Vuosien täyttymisen yhteydessä näin vallan sopivaksi valoittaa ajatusta siitä, millaisia paineita bloggaamiseen liittyy. Suurimmat paineet tulevat omasta itsekriittisyydestäni, blogin näkyvyyden "haitoista", niiden vaikutuksista ja kirjoittamisesta.

Ryhdyttyäni bloggaamaan Gingasta astuin näkyviin fanina ja siinä piilee omia ongelmiaan. Voin esimerkiksi kuvitella sanomisiini kiinnitettävän enemmän huomiota vain sen takia, että olen tuomassa mielipiteitäni esiin aktiivisesti ja varsin julkisessa mediassa, joka on kaikkien saatavilla. Tästä seikasta johtuen blogissa voi helposti kuohuttaa ihmisten tunteita sanavalinnoillaan joko negatiivisempaan tai positiivisempaan suuntaan. Aina edes negatiivinen kuohuttelu ei ole tarkoitus, vaan asioita voi ymmärtää monilla tavoin. Sanominen ja mielipiteiden ilmaisu onkin yksiä bloggaamisen haasteita/vaikeuksia. Ketään ei ole kuitenkaan tarkoitus loukata, vaikka asioihin suhtautuminen olisi säväyttävämpi. Suhtautuminen ei myöskään tee jostain asiasta automaattisesti huonompaa/sellaista josta ei löydy mitään hyvää sanottavaa.
Sanomisia ja tekoja voidaan siis helposti ryhtyä arvostelemaan, mikä voi vaikuttaa helposti siihen että pitääkin matalempaa profiilia tai saattaa jättää joitain asioita tekemättä. Bloggaajana välitän itsestäni kuvaa ihmisenä ja fanina, jolloin mietin millaiseksi se on muodostunut oman käsitykseni lisäksi. Anonyymeillä ja muuten kovin vierailla ihmisillä en välttämättä vaivaa päätäni. Ainoastaan tutuimmista ihmisistä tai sellaisista, joiden kanssa olen tekemisissä herää kysymyksiä heidän ajattelumalleistaan blogiani ja itseäni koskien. Jostain syystä ne kiinnostavat erityisesti, vaikka bloggaajana osaankin keskittyä tekemään tätä juttua minuun kohdistuvista ajatuksista huolimatta.

Olen kriittinen niin monen asian suhteen ja ehkä eniten tähän kirjoittamiseeni. En tee vapaa-aikani oikeastaan muutakaan kuin keskustelen ja kirjoittelen ja kaikki aiempi tekemänikin on jossain määrin rakentunut edellä mainitun ympärille. Sillä olen parin vuoden ajan roolipelannut, kirjoitellut foorumeilla viisi vuotta ja nyt minulla on blogeja.
Suhtautumiseni kirjoittamiseen on armoton ja aina ei ole helppoa tekstin muodossa ilmentää päänsisäisiä ajatuksia. Itsekriittisyys kohdistuukin siihen, saako ns. kaiken sanottua, mitä voisi parantaa ja miltä teksti kuulostaa rakenteellisesti. Kun kirjoittaminen ei tunnu sujuvan luen vain uudelleen ja uudelleen pysähtyen ajattelemaan. Useiten huomaan sen missä kohtaa teksti lakkaa toimimasta etenkin liian aiheen ulkopuolelle menemisen takia ja sen seurauksena on syntynyt parempaa jälkeä.
Minulle on tullut viime vuosina koulun kautta viha- ja rakkaussuhde kirjoittamiseen, jolloin minusta on ollut ahdistavaa palauttaa tehtäviä ja ajatuksia nopealla sarjasyötöllä, jolloin ne eivät ole olleet oikeassa mielentilassa syntyneitä. Ne ovat jääneet kesken mikä näkyy nykyään kirjoittelemisessa ja pään työskentelyssäni. Aivan kuin kykenisin vain julkistamaan näitä huonoja vastauksia enkä mitään muuta. Näistä traumoista huolimatta nautin tyylistäni, vaikka kritisoimisen varaa onkin liian vähässä sanomisessa ja liian samankaltaisissa mielipiteissä kun lakkaa olemasta mitään mieltä. Kirjoittamisen kanssa on silti mahdollista saavuttaa ihana flow-tila, jossa mielellä ja kirjoittamisella on saumaton yhteistyö.

Toisekseen koen kriittisyyttä siinä, etten tiedä otanko/miten ottaa lukijoita paremmin/tarpeeksi huomioon. Haluaisin heidän olevan rohkeampia ja avoimempia etenkin erilaisten ehdotusten suhteen sillä joudun muutenkin arvioimaan, mikä toimii, voisi toimia tai ei toimi sitten ollenkaan. Aina löytyy kokeilemisen arvoisia asioita ja joskus on hyvä ottaa riskejä, kun ollaan selvästi kiinnostuneita. Koskaan ei myöskään ole huonoa aikaa sanoa omia mielipiteitään tai kiinnostumisiaan tälle ja tälle idealle. Toivepostausten kirjoittelu ei nimenomaan ole suljettua toimintaa sillä blogi elää niistä, jolloin pääsemmekin siihen ytimeen ettei bloggaaminen ole vain omaa yksinpuheluani ja sitä ettette saisi vaikuttaa.

Kaikkia paineet eivät todellakaan ole vain näissä asioissa vaan myös esimerkiksi sarjan luonteessa. Ginga on yksiä moraalisimpia sarjoja, jolloin epäilen vahvasti minkä verran voin tuoda esille sen ja itseni henkisyyttä. Onhan oma henkimaailmani juuri rakentunut Gingan kautta ja arvot ovat minussa syvässä niin fanina kuin ihmisenä. Ongelma piilee vain siinä miten eri ikäryhmät ja fanit suhtautuisivat siihen. Olisiko se lässytystä vai sellaista joka rakentaisi oivalluksia omaan Ginga-suhteeseen?

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kysely: fanit muista maista

Päätin ryhtyä kyselemään muutamalta ulkoomalaiselta fanilta heidän faneudestaan. Halusin saada selville heidän mahdollisuuksistaan faneina omissa kotimaissaan ja mitä ajateltiin esimerkiksi tulevaisuudesta tai millainen tilanne sattuu ylipäätään olemaan. Esitin kysymykset Ruotsissa asuvalle Wolfielle (FutagoShop), Englannissa asuvalle Aranolle (ulkomaalainen foorumi) ja unkarilaiselle RiKylle.

Kysyin heiltä, että minkälaista on olla (kansallisuus) fani, miten fanittavat sarjaa, asuuko lähistöllä muita faneja, fanittaako yksin vai ihmisten kanssa, miten/vaikuttaako (maa) asuminen fanitukseen, onko mahdollista käydä esimerkiksi miiteissä sekä toivoisivatko asuvansa muualla tai millaisia unelmia jokaisella piilee.

Wolfielle sarjan faneus on kunnioitettavaa ja hän arvostaa sitä, miten ihmiset tulevat kysymään eri asioista. Jos vaikka yhdessä saataisiin suunniteltua jotain uutta. Wolfien tavoitteena on Hopeanuolen esillä pitäminen, jotta useammat ja useammat näkisivät sarjan olevan elossa. Siitä hän on saanut erityisesti arvostusta ja sarjan puolesta ollaan valmiita erilaisiin tekoihin. Monet 80 luvun ihmiset tuntevat sarjan ja jos mainitseekin vain karhukoiran/Akakabuton useimmat muistavat ja tunnistavat mistä on kyse. Vaikkei vielä ole saatu käännettyä mangaa niin faneja ilmestyy coneihin. 2000-luvun alussa kun ruotsalaisia faneja oli niukasti, mutta vähitellen fanit alkoivat löytää toisiaan ja puhetta alkoi syntyä kaikesta mahdollisesta.
Wolfie fanittaa sarjaa pitkälti keräilyn kautta, juttelee coneissa, tekee videoita, cossaa ja suosittelee sarjaa muille, jotka pitävät animesta. Samalla keskusteluaiheet pyörivät nykytilanteessa ja menneissä ajoissa.
Muutamia nuorempia faneja asuu 100 km sisällä ja Wolfie fanittaa niin yksin kuin ihmistenkin kanssa coneissa ja muuta aktiviteettiä järjestäen. Ruotsissa asuminen ei estä faneuden toteutumista, ainoa vaikuttava tekijä on ettei mangaa ole omalla äidinkiellä tai englanniksi. Silti muualla asuminen ei tule kysymykseenkään, kunhan kieliongelmaa ei olisi.
Wolfie kertoo käyvänsä usein coneissa ja siellä hän tapaa nuorempia ja vanhempia faneja. Hän on ollut myös Suomen tapahtumissa katsomassa Takahashia ja Ginga-teemaisessa Chibiconissa. Coneissa Wolfie myy oheistuotteita johon ihmiset suhtautuvat innokkaasti. Näin on samaten cossaamisen ja muun aktiviteetin kanssa. Wolfie aloitti coneissa käymisen 2012 alussa ja hän ihmetteli oliko todella olemassa enemmänkin faneja. Nykyään on tullut enemmän cossaajia ja Wolfielle ja muille tullaan rohkeasti juttelemaan.
Ruotsalainen fanimme toivoo, että kova työ kääntämiseen liittyvien asioiden kanssa tullaan palkitsemaan. Takahashin tuleminen Ruotsiin olisi hieno juttu ja haluttaisiin näyttää, miten mahtava maa on kyseessä. Wolfie toivoo ettei Ginga vaivu unholaan karismaattisilla hahmoilla ja upealla tarinalla. Lisäksi hän toivoo että fanit ovat kilttejä toisilleen ja kaikkia kunnioitetaan sellaisenaan.

Aranolle faneus on jännittävää, mutta samalla turhauttavaa. Fanittaminen ei ole helppoa eikä tule helpolla, kun joudutaan luottamaan fanien tekemiin käännöksiin. Englantilaiset fanit ovat omistautuneita fanitukselleen ja nykyään on huomattavasti helpompaa, kun tietoa ei ole niin vaikeasti saatavilla. 
Arano tykkää etsiskellä ja keräillä mangoja hän aloitti sen tosissaan noin kaksi vuotta sitten. Samalla Arano teki Tumblrin, johon kerättiin oheistuotteden kuvia. Muuten Arano on keskittänyt toimintansa ulkomaalaiseen foorumiin.
Lähettyvillä ei asu muita faneja, mutta Arano on saanut ystäviä Gingan kautta ja heitä on ihana nähdä coneissa mikäli se on mahdollista.
Fanittamisen onkin jo aiemmin kerrottu pohjautuvan Internettiin ja Englannissa sarjalle ei ole oikein virallista fanikuntaa. Arano haluaisi asioiden olevan kuten Suomessa, jossa se on hyväksytty etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa. Tämän takia sarjan selittäminen muille on kiusallista, kun kokoelma tulee kyseeseen.
Englannissa ei ole mahdollista päästä miitteihin ja muihin, mutta Suomeen ei kuitenkaan ole vaikea päästä. Arano oli vuonna 2011 Traconissa ja Animeconissa 2012. Kokemus Ginga fanina on vielä hienompaa, kun on mentävä kauemmas etsimään faneja.
Aranosta olisi ollut ihanaa elää Suomessa, jotta hän tietäisi millaista on kun sarjaa on omalla äidinkielellä ja niiden ihmisten ympäröimänä, jotka pitävät myös sarjasta.
Yhteinen unelma on samanlainen kuin Wolfiella: saada mangaa omalla äidinkiellä kirjakaupoista, jonne mennä ostamaan mangaa.

RiKyn mukaan Unkariassa ei ole järin muita faneja, jolloin asiasta ei voi puhua muiden unkarilaisten fanien kanssa. Ja he jotka fanittavat sarjaa eivät oikein keräile, lähinnä piirtävät ja katsovat animea televisiosta.
RiKy oli 5-vuotias kun näki Hopeanuolen ensimmäisen videon ja katsoi sitä miltei joka päivä. 1,5 vuoden jälkeen RiKy katsoi sarjaa uudelleen, löysi Weedin ja aloitti keräilyn elokuussa 2012.
RiKyn ystävät eivät tiedä Gingaa (jolloin hän aloitti sarjan nimeltä Ginga Densetsu Kobun, joka oli lähtöisin RiKyn parhaasta ystävästä. Hän piirsi ystäviään ja itsensä mukaan, tarina sijoittui GNG:n ja GDW:n välisiin aikoihin.) Näin RiKyn ystävät alkoivat pitää Gingasta, katsoivat animen ja tietävät nykyäänkin millainen sarja on kyseessä.
Unkarilainen fani fanittaa yksin ja kertoo olevansa täysin addiktoinut Gingaan. Keräilyllä on RiKylle suuri merkitys animen katsomisen lisäksi, kunpa vain olisi lisää keräilijöitä.
RiKylle on mahdollista mennä coneihin ja juuri Suomessa hän haluaisi tavata muita keräilijöitä sekä faneja. Jos Suomessa tulee olemaan joku suurempi tapahtuma Takahashin kera, RiKy aikoo ilmestyä paikalle.
RiKy toivoo voivansa asua muualla, paras paikka olisi Suomi ja hän olisi halukas oppimaan kielen. RiKy on ollut Suomessa 4 vuotta sitten muttei ollut fani tuolloin. Maa kuitenkin jätti lähtemättömän vaikutuksen ja syvän kaipuun.
Keräilijänä RiKy toivoo saavansa kaikki karhukoirat, Ginin ja Rikin pehmoina. Toinen unelma liityy Orion animeen ja sen mahdolliseen ilmestymiseen. Ehkä silloin olisi jopa enemmän materiaalia Rikin elämästä.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Animen ja mangan erot (GNG, osa 4)

Eroavaisuuksia GNG:n neljännestä mangasta, jos jotain muuta huomioimisen arvoista löytyy niin kommentoikaa toki asiasta.

Cross on kalliolla
Ginin lähdettyä Ben ja Cross alkavat virkota ja luvassa on naaraan menneisyyden tarkempaa selvitystä. Tarinan sisällössä ei piile eroavaisuuksia, mutta sen kerrottua Cross on erkaantunut Benistä ja mennyt kalliolle kuun luokse. Saluki odottelee toiveikkaana Ginin palaavan.
Ginin takaisin lähtö on mangassa huomattavasti nopeampi ja Fuji ei kerkeä miltei ollenkaan reagoida poikansa lähtemiseen. Kun koira palaa takaisin muiden luo joutkot lähtevät välittömästi eri suuntiin.

Metsästäminen ja Kofuun siirtyminen
Aiemmin kaksi laumalaista on odotellut Crossin palaamista metsästysretkeltä. Ruoan ilmestyttyä valkoinen koira alkaa olla mielissään naaraasta, johon saluki joutuukin vähän ärähtämään. 
Jos vertaa animeen niin ennen Kofuun siirtymistä koirat ovat jo syöneet ja sitten vasta seisoskelevat kalliolla. Alkuperäisessä versiossa asia on toisinpäin. Näköjään myös Greatin perusteluiden vaatimiset on jätetty kokonaan pois.

Hyena
Mangassa Hyenan lähtemisen syy on tarpeille meneminen, kun ainakin dubbien puolella puhuttiin jalottelusta. Kun Hyena saapuu Mossin ja lauman luo on Sniperkin paikalla näkemässä tilanteen ja suunnitelmiensa toteutumisen.

Kylän tapahtumia ja Johnin matkaanlähtö
Animessa ei ole ollenkaan materiaalia mitä kylässä on tapahtunut Ginin lähdön jälkeen. Hidetoshi on menossa Tokioon kokoukseen ja jättää Gohein lukkojen taakse Makinon huolehdittavaksi. Daisuke on suruissaan tapahtumista ja ikävöi koiraansa. John muistaa ystävälleen antamansa lupauksen Daisuken huolehtimisesta ja suuntaa vuorille etsimään poikaa.

Rumat puheet
Mangassa aletaan jo ihmetellä missä Hyena viipyy, johon Smithiltä ja Crossilta lentää vuoronperään torttukommentteja. Cross nolostuu katsoessaan Beniä puheidensa jälkeen.

Vuorilla
Daisuke etsiskelee vuorilta Giniä ja ei ole huomaavinaan takanaan olevaa karhua. John ehtii pelastaa Daisuken mahdolliselta iskulta ja karhu pelästyy Rikin ilmestymistä. Kaksikon taistelu koittaa viimeinkin.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Pelkäämättömät tiikeriveljekset

Minulta kyseltiin löytyykö blogistani aihetta, joka käsittelisi tiikeriveljeksien ensiesiintymistä. Lähtökohtani nimenomaan ensiesiintymisestä kirjoittamiseen mielipitein olivat huonot, jolloin näin paremmaksi isommassa mittakaavassa käsittelyn.
 
En ole mitään leikkinyt niin paljon porukalla kuin tiikeriveljeksiä ja niiden jäseniä. Iän puolesta siskoni, heidän ja omat kaverini olivat aina Akatoria tai Kurotoria. Itse en kokenut nuorempana kykeneväni johtajamaiseen rooliin enkä vastannut luonteeltani Kurotoran äkkipikaisuuttakaan. Näin ollen satuin aina olemaan Chutora oman ujouteni ja rauhallisuuteni puolesta. Pidin irronnutta korvaa siistinä ominaisuutena ja ruskea turkinväri kai toi yhtäläisyyttä hiuksiini. Se mikä oli mielenkiintoisinta huomata oli, että elimme leikkien ajan uskomuksessa jonka mukaan Chutora olisi nuorin. Liekö syynä roolin langettaminen minulle, mutta Kurotoraa emme osanneet ajatella nuorimpana veljeksistä. Varsinkin kun Kurotora oli ns. läheisempi Akatoran kanssa, jolloin kaiden voisi yhdessä kuvitella omaavan selkeämmän johtoaseman. Chutora lähinnä teki yhteistyötä ja osallistui hiljaisesti mukaan.

Sisaruus oli siis yksiä kriteereitä sille miksi tiikeriveljekset olivat suuressa suosiossamme. Varmasti myös hornanhurttien selviytymistarinalla ja luonnossa elämisellä oli omat merkityksensä. Ovathan tiikeriveljekset ensimmäisiä omilla ehdoillaan eläviä koiria, kun aiemmat elävät suuremmissa ryhmissä lauman kesken. Samalla kait ovat verrattavissa Igoihin sillä he omaavat omia perinteitään, joihin ovat uskoutuneita. Esimerkiksi tiikeriveljesten kiitollisuudenvelka Benin hengen pelastamisesta on jotain ihailtavaa ja koskettavaa sen ilmetässä vielä Akatoran viimeisten hetkien tienoilla.

Jos tarkastellaan hahmoja yksitellen voimme huomata kunkin erilaisuuden. Akatora on vanhin, kokenein ja ajattelee asioita järjen kautta. Asema tekee sen, että hänellä on suuri vastuu päätöksistä ja esimerkiksi veljeksistään. Kun Akatoraa verrataan Kurotoraan huomaamme ettei edellä mainittu sopisi veljesten johtajaksi harkintakyvyttömyyden ja tulisen luonteen osalta. Chutoralle taas voisi olla vaikeampaa muuttaa rooliaan ja sen mukaisesti astua Akatoran asemaan. Ja mikäli Akatora suostuisi jommankumman nuoremman veljensä johtoasemaan, olisi koiralla eriäviä mielipiteitä jotka voitaisiin todeta jopa paremmiksi vaihtoehdoiksi.

Kun ajattelee tiikeriveljesten läheisyyttä ja hienoa kokoonpanoa on varsin surullista, miten tiet erkanevat GNG:n jälkeen. Kurotora on käytännössä ottaen yksin omien ja Chutoran poikien kanssa. Hänet on siis jätetty ainoaksi levittämään perinteitä ja ainakaan toistaiseksi jälkipolvessa ei ole esiintynyt niitä seikkoja mitä olen juuri ihaillut tiikeriveljeksissä. Onko kierre katkennut tähän?

Sen lisäksi mietittyttää hieman, että kuinka pitkään Kurotora tulee vielä elämään ja mihin se päättyy. Saako hän esimerkiksi isoveljensä tavoin tehtyä uuden legendan? Sillä Weedissä aloitettu legenda Genbaa vastaan taistellessa tuskin kantautui kovin kauas. Ken tietää.

Kai no san Kyodai tarinaa muistellen, olisiko kokoonpano ollut erilainen mikäli veljeksiä olisi ollut alkuperäiset viisi kappaletta. Omasta mielestäni ryhmä toimii tällaisenaan moitteettomasti sillä liian monen jäsenen kanssa tulee se ongelma, että hahmot eivät pääsekään edukseen ja niistä muotoutuisi toistensakaltaisia.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kylmiksi jättäneet taistelut

Keskustelussa Gingan huonoimmat taistelut. Mielipiteet pohjautuvat pitkälti animeen, sillä mangasta en bongannut selkeästi huonoja taisteluita. Toki välillä on näitä pitkäkestoisia ryhmäkahakoita tai koirat yrittävät kerskailevilla puheillaan tehdä taisteluiden seuraamisesta uuvuttavaa.

GNG:n taistelut ovat mielestäni kokonaisuudessaan hyvin toteutettuja ja harkittuja, jolloin niistä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Mangan puolella nähdään Johnin ja Rikin taistelu, joka mainitaan animessa ohimennen. Mittelö on käytännössä ottaen vain toisten iskujen väistämistä hetken aikaa, kunnes John makaa maassa luovuttaneena. Taistelu on kehno, kun ajattelee miten saksanpaimenkoira kyseenalaisti laumaa ja Riki ei edes reagoi siihen kyvyillään. Olen aina ollut kiinnostunut siitä mitä Rikin ja Johnin välillä tapahtui häviön tullessa ilmi. Nyt kun ajattelee niin Rikin voitto ei ollut kovin kummoinen ja suuruutta hipova.

Johnin ja Benin otteluhan jäi vähän samalla tavalla kesken kuin Rikin kanssa ja vielä huonoon aikaan. Voin arvella taistelun lopputuloksen, mutta olisin konkreettisemmin halunnut nähdä Johnin häviön seuraukset. Olisiko asenne laumaan jo tässä vaiheessa muuttunut? Ja olisiko Rikiä tarvinnut enää tuon jälkeen haastaa?

Weedin ja Kyoshiron taistelussa huomio kiinnittyy taistelijoiden kokemattomuuteen ja nuoruuteen. Mukana on vähän samanlaista viskelyä ja iskujen väistelyä, mutta välissä se ei ole ihan niin toivotonta. Suuren muutoksen aiheuttaa pelkästään Terun siirtäminen muualle ja kaksikon keskustelun loppuminen. Kuitenkaan Kyoshiron kaivuri-iskusta ja laumalaisten nauramisesta taistelu ei saa pisteitä. Tilanne on oikeastaan onnistuttu nolaamaan, kun ajatellaan mahdollisten tarpeiden tekemistä ja kivien lentelyä Weedin naamalle. Olisin toivonut taistelutilanteen otettavan edes vähän enemmän vakavammin nuoruudesta huolimatta. Weed jää myös melkoisesti alakynteen ja todellisen vaikutuksen Kyoshirolle hän olisi onnistunut tekemään ZTB:llä. Valitettavasti sitä treenataan myöhemmin. Lisäksi kaksikon yhteenotolle ei tule myöhemmissäkään tapahtumissa mahdollisuutta. Mitä nyt Weed vähän tuuppii Kyoshiroa maahan. Siinä vaiheessa Weed onkin jo kehittyneempi taistelija.

Pidän ajatuksesta että Jerome suojelee Weediä Rocketin veljeksiltä. Taistelun alussa odotellaan Jeromen pääsemistä hyökkäämään, kun hän joutuu Weediä suojellessaan toistaiseksi vastaanottamaan iskuja. Siitä puheen ollen, mitenhän Weed olisi pärjännyt taidoillaan? Opitut asiat joutuisivat ilman muuta koetukselle ja Weediä voisi motivoida Rocketin paljastuminen petturiksi. Taistelua seuratessa olen aina pitänyt kohtausta, jossa Rocketin veljekset saavat haavat päähän outona. Tätä ennen Jerome oli koskenut ainoastaan Rockettiin, jolloin tuossa on oma epäkohtansa. Veljesten pahki juokseminen ei tee minuun vaikutusta, vaikka Jeromen oveluus tilanteessa hymyilyttääkin. En olisi kuvitellut vastustajien menevän tuollaisiin halpoihin Hougenin viestinviejinä. Mutta koiria ajatellessa minulla on kuva vain nopeista yksilöistä, ei niinkään sellaisista jotka osaisivat/haluaisivat taistella. Ammattitappajan kannalta pidän taistelusta ja on hienoa nähdä suuremman lukumäärän jäävän alakynteen. Lyhytkestoisuutta, epämääräisiä hyökkäyksiä ja amatöörimäisyyttä pidän vain liian suurena huonoutena.

Matkan aikana Kyoshiro kehittyy ja se ilmenee kunnollisen vastustajan, Burugen saamisena. Taistelussa on samanlaista muotoa kuin Weediä vastaan taistellessa väistelemisineen ja kaivuri-iskuineen. Yliote vaihtuu tiuhaan tahtiin ja ehkä pahimpia Kyoshiron tekemiä virheitä on liian lähelle meneminen. Hahmon vastustaja on melkoinen ja viimeisillä hetkillä voitto alkaa olla Burugella. Kyoshiro onnistuu voittamaan kuin Toubein kannustamana mikä on mielestäni hieno veto Kyoshiron itsekkyyden jälkeen. Mutta taistelun oltua ohi Buruge vain hyväksyy tappionsa, vaikkei viimeistely ollut mitenkään kummoinen. Eli aloin toivomaan että Buruge olisi noussut vielä, pieni nolaaminen ei ole yhtä kuin häviö.

Rehellisesti sanottuna en antaisi Weedin taistelun jälkeen Kyoshirolle näin isoja saumoja voittaa Hougenin kenraali, Buruge. Se oikeastaan latistaa liian suuresti Burugen ja häviö on ennemminkin osoitus Kyoshiron "taitojen" ylentämisestä mistä Buruge sai kärsiä.

Hahmovalinta ei silti ihmetytä sillä esiintyihän Kyoshiro Tasukena ja pääsee muutenkin lähentymään Burugen kanssa. Mutta jorisen siitä miten liian suuri ero Kyoshirolla ja Burugella oli. Verratkaapa Kiteä ja Tesshiniä. Komea taistelupari.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ilman irtokansia

Monista Gingan mangoista pystyy löytämään irtokansia, jos ajatellaan ensimmäisiä julkaisuja. Sama pätee toiseen julkaisuun, mutta GNG:n kohdalla kolmannen jälkeen ei ole havaittavissa irrallisia kansia. Weedissä on vain toiseen julkaisuun asti irtokansia.

Ensimmäisen ja toisen julkaisun osia.
GNG:ssä kannet ovat kovin erilaisia, jos niistä poistattaa irtokannet. Weedissä ja Orionissa kun ne ovat tismalleen samanlaiset, paitsi värit ovat harmaammat. Oma GNG:n kolmas julkaisuni on kontaktimuovattu, mutta omien tietojeni mukaan siinä ei esiinny vastaavanlaisia kannellisia hienouksia. Ne ovat kuulemma kuviottoman vaaleanruskeita tummanruskean tekstin kera.

Ehkä ekologisesti ajatellen irtokannet voivat olla ihan hyvä juttu. Mutta Weedin ja Orionin puolella ne eivät saa minulta osakseen kannatusta. Useimmiten irtokansien kyseessä ollessa koen kansien helposti valuvan/liukuvan eri suuntiin ja obin mukana ollessa yhdistelmä on vielä pahempi.

Joskus olen miettinyt uusimpien mangojen irtokansien teippaamista. Ehkei se kuitenkaan ole hyvä keino ja olen huomannut pelkästään mangan iän kuin asettavan irtokansia paremmin. GNG:n ensimmäisen ja toisen julkaisun kohdalla on mielestäni juuri käynyt näin. Nehän ovatkin erinomaisia irtokansijulkaisuja monimuotoisten kansien kera.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Erot animeen (Weed, kolmas osa)

Erot animeen sen kuin jatkuvat tällä kertaa eroavaisuuksilla Weedin kolmannesta mangasta. 

Mel ja Smith
Animessa kaksikko on tavannut jo aiemmin Weedin etsiskellessä tietä Ohuun. Alkuperäisessä versiossa Smith törmää kultaiseennoutajaan nähdessään terveysviranomaisten keräävän kulkoiraa talteen. Smith puuttuu tilanteeseen ja lähtee Melin kanssa pakomatkalle.

Kaibutsun hyökkäys & Daisuke
Aiemmassa osassa mainitsinkin muiden sotureiden näkevän Kaibutsun ennen ammattitappajia. Mittelön seurauksena Kagetora ja Ken putoavat rotkoon, kun Weed ja GB jäävät ylhäälle hirviön kanssa. Siinä vaiheessa Daisuke tekee tulojaan paikalle ja Kaibutsu on hyökätä ihmisen kimppuun, kunnes helikopteri keskeyttää tilanteen.

Sen jälkeen Weed ja GB joutuvat uudelleen tekemisiin ihmisten kanssa.

Smith kertoo kaksoisolennoista kalliolla
Kagetoran ja Kenin selviydyttyä pudotuksesta, kaksikko matkaa tutulle kokoontumispaikalle jossa Smith jo odottaa. Eroavaisuutena tulee Tokimunen kuoleman laita, sillä animessa koira kuoli Kaibutsun hampaiden kautta ja Smith tuli myös itse hautaamaan kaksoisolentoa. Animesta poiketen Weed ei saa toistaiseksi tietää kaksoisolennoista.

Neron & Ginin kohtaaminen
Gin etsii Sakuraa Hida-vuoriston puolella Akamen ja Johnin kanssa. Kolmikko päätyy tappeluun Neron kanssa, jonka jälkeen naaraan etsinnät jatkuvat.

Ammattitappajat
Tokimunen hautaamisen jälkeen Weedin porukka huomaa kalliolla nyhjöttävät ammattitappajat. Mangassa joukko huomataan melko pian GB:n ja Weedin saapumisen jälkeen. Tosin tässä versiossa Smith uskaltaa käydä ammattitappajien päälle ja niin yrittävät mm. Ken ja Weedkin. Jeromen tarina Kaibutsusta on paikoin samanlainen paitsi siinä ilmenee tutkimuskohteen johtajan karu kohtalo ja miten saksanpaimenkoira sai todistaa Ginin ja Demonin taistelua. Animessa Weedin ylipäällikkyys paljastui rotkon hyppäämisen yhteydessä.

Lopuksi näytetään Benin ja Crossin elämää tarkemmin Yamanashissa. Lisäksi rotkoon syöksyminen on erilaisempaa, kun Kaibutsu odottaakin toisella puolella!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kokoelmakuvaset

Minulta pyydettiin toistamiseen kuvapostausta kokoelmastani. En ole mitenkään innokas keräilyn suhteen mistä johtuukin mm. kokoelmalistani jäljessä oleminen ja se ettei aiheesta ole juuri postauksia blogin puolella. Mutta siitä huolimatta en tohdi kieltää pyyntöjä, vaikka oma suhtautumiseni asioihin olisi mikä.

Varoitan jo alkuun postauksen pituutta, jolloin varmaan useampikin kilometri kertyy taakse. Silti postausta on muotoiltu sen verran, että etusivulla katsoessa se näyttää lyhyemmältä.

Jätin postauksesta pois kaikki omistamani suomimangat ja niiden alkuperäiset versiot japaniksi. Päätin myös jättää kuvaamatta täydet julkaisut kuten GDW:n ensimmäisen ja GDW:n kolmannen julkaisun, eikä tähän asti ilmestyneitä Orioneitakaan tullut mukaan.

Kokoelmani on kieltämättä muuttunut vähän näistä ajoista.

Keräilykorttiboxi.
Erikoisjulkaisu ja Shin Gaiden Remix.
Magneetti alkuperäisellä pakkauksella.
Prismatarroja.
Kirjanmerkkitarroja.
Fangit.
Toinen julkaisu: 5, 9, 11-13 ja 15-16.
Julisteet.
GNG:n 6. julkaisu 2-6.
GNG:n 2. julkaisu 1-5.
GNG:n 4. julkaisu 1 ja susiosan kaksi mangaa.
Tarrapusseja ja omat nauhoitetut Hopeanuoli videot.
Artikkeleita.
Mainoksia.
Kortit.
Hopeinen Riki, pronssinen Cross, termosmuki ja pahvimagneetit.
Pachinko mainoslevy.
Kaikki Weed figuurit ja yhteiskuvaa.
Omistamani lasinaluset.
Erikoismangoja.
Mainoksia.
Pachinko guide book ja ilmainen lukupätkä.
Dohatsutenin levy ja keräilytarravihko.
Hylly.
Pyyhe.
Kangasjulisteet.
Hidetoshi kalvo.
Videot 1 ja 3 (1996)
Mainoksia.
Gajou No Kettou Hen 3 ja Tokubetsuhan.
Pinssit.
Menkokortteja.
Isompia tarroja.
Byakuren no Fangu.
Lassiet.
Weedin levyt 1-8.
Metalliboxi ja Gamu.
Ginga no Inutachi.
GNG 2-10 ja 12.
Weedit englanniksi ja sama metalliboxi (uudelleen).
Weed world 3 ja 4.
T-paita.
Lehtiä.
Mainoksia.
Kirjanmerkkejä (ei kaikki, laadullisesti parhaimmat)
Magneetteja.
Kortteja.
Toinen hylly.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.