Ginga-blogin pitämisestä on tullut nyt jo täyteen 2 ihanaa vuotta. Vähitellen ollaan menty selkeästi parempaan suuntaan ja olen uskaltanut muodostaa blogistani itseni näköistä. Vaan mitäpä olisi blogi ilman rakkaita lukijoita ja muita keskustelijoita, jotka toimivat yhtenä kimmokkeena Hopeanuolen Tomodachille. Suuri kiitos siitä Teille ja erityiskiitoksena Herun viimeaikainen työ koodaamisen parissa blogissani.
 |
| Vau - jo kaksi vuotta. |
Ryhdyttyäni bloggaamaan Gingasta astuin näkyviin fanina ja siinä piilee omia ongelmiaan. Voin esimerkiksi kuvitella sanomisiini kiinnitettävän enemmän huomiota vain sen takia, että olen tuomassa mielipiteitäni esiin aktiivisesti ja varsin julkisessa mediassa, joka on kaikkien saatavilla. Tästä seikasta johtuen blogissa voi helposti kuohuttaa ihmisten tunteita sanavalinnoillaan joko negatiivisempaan tai positiivisempaan suuntaan. Aina edes negatiivinen kuohuttelu ei ole tarkoitus, vaan asioita voi ymmärtää monilla tavoin. Sanominen ja mielipiteiden ilmaisu onkin yksiä bloggaamisen haasteita/vaikeuksia. Ketään ei ole kuitenkaan tarkoitus loukata, vaikka asioihin suhtautuminen olisi säväyttävämpi. Suhtautuminen ei myöskään tee jostain asiasta automaattisesti huonompaa/sellaista josta ei löydy mitään hyvää sanottavaa.
Sanomisia ja tekoja voidaan siis helposti ryhtyä arvostelemaan, mikä voi vaikuttaa helposti siihen että pitääkin matalempaa profiilia tai saattaa jättää joitain asioita tekemättä. Bloggaajana välitän itsestäni kuvaa ihmisenä ja fanina, jolloin mietin millaiseksi se on muodostunut oman käsitykseni lisäksi. Anonyymeillä ja muuten kovin vierailla ihmisillä en välttämättä vaivaa päätäni. Ainoastaan tutuimmista ihmisistä tai sellaisista, joiden kanssa olen tekemisissä herää kysymyksiä heidän ajattelumalleistaan blogiani ja itseäni koskien. Jostain syystä ne kiinnostavat erityisesti, vaikka bloggaajana osaankin keskittyä tekemään tätä juttua minuun kohdistuvista ajatuksista huolimatta.
Olen kriittinen niin monen asian suhteen ja ehkä eniten tähän kirjoittamiseeni. En tee vapaa-aikani oikeastaan muutakaan kuin keskustelen ja kirjoittelen ja kaikki aiempi tekemänikin on jossain määrin rakentunut edellä mainitun ympärille. Sillä olen parin vuoden ajan roolipelannut, kirjoitellut foorumeilla viisi vuotta ja nyt minulla on blogeja.
Suhtautumiseni kirjoittamiseen on armoton ja aina ei ole helppoa tekstin muodossa ilmentää päänsisäisiä ajatuksia. Itsekriittisyys kohdistuukin siihen, saako ns. kaiken sanottua, mitä voisi parantaa ja miltä teksti kuulostaa rakenteellisesti. Kun kirjoittaminen ei tunnu sujuvan luen vain uudelleen ja uudelleen pysähtyen ajattelemaan. Useiten huomaan sen missä kohtaa teksti lakkaa toimimasta etenkin liian aiheen ulkopuolelle menemisen takia ja sen seurauksena on syntynyt parempaa jälkeä.
Minulle on tullut viime vuosina koulun kautta viha- ja rakkaussuhde kirjoittamiseen, jolloin minusta on ollut ahdistavaa palauttaa tehtäviä ja ajatuksia nopealla sarjasyötöllä, jolloin ne eivät ole olleet oikeassa mielentilassa syntyneitä. Ne ovat jääneet kesken mikä näkyy nykyään kirjoittelemisessa ja pään työskentelyssäni. Aivan kuin kykenisin vain julkistamaan näitä huonoja vastauksia enkä mitään muuta. Näistä traumoista huolimatta nautin tyylistäni, vaikka kritisoimisen varaa onkin liian vähässä sanomisessa ja liian samankaltaisissa mielipiteissä kun lakkaa olemasta mitään mieltä. Kirjoittamisen kanssa on silti mahdollista saavuttaa ihana flow-tila, jossa mielellä ja kirjoittamisella on saumaton yhteistyö.
Toisekseen koen kriittisyyttä siinä, etten tiedä otanko/miten ottaa lukijoita paremmin/tarpeeksi huomioon. Haluaisin heidän olevan rohkeampia ja avoimempia etenkin erilaisten ehdotusten suhteen sillä joudun muutenkin arvioimaan, mikä toimii, voisi toimia tai ei toimi sitten ollenkaan. Aina löytyy kokeilemisen arvoisia asioita ja joskus on hyvä ottaa riskejä, kun ollaan selvästi kiinnostuneita. Koskaan ei myöskään ole huonoa aikaa sanoa omia mielipiteitään tai kiinnostumisiaan tälle ja tälle idealle. Toivepostausten kirjoittelu ei nimenomaan ole suljettua toimintaa sillä blogi elää niistä, jolloin pääsemmekin siihen ytimeen ettei bloggaaminen ole vain omaa yksinpuheluani ja sitä ettette saisi vaikuttaa.
Kaikkia paineet eivät todellakaan ole vain näissä asioissa vaan myös esimerkiksi sarjan luonteessa. Ginga on yksiä moraalisimpia sarjoja, jolloin epäilen vahvasti minkä verran voin tuoda esille sen ja itseni henkisyyttä. Onhan oma henkimaailmani juuri rakentunut Gingan kautta ja arvot ovat minussa syvässä niin fanina kuin ihmisenä. Ongelma piilee vain siinä miten eri ikäryhmät ja fanit suhtautuisivat siihen. Olisiko se lässytystä vai sellaista joka rakentaisi oivalluksia omaan Ginga-suhteeseen?
Sanomisia ja tekoja voidaan siis helposti ryhtyä arvostelemaan, mikä voi vaikuttaa helposti siihen että pitääkin matalempaa profiilia tai saattaa jättää joitain asioita tekemättä. Bloggaajana välitän itsestäni kuvaa ihmisenä ja fanina, jolloin mietin millaiseksi se on muodostunut oman käsitykseni lisäksi. Anonyymeillä ja muuten kovin vierailla ihmisillä en välttämättä vaivaa päätäni. Ainoastaan tutuimmista ihmisistä tai sellaisista, joiden kanssa olen tekemisissä herää kysymyksiä heidän ajattelumalleistaan blogiani ja itseäni koskien. Jostain syystä ne kiinnostavat erityisesti, vaikka bloggaajana osaankin keskittyä tekemään tätä juttua minuun kohdistuvista ajatuksista huolimatta.
Olen kriittinen niin monen asian suhteen ja ehkä eniten tähän kirjoittamiseeni. En tee vapaa-aikani oikeastaan muutakaan kuin keskustelen ja kirjoittelen ja kaikki aiempi tekemänikin on jossain määrin rakentunut edellä mainitun ympärille. Sillä olen parin vuoden ajan roolipelannut, kirjoitellut foorumeilla viisi vuotta ja nyt minulla on blogeja.
Suhtautumiseni kirjoittamiseen on armoton ja aina ei ole helppoa tekstin muodossa ilmentää päänsisäisiä ajatuksia. Itsekriittisyys kohdistuukin siihen, saako ns. kaiken sanottua, mitä voisi parantaa ja miltä teksti kuulostaa rakenteellisesti. Kun kirjoittaminen ei tunnu sujuvan luen vain uudelleen ja uudelleen pysähtyen ajattelemaan. Useiten huomaan sen missä kohtaa teksti lakkaa toimimasta etenkin liian aiheen ulkopuolelle menemisen takia ja sen seurauksena on syntynyt parempaa jälkeä.
Minulle on tullut viime vuosina koulun kautta viha- ja rakkaussuhde kirjoittamiseen, jolloin minusta on ollut ahdistavaa palauttaa tehtäviä ja ajatuksia nopealla sarjasyötöllä, jolloin ne eivät ole olleet oikeassa mielentilassa syntyneitä. Ne ovat jääneet kesken mikä näkyy nykyään kirjoittelemisessa ja pään työskentelyssäni. Aivan kuin kykenisin vain julkistamaan näitä huonoja vastauksia enkä mitään muuta. Näistä traumoista huolimatta nautin tyylistäni, vaikka kritisoimisen varaa onkin liian vähässä sanomisessa ja liian samankaltaisissa mielipiteissä kun lakkaa olemasta mitään mieltä. Kirjoittamisen kanssa on silti mahdollista saavuttaa ihana flow-tila, jossa mielellä ja kirjoittamisella on saumaton yhteistyö.
Toisekseen koen kriittisyyttä siinä, etten tiedä otanko/miten ottaa lukijoita paremmin/tarpeeksi huomioon. Haluaisin heidän olevan rohkeampia ja avoimempia etenkin erilaisten ehdotusten suhteen sillä joudun muutenkin arvioimaan, mikä toimii, voisi toimia tai ei toimi sitten ollenkaan. Aina löytyy kokeilemisen arvoisia asioita ja joskus on hyvä ottaa riskejä, kun ollaan selvästi kiinnostuneita. Koskaan ei myöskään ole huonoa aikaa sanoa omia mielipiteitään tai kiinnostumisiaan tälle ja tälle idealle. Toivepostausten kirjoittelu ei nimenomaan ole suljettua toimintaa sillä blogi elää niistä, jolloin pääsemmekin siihen ytimeen ettei bloggaaminen ole vain omaa yksinpuheluani ja sitä ettette saisi vaikuttaa.
Kaikkia paineet eivät todellakaan ole vain näissä asioissa vaan myös esimerkiksi sarjan luonteessa. Ginga on yksiä moraalisimpia sarjoja, jolloin epäilen vahvasti minkä verran voin tuoda esille sen ja itseni henkisyyttä. Onhan oma henkimaailmani juuri rakentunut Gingan kautta ja arvot ovat minussa syvässä niin fanina kuin ihmisenä. Ongelma piilee vain siinä miten eri ikäryhmät ja fanit suhtautuisivat siihen. Olisiko se lässytystä vai sellaista joka rakentaisi oivalluksia omaan Ginga-suhteeseen?
Minusta olet kyllä hyvin huomioinut lukijat. Sinulla on tekstejä, jotka poikkeavat "massasta" ja ne kiinnostavat aina. Kirjoitat myös tosi selkeästi ja tekstisi ovat hyvin hiottuja, siksipä niitä on rentoa ja kivaa lukea.
VastaaPoistaHyvä saada palautetta juuri tuosta asiasta. Haluaisin vain enemmän ottaa lukijoita huomioon.
PoistaHitsit, unohdin sitten kommentoida kokonaan, mutta hyvää myöhäistä synttäriä tännekin!
VastaaPoistaMinustakin olet antanut paljon arvoa lukijoille ja on mukavaa, että bloggaajat innokkaasti toteuttavat lukijoiden toiveita ja ottavat heidät mukaan. Sellaista blogia on mielekästä ja rentoa seurata, kun se ei nimenomaan ole tuota bloggaajan yksinpuhelua ja vain omia juttuja.
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta kiitos.
VastaaPoistaTässä olisi ainakin tavoitteena ryhtyä yhtä videota tekemään ja olisikin hienoa, jos jotain muuta mukavaa keksisi lukijoiden hyväksi - mihin he voisivat vaikuttaa ja sitä rataa.