Kysely: fanit muista maista

Päätin ryhtyä kyselemään muutamalta ulkoomalaiselta fanilta heidän faneudestaan. Halusin saada selville heidän mahdollisuuksistaan faneina omissa kotimaissaan ja mitä ajateltiin esimerkiksi tulevaisuudesta tai millainen tilanne sattuu ylipäätään olemaan. Esitin kysymykset Ruotsissa asuvalle Wolfielle (FutagoShop), Englannissa asuvalle Aranolle (ulkomaalainen foorumi) ja unkarilaiselle RiKylle.

Kysyin heiltä, että minkälaista on olla (kansallisuus) fani, miten fanittavat sarjaa, asuuko lähistöllä muita faneja, fanittaako yksin vai ihmisten kanssa, miten/vaikuttaako (maa) asuminen fanitukseen, onko mahdollista käydä esimerkiksi miiteissä sekä toivoisivatko asuvansa muualla tai millaisia unelmia jokaisella piilee.

Wolfielle sarjan faneus on kunnioitettavaa ja hän arvostaa sitä, miten ihmiset tulevat kysymään eri asioista. Jos vaikka yhdessä saataisiin suunniteltua jotain uutta. Wolfien tavoitteena on Hopeanuolen esillä pitäminen, jotta useammat ja useammat näkisivät sarjan olevan elossa. Siitä hän on saanut erityisesti arvostusta ja sarjan puolesta ollaan valmiita erilaisiin tekoihin. Monet 80 luvun ihmiset tuntevat sarjan ja jos mainitseekin vain karhukoiran/Akakabuton useimmat muistavat ja tunnistavat mistä on kyse. Vaikkei vielä ole saatu käännettyä mangaa niin faneja ilmestyy coneihin. 2000-luvun alussa kun ruotsalaisia faneja oli niukasti, mutta vähitellen fanit alkoivat löytää toisiaan ja puhetta alkoi syntyä kaikesta mahdollisesta.

Wolfie fanittaa sarjaa pitkälti keräilyn kautta, juttelee coneissa, tekee videoita, cossaa ja suosittelee sarjaa muille, jotka pitävät animesta. Samalla keskusteluaiheet pyörivät nykytilanteessa ja menneissä ajoissa.

Muutamia nuorempia faneja asuu 100 km sisällä ja Wolfie fanittaa niin yksin kuin ihmistenkin kanssa coneissa ja muuta aktiviteettiä järjestäen. Ruotsissa asuminen ei estä faneuden toteutumista, ainoa vaikuttava tekijä on ettei mangaa ole omalla äidinkiellä tai englanniksi. Silti muualla asuminen ei tule kysymykseenkään, kunhan kieliongelmaa ei olisi.

Wolfie kertoo käyvänsä usein coneissa ja siellä hän tapaa nuorempia ja vanhempia faneja. Hän on ollut myös Suomen tapahtumissa katsomassa Takahashia ja Ginga-teemaisessa Chibiconissa. Coneissa Wolfie myy oheistuotteita johon ihmiset suhtautuvat innokkaasti. Näin on samaten cossaamisen ja muun aktiviteetin kanssa. Wolfie aloitti coneissa käymisen 2012 alussa ja hän ihmetteli oliko todella olemassa enemmänkin faneja. Nykyään on tullut enemmän cossaajia ja Wolfielle ja muille tullaan rohkeasti juttelemaan.

Ruotsalainen fanimme toivoo, että kova työ kääntämiseen liittyvien asioiden kanssa tullaan palkitsemaan. Takahashin tuleminen Ruotsiin olisi hieno juttu ja haluttaisiin näyttää, miten mahtava maa on kyseessä. Wolfie toivoo ettei Ginga vaivu unholaan karismaattisilla hahmoilla ja upealla tarinalla. Lisäksi hän toivoo että fanit ovat kilttejä toisilleen ja kaikkia kunnioitetaan sellaisenaan.

Aranolle faneus on jännittävää, mutta samalla turhauttavaa. Fanittaminen ei ole helppoa eikä tule helpolla, kun joudutaan luottamaan fanien tekemiin käännöksiin. Englantilaiset fanit ovat omistautuneita fanitukselleen ja nykyään on huomattavasti helpompaa, kun tietoa ei ole niin vaikeasti saatavilla. 

Arano tykkää etsiskellä ja keräillä mangoja hän aloitti sen tosissaan noin kaksi vuotta sitten. Samalla Arano teki Tumblrin, johon kerättiin oheistuotteden kuvia. Muuten Arano on keskittänyt toimintansa ulkomaalaiseen foorumiin.

Lähettyvillä ei asu muita faneja, mutta Arano on saanut ystäviä Gingan kautta ja heitä on ihana nähdä coneissa mikäli se on mahdollista.

Fanittamisen onkin jo aiemmin kerrottu pohjautuvan Internettiin ja Englannissa sarjalle ei ole oikein virallista fanikuntaa. Arano haluaisi asioiden olevan kuten Suomessa, jossa se on hyväksytty etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa. Tämän takia sarjan selittäminen muille on kiusallista, kun kokoelma tulee kyseeseen.

Englannissa ei ole mahdollista päästä miitteihin ja muihin, mutta Suomeen ei kuitenkaan ole vaikea päästä. Arano oli vuonna 2011 Traconissa ja Animeconissa 2012. Kokemus Ginga fanina on vielä hienompaa, kun on mentävä kauemmas etsimään faneja.

Aranosta olisi ollut ihanaa elää Suomessa, jotta hän tietäisi millaista on kun sarjaa on omalla äidinkielellä ja niiden ihmisten ympäröimänä, jotka pitävät myös sarjasta.

Yhteinen unelma on samanlainen kuin Wolfiella: saada mangaa omalla äidinkiellä kirjakaupoista, jonne mennä ostamaan mangaa.

RiKyn mukaan Unkariassa ei ole järin muita faneja, jolloin asiasta ei voi puhua muiden unkarilaisten fanien kanssa. Ja he jotka fanittavat sarjaa eivät oikein keräile, lähinnä piirtävät ja katsovat animea televisiosta.

RiKy oli 5-vuotias kun näki Hopeanuolen ensimmäisen videon ja katsoi sitä miltei joka päivä. 1,5 vuoden jälkeen RiKy katsoi sarjaa uudelleen, löysi Weedin ja aloitti keräilyn elokuussa 2012.

RiKyn ystävät eivät tiedä Gingaa (jolloin hän aloitti sarjan nimeltä Ginga Densetsu Kobun, joka oli lähtöisin RiKyn parhaasta ystävästä. Hän piirsi ystäviään ja itsensä mukaan, tarina sijoittui GNG:n ja GDW:n välisiin aikoihin.) Näin RiKyn ystävät alkoivat pitää Gingasta, katsoivat animen ja tietävät nykyäänkin millainen sarja on kyseessä.

Unkarilainen fani fanittaa yksin ja kertoo olevansa täysin addiktoinut Gingaan. Keräilyllä on RiKylle suuri merkitys animen katsomisen lisäksi, kunpa vain olisi lisää keräilijöitä.

RiKylle on mahdollista mennä coneihin ja juuri Suomessa hän haluaisi tavata muita keräilijöitä sekä faneja. Jos Suomessa tulee olemaan joku suurempi tapahtuma Takahashin kera, RiKy aikoo ilmestyä paikalle.

RiKy toivoo voivansa asua muualla, paras paikka olisi Suomi ja hän olisi halukas oppimaan kielen. RiKy on ollut Suomessa 4 vuotta sitten muttei ollut fani tuolloin. Maa kuitenkin jätti lähtemättömän vaikutuksen ja syvän kaipuun.

Keräilijänä RiKy toivoo saavansa kaikki karhukoirat, Ginin ja Rikin pehmoina. Toinen unelma liityy Orion animeen ja sen mahdolliseen ilmestymiseen. Ehkä silloin olisi jopa enemmän materiaalia Rikin elämästä.