keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Katsaus vuoteen 2014

Olen tehnyt ainoastaan kerran blogiini tämän postauksen. Nyt minulla olisi tarkoituksena yrittää kirjoittaa näitä vuosittain, sillä onhan se hauskaa vertailla eri vuosien rikkautta.

Vuosi on jälleen ollut rikas mangan saralla, kun olemme saaneet äidinkielellemme Weedin mangat 27-38, Fangit, Weed taidekirjan, Meishoubu Retsudenin ja Gaidenin. Myös Meteor Ginistä on saatu kuluvana vuonna pienehkö uusintapainos ja Hopeanuoli manga on kierrellyt kaupoissa osin 3-14.
Orionista on ilmestynyt osat 27-30, jonka jälkeen Takahashi on siirtynyt tekemään sarjaa Akamesta. Tälle vuodelle mangaa on ilmestynyt kaksi osaa, mutta lukuja lieneen lehdissä enemmän. Yllätyksenä tuli sekin, miten SSY:stä tehtiin uudistettu painos uusien kansikuvien kera.
Gamun suomentamisesta kyllä tiedotettiin jo tänä vuonna, vaikka se onkin ensi vuoden heiniä.

Tapahtumien puolella on ollut esim. Takahashin töiden näyttelyä mm. Uratan vanhalla kansakoululla. Manga Goraku juhli 50-vuotisuuttaan erään sarjakuvajuhlan/-tapahtuman yhteydessä. Itse Takahashi pääsi myös tähän tilaisuuteen kunniavieraaksi. Takahashin Weed-sarjalle tehtiin omaa kunniaansa Aichin prefektuurissa 12-13.8.2014. Tuolloin esitettiin ilmeisesti joko animeen tai Hougen saagaan pohjautuva teatteriesitys.
Suomen puolella on ollut erilaisia miittejä coneissa järjestetyn ohjelman lisäksi. Ehkä erikoisinta oli se, miten 12.-13.7-2014 järjestetyssä Animeconissa esitettiin GNG:n taidokas Medley kappale.
Japanin puolella death metallia soittava Whispered itse asiassa kiinnostui tekemään GNG:n tunnarista oman raskaamman versionsa.

Ulkomaalaiset fanit ovat kaiketi pähkäilleet fanikäännösten kanssa. Yhdeksi fanien projektiksi on kuulunut mm. käännös GNG:n lautapelistä. Projekti on saatu täytäntöön ja olemme saaneet viimein omalle äidinkielellemme kyseisen pelin ohjeet.
Ruotsilla on vastaavasti paljon toimintaa coneissa, joissa cosplay-ryhmäkin pyrkii kulkemaan. Maan kuumeisin juttu lieneen tavoite saada Takahashi kesän 2015 Närconiin - sen lisäksi, että mangaa saisi omalle kielellekin.


Fanien keskuudessa on nähty milloin mitäkin erikoisempia aprillipiloja, uusia kilpailuja tai testejä. Uusiksi sivutulokkaiksi ovat tulleet mm. Facebookista löytyvät Vainhopsujutut ja Vaingingajutut.
Mekaku city actors sarjan neljännestä jaksosta löydettiin jopa Hopeanuoli-referenssi, jota oltiin hyödynnetty animessa.
Vuoden lopusta taas alkoi ilmestymään Dohatsutenin omia bändipaitoja. Ties vaikka niitä saataisiin Suomenkin puolelle.

Oma vuoteni on ollut ehkä poikkeuksellisen erilainen Gingan parissa ja siitä voisin milteinpä puhua jossain muussa yhteydessä lisää. Mutta toivotan kuitenkin kaikille tasapuolisesti hyvää uutta vuotta - vieläpä Hopeanuolen täytteistä sellaista.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Vertailussa englanninkielinen Weed osa 2

Tällä kertaa vuorossa Weedin toinen osa englanninkielisistä mangoista. Edellisessä osassa tulikin puhuttua myös muita osia koskevista asioista. Yritän kuitenkin olla toistelematta samoja asioita ja havaintoja uudelleen.

Weedin toisessa enkkumangassa on samoja sivuja ja kuvia kuin mitä suomalaisessakin. Jälleen kerran sisällysluettelon alla on teksti, jota ei ole suomimangassa. "This story was first published in the Weekly Comic Goraku September - November 1999." Tällä kertaa vain kuukaudet ovat erit.

Suomi- ja enkkumangojen välillä oli eroja luvuissa ja paikkojen esitystavoissa seuraavasti:
Sivulla 20:"Maksatte kaikki kalliisti suututtamisestani." Sivulla 18: "I'm gonna make you pay for this twenty times over."
Sivulla 38:"Meillä kaikki pennut viedään parin kuukauden sisään syntymästään." Sivulla 36: "My owner takes my kids away within 2 months of their birth."
Sivulla 43. "Koirilla oli pesäkoloja maassa. Sieltä kaivettiin ylös parikymmentä koiran raatoa."The nesting places of the dogs were right underneath the sediment.. later, more than 20 dead dogs, including puppies, were dug out."
Sivulla 51: "Ouu tarkoittaa Honshuun saaren koko koillisosaa. Olette nyt Fukushimassa. Nuo ovat Ouun vuoret. Jatkakaa niitä seuraten pohjoiseen." Sivulla 49: "There are six prefectures in Tohoku district, and they're all called Ohu in a lump. We're in Fukuyama prefecture of Tohoku right now. See the high mountain in the middle over there? That's the Ohu mountains. You just need to go to the north from there."
Sivulla 154: "Vain ylimmät upseerit saavat tulla puolen kilometrin säteelle Futago-solasta." Sivulla 152: "Nobody, except the top guys are supposed to aproach Futago pass with a radius of 1 kilometer (approximately 1,6 miles). Myös mailit on huomioitu. Sivulla 140: "Se oli taittanut yhdeksässä tunnissa kahdensadan kilometrin matkan Kunimista Futago-solan luo." Sivulla 138:"He realized he'd covered 200 kilometers (approximately 125 miles) from Kunimi to the foot of Futago pass.
Sivulla 47: "Weed oli saanut nimensä Hida-vuoristossa kohtaamaltaan englanninsetteriltä." Sivulla 45:"Weed met GB, setter in the Northern Alps."
Sivulla 109: "Sitä paitsi pääsy ylipäällikön Vuorilinnaan on ehdottomasti pääsykielletty." Sivulla 107: "Bedides nobody can enter the area near Kiba-Jyou, where the boss belongs."
Enkkumanga tosiaan käyttää enemmän Vuorilinnasta nimikettä Gayo sillä tuskin sille saisikaan kielelle sujuvampaa vastinetta.

Tässä vaiheessa onkin hyvä katsoa suomimangaan kääntämättä/toisella tavalla käännettyjä paikkojen nimiä.

 
Tutkailin jälleen kerran itse käännöksen jälkeä ja sitä koskevia erovaisuuksia. Minulle jäi erityisesti mieleen, miten Hidetoshia puhuteltiin senseinä kun suomimangassa hän oli tohtori. Näköjään tämä on ihan oikein sillä senseitä käytetään erilaisten auktoriteettien puhutteluun. Olin aiemmin ajatellut sen koskevan vain opettajia. Vastaavasti Weedkin puhutteli hyvin paljon käyttäen sanaa mister, joka oli suomimangassa setä.

Sivulla 189 etsitään Weediä ja yksi koirista kysyy, onko tämä mahdollisesti shiba inu. Suomimangaan ei ole otettu ns. kääntäjän huomautusta tästä pienestä japanilaisesta koirarodusta. Enkkumangasta tämä löytyy sivulta 187.

*Translator's note: The shiba inu is the smallest of the japanese native breeds of dog.

Monesti kun enkkumangan luku on päättymäisillään sen lopussa lukee vielä päättyneen luvun nimi ja "loppu." Suomimangassa tätä ei ole ollenkaan mukana.

Lopuksi voisimme tosiaan palata itse käännöstyöhön ja mahdollisiin eroavaisuuksiin. 
Kun Bluen porukka on lähtemässä pakosalle Weed reagoi siihen toisaalta hieman eri tavalla. Hän ei salli sitä. Enkkumangassa Weed korostaa sitä, että Blue on syyllinen ja hän itse aikoo estää sen. Mutta suomimangassa Weed haluaa napata kaikki ja hän hyväksyy kaikkien avun kiinniotossa.
Kun Bell on jäänyt kiinni hän toteaa enkkumangassa pyytävänsä anteeksi ja pyytää saisivat jäädä eloon. Suomennetussa Bell ei ole niin katuvainen huutaessaan: "Säästäkää edes henkemme. Emme tee sitä enää."
Suomimangassa Hook pyytää Meliä pitämään huolta äidistään, mutta enkkumangassa lause kuulostaa seuraavalta:"Hey Mel, be sure to be good to your mother." Eli puhe on Melin käyttäymisestä eikä huolehtimisesta, jolloin viesti on hyvin eri.
Kun Weed hyppää kalliolta kerronnan vertaus on hieman erilainen. Suomimangassa on jousi, mutta enkkumangassa käytetään salamaa.

Seuraavissa tapauksissa suomimangan käännös on ollut selkeästi parempi.
S. 13: "Sain sinun ansiostasi rohkeuteni takaisin. Sait veltostuneen mieleni sisuuntumaan uudelleen."
- You gave me courage. I was really corrupted, but you opened my eyes."
S. 21: "Miksi elää ylpeästi, kun voi elää kuin pellossa?"
- They just do whatever they want. And I'm one of them.. pride is unnecessary for survival.
S. 38:"Miettiihän sitä välillä, pitäisikö vain karata. Toisaalta huolemme taitavat olla pieniä villikoiriin verrattuna."
- I'd rather be a stray dog. It may be hard for you stray dogs to understand that, though.
S. 73: "Ovatko kaikki Ouun soturit tällaisia lurjuksia?!"
- I didn't know ex-Ohu soldiers were such losers.
S. 74:"Yritäpä tuota temppua uudestaan."
- Say that again.
S. 85:"Hyvä! Tulit ilmeisesti tajuihisi."
- Oh.. Are you okay? (Kommentti oli jo aiemmin)

Enkkumangassa ei muuten ollut sisällöllisiä eroja, sillä mangan lopussa oli samat mangamainokset kuin ensimmäisessä osassa. Alla oleva pikkkukuva jäi kuitenkin pois suomimangasta ja olihan noista irtokansista otettava kuvat. Irtokansissa on myös käytetty samaa tekstiä Takahashista.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Parodiasarja Kopeanuoli

Päätin ottaa puheeksi yhden Gingaan liittyvät pila-/huumorisarjan sen sijaan, että puhuisin kaikista muistakin tekeleistä. Tarkoituksena olisi myös jossain vaiheessa puhua mm. pilasarjakuvistakin ja yleensäkin siitä, mitä mieltä olen sarjan kustannuksella pilailemisesta.

Kopeanuoli on siis Dubbinaattorien parodiasarja, jonka Cadetthur on ohjannut ja käsikirjoittanut. Ääninäyttelijöitä on useita ja ne on määritelty jaksoihin erikseen. Jaksoja on neljä kappaletta: 1. Puhdasrotuisen syntymä 2. Puunkovaa koulutusta 3. Railohässäkkä ja 4. Daisuken lyhyet seikkailut. Jaksojen pituus on päälle kymmenen minuuttia, mutta kolmas jakso kestää vain viitisen minuuttia. Tapahtumat mukailevat pitkälti alkuperäisiä jaksoja, jolloin erityisiä klippejä ei ole jäänyt välistä. Myös dubbauksissa on perää alkuperäisille sitaateille, vaikka sinne omia lisäyksiä ja muokkauksiakin on tehty.


Juonta ei varmaan tarvitsekaan selittää, jolloin huomion voisi kiinnittää esille tulleisiin letkautuksiin. Alussa on esimerkiksi vitsailtu Akakabuto nimen vaikeudella ja Daisuken käytöstä on vielä jonkin verran lähdetty kärjistämään. Ginin väri ja sen periytyminen on varmaan yhtenä tekijänä ihmetyttänyt faneja, johon on tarjottu vastausta Fujin vieraissa käymisellä. Myöskään Daisuke ei ole mitenkään erityisen viisas koiratietoudessa, jolloin hänen tietonsa ovat karttuneet netin keskustelupalstoilta. Kun sarjassa kohdataan Hidetoshi, nähdään hänet varsin omahyväisenä ja ärsyttävänä tyyppinä, jonka englanninkielen ääntämys ei ole parasta luokkaa. Parodiasarjassa on myös hauskasti otettu esille, miksei Gin kuristu/hirty tai miten yliluonnollista rotkon hyppääminen on. John ja Gin nähdään tunnetusti rakastavaisina, mikä ei ihan pääty kuin odotettua. Näiden vaihtoehtojen sanoisin toimineen sarjassa ihan kivasti ja parhaana osana sarjaa. Tilanteet ovat faneille tuttuja ja he ymmärtävät nuo jutut, jolloin vitsit ovat voineet iskeä.
Lisäksi itse pidin kovasti esimerkiksi noista shōnen-sankari heitoista, etten voinut olla hymyilemättä.
Jos taas muita vitsejä ajattelee niin niiden teho oli vaihteleva, mutta niissä onnistui olemaan tiettyä yllätyksellisyyttä.
Ben jakoi taas mielipiteitäni noiden karskien vitsien suhteen. Tuon tyyppisessä huumorissa ei ollut mitään ongelmaa ja Crossin ja Benin yhteenotto lopussa oli ihan hauska. Mutta en pitänyt hahmon luonne-erosta verrattuina alkuperäiseen, mikä vaikutti Benin jutuista pitämiseen.
Kuitenkaan raskasta Weed-mangan vessahuumoria tässä parodiasarjassa ei ollut.

Mutta Kopeanuolta täytyy kehua hyvistä ääninäyttelijöistään, jotka suoriutuivat vahvasti. Gohei oli näistä ehdoton suosikkini siinä missä Johnillakin oli komea ääni. Myös Akakabuton mörmör-ääni ja Ginin hauhau-sitaatit olivat toimivia. Ylipäätään ääniefektit ja -työskentely ovat sarjan vahvuuksia.

Itseltäni onnistui ensimmäisen kahden jakson katselu ongelmitta, mutta kolmannen koin tökkiväksi. Syynä tähän oli toistuva lopputunnarin näkyminen, joiden jälkeen juttu kuitenkin jatkui. Myös muissa jaksoissa saattoi olla, etteivät ns. nopeutukset toimineet niin hyvin. Esimerkiksi Rikiosta puhuttaessa ihan odotin jotain hauskaa juttua pikakäynnin sijaan. 

Cadetthurhan tosiaan vastasi koko projektista ja hän suunnitteli Kopeanuolen kestämään kymmenen jaksoa, jonka jälkeen tavoite muuttui kahdeksaan. Syynä tähän oli hidas julkaisutahti. Myöskin yksi suurista ongelmista oli roolituksen onnistuminen eli esim. Akatoran ääninäyttelijää oli vaikea saada. Puhumattakaan ääninäyttelijöiden henkilökohtaisista kiireistä ja motivaation puutteesta. Cadetthur oli myös melko yksin editoimisen kanssa sen lisäksi, miten hän sai hoitaa käsikirjoituksen. Cadetthur onkin kommentoinut seuraavasti: "Järkevintä olisi ehkä voinut olla siirtää projekti jollekin toiselle kanavalle, mutta olisin joutunut vaihtamaan ääninäyttelijöitä. Muun muassa Daisuken ja Johnin näyttelijät ovat nykyään täysin estyneitä jatkamaan hahmojensa rooleissa, joten pistin koko parodian suosiolla jäihin. Muutenkin projektia pidetään Dubbinaattorien Kopeanuolena, eikä kukaan ryhmässä ole kiinnostunut jatkamaan sitä."
Myös projektista on kerrottu jonkun verran tarkempaa tietoa:"Kuriositeettina sanon, että kirjoitin Kopeanuolen neljä valmistunutta jaksoa vain yhden viikonlopun aikana heinäkuussa 2012. Alun perin kakkosjakson piti olla pidempi ja käsittää jaksot 2 ja 3, mutta jaksosta olisi tullut liian pitkä, joten jaoin sen kahdeksi erilliseksi jaksoksi. Nelosjakso onkin oikeasti kolmosjakso, ja kolmosjakso olisi jäänyt vastaavasti liian lyhyeksi, joten lisäsin siihen editointivaiheessa STP-vaikutteita. Äänenlaadun halusin jättää tarkoituksella huonoksi kunnianosoituksena vanhoille "kasaridubeille", siitäkin huolimatta että ratkaisuni herätti ryhmän sisällä jonkin verran paheksuntaa."

Monet STP-videot eivät välttämättä ole niin hauskoja tai laadukkaita, jolloin niiden suosio on omalla kohdallani hyvin vaihteleva. Suosikkeja löytyneen noin kourallinen ja nekin ovat kiven alla. Tällöin sanoisin Kopeanuolen voivan antaa hyvin paljonkin, jos pilavideoista on kiinnostunut. Suosittelen ilman muuta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mitä tapahtui Akakabuton ruumiille?

Hopeanuoli suomidubin puolella Rikin viimeisiin sanoihin kuuluu mm. lause:"Kuolleet haudataan ja elävät jatkavat elämäänsä." Koska kyse on sodasta on luonnollista ja asiaankuuluvaa ajatella, että taistelussa olleet ystävät haudattaisiin. Mutta mitä mahtaa tapahtua itse pääviholliselle, Akakabutolle? Millaisen kohtelun karhu oikein saa?

Vaihtoehtoja on selvästi useita, kun asiaa ryhdytään miettimään. Animessa näimme jo koirien syövän esim. Hidetoshin ampuman karhun. Olisiko Akakabutollekin voinut käydä näin? Henkilökohtaisesti pidän tätä ratkaisua outona, vaikka se on hyvin järkevä. Mutta ehkä se johtuu siitä, miten ns. vähän karhuja on syöty GNG:ssä ja karhunlihastakin on vain puhuttu koulutuksen yhteydessä. Akakabuto, Mosa ja Madara ylipäätään tuntuvat niin suurilta, että on vaikea kuvitella niille syödyksi tulemisen kohtaloa. Tällainen mielikuva tulee enemmän karhujen kätyreistä. Lisäksi Akakabuton kohdalla on häiritsevää, miten pää on erossa muusta kehosta. Jos pää olisi yhdessä muun ruumiin kanssa, pitäisin edes 1 % mahdollisena karhun syödyksi tulemista. Ehkä koirat suhtautuivatkin näihin pääkarhuihin siten, että ne haudattiin. Mutta kätyrit olisivat päätyneet mitä erilaisimpiin mahoihin.

Muiden ihmisten en usko koskeneen Akakabutoon ja se olisi itse asiassa rumaakin sen jälkeen, kun koirat olivat voittaneet karhut. Mutta, jos tällä ajattelulinjalla tulee jatkaa niin, ihmisethän olisivat voineet puhdistaa Akakabuton luodeistaan. Sitten he olisivat voineet auttaa koirien ja karhujen hautaamisessa. Mutta luodit ja ehkä Akakabuton kuntokin olisivat voineet tehdä sen, ettei karhusta olisi saatu mitään täytettyä eläintä nurkkaa koristamaan. (Ehkä jopa kylän väliset lihakestit olisivat jääneet väliin). Goheille tämä olisi sen sijaan voitu sallia sillä hänhän Akakabuton päänkin ampui. (Toisaalta hänkin kuolee sarjassa melko pian taistelun jälkeen..) Vai olisikohan Hidetoshi tosiaan täyttänyt karhun ja liittänyt sen kokoelmaansa kuuluvaksi?

Mangassahan Ohun soturit veivät Rikin ruumiin Vuorilinnan sisälle, jossa se muumioitui kylmän ilman seurauksena. Olisikohan esim. Akakabutoa voitu säilöä jonkin aikaa vai annettiinko ruumiin vain mädäntyä luonnollisesti?

Joka tapauksessa vaihtoehtoja on useita, jos pelkästään rupeaa ajattelemaan Akakabuton pään ja ruumiin kohtaloa erikseen. 

perjantai 12. joulukuuta 2014

Ruotsalainen Ginga cosplay-ryhmä

Suomessa Ginga-toiminta on hyvin aktiivista ja myös naapurimaamme Ruotsi yrittää järjestää omia aktiviteettejaan. Ruotsissa on esim. sarjalle tarkoitettu cosplay-ryhmä ja coneissa saatetaan pitää sarjalle omaa Ginga-nurkkausta. 

Cosplay-ryhmä sai alkunsa kesän 2012 Närconissa, jossa muutamat fanit puhuivat asiasta ohimennen. Virallisesti cosplay-ryhmä perustettiin samana vuonna marraskuussa. Tuolloin jäseniä oli koossa noin 11, mutta jäseniä alkoi tulla myöhemmin lisää. 

Cosplay-ryhmän tavoitteena on nostattaa kiinnostusta Hopeanuoleen jälleen Ruotsin puolella. Tämän yhteydessä toivotaan myös mahdollista mangaa omalle äidinkielelle. Onnistuihan Suomikin siinä.
Hahmojen tulisi olla animesta, jotta ne olisivat tunnistettavissa. Useimmiten hahmo valitaan suosikin mukaan, mutta olisi hyvä jos rooliin osaisi myös eläytyä.
Jäseniltä odotetaan/vaaditaan aktiivisuutta, avuliaisuutta ja ideointia jne.
Cossaamisessa hyväksytään fursuitit tai muulla tavalla toteutut puvut (vertaa Hopeanuoli musikaali). Tällöin huomiota tulisi kiinnittää vaatteisiin, korviin, häntään, tassuihin ja kasvomaalauksiin. Kunhan hahmo olisi tunnistettavissa.

Esimerkkejä jäsenistä:

 Nimi: Lisa (Wolfie)
Hahmo: Moss.
"Valitsin Mossin sillä hän sopi luonteeseeni, käytökseen ja kehooni. Hän on iso, vanha setähahmo. Moss on ensimmäinen cosplay, jonka olen tehnyt ja 98 % siitä on tehty käsin. Arvet olen saanut aikaiseksi konekirjontalangoilla."

Nimi: Jennie.
Hahmo: Cross.
"Valitsin Crossin sillä ihailen hänen rohkeuttaan ja uskollisuuttaan. Hän uskaltaa puolustaa itseään ja olla lauman ainoa naaras. Sopii hyvin minulle sillä olen paljon tekemisissä lasten ja poikien kanssa. Rakastan myös itse rotua."

Nimi: Jenny.
Hahmo: Hakuro.
"Valitsin Hakuron, sillä pidän hänen luonteestaan. Olen mielestäni monessa asiassa hahmon kaltainen: haluan ottaa asiat haltuun sen sijaan, että odottaisin muiden tekevän ensimmäisen siirron. Hän ei epäröi myöntää virheitään nauramatta. Oranssi on myös vahva suosikkivärini. Tavoitteenani olisi vielä joskus saada tehtyä Hakuron puku kokonaiseksi.

Nimi: Melissa.
Hahmo: Gin/Hopeanuoli.
"Gin on ollut minulle sankari jo pienestä pitäen. On ihmeellistä, että voin cossata häntä. Pidän hänen lapsellisesta, mutta aikuismaisesta asenteestaan!"

Nimi: Linnéa (Tora).
Hahmo: Chutora.
"Aluksi en osannut päättää cossattavaa hahmoani, mutta lopulta päädyin Chutoraan. Vaikka hahmo onkin yksi tiikeriveljeksistä ja suuremmaksi osaksi taustalla, Chutoralla on silti oma luonteensa. Minulla oli tuuria, kun löysin samanvärisen paidan ja housut. Toteutin puvun näin, sillä se sopii taloudelleni ja ajankäytölleni. 

Muita hahmoja ja tarkempaa tietoa mm. tältä sivulta. Cossaajat kokoontuivat ensimmäisen kerran yhteen Närconissa 2013.


Ginga-nurkkaus sai alkunsa Skeconissa 2013. Siellä on nähtävissä Takahashin tuotantoa, mutta pääpaino on Ginga-sarjassa. Keskustelut, mangojen lukeminen, animen katselu, piirtäminen, pelit ja kilpailut ja ovat myös muita vaihtoehtoja. 

Tarkoituksena on lisäksi lisätä tietoa Hopeanuolesta, fandomista ja muusta.

Tällä hetkellä toiminta on keskittynyt mm. coneihin ja 12.-14. päivä tätä kuuta Göteborgissa pyörii Confusion-niminen con. Cossaajia osallistuu siihen luonnollisesti ja conissa on mukana itse Peter Harrysson. Hän on ääninäytellyt mm. Akamea, Johnia, Mossia, Sniperia, Hidetoshia ja Daisuken isää. Comicconissa oli vuorostaan Gunnar Ernblad, joka on äänäytellyt esim. Rikiä, Goheita ja Beniä.
Seuraavina coneissa tulevat luonnolisesti mm. Närcon ja Närcön Vinter. Kesän 2015 Närconiin olisi tavoitteena saada itse Yoshihiro Takahashi. Klik.

Ilmeisesti käännöstyökin etenee ja joihinkin kustantamoihin on otettu yhteyttä. Näin myös Suomen puolella.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Ennennäkemättömät kannet

Eri kielien Ginga-mangat saattavat näyttää hyvin erilaisilta verrattuna alkuperäisiin. Joissakin erona voi tulla esim. voimakkaammat sävyt - vaikka mangat muuten olisivat samanlaisia. Taiwanilainen ja thaimaalainen julkaisu poikkeavat  alkuperäisistä versioista (jonkin verran).

GNG:n ensimmäinen julkaisu on nähtävissä Gingapedian sivuilla. Alempaa sivustoa voi löytää mm. taiwanilaisen julkaisun, jossa on muutamia poikkeuskansia.

Alkuperäisessä 10. kannessa on useampi hahmo mukana, kun taas taiwanilaisessa niitä on vain muutama. Johnin ja Ginin asennot ovat selkeästi erilaisia sen lisäksi, miten Akamekin on kannessa. Tässä kannessa ei sukelleta samalla tavalla tähtitaivaaseen, vaan taustan takana on joku valoilmiö.
Taiwanilaisen julkaisun 6. kansi on kokonaan erilainen, kun siinä komeilee Gin ja koga. Giniä, Crossia ja Beniä on kuvattu kuun alapuolelle alkuperäisessä kannessa. Rehellisesti sanottuna pidän taiwanilaisesta kannesta enemmän. Alkuperäisessä kannessa ei ole kuvattu samalla tavalla mangan tapahtumia (kuin aiemmissa osissa). Tällöin Cross, Gin ja Ben ovat hyvin irtonaisia eikä idea toimi.

Saman kielen julkaisulla jatkaen - näissäkin kansissa piilee eroja. 16. on miltei samanlainen, mutta taustalta on häivytetty Jaryūki ja taiwanilaisessa on keskitytty kontrastiin. Tässä kannessa vaikuttaa siltä kuin koirat olisivat luolan sisällä. Samoja hahmoja on myös vahvistettu niiden yläpuolelle. Hahmojen asennot ovat muuten samat, mutta kansi on puoliksi erilainen.
Alkuperäinen 18. kansi on jaoteltu kolmeen osaan: Akakabutoon, Gaiaan ja Ohun sotureihin. Tämä kansi koostuu kuitenkin Rikistä, Daisukesta ja Ginistä. Siinä on siis palattu sarjan alun tapahtumiin, mikä voi toisaalta olla yhtä hyvä lopetuskeino.

En omista alla olevia thaimaalaisen julkaisun kuvia. Kuvat on ottanut (c) Ruhje ja ne ovat peräisin tästä Kaksoissolan aiheesta.

Weedin puolella en osaa satavarmasti sanoa tarkkoja osien numeroita. Mutta eivätköhän nekin ole aika lähellä alkupään osia. Näin ollen kannet eivät muistuta yhtäkään alkuperäistä kantta, jolloin niitä on paha edes vertailla. 
Huomatkaapa toisella puolella olevat Ginga no Inutachi, Riki ja Gaiden mangat. Näistä Rikin kansi on selkeästi erilainen. Alkuperäiseen kanteen on laitettu Akakabuto ja Riki. Thaimaalaiseen on otettu mukaan koko karhukoirasukupolvi. Kannessa lieneen häiritsevintä se, miten hahmot on peilattu.
Ensimmäiset kolme osaa ovat ainakin numeroltaan 2, 3 ja 5. Huomaatte varmaan, että joissakin kansissa on mukana GNG sekä SSY. Kuvan ottaja on kommentoinut, että näissä mangoissa sisältö on ollut puolet ja puolet kumpaakin sarjaa.
Mutta thaimaalaisessa julkaisussa värit ja ympäristöt vaihtelevat hyvin selkeästi. Ainoastaan toiselta riviltä löytyvä toinen manga olisi verrattavissa alkuperäiseen kolmanteen osaan.

Weedpedian sivuilta on nähtävissä GNG:n kansilla koristettuja Shounen Jumppeja. Lehdet sisältävät lukuja sarjasta ja niissä tarina on alunperin ilmestynyt! Maika mainosti tässä aiheessaan myös Manga Gorakuja ja niiden kansia. Niitä pääset näkemään tästä.

Ehkä omien kokemuksieni pohjalta sanoisin kiinalaisten ja korealaisten kansien muistuttavan eniten alkuperäisiä versioita. Niissä alkuperäisyys onkin säilynyt, vaikka sävyt ja muut kirjoitusmerkinnät ovat voineet olla toisenlaisia.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Tokubetsuhan

GDW:n Tokubetsuhan on vuonna 2005 julkaistu kokoelma-albumi, joka sisältää Gaidenin ja Rikin kokonaisuudessaan. Manga julkaistiin alunperin Weedin animen kunniaksi, jolloin etukannessa onkin pikkukuva animesta.
 
Takakannessa näytettäisiin puhuvan muutamista oheistuotteista kuten pyyhkeestä, kännykkäkorusta ja Tosho/Quo-kortista. Harvinaisuudestaan johtuen näitä ei välttämättä tulekaan niin helposti vastaan.

Gaidenin ja Rikin mukana tulee yksittäisissä mangoissa värisivuja. Ensimmäisissä julkaisuissa niitä on enemmän ja toisessa noin yhden värisivun verran. Tokubetsuhaniin ei ole kuitenkaan otettu mitään värisivuja näistä mangoista, vaikka se onkin Rikin ja Gaidenin kokoelma.

 Perustiedot
Kieli: Japani.
Sivumäärä: 412 + 4
Julkaisuvuosi: 2005
Koko: 18 x 13 cm
Paksuus: n. 3 cm
ISBN: ISBN4-537-15247-8

Mangasta löytyy siis tarinat Mel no Tabidachi (Merin matkaanlähtö, Lonely Ron (ensimmäinen tarina), Shion no Kaze (Siionin tuuli) ja Hanako. Värillinen Yumemiru Senshitachi (Uneksivat sotilaat) on jäänyt pois mangasta. Hanakon jälkeen alkaa Riki-manga.

Mel no Tabidachi
Tämä on mangan ensimmäinen tarina ja nimensä mukaisesti se kertoo Melistä. Mel tonkii roskia, kunnes eräs Jodie niminen koira tarjoaa sille omasta ruoastaan. Melin tavoitteena on palata Ohuun Weedin luokse. 
Televisio tiedottaa kahdesta kadonneesta vangista, jotka ovat kuolemaantuomittuja. Jodie ja hänen perheensä päättää lähteä huvilalle ja matkan aikana perhe törmää karkureihin. Toinen miehistä lyö Jodiea ja Mel juoksee paikalla tarraten miehen käteen. Perheen poika ja äiti kidnapataan. Jodie pyytää, että Mel kääntyisi Justice-nimisen järjestön puoleen. Justice koostuu koirajoukosta, joka valvoo kaupungin turvallisuutta. Koirat pääsevät vankien jäljelle ja perheen isä kertoo poliisille tapahtuneesta.
Mel hyppää sisälle ikkunasta ja heitetty puunrunko avaa myös oven. Valot sammutetaan ja miehille annetaan turpaan. Tässä vaiheessa poliisit saapuvat paikalle ja pidättävät miehet. Tarinan lopussa Mel käy tapaamassa Lewis-nimistä koiraa, jolta hän kyselee perheen voinnista. Lopuksi koira suuntaa Ohuun päin.

 Lonely Ron
Toinen tarina kertoo Ron-nimisestä tanskandoggista, joka elää kotikoirana. Ron hermostuu lintuihin, jotka jatkuvasti syövät hänen ruokaansa. Ron päättää karata ja hän hyppää aidan yli päätyen lopulta metsään. Koira menee sateensuojaan pyhäkköön, jossa on joku toinen vieras. Ron huolestuu, kun Buru näkee levottomia unia villisian jahtaamisesta.
Koiria odottaa ulkona Vamoksen johtama lauma, joka on vihainen Burulle ystävänsä telomisesta. Buru aikoo taistella, vaikka hänen suolensa pullottaa ulos. Vamos tarttuu suoleen, jolloin Ron ei pysty enää olemaan puuttumatta tilanteeseen. Tanskandoggi jyrää koirat ja ne lähtevät lipettiin. 
Buru alkaa kertoa tarinaa siitä, kuinka hänen isäntänsä hylkäsi hänet. Buru oli jahtaamassa villisikaa kolmen muun koiran kanssa. Koirien tuli ajaa sika tiettyyn paikkaan ja odotella isäntää, mutta Ryuu innostui hyökkäämään etukäteen. Tämän seurauksena Buru sai sian hampaat kylkeensä. 
Koira työntää myöhemmin suolta takaisin sisäänpäin ja pyytää Ronia hakemaan vettä. Sillä aikaa Vamoksen joukko astuu uudelleen esiin ja taistelu jatkuu. Ron palaa hetken kuluttua takaisin ja kuulee Burun olevan kuollut. Vamos inhoaa Ronin pelkuruutta, jolloin hän käskee koiraa katoamaan alueelta auringonlaskuun mennessä. 
Buru kuitenkin virkoaa ja Ron alkaa taistella Vamoksen joukkoja vastaan. Tanskandoggi ei voi tappaa Vamosta tämän pentujen tullessa paikalle. Ron palaa myöhemmin Burun luo ja pelkää jo lintujen syövän hänen kaveriaan. Lopussa näytetään kuinka koirat kirmaavat yhdessä juosten.

Siionin tuuli
Tarina alkaa siitä, kun perhe ajaa autolla ja keskustelee mm. uudelleen huvipuistoon menemisestä. Kenta ei ole kuitenkaan innostunut asiasta hänen äitinsä takia He joutuvat jarruttamaan jahka tielle juoksee koiranpentu leipä suussaan. Perhe näkee pennun ja sen emon.
Kentaa kiusataan koulussa ja hän on varsinainen itkupilli. Yousuke ja hänen isänsä käyvät sairaalassa tapaamassa äitiä. Kenta lähtee etsimään koirakaksikkoa metsään ja vie niille ruokaa. He touhuavat yhdessä, kunnes kiusaajat ilmestyvät paikalle. Emo, Kinumaru saa kuitenkin tarpeekseen kiusaajien käytöksestä. 
Kinumaru oli hylätty kadulle ja se tutustui myöhemmin eurooppalaiseen Billyyn. Hänelle emo sai pennut. Billy lähti eräänä päivänä estäen muita tulemasta mukaan, mutta koirasta ei kuulunut enää mitään. Yhdeksästä pennusta vain yksi selvisi, Shion.
Myöhemmin kuullaan, että perheen äidillä on syöpä ja miten hänellä on vain kuukausi elinaikaa. Tämä johtaa riitoihin perheen isän ja Yousuken välillä.
Kenta ja Yousuke huomaavat varisten lentelevän sateessa, jolloin he menevät Shionin luo. Pojat hätyyttelevät lintuja ja löytävät emon kuolleena. Kinumaru haudataan.
Pojat ulkoiluttavat sairasta äitiään ulkona kirsikankukkien pudottaessa lehtiään. Äiti sanoo viimeiset sanansa pojilleen ja ei kestä kauaa kun pian vietetään hautajaisia.
Kiusaajat palaavat jälleen häiritsemään Kentaa ja Shionkin joutuu taistelemaan erään koiran kanssa. Se lähtee kuitenkin karkuun, jolloin Shion voittaa. Kenta ajautuu tappeluun kiusaajiensa kanssa, minkä hänen isänsä ja Yousuke näkevät. Tämän jälkeen he yrittävät etsiä Shionia tuloksetta. Kenta on kiitollinen siitä, miten koira antoi hänelle rohkeutta muuttaa itseään ja olla alistumatta kiusaajien tahtoon.

 Hanako
Hanako on lyhyttarina Yoshihiro Takahashin omasta koirasta Hanakosta ja myös itse tekijä esiintyy tarinassa. 
Yoshihiro oli lomamatkalla Amerikassa erään japanilaisperheen luona. Siellä hän tutustui Hanakoon, joka oli puoliksi siperiansusi sekä saksanpaimenkoiran ja malamuutin risteytys.
Yoshihirolle ehdotetaan, että hän ottaisi Hanakon sillä työkiireiltään perhe ei kyennyt hoitamaan sitä. Koira muutti Japaniin ja siellä se oli kova karkaamaan. Hanako löytyi milloin mistäkin.
Yksi tapaus jopa liittyi poliisiin ja erääseen koiranomistajaan, jonka koiraa Hanako oli purrut. Mutta koira oli vain tarkistanut sen sukupuolen.
Viisi ja kuusi vuotta kului nopeasti, jonka jälkeen Hanakolla alkoi olla terveydellisiä ongelmia. Sillä esiintyi virtsankarkailua, syömättömyyttä ja koiran takajalat heikkenivät. Myöhemmin koiralta löytyi abskessi kohdusta.
Hanako leikattiin ja koira ei avannut silmiään kolmeen päivään. Lopulta se heräsi, mutta tila vaihteli. Perhe ajoi eläinlääkärin luo, mutta tuona aikana Hanako oli nukkunut pois.

 Riki
Riki alkaa aukeamasivulta 216-217. Tapahtumat alkavat sillä, kun Akakabuto hyökkää vuonna 1974 pellolla olevien lehmien kimppuun. Niistä Akakabuto ottaa saaliikseen emän ja vasikan. Kyläläiset kääntyvät Gohein puoleen, joka metsästää Shiron (ja muutaman muun) kanssa karhuja.
Vuoden päästä Yamabuki synnyttää viisi pentua Bizenin talossa. Gohei tulee katselemaan pentuja kuukauden kuluttua syntymästä. Mies valitsee valkoisen pennun.
Seuraavien kuukausien aikana pennut saavat uudet omistajat. Ainoastaan Riki jäi kahden emonsa kanssa. 
Yamabuki asui ennen Miyagin prefektuurissa omistajansa kanssa, mutta hänen sairastuttua Yamabuki siirrettiin lapsuudenkotiinsa Päästyään sairaalasta omistaja halusi kuitenkin koiransa takaisin. Riki ei pidä siitä, että hänet erotetaan äidistään. 
Sateen alkaessa Riki yrittää palata takaisin emonsa luo. Matkallaan Riki törmää villikoiriin joiden kanssa se ajautuu ongelmiin. Heiji, Monta ja Greco paiskivat pentua minkä jaksavat. Riki iskee Heijin maahan ja lähtee pakosalle päätyen virtaukseen. 
Rannalle päästyään Riki tapaa isänsä Shiron, joka ruokkii hänet. Mutta Shiro ei kuitenkaan tunnista poikaansa ja koirat juttelevat tapahtuneesta metsässä.
3-vuotias Daisuke ajelee mäkiautollaan ja on vähällä jäädä rekan alle, mutta Riki pelastaa hänet. Poika pyörii metsän reunalle ja Riki yrittää ulvoa apua. Se tuo kuitenkin mukanaan samat jo aiemmin nähdyt koirat joiden kanssa Riki ottaa uudelleen yhteen. Taistelu päättyy siihen, kun Gohei ja Shiro saapuvat paikalle. Shiro tunnistaa poikansa ja kehuu tätä suorituksestaan. Riki jatkaa normaalisti äitinsä näkemistä.
Myöhemmin Gohein korviin kantautuu tieto siitä, että Akakabuto olisi tappanut ihmisiä. Miehet lähtevät karhujahtiin ja myös Riki seuraa perässä. Karhu pääsee yllättämään, jolloin muutamia miehiä kuolee ja Gohei menettää korvansa. Shiro syöksyy Akakabuton kimppuun ja Riki tuo Goheille aseen. Ukko ampuu karhulta toisen silmän ja ennen rotkoon tippumista Shiro jättää pojalleen hyvästit.

Mangan lopussa oli vielä tällainen kuva, mutta muuten Tokubetsuhan ei juuri sisälläkään mitään ihmeellistä.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.