lauantai 30. maaliskuuta 2013

Aikajana blogin syntymäpäivän kunniaksi

Tänään on sitten vuosi tämän blogin aloittamisesta, joten päätin tehdä tällaisen aikajanapostauksen. Lämmin kiitos kaikille lukijoilleni ja toivotaan että tämä tulee pysymään pystyssä vielä pitkään! Mainitsenkin tässä yhteydessä vielä että olen avoin kaikille toivepostauksille, jollainen tämäkin on. Olkaa hyvä ja haastakaa minua. ~

20.2.1996
- Syntymäni koitti.

Vuosi 2002 tai 2003
- Nämä lienevät lähellä Hopeanuoleen tutustumisen aikojani. Paikallisesta kirjastosta lainattiin vuoden 1996 suomidubbivideoita, kunnes niistä oli tehtävä aivan omat kappaleet hyllyyn.

2003 ja 2004
- Hopeanuoli alkoi käydä minulle entistä tutummaksi ja aloin viettämään sen parissa entistä enemmän aikaa. Omien kavereiden, siskojen ja heidän kaverien kanssa leikittiin koomisia Hopeanuoli leikkejä. Kokoonnuimme esimerkiksi pihalle Kogina syömään meetvurstia, ns. koiranlihaa. Vastaavasti pidimme kokouksia takapihalla olevilla kivillä animen version mukaan. Etupihan puista riitti myös iloa Akakabuton ja heidän kätyriensä muodossa. Kävimme Suurta taistelua heittelemällä koirapehmoleluja puuhun ja uimarannalla uimme Shikokuhun näiden pehmojen kanssa. Kaikkialla oli mahdollisuus leikkiä ja käyttää mielikuvitustaan.

Löysin samana vuonna Hopeanuoli.comin, jolla en niinkään pystynyt vierailemaan kun emme omistaneet vielä laajakaistaa. Ärsyttävää.

2005
- Leikit alkoivat jäädä vähän taka-alalle, mutta rupesimme piirtelemään paljon Hopeanuoli aiheista fanarttia ja kirjoittamaan omia tarinoitamme. Tulostelin Hopeanuoli.comin sivuilta animen kuvia ja tarinaosion.Vierailin monilla sivuilla, joista Äffän ja Nirpun sivut sekä Ginga world olivat parhaimpia.

Hopeanuoli leikatutkin sain omistaa metallisen boxin muodossa, kun videoiden laatu alkoi kärsiä.

2006
- Normaalia meininkiä, mutta olin onnistunut kasvattamaan tietovarastojani mm. Hopeanuolen ja sen mangan osalta imien itseeni jatkuvasti uutta tietoa. Leikkaamattomatkin tuli katsottua kunnolla läpi netistä sen jälkeen, kun oli lukenut miten kohtaukset todellisuudessa menivät.

Todellinen mullistus oli Weed animen saapuminen Suomen puolelle ja Bemmu kaupan löytäminen. Aloin keskittymään Weediin ja huomasin, että Gingastahan löytyi oheistuotteitakin.

Ihmiset jotka olivat aiemmin leikkineet kanssani Hopeanuolen merkeissä saivat näin kuulla itsekkin Weedistä. Minä, kaksi sisarustani ja kaverini leikimme yksittäisiä hahmoja metsässä ja etenkin Kaibutsun terrorisointia alueella. Leikkejä onnistuttiin jatkamaan paperihahmojen ja pehmolelujen parissa, vaikka eivät ne vetäneet vertoja Hopeanuoli leikeille joita oli ikävä.

Tutustuin mahtavaan piirtäjään IsisMasshiroon ja hänen sarjakuviinsa. Joululahjana siskolleni tuli myös tehtyä eräänlainen tarinakirja läpipiirrettyjen kuvien kera. Siitä lähtien teinkin läpipiirrettyjä kuvia koristeeksi huoneeni seinille.

2009
- Kiinnostukseni ja fanitukseni oli aiemmin kokenut iskuja, mutta tavalla tai toisella onnistuin pitämään Gingan elämässäni. Löysin Hopeanuoli.comin sivuilta kaikenikäisten ja K-13 foorumin joille liityin. Olin joskus 8-vuotiaana ollut liittyneenä Hopeanuoli.orgin foorumille ja saanut siellä mm. porttikiellon erimielisyyksistä yhteen hahmoon Matton kanssa. Kävin kyseisellä epäaktiivisella foorumilla silloin tällöin ja lopulta unohdin salasanani.
Nawulfin foorumeilla luin paljon sellaisista asioista, joita en tiennyt tai joita en tullut ajatelleeksi. Sain uuden näkökulman tarkastella Gingaa. Viestini eivät olleet mitenkään hyviä, pitkiä tai perusteluita sisältäviä.

Bemmun kauppa alkoi poistua kuvioista, jolloin tutustuin Urumiin, Huuto.nettiin ja Futagoshoppiin.

Tapasin kouluni käsityötunneilla kaimani, jonka piirrellessä paljastui että hänkin pitää Gingasta. Siitä lähti paljon juttua ja ystävyytemme alku. ♥

2010
- Kirjoitin enemmän foorumeille Windyn johdosta ja aloin tuntea yhteenkuuluvuutta muiden fanien kanssa. Haaveilin keräilyn aloittamisesta ja se onnistui 15.2, kun isäni taipui tilaamaan minulle japaninkieliset Weed mangat 6-12, jolloin aloitin keräilyn. Hopeanuoli-kaupasta ja Urumista tuli suosikkejani.

Yoshihiro Takahashi aloitti uuden sarjansa, Orionin piirtämisen ja 3.5 Suomeen rantautui Hopeanuoli mangaa äidinkielellämme. Muistan kuinka manga myöhästyi vähän virallisesta julkaisemispäivästään. Oli pettymys palata kotiin tyhjin käsin vuosien odotusten jälkeen.
Leikkaamattomista tehtiin yksittäiset levyt mm. R-kioskeille, mutta minulta ne jäivät siltikin hankkimatta. Olisi pitänyt kysyä yksittäisiä levyjä kokonaisen boxin sijaan..

Vuonna 2010 aloitin koirilla ja Gingalla roolipelaamisen, joka on jatkunut näihin päiviin asti. ~

Ensimmäisenä vuotena sain kerättyä kaikki mm. Weedit englanniksi, keräilykorttirasian, GNG:n 3. julkaisun, joitain kortteja, Weedin figuureita & mangoja ja mainoksia. Vanhat videot kuten vuoden 1996 osat ykkönen ja kolmonen tulivat tärkeäksi osaksi kokoelmaani. Olivathan ne sentään videoita.

2011
- Raskain vuoteni elämän muutosten ja murrosiän viemänä. Jonkunlainen epävarmuus ja pelko Gingan kuulumisesta elämääni. Selvisin vuodesta sillä että Gingan asema muuttui todella tärkeäksi asiaksi ja osaksi minua.. Aloin uskaltaa hankkia faneistakin ihan todellisia ystäviä ja viestien laadussa tuli suuri parannus.

Kokoelma kasvoi, vaikka Hopeanuoli-kauppa lopetti toimintansa. Nyt suunniteltiin Yoshihiro Takahashin käymistä Traconissa, Hopeanuoli musikaalia ja Meteor Ginin suomentamista. Traconiin menoa en uskaltanut kysyä vanhemmiltani sillä tiesin ikään kuin jo vastauksen..

Nawulf vetäytyi täysin foorumien parista, jolloin loppujenkin oli liityttävä Urumin Kaksoissolan foorumille. Sinne liittyi täysin uusia naamoja, mutta kaikki eivät myöskään seuranneet perässä. Heitä jäi ikävä.

Vuosi päättyi siihen, että nyt oli luvassa Hopeanuolen jatko-osaa suomeksi!

Keräsin paljon erilaisia GNG:n julkasuja, magneetteja ja sain vihdoin hankittua leikkaamattomat ja harvinaisen animaatiokalvon! Uuh.

2012
- Aktiivisin Ginga-vuoteni. Keräilyn ja muun fanituksen lisäksi pääsin nyt katsomaan idoliani ja muita faneja ihan livenä Animeconiin. Sain unohtumattomia muistoja, idolini nimmarin ja yhteiskuvan. Hopeanuolimusikaalikin tuli nähtyä parannettuna versiona.

Ginga.fi aloitti uuden toiminnan kaupan muodossa, jolloin sain itselleni nyt verkkopankkitunnuksetkin. 

Tammikuussa olin hankkinut kaikki japaninkieliset Weedit ja ostin isolla rahasummalla Orionin mangoja. Erilaisia oheistuotteita kuten Dohatsutenin levyn, kangasjulisteita ja lasinalusia tuli löydettyä. Tärkein saalis oli Weed taidekirja, jonka hankintaa haaveilin jo vuonna 2006.

2013
- Hengissä ollaan ja Ginga on yhtä tärkeää minulle, joka päivä vaikka piirtäminen kilpaileekin kovasti tämän rinnalla. Blogini on täyttänyt vuoden ja kokoelmahyllyni on niin kookas, että toinen hylly olisi tarpeellinen.

Vuoden alussa onnistuin hankkimaan viimeisen puuttuvan figuurin, maalaamattoman Weedin. Erilaisia Yoshin koirasarjojakin on osteltu ja yritetty tutustuttaa. Pienemmätkin oheistuotteet ovat tärkeässä osassa. 

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Parhaita asioita Gingassa

Sain tällaisen idean yhden blogin kautta, jossa oltiin kirjoitettu oman elämänsä parhaista asioita ja tavoitteena oli saada seitsemän kappaletta aikaan. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kuitenkaan ja olen yrittänyt muutamalla rivillä niistä kirjoittaa.

Gingan parhaita asioita ovat......

1. Sarja kokonaisuudessaan erityisesti arvojen ja moraalin kannalta
- Olen ainakin itse huomannut Gingan antavan älyttömän paljon, jos asiaa tarkastellaan syvemmältä kannalta ja juuri näiden arvojen ja moraalin pohjalta. Vanhemmaksi ihmiseksi tultuani näistä kummastakin on tullut itselleni aivan tärkeitä asioita ja ne kulkevatkin tiiviisti käsi kädessä. Rakastan sarjan ideologiaa ja sen tuomaa henkistä sielunhoitoa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Alla olevassa kuvassa näkyy vahvasti ystävyys.




















2. Koirahahmot

En tiedä olisinko puoliksikaan saanut sarjasta niin paljon irti kuin tänä päivänä, jos päähahmot eivät olisi olleet koiria. Koirat ovat ihmisten parhaita ystäviä, joten siinä tapauksessa ne on valittu hyvin kuvaamaan ns. ihmisten toimintaa niin moraalisella puolellakin.

On siis hienoa, että Yoshihiro Takahashi on luonut jotain uutta näiden ihmissarjojen joukkoon käyttämällä koiraideaa.


















3. Mangaka itse

Yoshihiro Takahashi on kaiken puolin hyvä tyyppi ja häneltä löytyy monia positiivisia ominaisuuksia, jotka näkyvät hänen sarjassaan ja sarjakuvan kertojan laatikkoteksteissä. Sensei nauttii aidosti työstään ja on uurastanut todella paljon mangojen laatimisen eteen. Puhumattakaan siitä mitä hänen sarjansa on meille kaikille tarjonnut.

Kuva on viime vuoden Animeconista, jossa kävin tapaamassa häntä.


















4. Fanit

Mitä tämäkään sarja olisi jos faneja ei olisi? Niihin faneihin ja Hopeanuolen ystäviin, joihin olen tutustunut ja törmännyt ovat olleet hengeltään melko samanlaisia kuin itsekkin olen. Eli sekin toimii pelkästään yhdistävänä tekijänä sen lisäksi, että pidämme Gingasta.

Välillä tietenkin risoo se miten fanien kesken kilpaillaan keräilystä ja kuin paremmuudesta faneina. Hopeanuolen elitismi on joskus älytöntä, joten en ihmettele jos jotkut ihmiset näistä piireistä kaikkoavat.

5. Keräily

En sano että Ginga olisi pelkkää keräilyä, niin ei suinkaan ole. Minusta on kivaa, että tästä sarjastakin on saatavilla jotain konkreettista tavaraa tukeakseen sarjan olemassaoloa. Eri oheistuotteita on kiinnostava hankkia niiden harvinaisuuden tai korkealaatuisuuden takia.

Kyllähän tällainen keräily syö rahaa, mutta en näe siinä mitenkään rahastuksen makua kuin joissakin suurimmissa sarjoissa.





















6. Hopeanuoli musikaali

Olen katsonut Hopeanuoli musikaalin youtubesta, mutta nähnyt sen viime vuoden Animeconissa livenä. Musikaali on jotain ainutlaatuista upean koreografian, näyttelijöiden ja lauluosuuksien kera.

Mukavaa että sarjasta on luotu jotain omaa jolla on saatu ilahduttaa muita faneja. Toivottavasti Weedistäkin saataisiin musikaalia aikaiseksi, ilmeisesti sellainen on suunnitteilla.


















7. Sen tunnettavuus ja asema Suomessa

Ginga on ihan hyvin tunnettu asia täällä kotimaassamme. Jo ammoisista ajoista ihmiset ovat leikkineet Hopeanuolta ja katsoneet näitä ihania suomidubbeja, joista jokaisen lapsuuteen on jäänyt jotain ainutlaatuista.

Saamme suomimangaa, tiedon hankkiminen ja keräily on helpompaa kuin jossain muualla esim. ulkomailla. Myös erilaisten nettisivujen ja foorumien myötä fanien on helppo löytää toisensa keskustelun ja ystävyyden merkeissä.

Sehän on kerrassaan jotain hienoa.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.