Näin suomimangat eroavat alkuperäisistä

Suomimangoissa piilee eroavaisuuksia verrattuna alkuperäisiin japanilaisiin mangoihin. Pistävimpiä eroavaisuuksia lienevät mangojen ja muut erilaiset tekstimuotoilut. Mitä muuta voi löytää?

Irtokansien kuvat

Jos japanilaisia mangoja rupeaa selailemaan niin ensimmäisenä voi huomata irtokansien mukana tulevan kaksi värillistä pikkukuvaa. Toinen mangan etupäässä ja toinen loppupäässä. Näitä ei oteta mukaan suomimangoihin kuten ei irtokansiakaan.

 Selkämyskuvat

Gingan ja muita Takahashin tuotantoa julkaistaessa on myös jäänyt pois selkämyskuvat. Niissä esiintyy tavallisesti joku sarjan hahmo poseeraamassa. Suomimangoissa selkämysosa on täytetty erilaisilla teksteillä sarjasta ja tekijästä. Mutta japanilaisista mangoista poiketen selkämyksessä ei ole mukana esimerkiksi kustantajan nimeä vaan se löytyy mangan takaosasta.

Sivujen numerointi

Suomi- ja japanimangoissa saattaa olla eroavaisuuksia sivujen numeroinnissa. Kun mangaa on julkaistu pienempään kokoon eivät samat kohtaukset löydy välttämättä samoilta sivuilta. Vaan näissä piilee heittoa jonkun verran.

Mainokset

Japanilaiset mangat päättyvät usein tarinoiden loputtua lukuunottamatta esimerkiksi GNG:n mangoja, joissa riittää japanilaisia sarjamainoksia jonka jälkeen viimeisimmällä sivulla on tietoa oikeuksista ja tarkemmista kustantajan tiedoista. Suomimangoissa on tämän jälkeen mainoksia eri sarjoista ja esimerkiksi tietoa seuraavan Weedin ilmestymisajankohdasta. Mangojen lopussa on lisäksi huomautettu ettei kyseisestä päästä aloiteta lukemista. Tiedot oikeuksista ja Nihon Bungeishasta taas vaihtelevat sillä Weedin suomimangoissa ne ovat esimerkiksi alussa, mutta extramangoissa lopussa

Kannet

Weedin suomentamisen yhteydessä emme saaneet alkuperäisiä kansia. Valokuvien skannaaminen oli liian vaikeaa ja niiden kanteen laittaminen ei muutenkaan onnistunut. Näin ollen 1-20 mangat olivat yksivärisiä, kunnes tämän jälkeen käytettiin valokuvataustaisia kansia. 

Suomimangojen takakannet ovat jääneet valkoisiksi, kun japanilaisissa niissä on joku maisema-aiheinen tausta.

Obit ja kirjanmerkit

Japanilaisten mangojen mukana tulee obeja eli eräänlaisia mainosläpysköjä, joissa on esimerkiksi infoa tuotteesta tai sarjasta. Kirjanmerkkejä tulee myös mangojen välissä ellei niitä ole päässyt syystä tai toisesta häviämään. Suomimangoista obit ja kirjanmerkit ovat jääneet kokonaan pois.

Muotoilu ja sommittelu

Kuten jo aiemmin tuli todettua niin tekstit ja tiedot sijaitsevat suomi- ja japanimangoissa eri kohdissa. Voi olla että joitain on jopa jätetty pois. Japanilaisten mangojen takakansissa ei ole suomimangojen tapaan kuvauksia vaan ne puuttuvat kokonaan.

Esimerkiksi Shin Gaiden 2 takakansikuva Kurotorasta, Johnista ja Ginistä on huomattavasti suurempi suomimangassa kuin alkuperäisessä. Vastaavasti muut takakansikuvat voivat olla astetta ylempänä kuten Weedin Gaidenissa, jossa kuva on kuitenkin pienempi.

Värit

Suomimangojen värit saattavat olla jopa kirkkaampia tai korkealaatuisempia kuin alkuperäisissä. Värimaailma voi olla myös tyystin erilainen esimerkiksi Shin Gaiden 2 kannessa, jossa japanilainen kansi on sininen mutta suomennetussa violettimaisempi. Fangin ensimmäisen osan kansi on hyvä esimerkki siitä miten vanhehtunut kansi näyttää parempana suomimangan muodossa.

Materiaali ja laatu

Alkuperäisten mangojen paperi on erilaatuista verrattuna suomimangoihin. Vastaavasti värisivujen paperien laatuu on esimerkiksi paksumpaa ja kovempilaatuisempaa. Mangojen laatu ja painojälki tuppaa vaihtelemaan esimerkiksi tummien kuvien kohdalla. Suomimangoissa on myös kohdattu vaihtelevaa laatua sillä esimerkiksi sivuja on irronnut, puhekuplia jäänyt suomentamatta tai sivut olleet muuten alkuperäistä haaleampaa.

Tässä kattavasti mangojen eroavaisuuksia, joita piilee erilaisten yksityiskohtien, logojen, julisteen paikan ja muiden suhteen.