Tositarina GNG:n taustalla?

Muutamassa Yoshihiro Takahashin haastattelussa on kysytty että oliko eräs tositarina mm. Akakabuton/GNG:n taustalla? En ole varma miten hyvin tunnette kyseistä tarinaa, jolloin päätin kirjoittaa siitä muutamia faktoja. Ensimmäisen kerran kuulin tarinasta K-13 foorumilla, kun se nostettiin esiin. Pohjana on käytetty yhtä Wikipedian englanninkielistä artikkelia. Henkilöiden nimistä ja muista ei kannata suoranaisesti välittää ja en ole huomioinut kuin noiden aikavälien tapahtumat.

Japanin historiassa puhutaan eräästä karhunhyökkäyksestä joka tapahtui 1915.
Ruskeakarhu tappoi seitsemän Rokusensawassa, Sankebetsussa, Tomamaessa, Rumoissa ja Hokkaidossa. Onnettomuudet tapahtuivat 9.-14.12 ruskeakarhun herättyä talviuniltaan suuunnaten kohti alueen koteja.

Ensimmäinen hyökkäys tapahtui (marraskuun puolessa välissä) 1915 Rokusensawassa, jossa ruskeakarhu hyökkäsi Ikedan perheen luokse. Karhu ei kuitenkaan aiheuttanut sen kummempaa häiriötä syödessään perheen maissia. Karhu ilmestyi uudelleen 20. päivänä, jolloin Ikedan perheen isä päätti kutsua poikansa Kametaron ja Matagin (viereisestä kylästä) hevosen turvaksi.

30. päivänä miehet lähtivät karhun perään, mutta eivät onnistuneet tappamaan sitä. Myös lumimyrsky teki matkaamisesta vaikeaa.

9. päivänä klo 10.30 samainen peto hyökkäsi Ōta-perheen luo. Perheeseen kuului Abe Mayu (maanviljelijän puoliso), Hasumi Mikio ja Mayun lapsi. Karhu tappoi Mikion ja Mayu epäonnistui pakenemisessaan sillä etsintäpartio löysi myöhemmin naisen ruumiin.

Seuraava hyökkäys kohdistui Miyoken perheeseen karhun murtauduttua sisään ikkunan kautta. Karhu hyökkäsi naisen kimppuun ja puri hänen poikaansa Umekichia. Muita uhreja olivat Miyoken perheen kolmas poika Kinzo, Saiton perheen kolmas ja neljäs poika (Iwao ja Haruyoshi) sekä Saitō Ishigorōn raskaana oleva puoliso, Take.

11. päivänä Miyoke Yasutarō ja Saitō Ishigorō palasivat Sankebetsuun odottelemaan mahdollisen karhun ilmestymistä ja sen tappamista. Otso vain ei koskaan ilmestynyt paikalle. Sitä ennen miehet olivat käyneet kosiskelemassa Yamamoto Heikichiä, karhuntappajaa puolelleen. Mutta hänellä ei ollut edes asetta, jolloin toime jäi sikseen.

12. päivänä huhut Sankebetsussa olleesta karhusta kantautuivat Hokkaidoon asti, jossa valmisteltiinkin jo tarkka-ampujien joukkoa. Ylikomisario Suga meni Rokusensawaan tarkastellakseen tilannetta paremmin. Vaan karhu ei ilmestynyt sinäkään iltana, jolloin alettiin kehitellä uutta suunnitelmaa. Karhu olisi helppo houkutella esiin uhrien avulla, joita sillä oli tapana hakea. Miehet odottivat otsoa Miyokon perheen talossa, mutta karhu lähti käpälämäkeen huomatessaan ettei talo ole tyhjillään.

13. päivänä tehtiin havaintoja siitä, että mesikämmen oli käynyt Ōtan perheen luona syömässä talvimuonat ja koluamassa talon muuten läpi. Karhu oli rellestänyt jo kahdeksassa talossa, mutta kukaan ei pystynyt löytämään sitä. Sugan porukka päätti lähteä vuorille 60 miehen kanssa eläimen perään. Silläkään reissulla Kesakagea ei onnistuttu tappamaan.

14. päivänä löydettiin karhun verta ja -jalanjälkiä. Yamamoto Heikichi ja hänen oppaansa, Ikeda Kamejirō lähtivät kahdestaan karhujahtiin edetäkseen nopeammin kuin muut. Yamamoto oli perehtynyt Kesakagen käytökseen ja löysi nallen läheltä Japanin tammea. Lopulta 340-kiloinen ja 2.7 metrin pituinen Kesakage ammuttiin ja ruuminavauksen tuloksena uhreja löydettiin mahasta. Tähän päivään mennessä kaikki todisteet Kesakagesta ovat hävinneet vuosien saatossa.

Karhukuva (c) Wikipedia