Fanitus katkolla

Jossain vaiheessa oma Ginga-fanitus saattaa ruveta tökkimään, jolloin kiinnostus on ailahtelevaa. Eniten mietityttää kysymys siitä, miksi onkaan kiinnostunut sarjasta, kannattaako omaa faniuttaan kohentaa tai ylipäätään ylläpitää ja mitä se itselleen merkitsee. Hieman omia irtonaisia ajatuksia faniuden vaihtelevuudesta.

Lapsuusiässä oma faniuteni oli vahvimmillaan erilaisten leikkien johdosta ja tietysti vastaanotin sarjan aivan eri tavalla mikä on sitten vanhennettua ja kypsyttyäni päässyt muuttumaan. Eli se ei ollut mitenkään lapsuudelle tyypillistä miettiä, mitä oma fanius on ja saada sarjalle muuten syvällisempää merkitystä. Tuskin sitä edes laskikaan itseään jonkin sortin faniksi.

Vielä Weedin ilmestymisen aikoihinkaan en havainnut merkkiäkään kiinnostuksen hälvenemisestä. Mutta parin vuoden päästä sitä sai miettiä, että mitä seuraavaksi kun sarjasta en saanut enää mitään uutta irti. Muistan itse asiassa miten tuskaisaa aikaa se oli siltä kannalta, etten tuntenut osaavani ratkaista tilannettani itse eikä siitä mitä muut fanit kertoivat minulle ollut mitään apuakaan.

Oma reagoimiseni kuitenkin paljasti sen, ettei faniuden laskemisesta huolimatta sarja ollut menettänyt minulle merkityksellisyyttään ja fanius itsessään oli minussa elossa.

Tuolloin opin että se voi olla täysin sallittua ja normaalia että oma fanius edes joskus aiheuttaa laskemisen tai tasoittumisen tunteen. Mielestäni tärkeää oli hyväksyä se, jotta pääsisi eteenpäin.

Silloin kun fanitus on pahasti katkolla olen kokenut sen niin, että parasta olisi ottaa sarjaan etäisyyttä. Tuossa tilanteessa tulin tehneeksi niin lähes puolen vuoden ajan, kunnes koin sarjan uudella tavalla niin pitkän ajan jälkeen. En itse asiassa usko, että tauolla on mitään aikarajaa sillä se voi vaihdella vielä puolen vuoden jälkeenkin. Ehkä tärkeää onkin juuri keskittyä aivan muihin asioihin ja katsoa miltä tilanne näyttää paremmalle hetkellä. Tähän liittyen ajattelenkin, että uusilla sarjoilla on helposti mahdollisuus syrjäyttää Ginga-fanitusta, jolloin parempaa olisi ajoittaa uusien sarjoihin tutustuminen myöhemmälle.
Etäisyyttä tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä tietoisuutta, että mille oma fanius sekä sarja perustuu.

Kun oikeastaan mietin tuota aikaa niin minulle tulee mieleen oman faniuteni silloisia heikkouksia.

Minulla ei ollut käytännössä ottaen kummoisia ja vakiintuneita ns. fanitustapoja eli enimmäkseen kaikki pyöri animen katselun ympärillä mikä johti sarjan kaavamaisuuteen ja ulkoa muistamiseen. Loppupeleissä kyse ei ole siitä eikä kuinka usein sarjaa lukee tai katsoo, vaan fanius on paljon muutakin. Mielestäni parhaiten sarjaa avaa keskusteleminen muiden ihmisten kanssa, mikä tuo uusia näkökulmia, tietoa ja uutta koettavaa.

Minulle tulee myös hyvin vahvasti mieleen se, että olisin ollut suppeakatseisempi ja osannut ajatella asiat vain yhdellä tavalla. Tällä taas voi olla perää siihen, että en vielä sen ikäisenä oikein osannut ajatella kummia ja minulla ei ollut malleja ajatteluun. Kuitenkin tänä päivänä koen sen niin, ettei tule jäädä tiettyihin asenteisiin, uskomuksiin ja mielipiteisiin. Ne muuttuvat koko ajan kuten muuttuu oma faniuskin sen mukana, jolloin ei voi edes olettaa tiettyjä asioita. Mielestäni näihin asioihin jäämisellä on se vaikutus, että menettää fanina asioita ja ei itsekään fanina muutu.

Omat asenteet ja sanat painavat siis faniuden vaakakupissa hyvin paljon. Tähän yhtenä lisäyksenä voi olla myös omat teot. Aikooko käsitellä päässään faniuttaan & yrittää elvyttää sitä vai päättää jo siltä seisomalta ettei kannata. Omakohtaisesti sanoisin tämän vaikuttavan suuntaan, jos toiseenkin. Minä olen päättänyt jatkaa ja se on ollut palkinto sinänsä oman faniuteni jatkuvuuden kannalta.

Mielestäni olen aina voinut vaikuttaa siihen mitä Ginga minulle merkitsee omin teoin ja valinnoin jahka olen ensin ylläpitänyt omaa faniuttani. Olen antanut vaikeina hetkinä tämän sarjan olla minulla kaikki kaikessa, antanut sille mahdollisuuden olla lähellä, olla osa minua ja arvojani. Se ei ole oikeastaan riittänyt, että olen tehnyt sellaisia valintoja vaan olen toteuttanut niitä käytännössä.

Viimeisimmät vuodet olen kokenut faniuteni erittäin horjumattomaksi enkä lakkaa ihmettelemästä lopputulosta. Miten olen saanutkaan rakennettua jotain niin vahvaa ja kestävää. Koskaanhan tämä ei ole ollut itsestäänselvyys, vaan aina on voinut olla tekijöitä tämän kaiken loppumiselle.

En siis voi sanoa, että tekemällä näin ja näin saisi/löytäisi varmasti avaimen pitkään taipaleeseen. Ihmisiä on erilaisia. Yhdelle Ginga on vain sarja toisten joukossa ja kolmannelle hyvinkin suurimpia elämän sisältöjä. Miksi kenenkään sarjan merkitys olisi vähempiarvoisempi tai huonompi?

Se millaista oma elämäni on ollut vaikuttaa eniten siihen minkälaiseksi näen Gingan ja mitä sarja minulle merkitsee. Valitettavaa on, että vaikka tietäisi mitä ja miksi niin ihminen ei voi koskaan tuntea sekä ymmärtää jonkun henkilön asioita sillä tavalla miten toinen on ne kokenut. Tällöin puheet jäävät pieniksi.

Tiedän silti tilanteita, joissa Ginga on pysähdyttänyt ihmisiä ja antanut heille voimaa elämiseen. Lasken itseni tähän kastiin kuuluvaksi sillä olen selvinnyt elämäni traumaattisimmista ja kipeimmistä asioista tämän sarjan kautta. Sen vaikutuksen merkitys ei vain vähene vielä vuosien jälkeenkään.

Minä ja Ginga olemme siis tehneet matkaa, mutta nämä vuodet ovat osoitus muustakin. Myös minä olen tehnyt yksin ja itsenäisesti matkaa kohti sitä mitä olen nyt. Se on haastanut minua muuttumaan ja kasvamaan ihmisenä. Väittäisin sen etten ole ollut valmis olevan yksiä faniuteni uhkia. Mutta minun olisi pitänyt tehdä se joka tapauksessa. Toinen kysymys on vain, että olisiko Ginga sitten enää pysynyt mukana?
On normaalia, että esim. ajanpuute voi tasaannuttaa tai laskea kiinnostusta. Mutta nyt kun vuodet ovat tehneet faniuteni pohjan en näe asioita, jotka onnistuisivat iskiessään viemään sen mennessään. Pidän sitä mahdollisena, että perusteita koetellaan mutta ne eivät tule kaatumaan kaikki kerralla. Etenkin jos viimeisenä on suuri pohja jolla pärjää vaikkei perusteita enää olisikaan.
Ehkä näihin alkuvuosiin palatakseni voisinkin sanoa, että aina vika ei ole ollut faniudessa tai sarjassa. Vaan se on voinut löytyä vielä syvemmältä: minuudesta ja epävarmuudesta jotka ovat onnekseni selkeytyneet erittäin paljon.

Voisin siis ajatella faniuden heittelevyyden yhteydessä sen tärkeyttä, että oppisi pysähtymään sekä kuuntelemaan itseään ja ennen kaikkea itsensä tulkitsemista sillä se tuo kummasti selkeyttä asioihin.