Kaksi laboratorion hirviötä

Luin noin kuukausi sitten Mary Shelleyn Frankensteinin ja hämmästyin siitä, miten vahvasti näin hahmossa GDW:n Kaibutsun.

Monille varmaan sana Frankenstein (= huomaa että olento on oikeasti nimetön!) tuo mieleen hirviön, joka herätetään henkiin ukkosmyrskyn aikana pelottavassa rakennuksessa. Frankenstein alkaa näin tappaa kyläläisiä, kunnes he ajavatkin olion kuolemaan. Elokuvat ja piirretyt ovat tehneet tarinasta erilaisia versioita, mutta itse alkuperäisversion kulku on aivan toisenlainen. Hirviö ei herätä kyläläisissä samanlaista huomiota ja lopussa se tekee oman päätöksensä nähtyään mitä on saanut aikaan.

(c) Wikipedia

Kaibutsu ja Frankenstein hirviö luodaan kumpikin laboratoriossa ihmisten toimesta ja heidän käyttötarkoituksensa on täysin samankaltainen. Ihmisten ja koko yhteiskunnan hyödyntään, kunnes jokin menee pahasti pieleen. Frankenstein hirviö karkaa luojansa luota ja Kaibutsu laboratoriosta. Leijonaharjainen koira asettuu Ohuun ja tappaa siellä moniakymmeniä sotilaita ja luo kauhua ihmisasutuksenkin lähettyvillä. Frankensteinin hirviölle käy samalla tavalla, kun hän asettuu elämään Geneven metsiin tappaen muutamia Victorin läheisiä.

Kostamalla ja sattumalla ihmisiään he saivat kuin oikeutta omille kärsimyksilleen. Kaibutsu oli joutunut kärsimään eri lääketieteellisten kokeilujen myötä ja vihan takia hän ei voinut enää saada koirista ystäviä. Frankensteinin hirviön kärsimys ei ollut fyysistä, vaan henkistä. Olio halusi kokea lähimmäisen rakkautta ja myötätuntoa saamatta sitä koskaan kun yritti hankkia ystäviä. Ulkokuori pelottaa, jolloin on vaikea nähdä Frankensteinin sisäistä lempeyttä.

Tekojen seurausten ymmärtäminen näkyi olioissa eri tavoilla. Jerome onnistui näyttämään Kaibutsun lempeää puolta, mutta hän ei silti pyörtänyt päätöstään tappaa ihmisiä ja heidän kätyreitään. Kuitenkaan Jeromea hirviö ei voinut tappaa mikä ikään kuin näytti että Kaibutsussa oli yhä koiraa jäljellä. Frankenteinin hirviössä sen sijaan näkyi koko ajan utelias ja välittävä puoli, jonka kestokykyä ei voinut mitenkään määritellä tai arvioida. Toistuvat pettymykset ajoivat hirviön vihan ja murhatöiden kierteeseen, joiden oli tarkoitus poistaa Frankensteinin hirviön tuskaa. Hän oli helposti muiden ohjattavissa, mutta ymmärsi tekojensa vakavuuden ja seuraukset. Kaibutsu taas ei välittänyt niistä ollenkaan moraalisesti.

Frankensteinin hirviö ei itsessään ollut katkera luojalleen surkeasta elämästään, vaan niille jotka sen olivat aiheuttaneet. Toki vihreä muukalainen nähdään kiristämässä Victoria saadakseen mitä haluaa (mm. oman puolison). Kirjan loppupuolellla taas selviää Victorin merkitys Frankensteinin hirviölle, minkä seurauksena hän on valmis riistämään oman henkensä. Kaibutsu onnistui tappamaan laboratorion miehiä ja hän ei kokenut omantunnontuskia senkaltaisista töistään. Ihmiset eivät voineet tuoda koiralle enää minkäänlaista onnea, jolloin niiden kohtalo oli varma kuolema. Ehkä onkin mielenkiintoista ajatella miten P4 olisi reagoinut esimerkiksi Jeromen kuolemaan? Sillä hän lienee ainoa, josta Kaibutsu välitti. Vähän kuin Frankensteinin hirviölle Victor.

Ihmiset suhtautuivat luomuksiinsa myös eri tavoin. Victor Frankenstein kantoi selkeästi vastuuta ja tuskaa hirviöstään. GDW:ssä ihmiset lentelevät katsomaan Kaibutsua ja myöntävät virheen olevan ihmisten. Silti olennon kukistaminen jää koirien harteille.

Omassa fanituksessani on kyse siitäkin, että kykenen/osaan löytää Gingan ulkopuolisista asioista. Niitä tarkkailemalla voi löytää aivan yllättäviä ja mielenkiintoisia asioita.