Kysy pois

Tiedustelin teiltä heinäkuussa kyselynä, että kiinnostaisiko vastausvideo mikä tietysti edellyttäisi kysymysten esittämistä. Tässä kohtaa kiinnostus näkyi hyvin suuresti ja olen muutenkin miettinyt uusien asioiden kokeilemista blogiin, kun ihan puolen vuoden sisälläkin on tullut useita kymmeniä lukijoita lisää! ♥

Näissä kahdessa Ginga-blogissa on esitetty seuraavanlaisia kysymyksiä. Näin ollen aihealue pyörisi Gingassa, itsessäni, blogessani (myös Ginga Sanomat) ja keräilyssä. En näe pahana sitäkään, että kysytään kumpi seuraavista asioista mieluummin tai käytetään esimerkiksi muotoja mainitse/kerro. 

Tämä aihe tulee olemaan alustavasti auki 15.9.2014 asti, jonka jälkeen katsotaan pääsenkö tekemään videota vai onko syytä odottaa vielä jonkun aikaa. Videossa en ota esille kysymyksien laatijoiden nimiä ja jos haluaa mieluummin yksityisemmin lähettää kysymyksiä niin lähettää viestiä osoitteeseen kiatsu_96@hotmail.com aiheena vaikka "blogi-kysymyksiä." Muuten kommentointi tähän aiheeseen (tai yksityisviestit Kaksoissolan foorumin kautta)  riittävät ja mikään ei estä esittämästä kerralla useampiakin kysymyksiä. Sen parempi vain.

It's up to you guys! :)

 

Orion 30

Manga alkaa siitä, kun Kenshin makaa maassa ja koiran avuksi saapuu useampi kappale kotikoiria. "Mestari Kenshin, mitä täällä tapahtuu? Keitä nuo ovat." Kenshin koittaa selittää Kōsetsulle Masamunen olevan kuollut, jota hänen on vaikea uskoa. Kōsetsu käy Kenshinin niskaan, mutta viisi koiraa erottavat kaksikon. Kenshin kuitenkin kieltää väkeänsä tappamasta kaita, joka kyynelehtii. He alkavat lähteä ja Kōsetsu jää paikalle kahden seuraajansa kanssa. Laumalaiset kyselevät mitä he aikovat tehdä seuraavaksi ja yllättäen koirat näkevät korppeja, jotka suuntaavat Kaksoissolaan. He lähtevät perään ajatellen sen liittyvän Masamuneen.

Ohun soturit ovat myös havainneet linnut ja Orion on ensimmäisenä lähtemässä niiden perään. Andy, Sirius, Rigel, Yamabiko ja Bon liittyvät myös mukaan. Pennut löytävät Kojūrōn ruumiin, mikä saa Yamabikon kyynelehtimään ja ryntäämään ruumiin vierelle. Pennut alkavat kaivaa hautaa Andya lukuunottamatta, joka huomaa lähistöllä kolme tummaa hahmoa. Rigel lähtee noutamaan isää ja Yamabiko lähestyy hahmoja. Kyseessä on Kōsetsu ja kaksi hänen laumalaistaan. Koirat huomaavat jyrkänteeltä syöksyvän Toshimitsun ja Tsukikagen, jotka menevät pentujen lähettyville. Weed ja muut seuraavat tilannetta ylempänä. 

Gennai alkaa kävellä jyrkännettä alas. Kōsetsu hyökkää Yamabikon kimppuun, mutta Orionin liikkeen seuraksena kai pyörähtää ympäri. Gennai nostaa Kōsetsun ylös, mutta päästää koiran irti tämän meinatessa tukehtua. Ohun soturit havaitsevat Tenkan tulevan. Koirien jutellessa Kōsetsu ja kaksi hänen alaistaan alkaa liueta paikalta. Tenka kokeilee hypnoosiaan Orioniin tuloksetta. Lopulta Weedin porukka laskeutuu myös alas ja Tenka kokeilee hypnoosiaan Weediin. Se ei toimi.

Igassa majaileva Bellatrix on karannut omistajiensa luota lähtiäkseen Ohuun perheensä luo. Bella onnistuu eksyttämään omistajansa jäljiltään, mutta kaksi ihmistä jahtaavat häntä metsässä. Alkaa sataa ja Bella törmää lähistöllä olevaan kotikoiraan, jonka kanssa hän juttelee kunnes jatkaa matkaa.

Daisuke ja Hidetoshi ovat poikenneet sairaalaan Jinemonin luokse hedelmäkorin kera. He lähtevät miehen ja sairaanhoitajan kanssa ajelulle. Jinemon käskee pysäyttämään auton, jolloin häntä autetaan ulos pyörätuoliinsa. Ulkona Jinemon huutaa Masamunen perään ja haluaa kaikesta päätellen mennä vuorillekin.
Sanada on kiinnostunut siitä, minne Tenka on aikeissa lähteä mutta koira ei kerro mitään. Sanada ja Cross vaihtavat katseita, jolloin Orion toteaa että Sanada taitaa pitää kyseisestä naaraasta. Pilailu saa Kyoshiron ärsyyntymään ja koiran lyömään Orionia. Sanada poistuu Tenkan kanssa.

Bella on automatkalla ja nuolee tassujaan rasituksesta. Kyydin antanut perhe ei tiedä kenelle koira kuuluu ja kun perhe poikkeaa syömään Bella karkaa sillä välin. Bella päätyy metsään, jossa se menee juomaa purosta. Bella havaitsee kolme tummaa hahmoa, jotka paljastuvat Kamakirin poikien emoksi ja hänen muuksi perheeksi. Ohun soturit havaitsevat taivaalla lentelevän helikopterin, jonka kyydissä ovat Hidetoshi, Jinemon ja Daisuke. Kopteri laskeutuu koirien sekaan ja jälleennäkemisestä iloitaan. Daisuke kantaa Jinemonia selässään ilmeisesti tarkoituksena katsoa, onko Masamune paikalla. Koirat alkavat ulvoa, kun kopteri lähtee ja Bella ilmestyy pian heidän keskuuteen. Kamakirin poikien emo pääsee nyt myös lähemmin tutustumaan Akakamakiriin ja Kurokamakiriin.

Lisää kuvia

Tenka hypnotisoi

Koira, jonka Bella tapasi

Kamakirin poikien emo ja hänen poikansa

Mainos Akame-sarjasta

Näin suomimangat eroavat alkuperäisistä

Suomimangoissa piilee eroavaisuuksia verrattuna alkuperäisiin japanilaisiin mangoihin. Pistävimpiä eroavaisuuksia lienevät mangojen ja muut erilaiset tekstimuotoilut. Mitä muuta voi löytää?

Irtokansien kuvat

Jos japanilaisia mangoja rupeaa selailemaan niin ensimmäisenä voi huomata irtokansien mukana tulevan kaksi värillistä pikkukuvaa. Toinen mangan etupäässä ja toinen loppupäässä. Näitä ei oteta mukaan suomimangoihin kuten ei irtokansiakaan.

 Selkämyskuvat

Gingan ja muita Takahashin tuotantoa julkaistaessa on myös jäänyt pois selkämyskuvat. Niissä esiintyy tavallisesti joku sarjan hahmo poseeraamassa. Suomimangoissa selkämysosa on täytetty erilaisilla teksteillä sarjasta ja tekijästä. Mutta japanilaisista mangoista poiketen selkämyksessä ei ole mukana esimerkiksi kustantajan nimeä vaan se löytyy mangan takaosasta.

Sivujen numerointi

Suomi- ja japanimangoissa saattaa olla eroavaisuuksia sivujen numeroinnissa. Kun mangaa on julkaistu pienempään kokoon eivät samat kohtaukset löydy välttämättä samoilta sivuilta. Vaan näissä piilee heittoa jonkun verran.

Mainokset

Japanilaiset mangat päättyvät usein tarinoiden loputtua lukuunottamatta esimerkiksi GNG:n mangoja, joissa riittää japanilaisia sarjamainoksia jonka jälkeen viimeisimmällä sivulla on tietoa oikeuksista ja tarkemmista kustantajan tiedoista. Suomimangoissa on tämän jälkeen mainoksia eri sarjoista ja esimerkiksi tietoa seuraavan Weedin ilmestymisajankohdasta. Mangojen lopussa on lisäksi huomautettu ettei kyseisestä päästä aloiteta lukemista. Tiedot oikeuksista ja Nihon Bungeishasta taas vaihtelevat sillä Weedin suomimangoissa ne ovat esimerkiksi alussa, mutta extramangoissa lopussa

Kannet

Weedin suomentamisen yhteydessä emme saaneet alkuperäisiä kansia. Valokuvien skannaaminen oli liian vaikeaa ja niiden kanteen laittaminen ei muutenkaan onnistunut. Näin ollen 1-20 mangat olivat yksivärisiä, kunnes tämän jälkeen käytettiin valokuvataustaisia kansia. 

Suomimangojen takakannet ovat jääneet valkoisiksi, kun japanilaisissa niissä on joku maisema-aiheinen tausta.

Obit ja kirjanmerkit

Japanilaisten mangojen mukana tulee obeja eli eräänlaisia mainosläpysköjä, joissa on esimerkiksi infoa tuotteesta tai sarjasta. Kirjanmerkkejä tulee myös mangojen välissä ellei niitä ole päässyt syystä tai toisesta häviämään. Suomimangoista obit ja kirjanmerkit ovat jääneet kokonaan pois.

Muotoilu ja sommittelu

Kuten jo aiemmin tuli todettua niin tekstit ja tiedot sijaitsevat suomi- ja japanimangoissa eri kohdissa. Voi olla että joitain on jopa jätetty pois. Japanilaisten mangojen takakansissa ei ole suomimangojen tapaan kuvauksia vaan ne puuttuvat kokonaan.

Esimerkiksi Shin Gaiden 2 takakansikuva Kurotorasta, Johnista ja Ginistä on huomattavasti suurempi suomimangassa kuin alkuperäisessä. Vastaavasti muut takakansikuvat voivat olla astetta ylempänä kuten Weedin Gaidenissa, jossa kuva on kuitenkin pienempi.

Värit

Suomimangojen värit saattavat olla jopa kirkkaampia tai korkealaatuisempia kuin alkuperäisissä. Värimaailma voi olla myös tyystin erilainen esimerkiksi Shin Gaiden 2 kannessa, jossa japanilainen kansi on sininen mutta suomennetussa violettimaisempi. Fangin ensimmäisen osan kansi on hyvä esimerkki siitä miten vanhehtunut kansi näyttää parempana suomimangan muodossa.

Materiaali ja laatu

Alkuperäisten mangojen paperi on erilaatuista verrattuna suomimangoihin. Vastaavasti värisivujen paperien laatuu on esimerkiksi paksumpaa ja kovempilaatuisempaa. Mangojen laatu ja painojälki tuppaa vaihtelemaan esimerkiksi tummien kuvien kohdalla. Suomimangoissa on myös kohdattu vaihtelevaa laatua sillä esimerkiksi sivuja on irronnut, puhekuplia jäänyt suomentamatta tai sivut olleet muuten alkuperäistä haaleampaa.

Tässä kattavasti mangojen eroavaisuuksia, joita piilee erilaisten yksityiskohtien, logojen, julisteen paikan ja muiden suhteen.

Ginin roolin ristiriitaisuus Weedissä

K-13 foorumilla mietittiin aikoinaan Ginin roolin alenemista vihanneksen tasolle erityisesti animessa. Jäin tämän seurauksena itse miettimään mahdollisia syitä roolin laadulle ja muutenkin Ginin asemaa sekä sen vaikeutta.

Weed-animen rantauduttua Suomeen Ginin ensinäkeminen oli yksiä asioita mitä ehdottomasti odotin sarjalta ja hahmoa odotellessa ehti jo toivoa ensikohtaamisen olevan totta kaksoisolennon kohdalla. Kuitenkin Tokimunen pärjättyä niin huonosti tuli tietynlainen usko siihen, ettei kyseessä voinut edes olla Gin. Sen sijaan hahmon ensimmäinen ilmestyminen Johnin ja Akamen kanssa oli jotain Ginin karismaa ja legendaarisuutta kuvaavaa. Valitettavasti näinkin hyvän aloituksen jälkeen meidän fanien odotukset Giniä kohtaan eivät pääse täyttymään. Vastaan tulee jo yksi merkittävin hahmon mahtia laskeva taho, mikä selittää oikeastaan Ginin roolin huonouden Weedissä.

Hougenin tulo on jotain käsittämätöntä siksi, miten tanskandoggi saa Ginin toimintakyvyn nollaksi alhaisimmilla mahdollisilla tempuilla. Tätä asiaa pahentaa se, ettei tuossa tilanteessa Gin vastaa ns. päällimmäisiä ajatuksiamme tai sitä mitä pidämme Gininä, jolloin tämä kohtaa todellisuuden kanssa mikä on toinen seikka josta syntyy huima ristiriita. Meidän mukaan sankarimme kuuluisi olla tuossa tilanteessa vahvoilla ja ellei jopa päihittää Hougen. Mutta kun vastus on ylivoimainen ja nämä kaksi taistelijaa ylittävät reilusti kymmenen vuoden ikävuoden niin herää kysymys, kuinka super voikaan enää tuolloin olla? Mikäli Gin olisi vain tavallinen rivisotilas ei hahmoon selvästikään kiinnitettäisi huomiota niin paljoa tässä valossa. Näin ollen Ginin toiminta ja erityisesti epäonnistuminen nostattaa ajatuksia, kun täydellisyytemme perikuvassa on puutteita.

GNG:n aikaan Gin täytti roolinsa moitteettomasti, hahmosta tuli karhukoira ja Gin eteni vähitellen kohti isänsä paikkaa. Olihan Ginillä edellytykset siihen ja koko tarinan ajan koira kasvoi rooliinsa. Tämän jälkeen tapahtuu 14-15 vuoden mittainen aikahyppy, jolloin on oletettavaa että Gin muuttuu. Muutoksen huomaa erityisesti tässä koirien asettautumisessa mökkiin ja sitä seuraavissa tilanteissa. Gin nimittäin päästää panttivangin menemään mitä John ja Akame eivät voi ymmärtää. Uskon että Gin olisi voinut mahdollisesti välttää taistelun ja Hougenin kohtaamisen, jos se olisi toiminut edes vähän nerokkaammin: välttänyt vihollisen aluetta ja hyödyntänyt panttivankia. Mutta ehkä  hahmokin alkoi vähitellen tiedostaa sitä, ettei kaikki ole pysyvää. Ei Gin itse eikä johtajuuskaan.

Se millainen Gin on ollut GNG:ssä on ongelma GDW:ssä monelta osin. Suuret odotukset ja hartaat toiveet kantautuvat edelleen, jolloin Gin ei voi alkaa höllentää rooliaan. Ja kun Gin alkaa toimia näin siitä tulee ongelma miten se tehdään, koska Giniltä halutaan tiettyjä asioita eikä tasapainoa ole noin vain helppo löytää ja vieläpä oikeaoppisesti. Tätä hahmoa koskee eräs mielenkiintoinen seikka, joka on totta naaraidenkin kohdalla. Naarailla on vaikeuksia olla äiti ja taistelija eli omata useampia roolia. Gin on taas johtaja, mutta samalla hänen pitäisi olla kaikkea muutakin yhtä aikaa ja vieläpä mieluusti mennä omien rajojensa yläpuolellekin.

Weedin animessa Ginin rooli ei ole mitenkään erityisen kaunis, kun Hougen mukiloi koiraa ja kaikki on rakennettu Ginin pelastamisen varaan. Se luo toki jännitteitä, kun Hougen on onnistunut iskemään näppinsä yhteen keskeisimmistä Ohun pilareista. Mutta samalla Ginin roolia ei voida hyväksyä sillä se ei ole hahmolle ominainen ja laskee vain Ginin arvoa halveksuttavasti etenkin niissä tapauksissa kun Akakabuton kukistaneeseen koiraan puretaan kaikki tanskandoggin raivo. Manga vuorostaan kuvaa Ginin paljon sinnikkäämmäksi, kun hahmo pakenee yksin Hougenin joukkoja ja jonka jälkeen saavutukset vain paranevat: Gin kerää viidensadan kotikoiran lauman, taistelee Sniperiä ja Hougenia vastaan ja saa lopuksi vihollisen upseerit käännytettyä puolelleen. Gin nousee siis ahdingostaan kahta kauheammin ja ehkä latistaa nopeilla saavutuksillaan Weedin toiminnan. Sallimmeko sen Ginille ja jos niin siksikö, miten sankarimme alistettiin?

Tässä sopassa minua mietityttää erityisesti miten/miksi Ginistä tuli välittömästi huono? Vai onko niin ettei Ginistä tullut huonoa vaan hän on meidän käsityksemme mukaan sellainen esimerkiksi siksi, että haluamme niin kovasti GNG:n ajan roolin toimivan GDW:ssä ja Gin ei täyttänyt sitä mitä halusimme, jolloin arvostelemista riittää. Toisaalta tiedämme ettei Gin ole sellainen miten hahmo hirveydessään kuvataan animessa jolloin näistä animen täytekohtauksista = mukiloimisista ei pidä välittää. Eikö olekin vaikeaa ettei Gin voi olla Weedissä superpappa, mutta ei samalla seniilikään? Toisaalta taitaa olla niin ettei Ginin rooli pysty meitä tyydyttämään ja kritisoimme sitä joka tapauksessa.

Hougenin tulo nostatti siis sen ettei Gin voi olla enää GNG:n roolissa, josta hahmo alkaa luopua. Vaikka koenkin Ginin roolin tässä kohtaa erittäin ristiriitaiseksi en tiedä, miten tämän mahdottoman ongelman olisi voinut muuten korjata tai hoitaa. Ainakin olisin selvästi tehnyt muutoksia animen kuvaukseen ja sallinut mangan saavutukset ehkä joukon keräämistä lukuunottamatta? Ginin roolissa on oikeastaan onnistuttu siinäkin, että sarja antaa tärkeimpänä uuden legendan syntyä ihan rauhassa. Weed pääsee toimimaan itsenäisesti toki saaden loppupuoliskolla myös tukea isältään, joka alkaa vähitellen luopua omasta asemastaan. Ehkei se ole niin kivutonta, kun kaikki koiratkin hyväksyvät Weedin ja hahmo todistaa ylipäällikkyytensä. Varmaan jonkinlainen Hopeanuolesta irtipäästäminen on jotain kipeää tässä sarjassa, vaikka oikeastaan se muuttaa vain muotoaan. Ginin arvostus ei silti katoa mihinkään vaan hahmoa nostetaan isähahmoksi ja Gin tekee ihanteista totta.

Leikit lapsosen

Lapsuuden ikimuistoisinta aikaa oli ilman muuta Gingaan liittyvät leikit, joiden rikkautta ja parhautta voi vain jäädä muistelemaan.

Kesä on varmaan parhain mahdollinen ajankohta leikkimiselle, kun luonto puhkeaa kukkaan ja säät ovat mitä idyllisimmät. Kesäisin olen nauttinut suuresti siitä, että olen voinut käydä uimassa yllä olevassa kotipaikkakuntani järvessä. Lapsuudessani tulin myös siskojeni ja muulla kaveriporukalla kuluttaneeksi järveä Hopeanuolta leikkien. Nimittäin leikimme uidessamme Shikokuhun matkaamista ja saatoimme uida ihan pitkiäkin matkoja. Leikkiä siivittämässä meillä oli mm. koiramaisia, melko pieniä pehmoleluja jotka myös halusivat rantautua mukanamme saarelle. Leluihin liittyi myös ajatus niiden kuljettamisesta eli niitä sai esimerkiksi pelastaa hukkumasta.

Ja tietystihän järvessä olevat lumpeet toivat mieleen GNG:n kohtauksen, jossa Kurojaki oli saartanut Ginin ja Igat lampeen jota oli sitten mahdollista leikkiä.

Omalla etupihallani kasvoi lapsuudessani kaksi suurta mäntyä, jotka kaadettin pari vuotta sitten. Näiden mäntyjen leikimme monesti olevan itse Akakabuto tai vaihtoehtoisesti muita kätyreitä. Me siis heitimme kirjaimellisesti pehmolelujamme puuhun ja mikäli koirapehmomme jäivät sinne joku muu yritti pelastaa pulassa olevan koiran heittämällä omansa avuksi. Joskus oli ihan huvittavaakin pyytää isältäni erikseen, että kävisi yhdellä useiden metrien pituisella puunvarrella ja pudottamassa pehmoja alassa mikäli tilanne oli se, että kaikki koirat olivat jumissa. Sitten Suuri taistelu saikin jatkua normaalisti. Yksiä parhaita leikkiä tottakai.

Takapihani ja sitä ympäröivä metsä on hieman erikoinen paikka sillä siinä näkyy vahvasti sodan aika erilaisten luonnonmerkkien yhteydessä. Mutta erityisesti Ginga-aiheisille leikeille esimerkiksi nuo kivialueet ovat olleet mitä parhaimpia koirien kokoontymishetkiä, lepopaikkoja ja vastaavia. Metsää on tullut muuten hyödynnettyä lukuisiin Gingan koirien juoksumatkotkihin, metsästämisiin ja puissa hyppelyihin.

Weedistä minulla tulee huomattavasti enemmän yksittäisiä leikkejä mieleen, mikä varmaan selittyy porukan vanhentumisella ja piirien muuttumisella. Mutta luulenpa, että parhaimmat leikit koskevat nimenomaan Kaibutsua ja kyseisen hahmon ilmaantumista mikä herätti kauhua ja säntäilyä. Leikkien yhteydessä oli myös oikeasti mahdollista tuntea hirviön läsnäolo yhtä aidosti kuin koirien parissa. Tätä on tullut leikittyä niin ammattitappajien ja Ohun sotureiden kesken kuin vain pelkillä Rocketin veljeksillä. Talvella Kaibutsun läsnäolo vasta huipentuikin kun kuvittelimme Kaibutsun silmäparia pimeään kaamossäähän ja odottelimme roskakorien säilytystilassa hirviön lähtemistä, jota kaverini leikki. 

Olen tavallisesti ollut Ginga-aiheisissa leikeissä Chutora, Jerome, John tai mahdollisesti kelpuuttanut Igojen rooleja. Tulevaisuuden kannalta minua kiinnostaa ainakin erityisesti se tulevatko mahdollisesti uudet nuoret fanit vielä leikkimään Gingaa jossain vaiheessa (ja millä hahmoilla) vai häviääkö se kulttuuri kokonaan kun yhä nuorempana ja nuorempana halutaan aikuistua. Itsessäni taitaa olla vielä jäljellä kuitenkin jotain lapsenmielisyyttä etten pistäisi pahakseni leikkiä edes mahdollisen Orionin animen inspiroimana.

Erot animeen (Weed, viides osa)

Sarjan mangan ja animen eroavaisuudet jatkuvat Weedin viidennen mangaosan merkeissä.

Alkutaistelu

Animen ja mangan tapahtumien kulku eroaa tyylillisesti heti sen jälkeen, kun Kaibutsu on ilmestynyt Torahampaan sisältä. Animessa Kaibutsu on pettynyt ja rauhallinen kysyessään Jeromelta motiiveja touhuilleen, jonka jälkeen tapahtumat kärjistyvät taisteluun kun Smithin turhan kuoleman kostaminen on mielessä. Mangassa mennään päinvastoin: koirat käyvät suoraan raivokkaan Kaibutsun kimppuun ja ammattitappajat alkavat jo tässä vaiheessa valmistautua tehtäväänsä. Kaibutsu tappaa Robertin, Rockerin ja Heulerin ennen kuin Jeromen motiivit tulevat esille.

Hidetoshi ja Daisuke

Animessa koirien yläpuolella nähdään lentelemässä helikopteri ja mukana on mm. eräs laboratorion työntekijä, joka tunnistaa Kaibutsun. Mangassa ei ole mitään vastaavaa, vaan sen sijaan Hidetoshi ja Daisuke nähdään liikkeellä.

Jerome pakenee Torahampaalle

Anime ja manga ovat siitä samanlaisia, että Jerome epäonnistuu hyökkäyksessään kun Kaibutsu hyppää koiran yli. Tämän jälkeen mangassa Jerome pakenee Torahampaan kätköihin hirviö perässään ja esimerkiksi Weedin ja muiden hyökkäily tapahtuu aukon suulta. Animessa koirat taistelevat Torahampaan vierellä ja koirat eivät ole lähteneet toteuttamaan Jeromen alkuperäistä suunnitelmaa: asetutaan aukolle, jotkut purevat jalkoihin, joku hyökkää ylhäältä ja joku valtimoon.

Gon

Mangassa Gin, Akame ja John ovat asettuneet mökkiin. He saavat seuraa eräästä Hougenin kätyristä, Gonista joka on paljastaa kolmikon olinpaikkaa eteenpäin. Akame käy nappaamassa Gonin talteen ja häntä pidetään vankina. Manga tarjoaa siis täysin uuden sivuhahmon.

Hiro

Mangassa näytetään yksityiskohtaisemmin Reikan noutaminen kylästä johon Hiro liittyy siten että hän vie yhdeltä koiralta kivekset suojellessaan Reikaa. Animessa nähdään vastaavanlainen kohtaus, jossa Hiro vie ohikulkijana koiralta kivekset. Yksi suuri eroavaisuus on myös Hiron osallistuminen Ginin ja Johnin rinnalle taisteluun Hougenin porukkaa vastaan.

Palatakseni takaisin Hidetoshiin ja Daisukeen niin heidät nähtään mangan loppupuolella vielä erikseen seuraamassa taistelunkulkua, jonka yhteydessä Daisuke yrittää ampua muutaman nuolenkin. Kiinnitin lisäksi huomiota siihen, ettei Kagetoran hyökkää kerrottuaan tarinaa Akatorasta vaan ensin hyökkää Weed ja sen jälkeen Kagetora.

Gingafriku

Minulla oli pari vuotta sitten pystyssä Ginga-aiheinen roolipeli, johon pystyi ottamaan mukaan myös omia koira- tai susihahmojaan. Roolipelin nimi oli Gingafriku ja nimitys tarkoitti suomennettuna Gingafriikkiä tai -hullua.

Ihka ensimmäinen banneri.

Ryhdyin joskus vuonna 2009 tekemään Suntuubille eräänlaisia fanisivuja yhden kaverini kanssa. Noin helmikuussa 2010 aloin tosissani miettimään ideaa Ginga-aiheisesta roolipelistä, kunnes sain sen lopulta toteutettua foorumiroolipelin muodossa. Valitettavasti kaverini into koko sivuja kohtaan ehti katoamaan, jolloin jäin hoitelemaan sivustoa ja koko roolipeliä yksin. Kun loin foorumiroolipelin minulla oli muutama ystävä tai tuttava entuudestaan, jotka lähtivät tukemaan ideaani. Vähitellen mukaan tulivat esimerkiksi Heru ja Mutu sekä monia muita, joiden kanssa yhteydenpito on edelleen säilynyt jossain määrin. Roolipelaajia oli lukumäärältään päälle kymmenisen, mutta aktiivisimmat pelaajat pyörivät siinä seitsemässä kahdeksassa. Määrä ei kuitenkaa ikinä tuntunut vähäiseltä pelien laatuun ja antiin vedoten.

Halusin foorumiroolipelin, jossa pystyin ottamaan mukaan omia hahmoja sekä käymään Gingan tapahtumia. Tosin kaikki ei mennyt läheskään animen ja mangan mukaisesti, jolloin roolipelatessa oli varaa omalle luovuudelle ja mielikuvitukselle. Ainakin mitä muistelen niin esimerkiksi susi- tai Weedin japaninmakakisaagaa ei käyty Gingafrikussa mitenkään kummoisesti. Tuskin ollenkaan. Eli varmaan Suuri taistelu sekä sitä edeltävät ajat ja Hougen vihollisena olivat roolipelin kohokohtia. Viimeisimmät tapahtumat sijoittuivat osaksi Mutun hahmojen Shichun ja Ginan roolipelaaman Kurosun varaan, jotka onnistuivat valtaamaan Ohun monsterisusimaisella meiningillä. Lopussa käytiin Ohun sotureiden ja näiden vihollisten välistä taistelua, jota vauhditettiin sillä että Mutun hahmo Kamisama saattoi ja herättikin vanhoja vihollisia eloon.

Vallassaolijat onnistuttiin syrjäyttämään. Sen jälkeen otettiin puheeksi palaaminen takaisin GNG:n aikoihin, jotta tapahtumia ja muita pystyi käymään paremmin. Ne olivat lisäksi osittain unohduksissa sillä foorumin piti vaihtaa serveriä edellisen version ollessa kovin takkuileva lagaamisen kannalta. Tämä onnistui eräänlaisena aikamatkana tms. Mutun avulla paitsi, että useiden kuukausien jälkeen ihmisillä alkoi olla kiireellisyyksiä ja pelin idean mukana ei enää pysytty. Oma aikani hupeni myös lukion myötä, jonka yhteydessä päätin lopettaa Gingafrikun sillä vaikeudet ja ongelmat ulottuivat niin syvälle. En kyennyt niitä ratkaisemaan ja Gingafriku oli tullut tiensä päähän, jolloin oli kannattavampaa lopettaa mistä ilmoitin pelaajillekin.

Gingafrikussa oli selkeät pelialueet ja foorumilta oli helppo löytää säännöt ja tietää esimerkiksi mistä hahmoja varattiin ja miten. Sen lisäksi onnistuin antamaan aloitteleville ohjeita siitä kuten mitä on roolipelaus ja pitämään pelaajat ajantasalla aiemmin tapahtuneista ja käynnissä olevista tapahtumista, jotta mukaan pääseminen olisi mahdollisimman helppoa. Aina oli myös varaa kysyä ja pyytää apua. Koodaamista ja teknistä puolta en niinkään hallinnut, jolloin sitä hoiti Heru ja Mutu moderoimista ja muuta ylläpitämistä kanssani. Yksi vahva Gingafrikun tekijä oli myös puhuminen sillä jokaisella oli mahdollisuus ehdotella eri tapahtumia ja viedä niitä muuten eteenpäin. Äänestykset toimivat vahviten ja en edes muista olisiko koskaan ollut sellaista ongelmaa, ettei joku asia olisi kiinnostanut yhtään. Pelaajat lähtivät aina suurella innostuksella mukaan ja mikäs olikaan sen parempaa.

Ensimmäiset aluejaot.

Olin luodessani Gingafrikun siinä 14-vuotiaan ikäinen. Ehkä tuon ikähaarukan takia ylläpitäminen ei ollut niin helppoa sillä sain olla varsin suurissa saappaissa. Esimerkiksi saatoin olla liian suopea ja hyväksyä asioita liian helposti omaa sinisilmäisyyttäni. Mutta koen kuitenkin niin, että rajat eivät venyneet tuolloin kuitenkaan täysin pohjattomiksi. Samalla kun moni roolipelaaja oli ystävä tai tuttava saattoi olla vaikeaa sanoa ei tai muuten antaa varoituksia tietyillä ehdoilla. Välillä oli myös ikävää joutua ylläpitäjän roolissa välikäteen, jos pelaajilla oli ongelmia keskenään ja piti näin ollen yrittää löytää tietynlainen puolueettomuus ja oikeudenmukaisuus. Ennen kun sain esimerkiksi Mutua ja Herua avukseni minun oli hyvin vaikea jakaa töitäni sillä olin erityisen huolissani, miten se tulisi onnistumaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin se oli välttämätöntä, jotten palaisi loppuun. Minulle ja siinä missä pelaajille saattoi olla helppoa kaikenlaiset vihjailut ja kettuilut toisen ärsyttävyydestä. Mutta onneksi asioista opittiin puhumaan ja moisilta vältyttiin. Ylläpitäjänä minulle ei kuitenkaan ikinä ollut mahdotonta anteeksipyytämiseen ja halusin muutenkin pelaajien sopivan erimielisyytensä. Kovin vähäisiä nämä tapaukset silti olivat ja parempi niin.

Omissä kätösissäni ja pelattavinani olivat mm. sellaiset hahmot kuin Ben, Smith, Hayato, Masamune, Victor, Hyena ja lukuiset omat hahmoni Kiatsun lisäksi. Otin myös helposti sivuhahmojen rooleja sillä minusta ei ollut roolipelaamaan isoilla Ginin tai Rikin kaltaisilla hahmoilla, joita yritin suinkin välttää.

Kiatsu oli kyllä melkoinen naaras ja tein ilmeisesti roolipelatessani siitä vielä hullumman. Ainaisena John-fanityttönä ryhdyin parittamaan naarastani kyseisen saksanpaimenkoiran kanssa mikä olikin suurta draamaa, tragediaa ja rakkautta aina eri aikavälein. John sai myös Alice-nimisen tyttären hahmoni kanssa ja vähitellen kunnollinen perheidylli alkoi muodostua.

Kiatsun veli Raze sen sijaan oli kaverini Ginan samanhahmoisen kuin tekijä itse, naaraan puoliso. Muistan kuinka heitin ihan vitsillä, että Kiatsun sisko olisi kiinnostunut Kurotorasta mutta näköjään se jäi liian hyvin voimaan..

Roolipelaamisessa oli ennen kaikkea hienointa se miten tarinaa pystyi viemään eteenpäin ja miten siihen alkoi sisäistymään niin todellisesti. Silti mukana oli aina tietty yllätyksellisyys ja tuntematon kun ei voinut tietää mitä oli luvassa. Samalla hahmot alkoivat käymään entistä läheisimmiltä ja niistä tuli muodostettua syvällisempiä käsityksiä.

Olen äärimmäisen ylpeä Gingafrikusta vielä tänäkin päivänä ja ilman näitä roolipelaajaystäviä en olisi saanut siitä sellaista minkälainen Gingafriku oli huippuaikoinaan. Pelipaikka jossa taivas oli vain rajana ja jossa sen mielikuvituksen ja innon pääsi oikealla tavalla toteuttamaan. Samalla itse ja pari muutakin teki ensiaskeleitaan roolipelaamisessa sillä se oli yksiä lähtökohtia. Saatan vielä nykyäänkin haaveilla Ginga-roolipelistä idean kannalta, mutta tiedä sitten. Ehkä moinen jää vain ajatushaaveeksi sillä tiedän hyvin roolipelin ja siihen liittyvät perustamisen ongelmat. Mutta vaikka olen joutunut omaa ajanpuutettani kieltäytymään esimerkiksi moderoimisesta niin jokin minussa sanoo, että vau kun tälle Kaksoissolan porukalle ja muulle saisi vielä oman roolipelin.