Anime-lehti 3/2010 numero 43

Päätin tarjota tästä Anime-lehdestä Jani Kajasrinteen artikkelin "Hopeanuolen uusi tuleminen" palaten täten tähän aikaan.

Hopeanuolen uusi tuleminen

Teksti: Jani Kajasrinne

"En liene ainoa, joka kaivoi vanhat Hopsu-kiekot hyllystä kuultuaan mangaversion rantautumisesta Suomeen. On makuasia, tapahtuuko fiilistely leikkaamattoman vai leikatun version parissa, sillä molemmissa on tässä tilanteessa puolensa. Saamme mangan käsiimme mahdollisimman alkuperäisessä muodossa, joten japanilainen aspekti nousee hyvin pintaan. Mangan kieli on toki suomi, joten vanhan silputun version katsominen suomeksi ei myöskään ole yhtään sen hullumpi idea. Itse otin molemmat dvd-versiot mangan kera esille ja aloin vertailla ja pohtia niiden välisiä eroja ja kaikkea sitä herkullista lisäinformaatiota, jota tulemme Hopeanuolen eeppisestä tarinasta jatkossa saamaan.

Jo heti ensimmäisen pokkarin perusteella voidaan iloisesti todeta, että kohtaukset perustellaan mangassa paljon paremmin. Mitä "hiihtäjille" todellisuudessa tapahtui? Miten Akakabuto sai huijattua metsästysseuruetta siten, että jopa karhujahdin mestarit Gohee ja Riki jäivät kuolemanloukkuun? Miten ylipäätään oli mahdollista, että kiväärein varustetut miehet eivät saaneet yhtä karhua ammuttua? Animessa kaikki vain tapahtui, sen enempää selittelemättä."

Odottavan aika on pitkä

"Hopeanuolen tapauksesta tekee erityisen se, että täällä Suomen peräkylissä meille on annettu koko sarja nautittavaksi pienissä osissa. Suuri fanikunta lienee ikähaarukassa 20-30 vuotta, sillä ensimmäinen VHS-julkaisu tapahtui jo 1989. Leikkaamatonta versiota saatiin odottaa kuin kuuta nousevaa, mutta lopulta Future Film sai homman hoitoon, ja kokopitkä anime julkaistiin Suomessa ja Ruotsissa viiden dvd:n pakettina joulukuussa 2003. Mangan ilmestyminen vain kuusi ja puoli vuotta myöhemmin on edelliseen aikajänteeseen verrattuna jo todella hyvä suoritus. Herää kysymys - mitä innokkaimmat fanit tekevät nyt, kun Hopeanuolen kokonaisuus on saatu taisteltua Suomeen? Voidaanko mitään muuta sarjaa enää koskaan odottaa yhtä pitkään ja hartaasti?

On varsin huvittavaa miettiä, että muinoin Hopeanuolta katsoivat kaikki lapset aina viisivuotiaasta ylöspäin. Kaseteissa oli jopa Sallittu-merkintä. Nykyään lasten dvd-julkaisulle on lätkäisty sama ikäraja kuin leikkaamattomallekin versiolle, eli 11 vuotta. Sisältö on täsmälleen sama kuin VHS-kaseteillakin. Onhan se varsin mukavaa, että nykyajan lapset yritetään vieroittaa Hopeanuolen kaltaisesta väkivallasta, ettei se vain turmele tulevaisuuden nuorisoa. Katsokaa vaikka, mitä se on tehnyt tämän hetken nuorille aikuisille. Sarkasmi sikseen, sillä päätös ikärajojen noudattamisesta on kuitenkin viime kädessä kuluttajalla."

Aika kultaa muistot - vai kultaako?

"Vanhojen versioiden faneille saattoi olla suuri kynnys siirtyä kuuntelemaan Hopeanuolta japaniksi, sillä moni ei taatusti aikanaan tajunnut katsovansa animea, kun karhunmetsästys pyöri nauhurissa. Tätä ei myöskään edistänyt se, että Hopeanuolta yritettiin naamioida amerikkalaiseksi julkaisuksi. Oliko anime siihen aikaan jollain lailla tabu asia, vai olisivatko myyntiluvut laskeneet, jos olisi kerrottu tämän sarjan tulleen Japanista? Nykyään Suomessa on jopa jonkinlainen otaku-kulttuuri, mutta suurella osalla väestöstä on silti edelleen jonkinlainen kynnys tarttua Japani-henkiseen tuotteeseen. Tämä voi olla yksi uhkatekijä mangaversion myyntilukujen suhteen.

Hopeanuolen suosiossa lapsuuden muistot ovat iso tekijä. Parhaiten se tulee esille suomenkielisen animen surkuhupaisan ääninäyttelyn kautta. Kun lainasin ystävältäni lasten versiota muistojen verestämiseksi, mietin koko ajan, että kuinka paljon pystyn katsomaan, ennen kuin myötähäpeä kasvaa liian suureksi. Puolet ajasta ihoni oli kananlihalla nostalgian aiheuttaman tunnekuohun seurauksena, mutta toinen puolisko meni kauhistellessa dubbauksen jälkeä. Noin viisi ääninäyttelijää, myöhässä tulevat äännähdykset, puheen virheet ja hahmojen äänien sekoittuminen on jotain sellaista, mitä ei todellakaan hyväksyttäisi nykypäivän dubbaustyössä. Tämä äänitystyö on taidettu tehdä yhdeltä istumalta eikä laadulla ole ollut väliä. Toisaalta kaikki nämä inhimilliset virheet lisäävät dubatun version vetovoimaa tietyllä tavalla. Lopuksi tarjoamme vielä muutaman kielikukkasen suomenkielisestä versiosta."

"Minä olen Akema!"

(Oikea nimi on Akame, ja tarinan aikana käytettiin aina suomalaista nimeä Punasilmä.)

"Tuhat tulimmaista. Sehän on aivan hirvittävä. Hirvittävä!"

(Hopeanuoli toteaa Akakabuton voimakkaaksi vastustajaksi.)

"Nuo kolme koiraa eivät pelkää mitään. Siksi ne ovat niin pelkäämättömiä."

(Ben lyö sinetin tarinalleen tiikeriveljeksistä.)

Mitä on odotettavissa?

Spoilerivaroitus! 

*Nyt kun vihdoin on mahdollista saada mangasta vastauksia vuosikausia askarruttaviin kysymyksiin, niin mitä sellaista kiinnostaisi nähdä, mikä on jäänyt animeversiossa hämärän peittoon? Innokkaimmat fanit tietävät jo vastauksia näihin ja kymmeniin muihin kysymyksiin Gingapedian ja muiden lähteiden ansiosta, mutta loput saavat vastauksensa mangassa kerrottuna ajan kanssa.

*Missä vaiheessa John taisteli Rikin kanssa ja miten taistelu eteni?

*Miksi Wilson on katkera Koga-koirille?

*Minkälaiset taistelut John, Musashi ja Bill ja Wilson kävivät tahoillaan jakauduttaan Kyushussa?

*Entä mikä on Kyushun vahvimman, Bemun koko tarina?

*Miksi harppuunakarhu ei tappanut Hopeanuolta, vaikka sillä oli siihen mahdollisuus?
*Miten Riki on oppinut Zetsu Tenro Battoga -hyökkäyksen?
*Mitä tekemistä susilla on tarinan kanssa?

Luvassa on siis paljon pääjuonen laajentamista ja lisää sivuhenkilöitä. Mittavan henkilökaartin yksilöihin pureudutaan entistä syvemmin, ja tapaamme myös hahmoja, jotka ovat animessa joko ainoastaan vilahtaneet salamannopeasti ruudulla tai jätetty kokonaan pois.