Pahoittelut tämän postauksen myöhäisyydestä. Saavuin tänään kotiin väsyneenä pitkältä matkalta, mutta nyt on taas edes hetken rennompaa.
Ostin Huuto.netistä jokin aika sitten thaimaalaista mangaa ja näistä yksilöistä olinkin erityisen kiinnostunut. Mangoissa on se erikoisuus, että niissä on useita lukuja sarjoista GNG, SSY ja Shirobe (viimeinen ei ole Takahashin sarja). Shirobe on kuitenkin kovin GNG:n tyylinen, mutta siinä on karhukoirana naarashahmo. Lisää infoa voit kurkata täältä.
Ostamiani mangoja oli kaiken kaikkiaan viisi kappaletta, numerot 1-5. Ensimmäisessä on 143 sivua, toisesta neljänteen 144 sivua ja viidennessä on 128 sivua. Mangoissa ei ollut oikein ylimääräisiä mainossivuja, vaan ne oli laitettu kansiin. Mutta Hopeanuolen puolella olin kuitenkin bongaavinani hieman erilaisempia lukukuvia.
En omista Shiroi Senshi Yamatoa, jolloin en ole varma, alkaako tarina ihan alusta. Mitä saan sivuista irti niin, näyttäisi siltä että Yamatoa kuljetettaisiin häkkiinsä koirataisteluja varten. Koira yrittää jopa paeta, mutta ei onnistu aikeissaan. Myöhemmin näytetään koirataisteluja, joihin Yamato osallistuu. Tätä tarinaa on 41 sivua, jonka jälkeen siirrytään Hopeanuolen pariin.
Hopeanuolen tapahtumat alkavat mangassa siitä, kun Benin porukka odottaa sateen lakkaamista ja on aikeissa tavata Mossin. Tätä tarinaa on 59 sivua, jonka jälkeen loppu on Shirobea. Kyseinen sarja alkaa selkeästi ihan alusta.
Juoni jatkuu näistä tapahtumista eteenpäin ja kullakin sarjalla on se parikymmentä sivua käytössä.
Viidennessä mangassa, viimeisessä luvussa SSY:tä näytetään kuinka Yamato on saanut turpaansa ja on hoidettavana. Koira saatetaan omistajansa Ryōn luo ja jälleennäkemisen tunne on valtava. Tähän tapahtumat oikeastaan päättyvätkin. Tarinaa ei ollut kuin 14 sivua.
Hopeanuoli on vuorostaan edennyt siihen pisteeseen, että Ohun soturit löytävät Kogat syömästä Igaa. Tarina päättyy niihin tunnelmiin, kun Gin jää jumiin veden varaan. Tätä tarinaa on sellaiset 59 sivua.
Shirobessa päästään karhun jäljille, mikä johtaa jokeen päätymiseen.
En ole itse aivan varma, minkä verran nimenomaan näitä mangoja on. Mutta koska Shirobe jää vain vähän kesken, on helppo ajatella että ainakin yksi osa löytyisi vielä. GNG:kin on kieltämättä aloitettu oudosti, ei edes alusta tarinaa. Olisiko sarjaa edes ollut tarkoitus saada käsiteltyä loppuun muissa mahdollisissa mangoissa? Vai olivatko nämä vain lukupaloja? Epäilen.
Kyllähän näissä mangoissa parhautta ovat nimenomaan kannet, joissa on yhdistelty GNG ja SSY. Nämä sarjat ovatkin niin lähellä toisiaan monessa mielessä, että pidän tätä vain hyvänä juttuna. Värit ovat todella kauniita ja "vanhoja." Toisaalta asetelmien toteutuksen voi kokea häiritseväksi. Gin ei näytä kuuluvan taustoihin, jossa SSY on niin keskeinen ja on tämän takia niin irrallinen. Mutta joka tapauksessa pidän sitä hienona, että nyt minulta löytyy Shirobea paperisessakin muodossa.
On hyvin todennäköistä, etteivät näiden mangojen kannet ole Takahashin itsensä piirtämiä. Monissa maissa - etenkin Kaakkois-Aasiassa - on tapana valita paikallinen piirtäjä työstämään käännökselle kokonaan uudet kannet. Referenssikuvina käytetään yleensä alkuperäisiä piirroksia, mutta joskus lopputulos saattaa poiketa näistä hyvinkin paljon, vrt. Hopeanuolen tanskalaiset VHS-kannet.
VastaaPoistaTässä uskossa olin myös itse kerta kyseessä mm. vieraskielinen julkaisu.
Poista