Satuin löytämään Ginga-mangaa thaimaaksi, jolloin en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Nämä mangat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään erilaisuuden, kielen ja harvinaisuuden osalta.
Löysin siis thaimaaksi Gamun, Rikin, kolme Weedin ja kolme GNG:n mangaa.
Gamu sisältää sekä ensimmäisen, että toisen osan. Siinä on kokonaisuudessaan 328 sivua. Etu- ja takapuolella on hyödynnetty samaa kuvaa Gamusta ja Randosta oranssisessa maailmassa. Rikin kannessa on karhukoirasukupolvea: Riki aikuisena ja pentuna sekä Gin ja Weed. Toisella puolella on suuri lähikuva Weedistä, Sasukesta, GB:stä ja Jeromesta tarpomassa lumihangessa. Sama löytyy alkuperäisenä niin japanin- kuin suomenkielisestä Rikistä. Oma thaimaalainen yksilöni oli tullut kontaktimuoveissa ja manga on nidottu yhteen narulla. Tässä oli huomattavasti valkoisemmat sivut kuin Gamussa, jonka sivut olivat kellertävät. Sivuja Rikissä on 196 ja sen jälkeen on pari mainosta jostain muista sarjoista.
Seuraava omistamani osa on numero 3 (9), joka jatkuu Kurojakin perään lähtemisestä. Vertailin tätä osaa GNG:n japaninkieliseen seitsemänteen osaan, jolloin thamaalainen päättyisi sivulle 125. Siinä Akatora törmää Musashiin juostuaan pakoon vuoristokoiria. Tässä kannessa on Ben, Koga, Akame, Gin ja Smith sinivihreällä taustalla.
Numerossa 5 (11) komeilee Gin keskellä ja hänen vierelleen on kuvattu laumaa. Manga alkaa noin GNG:n japaninkielisen kahdeksannen osan sivulta 74, jossa Sniper on käynyt kiinni Ginin kurkkuun. Manga päättyy yhdeksännen osan sivulle 27, jossa Gin ja Smith ovat päätyneet Benizakuran luo.
Jokaisessa mangassa on vain 128 sivua, jolloin ne näyttävät todella ohuilta. Mutta ovat kuitenkin melko näppäriä, kun eivät vie hyllystä paljoa tilaa.
Weedistä omistan osat 1,2 ja 4 thaimaaksi. Ensimmäisessä osassa komeilee Weed ja hänen taakseen on kuvattu Suurta taistelua, kun Akakabutokin on päässyt kanteen. Akakabuto ei ehkä kuulu tähän sarjaan, mutta voihan sitä ensimmäisessä osassa kuvatakin.
Toisessa osassa on Weed, Kagetora, Ken, Mel ja GB. Kansi pohjautuu alkuperäiseen kanteen, jolloin hahmojen asennot ovat samat. Thaimaalaiseen kanteen on tosin lisätty yläkulmaan Kaibutsu ja salamointia.
Neljännessä kannessa on Weed, Ken ja Kagetora Torahampaan äärellä.
Neljännessä kannessa on Weed, Ken ja Kagetora Torahampaan äärellä.
Thaimaalainen yllätti positiivisesti siinä, että se päättyi ja alkoi samalla tavalla kuin alkuperäinen.
Sen sijaan Takahashin nimeä oli kirjoitettu masentavasti väärin, muotoon Yoshihiro Tanahashi tai Yoshihiru Tanahashi.
Takakansiin oli laitettu eri anime-sarjojen hahmoja ja takakansista on vastannut (c) Ova. Etukansien puolella taas vilahtaa nimi Apache Comic ja sen yläpuolella on lintumainen logo. Myös Ova löytyy etukansista.
GNG:n kansista ei löytynyt muita tunnistettavia nimiä kuin Yoshihiro Takahashi. Rikistä löytyi New Project Comics ja Touch Studio. Gamusta löytyi tekstit Weekly ja Vibulkij Present.
Gamussa ei ollut sisällöllisesti laitettu mitään hienouksia: mainoksia tai muutenkaan erilaisia kuvia. Muissa mangoissa oli joitain mainoksia, mutta ei myöskään mitään erikoisempia kuvia. GNG:stä taas löytyi joitain yksittäisiä mustavalkoisia kuvia, joita ei mielestäni ollut alkuperäisessä mangassa. Lisäksi näiden osien sivuilta saattoi löytyä yksittäistä hyppäävää Giniä tms. haahuilemassa sivulla. Benistä ja Crossista oli yksi vastaavanlainen.
Minun on kai turha ruveta yksitellen erottelemaan jokaisen mangan kuntoa. Mutta voin näin tiivistetysti sanoa, että Weedin ensimmäinen ja toinen osa tuottivat näistä hieman pettymystä. Toisen osan GB:stä näkyi alta hieman pahvia ja kansissa oli muutenkin erilaisia viiruja. Viirut eivät varsinaisesti minua häirineet, vaan miten paperi ns. taittui helposti näiden kohdalta. Mutta muuten osissa oli nättiä iän tuomaa kulumaa, mitä ihailin muissakin thaimaalaisissa mangoissa.
GNG:n osat eivät oikein tykänneet taittelemisesta valokuvien ottamista ajatellen. Mutta kyllä saumat riittävästi tuota käsittelyä kestivät. Myöskään kuvat eivät olleet mitenkään pahasti haalistuneita, vaikka sellaisiakin löytyi.
GNG:n kansista ei löytynyt muita tunnistettavia nimiä kuin Yoshihiro Takahashi. Rikistä löytyi New Project Comics ja Touch Studio. Gamusta löytyi tekstit Weekly ja Vibulkij Present.
Minun on kai turha ruveta yksitellen erottelemaan jokaisen mangan kuntoa. Mutta voin näin tiivistetysti sanoa, että Weedin ensimmäinen ja toinen osa tuottivat näistä hieman pettymystä. Toisen osan GB:stä näkyi alta hieman pahvia ja kansissa oli muutenkin erilaisia viiruja. Viirut eivät varsinaisesti minua häirineet, vaan miten paperi ns. taittui helposti näiden kohdalta. Mutta muuten osissa oli nättiä iän tuomaa kulumaa, mitä ihailin muissakin thaimaalaisissa mangoissa.
GNG:n osat eivät oikein tykänneet taittelemisesta valokuvien ottamista ajatellen. Mutta kyllä saumat riittävästi tuota käsittelyä kestivät. Myöskään kuvat eivät olleet mitenkään pahasti haalistuneita, vaikka sellaisiakin löytyi.
Tässä vielä kuvia
Kansikuvat ovat kyllä ihanan värikkäitä ja senpä takia ne miellyttävät omaa silmääni. Mielenkiintoista, että mangaa löytyy thaimaaksi, mutta englanniksi taas ei.
VastaaPoista