maanantai 16. maaliskuuta 2015

Onko Ginga saanut minua pelkäämään?

Akakabuto ja ylipäätänsä karhut ovat olleet monille meistä varsinaisia pelonaiheuttajia. On myös kohtauksia, jotka nostattavat kylmät väreet pintaan tai ovat muuten karmivia. Päätin näin ollen avata ihan niitä oikeita asioita ja kohtauksia, joita olen pelännyt.

En sinänsä tiedä, mitä ajatella karhuista tai millä tavalla niitä edes pelkäsin. Koen, että olen enemmän pelännyt ajatusta esim. Akakabuton vastaantulemisesta kuin itse karhua. Oikeastaan lapsuudessani nämä ajatukset olivat aika yleisiä ja niillä pystyi pelottelemaan toista. Varsinkin kun maisemat täällä voisivat hyvin olla GNG:n maailmasta.
Sarjan musiikki on kieltämättä onnistunut tekemään joitain karhuihin liittyviä kohtauksia pelottaviksi. Pelko näihin on kuitenkin olematon verrattuna esim. Muumin Mörköön. En siis lapsena omaksunut GNG:n kuvaa murhanhimoisista tappajakarhuista. En vielä leikkaamattoman versionkaan jälkeen, jolloin en osannut pelätä karhuja lapsena. 

Sen sijaan Hopeanuolen pohjalta aloin pelätä esim. sitä mahdollisuutta, että karhu tulisi seinän läpi. Arvattaneenkin pelko juurtaa juonensa kohtaukseen, jossa Akakabuton pentu tappaa kaksi sisälle jäänyttä metsästäjää. Tiilistalossa asuessa pelko jäi kuitenkin taka-alalle, mutta joskus puutaloissa yöpyessä ajatus hiipi takaisin mieleeni. Myöhemmin sentään kiinnostuksesta, olisiko se mahdollista kuin varsinaisesta pelosta.

Ensimmäiset pari kertaa oli tuskaisaa katsoa Weedin ensimmäistä jaksoa. Siinä traumatisoivaa oli kohtaus, jossa Kaibutsu vetää luppakorvaiselta koiralta pään irti. (Smith saapuu pian tämän jälkeen.) Näin uudelleen kohtauksen katsoneena tuntuu oudolta, että olen joskus tuota ihan aidosti pelännyt. Mutta kyllä silloin sain tukkia korvani ja peittää silmäni.. Kaipa koiran päästämä tuskanhuuto, epätoivoisuus ja helvetin vallassaolo tekivät tehtävänsä. Mutta siedätyshoito alkoi nopeasti, kun oli ikävää menettää katselusta jotain. Noh, vähitellen tähän tottui ja se ei ollutkaan niin paha.

Villisikojen saapuminen oli toinen asia, mikä nostatti kylmät väreet ja epämiellyttävän olon. Vasta virallisesti aloin pelkäämään, kun Sancho tappoi Jiroun veden alla. Jos verrataan tähän Kaibutsun kohtaukseen, niin katsominen oli lähinnä ahdistavaa ja odotin sen olevan pian ohi. 
Suomimangan versio herätti myös kylmiä väreitä ja kauhistusta. Mutta päällimmäisenä oli ajatus, vau. Miten Takahashi osasikaan taiteellisin keinoin ilmaista olennon karmivuuden ja pelottavuuden. Se oli suuri vaikuttuneisuuden hetki, positiivisessa mielessä.

Hauskaa, miten olin 6-8-vuotiaana pelottomampi kuin mitä 9-10-vuotiaana, vaikka GNG on raaempi sarja. Nykyään en ole puoliksikaan niin arkajalka ja katson suorastaan mielelläni verisiä/raakoja/väkivaltaisia tms. ohjelmia. Ginga ei ehkä nykyään onnistu pelottamaan samalla tavalla kuin mitä lapsena. Mutta kyllä sarjasta löytyy edelleen niitä. säväyttäviä ja järkyttäviä ideoita/tilanteita.

8 kommenttia:

  1. Kaibutsu ei taida päätä repiä tuossa, vaan lähin jotain nahkaa/lihaa, niin kuin tuosta animekuvastakin näkyy.

    Itseäni ei ole koskaan oikeastaan pelottanut Gingassa mikään, mutta GNG-animen ensimmäisissä jaksoissa karhut olivat kyllä karmivia, ne kun ilmaantuivatkin pimeään aikaan yleensä ruutuun. Weedissä kylmiä väreitä aiheuttaa yhä se kohta, jossa Weed ja ammattitappajat saapuvat Gajoulle ja sieltä pimeästä kuuluu Kaibutsun mörinä. Hrr. Mangassa taas ei ole niinkään pelottavia kohtia myöskään, mutta ahdistavia/epämiellyttäviä myös, kuten vaikkapa Hakuron joukkoihin kuuluneiden narttujen ja pentujen itsemurhat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en ole itsekään varma mitä tuossa tapahtuu. Kun Kaibutsu tarttuu päähän, jää siitä mielikuva että se irrotettaisiin. Mutta kuvassa on sitten jotain aivan muuta..

      Niinpä, noita ahdistavia juttuja riittää.

      Poista
  2. Itse pienenä pelkäsin animessa Harppuunakarhua. Tai itse asiassa sen tarinaa minkä Wilsson kertoi siitä. Se että ei tiedetty mistä se tuli laivalle ja että söi koko laivan henkilökunnan. Inhottava hahmo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Ei sitä kovin mielellään laivalla matkustanut..

      Poista
  3. täällä on myös yksi joka on traumatisoinut Akakabutosta ja muista karhuista :D nykyään ne ei niin karmivilta tunnu mut onhan ne ainakin pelottavampia kuin vaikka Mörkö,yms. Harppuunakarhukin oli eräs hurjimmista hahmoista mitä pelkäsin.hassua:pelkäsin ensin Muumien Mörköä ja sitten Hopeanuolen Karhuja. sitten tietysti myös musiikit ovat sekä Muumeissa(Mörkö-musat) sekä GNGssä(Karhu-musat) aika pelottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumimusiikit olivat kieltämättä pahoja siinä missä Akakabutoon liittyvät.

      Poista
  4. Itse en oikein pelkää tuollaisia asioita, kun tiedän, ettei oikeassa elämässä Akakabuton tai P4:n tapaisia otuksia ole. Jotkin kohtaukset animessa (kummassakin animessa) ovat mielestäni järkyttäviä, mutta ainakaan minä en ala pelätä sen muuttuvan todeksi. Pelkään enemmän taruolentoja kuin animehahmoja (ei millään pahalla, mutta on hieman hassua pelätä, että karhu ryntäisi seinästä läpi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki, GNG onnistuikin tätä mielikuvaa ja pelkoa vahvistamaan. Ja nimenomaan GNG:n karhuilla. Normaaleilla nalleilla ajateltuna tuo ei läheskään pelottanut.

      Tällaisia pelkoja sitä vain lapsena on ollut ja silloin onkin asioita kohdannut aivan eri tavalla.

      Poista

Keskustele! Kommentteja valvotaan tällä hetkellä. Ilmoita toki myös mahdollisista kirjoitusvirheistä ja toivepostauksista. Kiitos! :)

(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.