Japan Pop 01/2010

Teksti: Suvi Mäkelä

Hopeanuoli - Pieni karhukoira joka valloitti Suomen

"Yoshihiro Takahashin manga pienestä karhukoirasta on vuosien saatossa kasvanut valtavaksi ilmiöksi Suomessa. Pienen tiikerijuovaisen karhukoiranpentu Hopeanuolen kasvutarina jaksaa liikuttaa sukupolvesta toiseen ja sen suosio tuntuu vain kasvavan vuosien saatossa.

Legenda syntyi: "Tule  seuraamaan jännittävää jatkoa sarjassaan jännittävimmät elokuvat mitä koskaan on tehty"

Hopeanuoli-mangasarja julkaistiin Japanissa ensimmäistä kertaa vuosina 1983-1987. Osia oli 18 ja sen alkuperäinen nimi oli Ginga - nagareboshi gin (suom. Hopeahammas - Hopeinen tähdenlento.) Manga voitti vuonna 1987 vuoden parhaan shonenmangan palkinnon. Uudemmissa painoksissa sarjalla on osia yhteensä kymmenen.

Hopeanuolen suosio ei Suomessa kuitenkaan saanut alkuaan mangasarjasta, vaan sen pohjalta tehdystä animesta. Toei Animationin tuottama anime pyöri Japanin televisiossa 7.4-22.9.1986 ja siinä oli yhteensä 21 jaksoa. Lyhennetyt ja suomeksi puhutut Hopeanuoli vhs-nauhat ilmestyvät ensimmäistä kertaa kauppojen lastenvideolaareihin vuonna 1989 neljässä osassa.

Olin yksi niistä lapsista, jonka takakannen täysin virheellinen esittelyteksti sai onneksi houkuteltua ostamaan videon. Jo legendaksi kohonneen takakannen selostuksen mukaan "Alaskan erämaissa ihmiset elävät usein vaarallisen lähellä Grissly-karhuja, jolloin hyvinkoulutetut metsästyskoirat joutuvat suojelemaan isäntiään." Nauhojen alkaessa pyöriä videoissa lapset ympäri Suomea saivat ihmetellä, että kylläpä Alaskassa käytetään omituisia kirjoitusmerkkejä, eivätkä nimetkään kuulosta englanninkielisiltä.

Ensimmäinen nauha koukutti kuitenkin sarjaan ennennäkemättömän vahvasti. Siitä kohistiin kodeissa ja kouluissa, joissa vhs-nauhat kiersivät luokissa oppilaalta toiselle ja niitä lainailtiin vielä muillekin kavereille. Sarjan suosio oli kerrassaan ilmiömäinen.

Vhs-nauhojen tökeröt ja hymyn huulille nostavat takakansitekstit eivät ainakaan vähentäneet Hopsun vetovoimaa. Takakansissa nimet kirjoitettiin miten sattuu. Esimerkiksi Daisuke on niistä vuoroin Daisuki, DaiSuki ja Dai-Suki. Monet varmaan tunnistivat myös yllä olevan väliotsikon loppuosan suoraksi launaukseksi toisen osan vhs:n takakannesta.

Sarja julkaistiin Suomessa vhs:llä uudelleen vuosina 1994, 1996 ja 1998. Future Film julkaisi viimein vuonna 2003 alkuperäisen japaniksi puhutun lyhentämättömän sarjan dvd:llä ja samalla myös suomeksi puhutun lyhennelmän dvd:llä.

Suuria tunteita ja kohtalon kutsua 

Mikä Hopeanuolessa sitten kiehtoo niin monia? Hopeanuolen tarina alkaa, kun Daisuke-poika innostuu perheensä koiran Fujin synnyttämästä hopeanvärisestä tiikeriraitaisesta koiranpennusta ja lähtee saman tien näyttämään pentua tämän karhukoiraisälle Rikille. Tapaamisesta tulee kuitenkin kaikkea muuta kuin iloinen. Kauhukseen Hopeanuoli joutuu heti ensimmäisenä elinpäivänään todistamaan kuinka valtava hirviökarhu Akakabuto syöksee tassunsa heilautuksella Rikin syvään rotkoon.

Rikin omistaja ja Daisuken isoisä Gohei Takeda kouluttaa Hopeanuolesta kurinalaisen karhukoiran ankaralla kädellä. Mies haluaa kostaa Akakabutolle kaikki karhun viemät ihmis- ja koirahenget. Niinpä pienu koiranpentu saa heti syntymästään elämäntavoitteekseen tuhota Akakabuton. Pentu siis syntyy kohtaloon, jota ei voi paeta.

"Useille Hopeanuoli on myös juuri se juttu, joka on aloittanut Japani-innostuksen ja herättänyt kiinnostuksen mangaan ja animeen!" 

Myöhemmin Hopeanuoli tutustuu metsästyskoira Johniin. Kylän entinen pormestari kuoli Akakabuton hyökkäyksessä ja hänen poikansa Hidetoshi palasi kylään koiransa Johnin kanssa kostaakseen isänsä kuoleman. John ja Hopeanuoli löytävät villikoiralauman, jonka salaperäinen johtaja lähettää koirat ympäri Japania kokoamaan vahvimpia ja parhaimpia koiria taisteluun Akakabutoa ja tämän klaania vastaan. 

Johtaja koskettaa Hopeanuolta sanoillaan ja olemuksellaan ja pieni koira päättää liittyä villikoirien laumaan, koska pitää elämäntehtävänään tuhota Akakabuto ja sen liittolaiset. Myös John päättää jäädä laumaan ja koirat lähtevät yhdessä uusien ystäviensä Benin, Crossin ja Smithin kanssa keräämään koiria taisteluun.
Matkan varrella koirat kohtaavat monia haateita ja vihollisia, joita nousee myös heidän omasta joukostaan. Hopeanuoli joutuu kasvamaan nopeasti ja todistamaan rohkeutensa, oikeamielisyytensä, viisautensa ja uskollisuutensa yhä uudelleen.

Koirien joukon on tarkoitus palata johtajan ilmoittamana määräpäivänä takaisin Oun kaksoissolaan suurempana ja mahtavampana kuin koskaan ja aloittaa suuri taistelu karhuja vastaan. Manga jatkuu pidemmälle kuin anime ja siinä villikoirat kohtaavat karhujen lisäksi pahaenteisen susilauman.

Lumoavaa musiikkia ja ikuista ystävyyttä

Yksi animen ehdottomista vetonauloista on loistava musiikki. Se on oikeissa paikoissa kauniin koskettavaa, pahaenteistä, reipasta ja rohkaisevaa. Takayuki Miauchin laulama tunnuskappale Nagareboshi gin on jopa innoittanut monia uusia versioita.

Hopenuoli on seikkailullinen kasvutarina, joka äityy paikoin varsin väkivaltaiseksi. Siinä on kuitenkin jotain erityistä moniin muihin sarjoihin verrattuna. Kenties metsä, lumi ja karhut vetoavat suomalaisiin aivan erityisesti. Karhujen ystävät tosin saattavat vastustaa tapaa, jolla karhut kuvataan sarjassa miltei pahuuden ruumiillistumiksi. Toisaalta karhunpentuja kohtaan osoitetaan myötätuntoa ja Akakabuton vihamielisyys selitetään sillä, että se on saanut osuman Gohein kivääristä.

Sarjassa on pintaa syvemmällä väkivallan ja taisteluiden takana kyse henkisistä hyveistä. Rohkeus, periksiantamattomuus, oikeamielisyys, uskollisuus, ystävyys ja rakkaus nousevat sarjan teemoiksi. Myös kurinalaisuus ja epäitsekäs uhrautuminen ovat hyveitä, joita sarjassa korostetaan.

Tämän yhdistelmän innoittamina monet suomalaislasten sukupolvet ovsat kasvaneet leikkien Hopeanuoli-leikkejä. Useille Hopeanuoli on myös juuri se juttu, joka on aloittanut Japani-innostuksen ja herättänyt kiinnostuksen mangaan ja animeen. Itse kuulun niiden joukkoon, jotka katselivat vhs-nauhat melkein puhki kunnes osasin vuorosanat melkein ulkoa. Leikin lukemattomia tunteja Hopeanuolta ja sain kaupanpäälle elinikäiset karhupainajaiset riesakseni. Olen toisin sanoen yksi niistä, jotka kasvoivat Hopeanuolen kanssa.

Aktiivisia faneja ja keräilyaarteita

Yksi Hopeanuolen erityispiirteistä on se, että jos on ollut fani lapsena, on sitä myös aikuisena. Hopeanuoli valtaa paikan sydämessä, eikä sitä voi mikään muu sarja korvata tai syrjäyttää. Kenties tämänkin vuoksi Hopeanuolella on Suomessa niin laaja fanikunta. Netissä on lukuisia foorumeita ja keskustelupalstoja, jotka on omistettu Hopeanuolelle. Onpa sarjalle olemassa oma wikinsäkin, Gingapedia. On myös olemassa pelkästään Hopeanuoleen ja siihen liittyvään aineistoon keskittyvä nettikauppa.
Hopeanuoli-keräilijöitä on Suomessa myös paljon. Muun muassa japaninkieliset Hopeanuoli-mangat ovat haluttuja. Niitä on myyty nettihuutokaupoissa huimilla hinnoilla samoin kuin Hopeanuolen oheistuotteita, jotka ovat arvokkaita keräilyesineitä. Oheistuotteiden skaala on laaja. On olemassa muun muassa muovifiguureita, tarroja, magneetteja, luonnoksia, sytyttimiä, pehmoleluja ja keräilykortteja.

Hopeanuoli on suosittu myös Ruotsissa ja Tanskasssa, mutta englanninkielisten maiden suurilla markkinoilla se ei ole lyönyt itseään läpi.

Yoshihiro Takahashi

Mangaka Yoshihiro Takahashi on syntynyt 18.9.1953 Akitan prefektuurissa, Japanissa. Koiramangoistaan tunnettu Takahashi piirtää myös muun muassa kalastus-, urheilu- ja seikkailumangaa. Hänen mangasarjansa ovat tnnetusti väkivaltaisia. Hopeanuolen lisäksi muita Takahashin tunnettuja koiramangoja ovat Ginga densetsu Weed ja Shiroi senshi Yamato. Näistä jälkimmäinen on valitettavasti koiratappelumangaa.
Takahashi on kertonut, että eräitä hänen omista suosikkihahmoistaan Hopeanuolessa ovat Kain kolme tiikeriveljestä Akatora, Kurotora ja Chutora. Hahmo, josta hän ei pidä ollenkaan oli puolestaan Hyeena. Hopeanuolen mallina Takahashi pitää hänen lapsuudessaan naapurikylässä asunutta akita-koira Pochia. Se oli Takahashin mukaan todella viisas koira.

Akita inu
Hopeanuoli on rodultaan akita inu. Rotu on kotoisin Akitan maakunnasta Japanista ja se on pysynyt muuttumattomana vuosisatojen ajan. Rotu on Japanin kansalliskoira. Rotukuvauksen mukaan se on voimakas, jykevä ja sopusuhtainen. Uroksen säkäkorkeus on 64-70 cm ja nartun 58-64 cm. Luonteeltaan akita inu on helposti oppiva, uskollinen ja rohkea.
Rotua käytettiin satoja vuosia tappelukoirana ja se melkein hävisi sukupuuttoon. Nykyään koiratappelut on kielletty ja akita-koirat ovat lähinnä seurakoiria. Niitä käytetään myös suurriistan metsästykseen. Suomessakin asustaa satoja akita-koiria.

Hopeanuolen jälkipolvet
Hopeanuolen jatkosarja Ginga densetsu Weed kertoo Hopeanuolen Weed-pojasta, joka äitinsä kuoltua lähtee etsimään legendaarista isäänsä ja tämän perustamaa koirien paratiisia. Mangasarjana Weediä ilmestyi Japanissa huikeat 60 osaa. Sarjaa alettiin kääntää englanniksi, mutta kustantajan mentyä konkurssiin käännökset lopetettiin kolmanteen osaan. Weedin animesarjassa on 26 jaksoa julkaistu Suomessakin dvd:llä. Sarjassa nähdään myös vanhoja tuttuja Hopeanuolesta. Weedille saadaan jatkoa Ginga densetsu Weed: Orionissa, joka kertoo Weedin pennuista."