Kirjoitin joskus siitä, miten nettiin laitetut keräilykuvat herättävät tunteita. Olen huomannut myös, että keräilyn yhteydessä raha on toinen tällainen aihe.
Keräilijöitähän pidetään tunnetusti ylimielisinä ja he ovat muita parempia faneja keräilyn takia. Näin ollen keräilyä on helppo arvostella pelkästään toimintatapana. Mutta myös muista näkökulmista. Miten keräilijä käyttää rahansa? Mistä ylipäätään raha tuotteeseen x on peräisin? Onko keräilijä käynyt töissä, saanut rahan läheisiltään? Vai ollaanko sitä sossupummeja? Kaikki ovat yhtä väärin kuitenkin.
Olen lukenut eri fandomin riitojen ja muidenkin yhteydessä joitain negatiivisia kommenteja. Keräilyyn ja keräilijöiden rahankäyttöön liittyen. Se on ollut suorastaan hirveää, jos joku on onnistunut saamaan GNG:n toisen sarjan figuureita alle kahdensadan euron. Kun taas joku on maksanut 200-300 euroa kappale. Kun keräilijä on säästänyt ja hehkuttaa sitä yhden kerran - on hän automaattisesti ylimielinen kermaperse. Eikö toisen puolesta voi olla "onnellinen"? Vaikka ei itse keräilisikään? Mutta tietystihän kaikki liikuttaa meitä. Keräily, yhtenä fandomin tuskaisena aiheena tietenkin.
Jonkinlaista epäsuoraa kommenttia on ollut yleisesti siitäkin, mistä rahat ovat peräisin. Uskon, että sitä on ihmetelty kohdallanikin joinain tiheinä kausina. Kun on mennyt reilusti useampi satanen.
Erilaiset kommentit, Gingan ja myös keräilyn asema ovat vaikuttaneet puhumiseeni. En tuo hirveästi esille paljonko minulla on mennyt tiettyihin keräilytavaroihin rahaa ostettuani. Voi olla, että esitän sen jotenkin hienotunteisesti. Tai saatan osata piilottaakin hinnan esim. blogin kommentteihin, jolloin hinta ei ns. korostu sieltä käsin.
Koska kun sanotaan, että ostin 700 eurolla jonkun Weed-pehmon. Rahasumma saa sen negatiivisen huomion. Varsinaisesti itse pehmoon ei keskitytä niin paljon edes keräilymielessä. Se on kovin ikävää. Mutta tämäkin selittyyneen ihmisten omilla ajattelutavoilla ja tulkinnoilla. Vaikka omasta keräilystä haluaisi puhua avoimesti ja tarkoitus olisi pyyteetön. Tulkitsee joku sen aivan toisenlaiseksi. Totuus vääristyy. Tällainen henki, jos mikä on väsyttävää ja kuluttavaa fandomissa.
Näistä asioista huolimatta en ainoastaan siksi vaikene rahasta. Tuon sitä esille vähemmän, koska raha on huono arvon mittari. Yksikään keräilytavara ei yllä siihen, mitä Ginga minulle merkitsee. Se kuinka monta vuotta olen fanittanut sarjaa, istunut foorumeilla, tehnyt yhtä sun toista tai (raha)määrä, jonka laitan Gingaan - ei kerro mitään. Ei arvoni kokoa sitä nostamatta tai laskematta.
Arvoristiriidoista huolimatta haluaisin, että raha näkyisi ja saisi näkyä keräilyssä. Että se ei kasvaisi ihmisissä katkeruutena, vihana tai kateutena. Eivätkä ihmiset sallisi ja tarttuisi niihin tunteisiin, kun puhuttaisiin rahasta keräilyssä. Kulttuurin takia olisikin kuin velvollisuus vaieta rahasta. Mutta kyllä rahastakin ollaan saatu hyvää ja asiallista keskustelua. Kenenkään mieltä pahoittamatta.
Taitaa olla niin, että syyt olla puhumatta rahasta keräilyssä ovat selvemmät. Mutta entä syyt puhua? Omasta mielestäni tuotteiden hinnoista puhuminen auttaa seuraamaan niiden muutoksia. Paljonko hinta tuotteesta x maksaa nyt? Mitä se maksoi pari vuotta aiemmin? Miltä tulevaisuus näyttää? Mistä muutokset voivat johtua? Keräilijät osaavat varautua siihen, maksavatko he nyt noinkin paljon. Vai odottavatko suosiolla halpenemista.
Hinnat antavat ja pyrkivät olemaan tiedonjyväsiä tuotteista. Eivät arvon tai statuksen mittareita, jotka jakavat faneiksi ja/tai keräilijöiksi. Älä siis sinäkään näe niitä sellaisina.
Omasta mielestäni fanit ovat olleet avoimia raha-asioistaan. Miten he ovat mm. säästäneet. Näin ollen en pahemmin mieti, mistä juuri joku tietty keräilijä saa rahansa. Olen ainoastaan saattanut ihmetellä ostelua, jos keräilijä on kertonut vaikeasta/huonosta rahatilanteestaan. Kyllä, olen ihmetellyt. Mutta en arvostellut. Vaikka luonnollisestihan sitä ajattelee, että miten sitten on ollut varaa ostella. No, jotenkin. Mutta se ei kuulu minulle. Tai ehkä minun pitäisi selvittää jokaiselta keräilijältä erikseen heidän tulonsa ja menonsa? Jospa soittaisin verotoimistoon. Miltä kuulostaisi? Täytyyhän siinä joku logiikka olla, miten rahaa menee keräilyyn. Ehkäpä jotkut tietävät keräilijöiden rahankäytön ja taloudellisen tilanteen heitä itseään ja verotoimistoa paremmin. Internet on oiva väline.
Mielenkiintoista, miten ihmiset jaksavat olla kiinnostuneita toistensa raha-asioista. Tai vieläpä alentaa toisiaan sen perusteella, mistä raha on peräisin. Itse en välitä, onko raha töistä, Kelalta tai kavallettu Pirkko-Elisalta. Miksi niitä pitäisi edes erikseen joutua selittelemään keräilyssä? Haluaisin rohkaista keräilijöitä siihen, että he uskaltaisivat tuoda esille tuotteiden hintoja. Siitäkin huolimatta, että keräily ja raha eivät ole aina kaunis yhdistelmä. Etenkään silloin, kun ne esitetään numeroina.
Tuo kavalluskommentti tuntui jotenkin asiattomalta eikä ehkä anna kovin hyvää kuvaa :D
VastaaPoistaKyllä, mutta ota se kärjistettynä vitsinä.
PoistaSaman tien voisi sanoa, että ihan sama, onko tuote varastettu.
PoistaTäytyy sanoa, että siinä kohtaa, jos keräilyyn palaa useita satasia niin arvostan hiukkasen enemmän, jos henkilö on itse tienannut ne rahat töitä tekemällä. Vaikka toki jokaisen oma asia, mihin ne Kela-rahansa ja sossutukensa käyttää, menee niitä varmasti turhempaankin ja on minulla itsellänikin taatusti mennyt.
Ehkäpä jos oikein jatkaa kärjistämistä. Tuskinpa vain kukaan ajattelee näin. Silti raha ja tavara voi tulla vaikka mistä. Näinpä.
PoistaLoistava teksti, pakko pistää jakoon! :D Saatoin ehkä hymyillä ääneen kuvalle. Tälläisiä olisi aivan ihanaa lukea sulta lisää.
VastaaPoistaPakko sanoa, että tämä on kyllä hyvin totta. Vaikka itseä kiinnostaakin kysellä paljonko joku maksoi tuotteesta X, koska tykkään vertailla paljon hinnat muuttuu vuosien mittaan ja ostopaikan suhteen ja tykkään pitää itseni kartalla siitä, niin itseäni tottapuhuen ahdistaa kertoa ihmisille paljonko olen pistänyt rahaa kokoelmaan. En halua, että kukaan määrittelee tai tuomitsee minua sen pohjalta millainen summa on taustalla.
Kyllä sitä välillä pitää räväyttää. Mitähän seuraavaksi.
PoistaOmalla toiminnallaanhan sitä kieltämättä jo mahdollistaisi tiedon ja sen siirtyvyyden, kun pystyisi ja uskaltaisi kertoa omista hinnoistaan. Mutta tuossa on silti ahdistus hinnan korostumisesta, muusta tuomitsemisesta jne.
Toki tuntuu hassulta, jos joku laittaa tukoittain rahaa harrastukseen/keräilyyn ja sitten valittaa rahahuolista. Hölmöintä on, jos hakee sosiaali ym. tukia ja sitten on rahaa mällätä harrastuksiinsa. Mielestäni tuet eivät ole sitä varten että niillä saa kustannettua aivan mitä tahansa mitä mieli tekee. Jos joku ottaa pankkilainan rahoittaakseen keräilyään tai harrastustaan, se sitten on eri juttu, vaikka edelleen pidän lainan tai tuen hankkimista siinä mielessä, että saa rahoitettua harrastustaan.
VastaaPoistaSe, että joku kertoo prikulleen, paljonko hankittu tavara maksoi, on kaksipiippuinen juttu. Minuakin kyllä kiinnostaa, paljonko mikäkin maksaa. Mutta on todellakin hölmöä kertoa sitten hetken päästä ettei raha riitä elämiseen.
Ymmärrän sen, jos vanhemmat puuttuvat lasten harrastuksiin ja keräilyyn, jos näyttää siltä, että rahaa palaa mielettömästi, koska alaikäinen ei tienaa samalla tavalla kuin aikuinen. Aikuisen kohdalla katson hieman sormien läpi, jos hän nyt laittaa harrastuksiinsa rahaa, mikäli hän niin pystyy tekemään velkaantumatta kohtuuttomasti ja pystyy maksamaan pakolliset kulut.
Tottakai joskus tunnen kateuden pistoa, kun joku esittelee upeaa kokoelmaansa, mutta peili on hyvä apuväline tässä. Moni hankkii tavaransa nettikaupoista, ja sellaisissa en uskalla noin vain asioida. En uskalla käydä edes suomalaisessa nettikaupassa, ulkomaalaisia nettikauppoja arastelen vielä enemmän. Yksi syy on se, että pohjimmiltaan ei voi olla täysin varma, mikä on tavaran kunto ja saako lopulta haluamansa. Suomalaiset nettikaupat luulisi olevan kyllä turvallisia tässä suhteessa. Ovatko sitten sellaiset fanit rohkeampia ja omistautuneimpia, jotka sitten uskaltavat luottaa nettikauppoihin ja hankkivat sieltä oheistuotteita?
Tietty toisen kokoelma voi pistää kateelliseksi vaikkei itse ole ajatellutkaan kerätä mitään muuta kuin sitä mitä on ajatellutkin keräävänsä. Nytkin oma keräilyni on lähinnä sitä, että ostan mangat, aikoinaan ostin DVD:t. Tällä hetkellä budjetti ei muuta salli.
Tietty olen monissa nettikaupoissa kuolannut jonkun Ginga-oheistuotteen perään, josta ajattelen "Toi olis kiva...". Tavallaan on täytynyt kieltäytyä siitä, siihen vedoten, etten ihan äkkiä uskalla nettikaupoissa pyöriä, ja nyt rahatilanne ei ainakaan kovin äkkiä salli kovin isoja hankintoja. Joskus kun tilanne sallii ja olen luottavaisempi nettikauppojen suhteen, mieleni toki voi muuttua ja kokoelmastani voi muutakin löytyä kuin mangaa ja animea.
Tuo keräily myöskin on sellainen asia, että niille pitää löytyä tilaa, tai ei ainakaan mua huvita viedä hankkimani tavarat heti jonnekin komeron nurkkaan, jonne ne sitten ehkä unohtuvat ja löytyvät suursiivouksen yhteydessä. "Ai mulla oli tollanenkin, en muistanutkaan."
Motiiviakin pidän tärkeänä: miksi kerää tavaroita? Kiinnostaako esine siksi, että se liittyy fanituksen kohteeseen, vai bongasiko sen sattumalta ja hankkii sen, vaikka ei fanitakaan sitä mihin esine liittyy. Vai kerääkö keräämällä vain siksi että ne liittyy siihen, jota fanittaa, eikä halua näyttää muiden fanien silmissä "huonolta" fanilta, koska ei omista oheistuotteita? Gingasta en omista muuta kuin mangat ja DVD:t, enkä silti pidä itseäni huonona fanina. Olen ajatellut, että haluan fanittaa sitä mitä Takahashi on luonut, eli mangan. Oheistuotteisiinhan ei muuta ole pyydetty kuin suostumus. Animekin on oheistuote, mutta niihin liittyy nostalgia, minkä vuoksi hyväksyn nekin "kokoelmaani".
Mielestäni jokainen saa hankkia kokoelmaansa mitä lystää vaikka tuhlaisi siihen miljoonan, kunhan sitten ei tule valittamaan rahahuolista. Mutta en kyllä lähde sellaista haukkumaan, jolla ei oheistuotteita juuri ole, koska sille saattaa olla muitakin syitä kuin raha. Jokainen osoittakoot fanituksensa siten kuten itse näkee parhaaksi. Yhtä hyvin voisi väittää huonoksi faniksi sen perusteella ettei käy missään miiteissä tai kuulu johonkin yhteisöön. Sama se minulle miten fanittaa, eikö kuitenkin ole kivaa, että fanituksen kohde on yhteinen? :)
En tohdi ottaa sen enempää kantaa viestiisi, sillä toistaisin kanssasi samoja asioita. Kiitokset kuitenkin sinulle juuri tällaisesta viestistä ja että toit tähän myös omaa näkökulmaasi. Parhaimpia kommentteja pitkään aikaan.
PoistaItse olen tällä hetkellä hankkiutumassa sellaisesta 20-30 mangasta eroon, koska joskus ne vielä kiinnostivat ihan eri tavalla. Silloin se oli sitä etsimistä myös, mistä pitää keräilyssä. Mutta ehkä joitain mangoja piti hankkia myös sen takia, että muutkin hankkivat? Vastaavasti olen huomannut, että en jaksa enää kerätä kortteja, tarroja, figuureita jotta olisin kuin muutkin. Voisi näiden keräily ollakin aitoa, mutta silti sekin olisi vain suorittamista.
Keräilystäkin voi tosiaan tulla vain tapa, että ostaa. Ostamisen vuoksi.
Puhuit tuosta, että haluat fanittaa sitä mitä Takahashi on luonut. Minulla on juuri sama esim. PurePlasticin tuotteista. Tai oikeastaan noista pehmoista varsinaisesti. En jaksa innostua uudesta tavarasta, koska sarja on minulle paljon tärkeämpi. Tätä olen painottanut aina keräilijänä. Mutta aion painottaa vielä enemmän, jotta välttyisin siltä etten osta vain ostamisen vuoksi.
Arvostan yhtä paljon niitä ihmisiä, jotka eivät keräile ja keräilevät. Omistama tavaramäärä, kun ei tuo siihen yhtään mitään lisää.
Aivan ja on oikeastaan hienoa, jos pystyy olemaan tietoinen ja nöyrä omasta puutteellisuudestaan ihmisenä. Minusta löytyy tuhansia syitä olla huono ihminen tai fani. Mutta en usko, että kellään se syy liittyisi keräilytavaran puuttumiseen.