Kertojat

Gingasta on olemassa leikattu ja leikkaamaton versio. Näiden lisäksi mukaan lasketaan vielä Weedin anime. Jokaisessa versiossa on eri kertoja: Keiichi Noda (leikkaamaton), Ulla Ollikainen sekä Päivi Sorsa (leikattu) ja Takashi Matsuyama (Weed-anime). Mangassa varsinaista ns. "nimellistä" kertojaa ei edes tunneta.

Kertojan tärkeimmäksi tehtäväksi lukeutuu tarinan maailman avaaminen. Gingassa kertojatyyppi tuntuu olevan pääosin kaikkitietävä kertoja, joka ei osallistu tapahtumiin henkilönä. Tällöin kertoja tuntee erityisen hyvin hahmoja sekä niiden ajatuksia, joita tuodaan esille kerronnan kautta. Gingassa kertojan ja itse kerronnan tärkeys lujittuu etenkin koskettavissa tai muuten sankarillisissa hetkissä.

Mielestäni kertojan asema ei juurikaan eroa eri versioissa. Tällä tarkoitan sitä, että koirien merkittävästä osasta pidetään huolta, jolloin kertoja ei liikaa eksy tälle reviirille. Jako on siis hyvin selkeä sen suhteen, miten näitä kahta pidetään erillään mutta toisaalta yhdessä.

Kerronta saattaa kuitenkin olla erilaista, jos verrataan GNG ja GDW keskenään. Hopeanuolessa on huomattavasti enemmän tapahtumien kerrontaa ja pohdintaa. Lisäksi pääsemme selville hahmojen ajatuksista ja menneisyyksistä. Näitä asioita kuvataan myös Weedissä, mutta ehkä jopa hieman rauhallisemmin. Jälkimmäinen uppoutuu syvälle hahmojen todellisiin tunteisiin ja kerrontamuoto saattaa olla pohdiskelevampaa arvojen ja elämän suurissa kysymyksissä. Tällä taas voi olla lukijaan tai katsojaan pysähdyttävämpää vaikutusta.

Erot kerronnassa taitavat johtua kuitenkin siitä, miten kyseessä on kaksi niin erilaista sarjaa. Toki siinä on tapahtunut kehitystä muutenkin vuosien saatossa.

Animessa kertojan rooli konkretisoituu, kun hän on mukana äänensä kanssa. Omiin korviini kaikki kertojaäänet ovat hyvin miellyttäviä ja äänet soveltuvat kyseisille versioille. Leikkaamattoman ääni tuo itselleni ainakin mieleen 80-luvun, johon se sopii erinomaisesti. Leikatuissa kertojaääni on lempeää kahden naisen osalta, mikä on tärkeää kohderyhmää (lapsia) ajatellen. Ja kun kertojana on kuin yksi hahmo (Cross) tuo se syvyyttä tarinaan kokijan näkökulmasta. Weedissä ns. Akamen ääni edustaa myös kertojaa, mutta se ei ole hahmona osana tarinaa. Jos verrataan Crossiin.

Mainitsin jo aiemmin pitäväni äänistä. Siitä herääkin kysymys, että voiko kertojalla olla sopimaton ääni? Vai onko sen sijaan tärkeämpää, millä tavalla kertominen tms. onnistuu?

Sarjojen kohdalla mietitään kovasti muutenkin, kuka ääninäyttelijä sopisi millekin hahmolle. Tällöin kriteerit kertojan etsinnässäkin voivat olla kovia. Näin ollen ehkei itse ääni ole ratkaisevaa, vaan se miten kertominen onnistuu. Ääni on toki yksi tekijä, mutta kriteerien johdosta huonompia ehdokkaita mm. tähän tehtävään taidetaan kuitenkin pudottaa. Tällöin siellä tuskin on korvansärkijöitä.

Sarjassa on tosiaan mahdollisuuksia siihen animen äänelliseen tai mangan "äänettömään" kertojaan. Näistä kahdesta taidan itse olla animen äänellisen puolella. Mutta valitettavasti animessa kerrontaa on ehkä jopa vähemmän ja kerronnat eivät ole läheskään niin hyviä kuin mangassa. Ehkä jos kuulisin mangan kerronnan jollain muulla kuin omalla äänelläni tilanne voisi olla toinen.

Kertojan merkitystä Gingassa ei siis voi kiistää ja ilman kerrontaa sarja jäisi kovin pintapuoliseksi. Emme kykenisi syventymään hahmojen ajatusmaailmoihin, emmekä muodostaisi niistä kokonaisia persoonakäsityksiä. Takahashi on puhunut monesti siitä, että hän on luonut eläinsarjan koska usein ihmisten puheet saatetaan ohittaa. Eläinsarjoissa ne otetaan todesta ja niihin kiinnitetään huomiota. Voisin ajatella täysin samaa kertojan kohdalla. Eli koirien kohdalla puheet eivät mene meiltä ohi, mutta ilman kertojaa menettäisimme tyystin kokemasta samaistumisen hahmojen tunteiden kanssa. Tai tunteet eivät välttämättä edes lietsoisi meissä samalla tavalla kuin, miten kerronta olisi niitä meissä vahvistanut. Minulle ne ovat positiivisia ja tekevät minusta kaltaisen näiden koirien kanssa. Sillloin ne vasta lujittuvat todellisimmiksi ja aidoimmiksi.