Japaninkieliset mangat

Omistan tällä hetkellä jo pelkästään 156 kappaletta japaninkielisiä mangoja. Näiden hankkiminen juurtuu pitkälti niihin aikoihin, kun Gingaa ei ollut julkaistuna omalla äidinkielellä. Siitä huolimatta tulen keränneeksi japaninkielisiäkin mangoja, vaikka tilanne on nykyään aivan toinen. 

Gingaa on haluttu suomeksi jo ammoisista ajoista lähtien, mutta vuonna 2006 Hopeanuolelle alettiin tehdä adressiansa kääntämisen toivossa. Kun kääntämisen perään ei oikein kuulunut mitään pienten kuvien puhekuplien kääntäminen yleistyä ja kohtauksia pohdittiin hyvin laaja-alaisesti. Oikeastaan tästä johtuen elettiin hyvin mielenkiintoista aikaa, kun ei ollut mitään valmiita vastauksia siihen miten asiat todellisuudessa olivat. Se lisäsi ihmisten omaa ajattelua ja pohdintaa merkittävästi. Pystyihän tarinaa jo seuraamaan kuvalukemalla, vaikka ne tarkimmat yksityiskohdat eivät välttämättä tulleet esille fanikäännöksissäkään. Mutta rehellisesti sanoen ei näitä suorituksia voinut aliarvioida, meillä oli selkeästi japanin taitajia. En edes pahemmin muista hirveitä asiavirheitä kuin mm. se, miten Weedillä luultiin aikoinaan olevan sisko.

Aluksihan japaninkielisten mangojen saaminenkaan ei ollut yhtä helppoa sillä välittäminen Japanista Suomeen ei käynyt aivan vaivattomasti. Postikulut saattoivat tulla kysymykseen tai suoraan Japanista tilaaminen ei muuten innostanut. Tässä kuitenkin tapahtui käännös parempaan muun muassa Urumin ja FutagoShopin aloitettua toimintansa. Japaninkielisestä mangasta puhuttiin yhtenä mahdollisuutena ja piankos näiden keräily ja omistaminen yleistyi foorumeilla sekä fanien keskuudessa.

Miten yksittäisten ruutujen merkitystä mietittiinkään.

Oma japaninkielisten mangojen keräämiseni astui kuvaan 15.2.2010 Weedin osien 6-12 muodossa. Olin myös itse kovin kiinnostunut näistä mangoista sillä saavutin sen pisteen, ettei Gingapedia enää minulle riittänyt ja pidin skannauksiakin hyvin irrallisina. Halusin nähdä omin silmin tarinankulkua ja olinhan nähnyt mangojen merkityksen keskustelulle, juonitiivistelmille ja olemassa olevalle tiedolle. Luulenpa että oma japaninkielisten mangojen keräämiseni tuli hyvään saumaan ja siihen vaikutti olennaisesti fandomin toiminta ja kokemukset pohdinnasta tms. Näin ollen koen kuvalukemisen yhä miellyttävänä ja kiinnostavana kerta se poikkeaa niin paljon varsinaisesta lukemisesta. Ymmärrän kuvista, nimikanjista, juonitiivistelmistä ja tiedoista suhteellisen paljon, mitkä ovat perustaa omalle kuvalukemiselleni. Jos taas Gingalla ei olisi Suomessa näin hyvää asemaa, tietoja ei voitaisi koota näin helposti (= ei olisi mitään tietoa, käännöksiä jne.) ja fanit elelisivät irrallaan toisistaan pitäisin tilannetta aivan toisena. En todennäköisesti keräilisi japaninkielellä mangaa.

Tässä kohtaa ehkä alkaa herätä kysymystä, miten käy näiden japaninkielisten mangojen jotka ovat jo suomennettu. Oma vastaukseni näihin on hyvin yksinkertainen, ei mitenkään. Näiden suomennettujen lisäksi haluan omistaa myös alkuperäiset mangat. Ne ovat ns. lähempänä Takahashin kädenjälkeä, vaikka selailu voi muuttua ja eroavaisuuksiakin näistä voi tunnetusti etsiä. Voin kuitenkin myöntää, että ajattelen myydä joitain julkaisuja pois ihan vain siksi ettei niissä ole ollut sen kummempia extroja tai olen kyllästynyt koko julkaisuun. Käännöstyö on siis vaikuttanut jollain tapaa siihen että kyllästyn helposti tyhjiin julkaisuihin tai että mietin enemmän julkaisuja sekä niiden hankintaa. Tällä hetkellä Weedistä ja Orionista minulle riittää ekat julkaisut. GNG:stä taas yritän bongata julkaisuja 1, 4 ja 6-7. Muuten yritän täydentää puuttuvia julkaisuja ja hankkia uusia Takahashin sarjoja kuten Akamea.

Fanikäännös Orionista (c) Gingapedia.

Japaninkielisistä mangoista keskusteltaessa esiin nousee kielen lisäksi raha. Mitä järkeä laittaa 15 euroa mangaan, jota ei edes ymmärrä? Syitä voi olla monia, yhdelle se on harrastus ja toiselle keino  tukea Takahashin tuotantoa rahallisesti. Ehkä syiden ymmärtäminen on haastavaa, kun toinen osapuoli näkee moisen vain armottomana rahan tuhlaamisena.

Jos on kuitenkin kiinnostunut japaninkielisiä hankkimaan niin voi yrittää etsiä mangoja käytettyinä ja halvemmalla. Itse olen saanut esimerkiksi puolet Weedeistäni 3-5 eurolla aikanaan ja hinta lieneen 6-8 euroa yksittäisten myyjien hintojen perusteella. Tosin nyt kun mangaa on suomeksi käy näiden myyminen entistä vaikeammaksi, mikä voi näkyä hinnoissa.
Vanhempien julkaisujen mangoista taas saa pulittaa melkein saman verran kuin yleensä ellei jopa enemmän. Tällöin erot eivät välttämättä tunnu edes niin suurilta.
Halusin vain ennemminkin tällä kappaleella osoittaa, että japaninkielisten mangojenkin kanssa on mahdollista tehdä säästöjä, eikä kaikkea tarvitse ostaa uutena ja kalliilla. Käytetyt ja halvemmat kun usein vastaavat kuin uusia.

Vaikka itse keräilen myös japaninkinkielisiä mangoja, ei se tarkoita että näitä täytyisi kerätä. Jollekin voi riittää suomimanga oikein hyvin ja joku voi kerätä niiden lisäksi joitain halumiaan extroja. That's fine. Jokaisella on kuitenkin ne omat tapansa nauttia näistä sarjoista.
Välillä myönnän kaipaavani näitä aikoja, kun Gingaa ei ollut omalla äidinkielellä ja tukeuduttiin niin lujasti puhekupliin, fanikäännöksiin ja toisiin faneihin. Mutta olen suuresti iloinen, että Gingan asema on muuttunut paremmaksi ja mahdollisuuksia on avautunut. Ehkä vain Orionin kohdalla toivoisin, että tilanne olisi vastaava kuin silloin aikoinaan. Mutta hyvinpä on kuitenkin ihmisten kiinnostus mukana Akamen suhteen.
Toisille faneille mangan saaminen omalla kielellään ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, jolloin fanikäännökset ja pohdiskelut ovat edelleen voimassa. Pidän sitä hienona sillä se muistuttaa yhä Suomenkin ajoista, jolloin nämä perinteet eivät ole katoamassa. Ehkä ne eivät katoakaan, vaan ajan saatossa niistä tulee vain erilaisia.