Miksi en erityisemmin välitä ihmisistä?

Olen välillä nähnyt muiden anime- ja mangasarjojen ystävien toivovan, että Gingassa olisi enemmän (näytetty) ihmisiä. Itse olen aina ollut se Ginga-fani, joka suurin piirtein kelloa tuijottamalla odottaa GNG:tä katsoessa, että Gin liittyy villikoiriin. Näin ihmisosuus jää taakse ja sarja pääsee kunnolla alkamaan. Siltikään en osaa nauttia ihmisistä muissakaan Gingan jatko-osissa yhtä paljon kuin itse koirista.

Jos oikeastaan mietitään Gingan ihmishahmoja, Gohei on ainut joka itseäni varsinaisesti kiinnostaa. Daisuken koen tylsäksi lapseksi. Hidetoshiin toi lähinnä mielenkiintoa hänen tulonsa Johnin kanssa ja pormestari-isänsä kuolema Akakabuton kynsiin. Kun Gin lähtee Daisuken luota, John Hidetoshin, en koe että noissa hahmoissa olisi yksistään mitään muuta kiehtovaa. Ehkä heidän elämä sitten on tylsän arkista siihen nähden, mitä koirien elämässä tapahtuu. Kierretään Japania etsimässä uusia tovereita laumaan, jotta yhteinen tavoite voisi toteutua. Sniper yrittää estää suunnitelman ja matka ei ole muutenkaan ongelmaton. Miksi siis ihmisiä olisi edes tarvetta näyttää? Ne eivät ole samanlainen osa sarjaa.

En usko, että Ginga olisi menestynyt niin hyvin, jos Tahashi olisi tehnyt sarjasta vain sellaisen sarjan, jossa ihmiset ja koirat metsästävät/toimivat tiiviisti keskenään. Samaten olisi käynyt tylsäksi karhujen kuoleminen ainaisiin luotiin ja koirien hampaisiin. Eli Ginga olisi tällöin vain pysynyt tietyntasoisena. Siksi Takahashin olikin kehitettävä koirille ihmeellisiä taistelutekniikoita ja tehtävä karhuistakin vähän kuolemattomampia. Tällöin Madara ei kuole heti saadessaan puunoksan suuhunsa ja Akakabutokin nousee ylös, vaikka selkälihakset on katkottu..

Gingan ihmisiä ei pysty samalla tavalla parantamaan/kehittämään koirien tai karhujen tasolle kuten äsken kuvailin. Tämä on itselläni niitä suurimpia syitä, miksi en välitä ihmisistä Gingassa. Samanlaisia fantasiahahmoja en haluaisikaan ihmisistä. Onhan Ginga on kuitenkin sen verran realistinen.

Toisekseen koen ihmiset lähinnä hyödyttömiksi tai olevan vain pelkästään koirien tiellä. Esim. GDW:n puolella Daisuke seuraa perässä Torahampaalle ja tulee tilanne, jossa hirviö hyökkää hänen päälleen. Päällimmäinen ajatukseni tästä on lähinnä ärsytys, miten ihmisiä saa olla koko ajan vain pelastamassa. Toki Gingassa on tilanteita, jossa koirat saavat olla pelastamassa toisiaan. Mutta siitä ei tule samanlaista tyhmää fiilistä kuin ihmisistä. 

Eli kun ihmisistä ei ole haittaa koirille, on niitä ihan mukava välillä nähdäkin. Silti ihmisillä ei ole mahdollista nousta koirien kaltaiseen rooliin, jos rinnallekaan sarjan toimivuutta ajatellaan.

Omalla tavallaan tykkäsin siitä, että GDW:ssä koirat saattoivat hakeutua Hidetoshille hoidettavaksi. Koirat eivät kuitenkaan vähän väliä ravanneet siellä, kenties kriittisemmissä tapauksissa. Eli tässä tulee hyvin esille se, etteivät koiratkaan ihan kaikkeen pysty yksin ja luonnossa eläminen voi olla armotonta. Apu löytyy muualtakin kuin Akamen opeista ja varsinaista oikeaa lääketiedettä voidaan tarvita.

Voisi kai sanoa, että GDW:ssä ihmiset kuuluvat vielä luonnollisemmin koirien elämään/tarinaan kuin GNG:ssä. Shouji Sudou on myös yksiä hyviä esimerkkejä tästä tai Jinemon Kurohabaki, jotka liittyvät päävihollisten menneisyyteen. Enkin Shouji Sudou toi tosi paljon Hougenia ajatellen. 

Omasta mielestäni ihmisten osuus Gingassa on ihan riittävä ja en olisi halunnutkaan nähdä heitä tuon enempää. Ginga nimenomaan kertoo koirien elämästä keskenään, lukemattomista taisteluista. Noissa taisteluissakaan heidän ei tarvitse tukeutua ihmisiin. Ihmisissä tulee oma rajattomuutensa, kun taas koirilla on ihan erilaiset mahdollisuudet viedä sarjaa, mihin suuntaan vaan.