Elämä kallista, Ginga "halpaa"

Gingan keräily on vaikuttanut hyvin paljon siihen, miten näen rahan. Mikä on minulle kallista. Mihin olen valmis laittamaan summan x. Vai olenko sittenkään. Näin ollen minusta tuntuukin ironiselta, että Ginga ei ole ns. "kallista". Mutta kaikki ympärillä oleva on.

Huomaan kaupoissa ollessani lukuisia esimerkkitapauksia. En ole esimerkiksi valmis laittamaan 37 euroa paitaan. Mutta sen sijaan olen ostanut 35 eurolla (varmaan pyöristyy lähemmäs 37 euroa) pienen, jostain Takahashin näyttelystä peräisin olevan kortin. Se oli pakko saada, eikä hinta kirpaissut yhtään. Vastaavasti minua inhottaa laittaa 5-7 euroa johonkin pakastepitsaan. Mutta jos saan sillä hinnalla yhden keräilykortin. Olen tyytyväinen.

Välillä olen miettinyt, mistä moinen voi johtua. Ajattelisin yhdeksi syyksi liittyvän selityksen siitä, mitä minä arvostan. Rahan käyttämistä ruokaan on vaikea arvostaa samalla tavalla, koska se on vain elimistön polttoaine. Ruoka ei varsinaisesti tuota mitään ja ehkä se on jopa itsestäänselvyyskin. Mutta tuottaako Gingakaan? Ei ehkä nyt, mutta myöhemmin jos/kun kokoelmaa karsii. Onko Ginga siksi paljon kannattavampaa? Sillähän voi tienata jotain.

En tarkoita ainoastaan rahallista arvoa, vaan suhdettani ostettavaan asiaan. Mitä kaikkea voin saada sen kautta? Kokemuksia, pelkkää hetkellistä mielihyvää ja iloa? Mitä se merkitsee itsessään? Voi olla, että Gingan keräilyssäkin pätee sama kaava. Hetkellinen onnellisuus tulee. Mutta silti näen, että keräily menee paljon pidemmälle. Se on pidempiaikaisempaa ja ei kulu samalla tavalla kuin vaikkapa vaate oston jälkeen.

Suomimangoista ajattelen kuitenkin toisin. Ajattelen niiden olevan sijoitusta omaan kasvamiseen, oppimiseen, arvoihin, elämään ja muuhun henkiseen matkaan. Mangoilla on siis eri merkitys kuin pelkällä tavaralla.

Yksi selitys on varmaan sekin, että olen kasvanut koko ikäni eristyksissä kaikesta. Sen kautta en ole käyttänyt tai halunnut käyttää rahaa mihinkään. Olen tullut pihiksi, vaikka en myöskään arvosta materiaa. Nämä tottumukset ja tavat näkyvätkin nykyään siinä, mihin ja minkä verran käytän rahaa.

Näin ollen olen tottunut käyttämään rahaa Gingaan, jopa hyvinkin paljon. Tuntuu, että kaikille hinnoille löytyy joku selitys ja logiikka. Ehkä siksi eri hintoja ja summia on ns. helppo maksaa. On myös helppo ymmärtää sekin, miksi hinnat muuttuvat. Hintoja ei ehkä enää osaa kyseenalaistaa, kun keräilijänä on jo paljon kokemusta ja tietoa. Kun taas kaupassa monikin hinta saattaa tuntua kiskonnalta. Mutta nähtävästi se johtuu vain siitä, mitä arvostan ja mikä on minulle tärkeää.

Halusin oikeastaan tiivistetysti sanoa, että minusta keräilyssä saan paljon enemmän suhteessa siihen mitä jokin muu ostamani asia/tuote antaa. Sekä taloudellisesti, että muiden arvojen kautta. Tämä jos mikä vaikuttaa siihen, että elämä itsessään tuntuu ja pysyy kalliina.

En kieltämättä näe tätä asiaa ongelmana. Mutta joskus toivoisin, että jonkun hinnan maksaminen tuotteesta x (sama hinta kuin jollain keräilytavaralla), ei olisi enää niin paha. Vaikka saanhan minä pitää omat rajani myös raha-asioissa.