Riki
Maasta se pienikin ponnistaa
Teksti: Erika Havumäki
Japanpop 5/2012
Mammanpojasta karhukoiraksi
Mangan tapahtumat käynnistyvät vuosi ennen Rikin syntymää, jolloin hirviökarhu Akakabuto aloittaa terrorinsa pohjoisessa. Muiden metsästäjien mukana Gohei Takeda lähtee karhujahtiin koiriensa kanssa, kuuluisa Shiro etunenässä. Karhua ei kuitenkaan löydetä ja tapaus jää unholaan.
Traagisesta alusta siirrytään iloisempiin tapahtumiin, sillä vuotta myöhemmin Shirosta tulee isä. Yamabuki-emon hoivissa varttuu viisi karhukoiranpentua, joista silmiinpistävin on piskuinen punaturkkinen pentu. Pahnanpohjimmainen ei herätä kenenkään kiinnostusta - edes Takedan ukko ei huomioi pentua. Kukaan ei usko pennusta olevan mihinkään, ja pentu itsekin tyytyy elämään äitinsä hoivissa sisarusten lähtiessä pois. Muiden halveksunnasta huolimatta itkeskelevästä pennusta kasvaa iloinen räksyttäjä, joka saa nimekseen Riki. Pienen pennun onni kuitenkin kääntyy yllättäen, jonka jälkeen pentu jää yksin.
"Rikin suomiversio on selvästi toteutettu sydämelllä faneja ajatellen."
Kuten sanonta kuuluu, maasta se pienikin ponnistaa. Sisukas Riki todistaa omaavansa karhukoira-ainesta ottamalla mittaa julmista kulkukoirista useampaan kertaan. Jo nuorena tuleva koirasoturi totuttelee juoksemaan pitkiä matkoja säässä kuin säässä ja yrittää olla todellinen uros isänsä silmissä. Viimeistään pikkupoika Daisuken pelastamisen villikoirilta saa Takedan ukonkin tajuamaan, millainen koira Riki todella on. Rohkeuden ja itsensä löytäminen joutuvat kuitenkin testiin, kun Akakabuto ilmestyy uudelleen maisemiin. Utelias Riki lähtee isänsä perässä metsälle nähdäkseen, mikä heitä siellä odottaa. Ja siellä nuori karhukoira kohtaa kohtalonsa..
Takahashi on saanut onnistuneesti kytkettyä Rikin tarinan yhteen Hopeanuolen tarinan kanssa. Manga tarjoaa oivallien prologiosan Hopeanuolelle ja selvittää erityisesti, mistä kaikki oikeastana alkoikaan. Sarjan fanit saavat vastauksia lukuisiin kysymyksiinsä koskien Shiroa, Takedan ukon korvaa ja kaunaa Akakabutoa kohtaan. Juonellisesti Rikin tarina on koukuttava ja mielenkiintoinen lukuelämys. Tarinan pienen ja syrjityn koiran kasvusta pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka. Silti tarinan loppu tuntuu olevan Rikin varsinainen kompastuskivi. Tarinan kohokohtaan päästyään manga tuntuu loppuvan seinään tarjoten vain muutaman rivin ja "loppu on historiaa"-lauseen. Tästä jää kuitenkin vielä jano ja halu saada tietä lisää Hopeanuolta edeltävistä tapahtumista!
Rikin suomiversion julkaisua mainostetaan erikoisjulkaisuna. Mangaan on selvästi panostettu jälleen kerran, kuten muihinkin Takahashin mangoihin. Uusimman julkaisun paperi on hyvälaatuista, melkeinpä Yotsuba&!:n tasoista. Suomennos on tuttua kauraa aiemmista koiratarinoista, tosin muutama huolimattomuusvirhe löytyy. Muutamalla sivulla painojälki tuntuu myös olevan vaaleampaa. Suomalaislukijoille riittää makeaa mahan täydeltä, sillä mukana on useita värikuvia ja Takahashin viesti faneilleen niin suomeksi kuin japaniksi. Muutamista virheistään huolimatta Rikin suomiversio on selvästi toteutettu suurella sydämellä faneja ajatellen. Tässä kohdin herääkin kysymys, olisiko mahdollista saada muitakin Takahashin teoksia suomeksi?
Kaiken kaikkiaan Rikin pentuaikojen tarina on karuudestaan huolimatta sykähdyttävä lukukokemus. Kertomus periksi antamattomuudesta ja rohkeuden löytämisestä liikuttaa varmasti monia lukijoita. Takahashin kynä ei ole tylsynyt, vaan hän on avartanut Rikin hahmoa uskottavasti hyvän tarinan avulla. Mangaa voi suositella niillekin, jotka eivät ole kunnolla perehtyneet Hopeanuolen saloihin. Tämä tarina herättää kiinnostuksen saada tietää, mitä sitten kävikään.
Loppuarvio 4/5
+ Värikuvat
+ Tarina
- Töksähtävä loppu
- Painojäljen taso vaihtelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keskustele! Kommentteja valvotaan tällä hetkellä. Ilmoita toki myös mahdollisista kirjoitusvirheistä ja toivepostauksista. Kiitos! :)