Olen "epäpätevä" fani

Olen joskus kirjoittanut (omasta) tiedontasosta fanina ja arvioinutkin tietämystäni muuten. Tunnen itseni riittäväksi faniksi tämän asian suhteen. Mutta olen huomannut, että arvostelen "osaamistani."

Uusilla ja nuorilla faneilla tuppaa olemaan niin, että he vertailevat itseään helposti vanhempiin faneihin. Sellaisiin, jotka ovat olleet faneja pidempään. Allekirjoitan tämän myös omaltakin kohdaltani silloin kun aloitin fanitustaipalettani.

Olen yllättänyt siitä, että hieman samanlaista asetelmaa on vieläkin eri muodossa. En tiedä, miten muut kokevat kyseistä asiaa tai kokevatko näin ylipäätään.

Koen, että en enää vertaile itseäni muihin tiedossa. Sen sijaan tämän rinnalle on tullut omaa vertailua kokemuksista, fanitushistoriasta ja kasvamisesta sarjan rinnalla. Tiedä sitten, korostuvatko ne ns. enemmän kun kuuluukin vanhempaan ikäluokkaan. 20-30-vuotiaita faneja kun on hyvin paljon.

Taitaa olla niin, että arvostan pitkään fanittaneita vähän liikaakin. Mikä näkyy siinä, että väheksyn omaa taustaani ja matkaani. Toiset osaavat sanoa minua paremmin ja minä olen ns. vähemmän pätevä sanomaan mitään mistään. Oli minulla sitten millaisia kokemuksia minkä verran tahansa.

Omalta puoleltanihan tätä vertailua siis tapahtuu. En siis ryhtyisi väittämään, että tätä tehdään ns. yleisestikin. Tai mistä tiedän, miten minua vertaillaan näissä asioissa.

Käytännön tasollahan tämä saattaa näkyä jopa naurettavastikin. Toisinaan saatan tutustua/katsoa jotakin asiaa kuin tekisin sen ensi kertaa. Siltä varalta, että minulta ei jää mitään havaintoja tms. tekemättä. Saatan tarkistaa joitain itsestäänselvyyksiäkin ihan vain sen takia, että en luota itseeni. Etenkään "osaamiseeni."

Jotenkin julkisessa olemisessa tätä stressaa hyvin paljon. Tästä syystä en voisi kuvitellakaan pitäväni Ginga-aiheisia paneeleja. Nostan hattua niille, jotka pystyvät seisomaan itsevarmoina ja luottamaan omaan asiantuntijuuteen.

Keskusteluissa taas koen olevani hyvinkin itsevarma, en mieti tällaisia asioita. Täydellisyyttä.

Olen yrittänyt miettiä, mistä moinen johtuu. Minusta on hienoa, että tässä iässä fanituksesta puhutaan eri tavalla. Henkilökohtaisia ja syvällisiä asioita. Sellainen keskustelu on rikastuttanut elämääni hyvin paljon. Mutta ehkä vääristä tulkinnoista, tunteista johtuen - tulee helposti ajatus siitä, ettei yllä omien kokemuksiensa, taustansa puolesta samalle viivalle. "Saavutukset" ovat pienempiä.

Ja kyllähän aina kun julkisesti toimii tai on vain, tulee helposti arvostelluksi. Samalla siinä näyttää juuri sitä omaa faniuttaan ja "osaamistaan." Arvosteluja seuraten.

Myönnän myös sen, että vaadin luonteeni puolesta itseltäni todella paljon. Eli senkin puolesta yritän kehittyä ja ehkä vähän kilpailenkin itseni kanssa faniudesssa. Yritän näyttää kuin "osaamisessani" ei olisi puutteita.

En osaa sanoa, millainen fani on "pätevä." Fanitushistorian pituudella ja muilla eri seikoilla ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa. Puhun itse pitkästä historiasta lähinnä sen takia, että edes silloinkaan ei olisi syytä kyseenalaistaa itseään, "osaamistaan." 

Pitkään fanittamiseen liittyykin aika helposti ajatus, että vuosien pitäisi karistaa moiset ajatukset pois. Oman faniuden hiotua niin, ettei tuntisi tuollaista alemmuutta ja epävarmuutta. Ikään kuin se ei kuuluisi siihen vaiheeseen enää.

Mahtaako tämä olla jonkinlaista sokeutta omasta itsestä? Kun jotain on tehnyt liian(kin) pitkään. Oli kyse sitten työstä, harrastuksesta tai vastaavasta.