Monien eri sarjojen fiktiiviset hahmot ovat saattaneet saada meidät lumoutumaan jostakin hahmosta täysin. Sen jälkeen meitä ei ole kiinnostanut kuin seuraavat asiat: miten hahmo toimii, ajattelee tai tuntee. Kenties olemme kutkutuksen vallassa ihastuneet päätä pahkaa.
Siitä on sellaiset 9-10 vuotta, kun ihastuin Jeromeen täysin. Ihastuminen liittyi oikeastaan niihin aikoihin, kun Weedin anime teki tuloaan Suomeen. Ns. "jotain" lähti liikkeelle jo ensimmäisellä katselukerralla. Jeromen ensi-ilmaantuminenhan tapahtui vasta kunnolla neljännessä jaksossa. Sillä edellisen jakson loppuminuuteilla hahmosta ei nähnyt kuin varjon. Mutta kun neljäs jakso lähti pyörimään ja Jerome ilmaantui, tunsin aivan käsittämätöntä vetovoimaa. Sitä en vielä tuossa vaiheessa älynnyt ja tuntenut ihastumiseksi. Mutta olihan se tuntemuksena.. aikamoinen. Miten se tuli väistämättä, kun hahmoa näytettiin läheltä puhumassa. Ilmeisesti se alkoi tästä vain kasvamaan..
Täytyy sanoa, että en ole koskaan osannut ihastua fiktiivisiin hahmoihin niin pahasti, mitä todellisiin ihmisiin. Jerome on ainakin ollut toinen kunnollinen ihastus ja rakkaudenkohde. Jos taas fiktiivisiä hahmoja ajatellaan yhä, niin kuvailisin nykytilannetta viehättymisenä. Hetkellisinä, joinain kausina esiintyvinä. John ja Hougen jakavat tätä viehättymisen tunnetta edelleen. Enkä käsitä, mistä se oikein tulee. Jotain punastumista, nolostumista, kutkutusta ja pilvilinnoja se on..
Mitähän kaikkea muuta oikein muistan tuosta ajasta? Ainakin ennen nukkumaanmenoa oli tarve ajatella Jeromea ja ns. "yrittää" nähdä unta hänestä kuvittelemalla. Ja nekin unet taisivat olla enemmän tai vähemmän hetkiä kielletyn ja sallitun rakkauden välillä. Se vaihteli kummasti.
Leikeissä pyrin aina olemaan Jerome ja jossain vaiheessa hänen kauttaan syntyi Kiatsu. Ns. jokin hahmo minulla oli ollut, mutta vasta Jeromeen liittyvissä unessa hän sai lopullisen nimen.
Erilaisilla Ginga-aiheisilla nettisivuilla oli mahdollisuus esittää hahmoille kysymyksiä. Muistankohan oikein tai olinko niin epätoivoinenkin, että olisin kysynyt Jeromelta mm. "kenestä tykkäät/onko sinulla tyttöystävää?" Tai jotain muuta mahdollisen ihanaa.. Joku mielikuva on, mutta tiedä sitten.
Näihin muistoihin liittyi myös omanlainen katkeruus ja mustasukkaisuus Lydiasta, joka oli viemässä Jeromea minulta. Ihan selvästi. Mutta minä onnistuin pitämään hänet. En kyllä pitänyt siitäkään, miten muut fanitytöt halusivat omia Jeromea itselleen.. Ei jessus.
Muistan kuinka Jeromen erottaminen laumasta tuntui radikaalilta ja rupesin inhoamaan Weediä. Tätä pahensi se, että hahmo periaatteessa kuoli juuri Weedin takia. Ja auta armias sitä itkunmäärää, kun Jeromen kuolema paljastui itselle. Tai no, onhan anime edelleen kyseenalainen. Mutta joka tapauksessa. Siinä sitten oma ihastumisenikin laski vähitellen, kun enää ei voinut ruokkia sitä sarjan kautta. Mitenhän olisi käynyt, jos olisin jo tuolloin saanut japaninkielistä mangaa käsiin? Mutta kyllä tätä ainakin puoli vuotta oli ja jonkinlaista Jeromen ihanana pitämistäkin.
Välillä kyllä mietin, että mihin oikein ihastuin Jeromessa. Etenkin siksi, että tämä tuntui tapahtuvan muinaisina aikoina ja koska suorastaan inhoan hahmoa mangassa. Noh noh.. Jeromehan on animessa kuvattu jonkinlaiseksi unelmaksi: hän on niin ymmärtäväinen ja lempeä muita kohtaan. Tähän vielä yhdistettynä paha poika - identiteetti ja hänen suurisydämisyys sekä huolehtiminen, välittäminen Weedistä. En ihmettele yhtään. Jokaisen unelmavävy suorastaan.
Kai siinä omalla tavallaan on jotain aivan ihanaa, kun ihastuminen onkin tämänkaltaista. Itse muistelen hyvällä näitä aikoja: sitä mielikuvituksellisuutta, Kiatsua itsessään, niitä kokemuksia Jeromen tai fiktiivisen ihastumisen kautta. Ymmärrän hyvinkin, miksi jotkut eivät ymmärrä tällaista ihastumista. En ehkä itsekään, vaikka sen on kokenut. Mutta toisaalta olen jollain tapaa kateellinen, että se ei onnistu enää kuten silloin 10-11-vuotiaana.
Ihastumisen ja rakastumisen sijaan voisi puhua ihan rakkaudesta ja rakastamisestakin. Koen itse rakastavani jokaista Takahashin Ginga-hahmoa sellaisenaan. Mutta John tulee aina olemaan itselleni se erityisin, joka muutti minua.
Erikoista. Oletko Johniin ja Hougeniin ollut yhtä ihastunut, vai onko Jerome ollut voimakkain ihastumisesi kohde Gingassa?
VastaaPoistaEn oikeastaan, vaan näiden kohdalla on ollut sitä viehättymistä/tajunnanräjähdyksiä vain hahmojen luonteista tms. Jerome on näin ollen ollut voimakkain ihastumisenkohde Gingassa. Vaikka en tiedä, voinko oman sen ikäisen minäni tunteita verrata tämän ikäisen minäni tunteisiin ja tilanteeseen.
PoistaTää on varmaan karmivinta mitä oon ikinä lukenu.
VastaaPoistaJoo, yhtä karmivaa tää oli muutenkin ja kirjoittamisenkin puolesta.
Poista