GDW:n japanilaisen tv-mainos

GDW:ltä löytyy tosiaan oma japanilainen tv-mainos, jolla sarjaa on aikoinaan mainostettu. Videon materiaali on peräisin jaksoista 1 ja 5. Mainoksesta voineen huomata, miten materiaalia on enemmän juuri 5. jaksosta. Studio Deenin muita puolia ei tämän enempää näytetäkään. Joskus mainokset eivät kerrokaan ihan kaikkea..

Tähdenlento nro 4

Olen pari kuukautta sitten ostanut Tähdelennon 4. numeron. Nyt lieneen korkea aika tarkastella lehden antimia vähän paremmin. Millaista sisältöä tällä kertaa?

Kansi on puhutellut jo ennen lehden hankkimista. Ihmettelin joskus positiivisessa mielessä kannen asetelmaa. Aivan kuin Weedin mangojen kansissa, mikä oli oikeastaan aika hauskaakin. Nerokasta Realistisempana Ginga-tyylinä Jami Korpelinin piirros on oikein upea. Anatomiaa on kylläkin moitittu muissa kommenteissa. Mutta itseäni se ei tässä kannessa haittaa. Weed ei voisi olla parempi.

Sen sijaan en pidä siitä, ettei oikean alanurkan teksti pahemmin näy. Sen olisi voinut laittaa toiseen paikkaan, sillä väri ei palvele tuossa kohtaa.

Lehden sisältö:

• Pääkirjoitus (Spyro) s. 4
• Maailman eri villikoiria (Nara) s. 5
• Taro ja Jiro (Nara) s. 5-6
• Ginga - enemmän kuin tuhat sanaa, mutta entä enemmän kuin 1000€? (Anttu) s. 7-8
• Ginga-fani Japanissa (Nightwolf-_-) s. 9-13
• Voisivatko Gingan villikoirat selviytyä oikeassa elämässä? (Nara) s. 14-16
• Tosielämän sotakoirat (Wolfmenia) s. 17-19
• Koirasoturi Gamu Äffä) s. 20-22
• Pakina: Jumalainen kakkosjakso (Äffä) s. 23
• Hahmoesittelyssä: Weed (Haski) s. 24-26
• Hahmoesittelyssä: Hougen (Haski) s. 27-29
• Askarteluvinkki: siirtokuvat kankaalle (Anttu) s. 30
• Oi Lydia, Lydia (Äffä) s. 31-32
• Ginga-horoskoopit s. 33
• Puuhanurkka s. 34-36
• Sarjakuvat s. 36-38
• Tekijät s. 39

Jami Korpelinin kädentaitoja päästiin ihailemaan myös sisällysluettelon kohdalla.

Spyron pääkirjoitus oli erinomainen siitä, että jatko-osat voi nähdä muillakin tavoilla. GNG:n jälkeistä tuotantoa tunnutaan usein haukkuvan, jolloin Spyron positiivinen pilke oli tärkeä. Asiaa voi ajatella myös näin. Tämä oli oikeastaan hyvä johdatus lehteen juuri tästä syystä.

Sitten nähtiin Krieger Comicsin mainos Virus Risinginstä. Itse olen ostanut kirjan viime kesänä ja tykännyt valtavasti. Hankkikaahan omanne täältä. Ette jää ilman.

Nara kirjoitti maailman eri villikoirista ja Tarosta ja Jirosta. Ensimmäinen oli oikein loistava tietopaketti. Mutta minun olisi pitänyt ennen lukemista tehdä omaa taustatutkimusta. Tällöin lukeminen olisi ollut toisenlaista. Taron ja Jiron tekstiin taas pystyin tarttumaan enemmän. Tykkäsin siitä hyvinkin paljon, kun yhdessäkin numerossa puhuttiin mm. Hachikosta. Hyvä käydä näitä asioita, ovathan ne monille tuttuja. 

Antun kirjoituksessa kolahti ajatus siitä, että hän on itsekin kyseenalaistanut omaa keräilyään. Oma keräilynikin on ehkä hieman hukassa tällä hetkellä, jolloin on turha stressata. Kerää sitä mistä on oikeasti kiinnostunut, eikä sitä mitä odotetaan keräävän.

Mietin myös tämän otsikon k-kirjaimia, jotka näyttivät jotenkin normaalia isommilta. Tiedä sitten, oliko se vain fontille ominaista.

Lehden ilmestymistä odotin hyvin paljon Nightwolf-_-:in "Ginga-fani Japanissa" kirjoituksen myötä. Aiempia kirjoitusversioita olin toki lukenut. Mutta tämän tyyli jaksoi kiinnostaa yhtä lailla. Pidin tekstin tiiviydestä, ytimekkyydestä ja päiväkirjamuodosta. Nightwolf-_-:in havainnoista ja kokemuksista sai paljon irti. Ehkä tätä voisi käyttää vaikka omankin reissun pohjana?

Innostuin Naran pohdinnasta, jossa käsiteltiin Ginga-hahmojen selviytymistä oikeassa elämässä. Olen aina itsekin halunnut saada tähän asiaan uusia näkökantoja ja tietoja. Tekstin myötä sainkin niitä ja hyvin tuli esille juuri koirien määrä, sen vaikutus.

Wolfmenian kokemukset ja ajatukset toivat tälle lehdelle paljon. Sillä harvemmin tällaisesta puolesta kuulee tai siihen on mahdollisuus. Teksti painottui syystäkin ehkä enemmän oikeaan maailmaan kuin Gingaan. Mutta itse olisin kaivannut Gingan puolelta jotain lisää. Erin ja Victorin sotakoirien osalta. Toisaalta ehkä tästä oli vaikeaa saada selviä kysymyksiä ja vastauksia. Jäin myös miettimään, että kuka Wolfmeniaa haastatteli. Kaikki toimittajatko? Teksti oli kylläkin hänen.

Gamuun ja esittelyihin liittyvät kirjoitukset menin aika nopeasti ohi. Vaikka niissä oli kuitenkin omaa luonnehdintaa sen sijaan, että olisivat vain kuivia tietopankkeja.

Jotenkin Ginga: The Last Wars tuntui niin elävältä Isiksen tekemän julisteen muodossa. Se saikin miettimään, että tuleekohan sarjasta koskaan mitään muuta konkreettista? Mangan lisäksi.

Pidin siitä, että lehdessä käytettiin pakinaa. Se teki ehkä Tähdenlennosta virallisemman siinä missä pakinoita näkyy muissakin sanoma- ja aikakauslehdissä. Olihan tämä huvittava, vaikka ehkä olisin toteuttanut sen jostain muusta aiheesta.

Antun kirjoitus kankaalle kiinnitettävistä siirtokuvista oli mainio. Mutta mielestäni aiheeseen olisi vielä saanut toisen sivun, enempi havainnollistamaan/kuvaamaan tilannetta muuten. Tekstin ja sen vinkkien ansiosta ideaa voi kuitenkin toteuttaa.

Gingan naarashahmoista ja niiden heikkoudesta on hyvin paljon keskustelua fandomissa. Ymmärsin ehkä vasta nyt sen olennaisen asian, mikä tämänlaisissa hahmoissa ärsyttää ja ei ärsytä Äffää. Monia pettymisiä on tullut selkeästi eri sarjojenkin naarashahmojen kohdalla. Olen vuosia jotenkin jaksanut ihmetellä, että miten ja miksi tästä asiasta paasataan. Nyt ymmärrän sitä oikeastaan taas paremmin.

Hyena-horoskooppini mukaan minun pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin ja elää päivä kerrallaan. Hyvä muistutus oikeaan aikaan.

Puuhanurkan puolella oli jälleen hupaisia tehtäviä ja sarjakuvia, joihin sarjaa oltiin osattu vangita. Tästä numerosta jäi keskeisesti mieleen se, miten hyviä ja erilaisia tyyppejä meillä on tekemässä lehteä. En omasta mielestäni lue enkä osta Tähdenlentoa täysin turhaan. Saan siitä omalle fanitukselle hyvinkin paljon ja oppimiseni jatkuu.

Olen "epäpätevä" fani

Olen joskus kirjoittanut (omasta) tiedontasosta fanina ja arvioinutkin tietämystäni muuten. Tunnen itseni riittäväksi faniksi tämän asian suhteen. Mutta olen huomannut, että arvostelen "osaamistani."

Uusilla ja nuorilla faneilla tuppaa olemaan niin, että he vertailevat itseään helposti vanhempiin faneihin. Sellaisiin, jotka ovat olleet faneja pidempään. Allekirjoitan tämän myös omaltakin kohdaltani silloin kun aloitin fanitustaipalettani.

Olen yllättänyt siitä, että hieman samanlaista asetelmaa on vieläkin eri muodossa. En tiedä, miten muut kokevat kyseistä asiaa tai kokevatko näin ylipäätään.

Koen, että en enää vertaile itseäni muihin tiedossa. Sen sijaan tämän rinnalle on tullut omaa vertailua kokemuksista, fanitushistoriasta ja kasvamisesta sarjan rinnalla. Tiedä sitten, korostuvatko ne ns. enemmän kun kuuluukin vanhempaan ikäluokkaan. 20-30-vuotiaita faneja kun on hyvin paljon.

Taitaa olla niin, että arvostan pitkään fanittaneita vähän liikaakin. Mikä näkyy siinä, että väheksyn omaa taustaani ja matkaani. Toiset osaavat sanoa minua paremmin ja minä olen ns. vähemmän pätevä sanomaan mitään mistään. Oli minulla sitten millaisia kokemuksia minkä verran tahansa.

Omalta puoleltanihan tätä vertailua siis tapahtuu. En siis ryhtyisi väittämään, että tätä tehdään ns. yleisestikin. Tai mistä tiedän, miten minua vertaillaan näissä asioissa.

Käytännön tasollahan tämä saattaa näkyä jopa naurettavastikin. Toisinaan saatan tutustua/katsoa jotakin asiaa kuin tekisin sen ensi kertaa. Siltä varalta, että minulta ei jää mitään havaintoja tms. tekemättä. Saatan tarkistaa joitain itsestäänselvyyksiäkin ihan vain sen takia, että en luota itseeni. Etenkään "osaamiseeni."

Jotenkin julkisessa olemisessa tätä stressaa hyvin paljon. Tästä syystä en voisi kuvitellakaan pitäväni Ginga-aiheisia paneeleja. Nostan hattua niille, jotka pystyvät seisomaan itsevarmoina ja luottamaan omaan asiantuntijuuteen.

Keskusteluissa taas koen olevani hyvinkin itsevarma, en mieti tällaisia asioita. Täydellisyyttä.

Olen yrittänyt miettiä, mistä moinen johtuu. Minusta on hienoa, että tässä iässä fanituksesta puhutaan eri tavalla. Henkilökohtaisia ja syvällisiä asioita. Sellainen keskustelu on rikastuttanut elämääni hyvin paljon. Mutta ehkä vääristä tulkinnoista, tunteista johtuen - tulee helposti ajatus siitä, ettei yllä omien kokemuksiensa, taustansa puolesta samalle viivalle. "Saavutukset" ovat pienempiä.

Ja kyllähän aina kun julkisesti toimii tai on vain, tulee helposti arvostelluksi. Samalla siinä näyttää juuri sitä omaa faniuttaan ja "osaamistaan." Arvosteluja seuraten.

Myönnän myös sen, että vaadin luonteeni puolesta itseltäni todella paljon. Eli senkin puolesta yritän kehittyä ja ehkä vähän kilpailenkin itseni kanssa faniudesssa. Yritän näyttää kuin "osaamisessani" ei olisi puutteita.

En osaa sanoa, millainen fani on "pätevä." Fanitushistorian pituudella ja muilla eri seikoilla ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa. Puhun itse pitkästä historiasta lähinnä sen takia, että edes silloinkaan ei olisi syytä kyseenalaistaa itseään, "osaamistaan." 

Pitkään fanittamiseen liittyykin aika helposti ajatus, että vuosien pitäisi karistaa moiset ajatukset pois. Oman faniuden hiotua niin, ettei tuntisi tuollaista alemmuutta ja epävarmuutta. Ikään kuin se ei kuuluisi siihen vaiheeseen enää.

Mahtaako tämä olla jonkinlaista sokeutta omasta itsestä? Kun jotain on tehnyt liian(kin) pitkään. Oli kyse sitten työstä, harrastuksesta tai vastaavasta.

Orion osa 6

Sanada ja alaiset hyppäävät toiselle puolelle jokea ja haastavat kait. Sanada liikkuu uskomattoman ketterästi ja yhdessä välissä hän seisookin takajaloillaan. Tässä välissä niin Masamune kuin Orionkin etsivät joukkoihinsa lisää väkeä. Masamune törmää mm. Taroon ja Kenshiniin joukkoineen. Kogaan matkalla olevat Orion ja muut törmäävät Setsumaan. Setsuma on saalistamassa villisikaa Unsain syntymäpäivän kunniaksi. Hän pyytää tulijoita apuun. Tästä hyvästä Setsuma tarjoaa heille saalista.

Jinemon on selvinnyt putouksesta hengissä ja häntä kiidätetään sairaalaan. Tajuihin päästyään mies on kiinnostunut vanhasta avaimesta, joka löytyy pian.

Orion ja muut ovat lähteneet etsimään Setsuman ystäviä. He törmäävät Sanadaan ja koirat juttelevat keskenään. Orion kiipeää johtajan selkään ja he kapuavat yhdessä puunlatvaan. Myöhemmin Unsai pyytää alaisensa hakemaan Setsuman. Hänet tuodaan takaisin ja koirat syövät loput villisiasta. 

Kenshinin kakkosmies "wakagashira" on kiinnostunut liittymään Masamunen puolelle. Mutta Kenshin itse kieltäytyy liittymästä ja käskee Masamunea poistumaan. Masamune kuiskaa wakagashiralle, että hän voi osoittaa uskollisuutensa viemällä Kenshinin pään. Masamune kutsuu koko joukkonsa piirittämään Nokizarun (= Kenshinin lauman), jolloin pelokas wakagashira kääntyy Kenshiniä vastaan ja sanoo palvelevansa Masamunea. Silloin Masamune tarttui wakagashiraan ja käskee alaisensa tappamaan hänet. Wakagashira ymmärtää Masamunen huijanneen ja kiroaa tätä alaisten repiessä hänet kuoliaaksi. (Wakagashira ei ole hahmon oikea nimi.)

Sirus, joka kuuluu Kamakirin poikien laumaan, harjoittelee taistelemista tappelemalla yhden alaisen kanssa. Sirius keskeyttää tappelun, kun koira alkaa anoa armoa. Mutta kuitenkin yksi Kamakirin pojista yrittää pakottaa häntä jatkamaan. Sirius päättää kieltäytyää, jolloin hänet isketään pää edellä puuhun. Sen koommin Kamakirin pojat eivät enää hyökkäile Siriuksen kimppuun. Sirius mietiskelee omien sisarustensa perään.

Orion on palannut laumansa luo ja ne juttelevat hetken Sanadan kanssa. Sanada jää katselemaan vuorenrinnettä alas muistellen vanhojen Ohun sotureiden kasvoja.

Tesshin valmistautuu puolustamaan aluettaan Masashigen hyökkäykseltä. Tesshin hyökkää ZTB:llä hänen kimppuunsa ja repii koiran korvan irti. Myös muut turvautuvat samaan iskuun. Masashige jää alakynteen ja Tesshin pakottaa sen käskemään laumalaisiaan lopettamaan taistelun.

Orion joukkoineen törmää Jimiin ja Keeperin, jotka ovat Bonin palvelijoita/vahtijoita. Koirat kääntyvät melko pian takaisin Bonin luo. Mangan lopussa nähdäänkin, kun Bon käskee palvelijoidensa roikkua puussa tunnin.