maanantai 30. marraskuuta 2015

Kuukauden blogi: GinBing

Kuukauden blogissa vuorossa Windyn ylläpitämä Ginga-aiheinen blogi, GinBing.

 
1. Kertoisitko alkuun itsestäsi, faneutesi alkamisesta ja blogistasi.
- Nyt 17-vuotias keskisuomalainen, joka tutustui Hopeanuoleen kolmevuotiaana. Siitä kiinnostus lähti liikkelle. Alkuun katselin lähinnä animea ja jossain vaiheessa löysin myös Hopeanuolen internetin ihmeellisestä maailmasta. Foorumeille kirjoittelin paljon vuosien 2010-2013 aikana ja ehdin myös harrastamaan muutaman vuoden ajan Gingaan liittyvien mangojen ja oheistuotekrääsän keräilyä. Nykyään keräily on jäänyt melko olemattomaksi, mutta nykyisestä kokoelmasta luopuminen ei ole toistaiseksi käynyt mielessä. Gingan parissa vapaa-aikaa kuluu kuitenkin entistä harvemmin, sillä tehokkasta ajankäytöstä huolen pitää lukio sekä allekirjoittaneen viisi koiraa.

GinBing lähti liikkelle, kun halusin jotain vaihtelua ainaiselle foorumikirjoittelulle ja tais tuo blogi syntyä vähän Kiatsun painostuksestakin? *tähän veikeä hymiö*
Ja olihan se silloin tosi coolia että jokaisella fanilla oli oma blogi ja niitä sitten tulikin kuin sieniä sateella.

2. Miten koiratietoutesi näkyy blogissasi, fanituksessasi jne?
- Ei oikeastaan mitenkään. Koiraharrastus näkyy ehkä siten, että eniten juttua riittää nimenomaan niiden fanien kanssa, jotka ovat koiraihmisiä itsekin. Toki näiden koirahommien pohjalta keksii välillä poikkeavia postausideoita ja joskus on päässyt pätemään jossain koirahommista tulleilla tiedoilla. Toki täytyy varmaan mainita vielä se, että jos en tykkäisi koirista, niin en todennäköisesti tykkäisi Hopeanuolestakaan, mutta tällä ei varsinaisesti ollut tekemistä sen kanssa, kun kolmeveenä siihen ensimmäistä kertaa törmäsin.

3. Mitä muita harrastuksia/kiinnostuksenkohteita sinulla on?
- Koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Myös valokuvaus on kivaa ja kuvaan pääasiassa erilaisissa koiratapahtumissa sekä omia tai kavereiden koiria. En kuitenkaan ole kuvaamisessa tai kuvien käsittelyssä kovinkaan hyvä ja tässä harrastuksessa pätee omalla kohdallani hyvin se, että määrä ratkaisee, eikä niinkään laatu.

4. Sinulla on toinenkin blogi, Treenikaverit. Millainen blogi se on?
- Se on koirieni blogi, joka toimii pääasiassa treenipäiväkirjana ja kisamuistiona. Ennen se oli myös kuvien säilytyspaikka, mutta nykyään laitan kuvat talteen muualle. Välillä sinne ilmestyy niitä näitä diipadaapa-kuulumisia, mutta pääasiassa kirjoittelen treeneistä ja kisoista sekä niiden tuomista ajatuksista.

5. Oletko seurannut uusinta Takahashin sarjaa, Ginga: The Last Wars? Jos et, aiotko?
- Kaksoissolan blogista aina kun sinne on uusi luku ilmestynyt. En tätäkään välttämättä muistaisi seurata noin muuten, mutta onneksi facebookki useimmiten ilmoittaa tästä. On tuo osoittautunut aika mielenkiintoiseksi, mutta jopa Ginga-sarjaksi melkoista räiskintää ja mennyt mielestäni jo vähän yli, olipa viimeinen sota tahi ei.

6. Millä tavalla koirat vaikuttavat Ginga-harrastukseesi niin positiivisesti kuin negatiivisesti?
- Enemmänkin negatiivisesti, koska aika ja raha menee niihin. Lisäksi osa koirista on hajottanut jotain Gingaan liittyviä esineitä, kuten vaikkapa Daikku viimeksi silpoi pari figuuria. Positiiviset puolet taisin mainita jo kakkoskysymyksessä.

7. Mihin olet tyytyväinen blogissasi? Millaisia asioita voisi parantaa/kehittää?
- Ulkoasu on omaan makuuni simppeli, vaikka se onkin yksinkertainen ja tylsähkö. Tykkään blogeista, jotka ovat tarpeeksi leveitä ja joiden sivupalkkeja ei ole tungettu täyteen (ylimääräistä) krääsää ja oma blogini täyttää nämä kriteerit, jei. Mielestäni kirjoittamani tekstit ovat myös suhteellisen helppolukuisia, eikä postauksissa pahemmin ole suuria sana/lausehirviöitä. Lisäksi pidän suurinta osaa kirjoittamistani aiheista keskimäärin mielenkiintoisempina ja erilaisempina kuin monissa muissa blogeissa, mutta tämä seikka jakaa mielipiteet varmasti kahtia. Varsinkin jos sen ilmaisee näin ylimielisesti, eihän suomalaisten suinkaan sovi kehua itseään.
Parannettavia asioita lienee hieman pidempikin lista, mutta suurin vika lienee, että postauksia ilmestyy vain joskus ja jouluna. Myös banneriin ja blogin sivuihin olisi voinut panostaa enemmänkin.

8. Käytätkö enää paljon erilaisia Ginga-sivuja? Vai suositko esim. vain Gingapediaa ja Kaksoissolaa. Miksi?
- Ginga-sivujen käyttö on jäänyt todella vähäiseksi. Jos ehdin ja viitsin, niin saatan käydä pyörähtämässä Kaksoissolan sivuilla, mutta harvemmin. Gingapediassa käyn katsomassa, mitä uutta sarjassa on ilmennyt ja mitä vanhoille hahmoille on käynyt ja onko niistä laitettu kuvia. Jossain vaiheessa kyttäsin melko säännöllisesti, onko uusimmalle suosikkihahmilleni Rigelille laitettu lisää kuvia, mutta sitten sekin jäi, kun uusia kuvia ilmaantui vain harvoin. Nämäkin Gingapedia-tsekkaukset ovat tosin nykyään laskettavissa yhden käden sormilla per vuosi.

9. Pääsit vuoden 2012 Animeconissa fanitapaamiseen Takahashin kanssa. Millainen kokemus se oli?
- Hieno. Tilaisuudessa oli mahdollista kysyä Takahashilta, tosin itse kysyin vain muutamaan otteeseen, koska muut tilaisuudessa olijat kysyivät vastauksia juurikin niihin ikuisuuskysymyksiin, joita olin ajatellut itsekin kysyväni. Muistan ainakin saaneeni vastauksen siihen, paljonko yhden (Orionin) kansikuvan tekemiseen menee aikaa - noin tunti oli Takahashin vastaus. Ja hienointa taisi olla, kun jokainen sai Takahashin jakamana Weed-kännykkäkorun, joka on minulla vieläkin avaamattomana pussissaan.

10. Lopuksi: mitä/millaisia asioita blogiltasi voi odottaa tulevaisuudessa?
- Uuden postauksen ainakin jouluna ja juhannuksena, mikäli en päädy poistamaan blogia sitä ennen. Tän kyselyn jälkeen tekisi kyllä mieli taas panostaa blogiin, mutta kiitos koirien ja koulun, kiire on kova.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Erot animeen (Weed, osa 14)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun vuorossa on Weedin 14. osa.

Ron 
Manga esiintyy kokonaan uusi hahmo, Ron-niminen saksanpaimenkoira. Hän törmää Rockettiin metsässä luullessaan tätä kanarosvoksi. Ihmiset olivat nimittäin heidän jäljillä. Ron lähtee lopuksi ja varoittaa Rockettia mm. siitä, että ihmiset aikovat ampua kaikki alueen villikoirat.
Ronin tekee erikoiseksi myös se, että hänen ulkonäkönsä muuttuu alkuperäisestä toiseen suuntaan.

Jerome ja Weed
Mangassa näytetään, kuinka Weed ja Jerome odottelevat Rocketin paluuta kahdestaan. Myöhemmin Weed toteaa muille, että lähdetään Rocketin perään. Animessa koirat seisovat yhtenä joukkona.

Rikiya
Rocket törmää myös toiseen uuteen hahmoon. Noin 10-päisen laumanjohtajaan Wakayamassa. Koirat tuntevat toisensa entuudestaan, sillä Rocket johti yhtä alueen neljästä laumasta. Paikalle saapuu jopa itse Kamakiri, jolloin Rocketkin joutuu välikäteen. Joukot käyvät myös hänen päällensä. Samaan soppaan sekoittuu Weedin porukkakin.

Mole
Osassa näytetään veristä Molea, jonka Jun'ichi ja hänen isänsä vievät eläinlääkäriin. Mole olisi saanut uuden kodin, mutta hän karkaa sieltä myöhemmin auton kyytiin. Molen nähdään heräävän Kogien syleilystä.
Animessa Tesshin olikin se, joka yritti pelastaa Giniä ja viedä hänen viestiään. Mangassa se on Mole.

Jerome
Jeromen nähdään käyvän mangassa sellaisten ihmisten päälle, joita ei ole animessa. Hän joutuu myös taisteluun Ronin kanssa. Mangassa kerrotaan myös, että Jerome sai tässä tohinassa kolme haulia kehoonsa. Animessa hän sai ainakin yhdestä ja pakeneminen tapahtui eri tavalla. Kamakirin joukot olivat nimittäin johtaneet Weedin porukan ansaan. Mutta mangassa Kamakiri ja Weed törmäävät, kun Stone lähtee viemään heitä. 

Ron repii Jeromen korvan
Animessa sen vie Kamakiri.

Narttukoiran kimpussa
Genban joukot poikkeavat kylään ja yrittävät viedä sieltä yhtä naarasta mukanaan. Koirat käyvät jopa isännänkin päälle ja tässä välissä Daisuke saapuu paikalle autollaan. Daisuke nappaa miehen autoon sisälle ja yrittää soittaa poliisit. Myös Akame mahdollistaa Chikon pakenemisen. Sen jälkeen Shigure ja Mutsun porukka saapuukin.

Kyoshiro Kamakirin päälle
Mangassa Kyoshiro saa tarpeekseen Kamakirin puheista ja on käydä koiran päälle. Weed kuitenkin estää tämän, jonka jälkeen seuraa kumartuminen Kamakirille.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Akakabuton kukistus Weedissä

Olenko ainoa, joka ajattelee Akakabuton kukistustarinan Weedissä hieman oudoksi? Omasta mielestäni Akakabuto on kuvattu mm. pienemmäksi kuin GNG:ssä. Lisäksi itseäni mietityttää kovasti, miksi ollaan tehty seuraavanlainen ratkaisu. Gin tekee ZTB:n, jonka seurauksena Akakabuto horjahtaa alas Vuorilinnan päältä. GNG:ssä taistelu käytiin maan tasolla ja pää irtoaa oikeasti. Miksei tällaista ratkaisua tehty Weediin? Vaikka eihän Gin tähtää edes pään alueelle, vaan kylkeen. Miksi? Vaikka tehtiinhän tämäntyyppistä hyökkäystä Rikin ja Ginin toimesta. Se taas herättää kysymyksen, miksei Rikiä ollut ja miksi Goheillakaan ei kuvattu olevan yhtä tärkeää roolia?

GDW on huomattavasti GNG:tä raaempi, jolloin tuskin on kyse siitä, että on haluttu suojella katsojia. Olisihan päätä voinut kuvata, vaikka irrallisena ZTB:n jälkeen tai ruhoa kaatumassa ilman päätä. Toisaalta onhan GDW:ssä nähty muutenkin outoja valintoja johtuen siitä, miten mangan osuutta ei olla saatu mukaan. Mutta tälle ei näytä löytyvän selitystä. Onko se ollut vain valittu esitystapa, jolla päästiin helpommalla? Mutkia suoraksi. Toisaalta tällainen esitystapa näyttää haluavan tehdä Ginistä sankaria, mikä voi selittää monia muita asioita.

Mutta itselleni särähtää korviin myös nimitys ihmisyöjäkarhuista. Lisäksi Gohei esitettiin vain metsästäjänä, mikä oli samanlainen pettymys kuin, että Daisuken näkemistä lupailtiin takakansissa. Ja tuntui oudolta, että mainittiin taistelun kestäneen useampia päiviä. Vaikka GNG:n animesta itselleni tulee sellainen kuva, että ainakin Akakabuto kukistettiin päivässä. Ehkä jopa muutkin.

Akakabuton värikään ei ole mikään paras, sillä harja ja turkki eivät erotu toisistaan. Ja karhu on vain punaruskea möykky.

torstai 12. marraskuuta 2015

Ohi menneet tilaisuudet

Fanina eteen on sattunut jos jonkinlaista tilaisuutta ja mahdollisuutta. Kaikkiin ei ole välttämättä halunnut tai voinut tarttua. Tässä esimerkkejä niistä tapauksista.

Tracon 3.-4.9.2011
Takahashi saapui vuoden 2011 Traconiin kunniavieraaksi. Kyseessä oli mangakan ensimmäinen vierailu Suomessa.
En tiedä, menetinkö hirveästi kun en päässyt sijaintini ja ajankohdan takia Traconiin. Ehkä olisin halunnut olla mukana juuri tässä huumassa. Vaikka pääsinhän toiseen vierailuun osallistumaan. Mutta ensimmäinen kerta on aina erilainen kuin toinen. Vaikka jotain ilmeisesti tehtiin Animeconissa paremmin kuin Traconissa.

Takahashin fanitapaaminen Animeconissa
Traconiin ja Animeconiin liittyen pidettiin kilpailu, joka mahdollisti fanitapaamisen Takahashin kanssa. Ainakin Animeconin kilpailuun piti osallistua Hopeanuoli/Ginga-aiheisella työllä. Sitä ei kuitenkaan rajattu, millainen työ sai olla. Kunhan palautti 10.7 mennessä.
Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä, miksi jätin tämän tilaisuuden käyttämättä. Aluksi oli toki epävarmaa, pääsenkö coniin. Mutta kun tämä varmistui, olisin voinut edes yrittää. Ilmeisesti oma ujous ja "en mä voi"-asenne painoi tässä eniten. En myöskään osannut valita Ginga-aiheisen roolipelin ja fanitarinan väliltä. Tämän jälkeistä harmituksen määrää ei voi edes sanoin kuvailla. Mutta pitää olla kiitollinen yhteiskuvasta Takahashin kanssa ja herran kättelystä. Olihan sekin sentään jo jotain.

Moderaattoriksi
Parisen vuotta sitten minulta kysyttiin kiinnostusta toimia Kaksoissolan foorumilla valvojana. Silloin kuitenkin totesin, ettei oma aikani moiseen. Osaksi roolipelipaikkoihin liittyvästä työstä johtuen. Eli sielläkin mm. valvoin toimintaa ja se oli ihan mukavaakin hommaa. Mutta ehkä oma roolini on olla käyttäjänä kuin moderaattorina. Vaikka jälkimmäinen ei olisikaan mikään este.

Ginga Room
Suomen Hopeanuoli-fanit yhdistys järjesti oman Ginga nurkkauksen mm. vuoden 2012 Animeconiin. Siellä pystyi piirtämään, keskustelemaan, pelamaan, lukemaan ja yksi fani teki jopa Ginga-aiheisia kasvomaalauksia. Itseäni harmittaa se, etten uskaltaltanut käydä huoneessa ensimmäisenä päivänä. Siellä olisi nimittäin ollut enemmän Kaksoissolan porukkaa, mikä olisi ollut ihan mielenkiintoista. Lisäksi olisihan se kiinnostanut, että miten olisin pärjännyt Windyn pitämässä tietokilpailussa.

Toiminnan järjestämistä Pohjoisessa
Olen tosiaan kotoisin Itä-Suomesta, mutta parin kuukauden sisällä rantautunut Keski-Suomeen. Äffä otti yhdessä aiheessa, blogini puolella puheeksi sen, että olisiko minulla kiinnostusta ns. koota Pohjoisen porukkaa yhteen ja pitää yhdistyksen pöytää/miittejä/Ginga roomia jne.
Tästä on päälle vuosi, jota seurasi työläs abivuosi. En innostanut asiasta monesta eri syystä. Kirjotukset olivat yksi syy. Mutta en ole ikinä tuntenut olevani Lapista kerta oma perheeni on Keski-Suomesta. Siellä omat juurenikin ovat. Näin ollen ryhtyäkseni moiseen toimintaan, edellyttäisi se noille asteille jäämistä. Mutta mahdollisuuksia toiminnan järjestämiseen/siihen osallistumiseen on toki muuallakin. Vielä vuoden asiat ovat aika hajallaan, koska kyseessä on lyhytkestoinen opiskelupaikka. Mutta ehkä sen jälkeen voisi ajatella jotain. Halusta se ei ole kiinni.

Artikkeli yhdistyksen lehteen
Minulta on tiedusteltu mm. että haluanko osallistua Saraba! Kita no Ookami-artikkelin kirjoittamiseen tai kirjoittaa sen itse. Tämäntasoinen kirjoittaminen on itselleni jollain tapaa liian henkilökohtaista ja ahdistavaa, jolloin en ainakaan halunnut kirjoittaa sitä itse. Jos olisin muuten osallistunut kirjoittamiseen, olisin tuskin ollut hyödyksi.

Näistä kaikista tilaisuuksista eniten kaduttaa fanitapaamiseen ja Ginga Roomiin liittyvät tapaukset. Muut ovat menneet ohi eri syistä tai odottavat edelleenkin parempaa ajankohtaa.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Weed - Pojasta polvi vesittyy

Weed 
Pojasta polvi vesittyy
Teksti: Nita Lohi
Anime-lehti 1/2012 

Mitäpä sitä kiertelemään: koirashounen Ginga Nagareboshi Ginin eli Hopeanuolen suosio Suomessa ei ota laantuakseen. Anime saatiin leikkaamattomana dvd:llä, manga julkaistiin ja itse mangaka Yoshihiro Takahashi kävi Traconissa kertomassa urastaan.
On siis sanomattakin selvää, että Hopeanuoli-mangaa seuraa sen jatko-osa Ginga densetsu Weed, Suomessa ytimekkäästi vain Weed. Vuonna 1999 alkanut manga ilmestyi keski-ikäisille miehille suunnatussa Manga Goraku -lehdessä peräti kymmenen vuoden ajan.
Mangasarja seuraa Ginin pennun seikkailuja kymmenisen vuotta Hopeanuolen tapahtumien jälkeen. Tarina alkaa, kun englanninsetteri GB törmää nimihenkilöön ja tämän emoon. Kuolemansairas emo kertoo viime henkäyksillään pennun olevan tarunhohtoisen Ginin poika ja pyytää GB:tä viemään pennun isänsä luo Ouuhun, missä Ginin lauma aikoinaan kaatoi terrostikarhu Akakabuton ja perusti koirien paratiisin. GB nimeää pennun Weediksi siinä toivossa, että henki olisi siinä yhtä sitkeässä kuin rikkaruohossa, ja lähtee saattamaan sitä Ouun paratiisiin.
Weed-mangan alku seuraa koirakaksikon matkaa ja ensiksi hyvin episodirakenteinen. Hopeanuolen lukeneille pätkittäisyys ei ole mitään uutta, mutta siinä tien päällä tavatut hahmot lähtivät mukaan ja olivat tärkeässä osassa myös lopputaisteluissa. Weedin alkupuolisko taas on aika mitäänsanomaton, ja hahmot unohtuvat yhtä nopeasti kuin ilmestyvätkin. 

Koirien paratiisin rappio
Itse Ouuhun päästään kuitenkin jo kakkoskirjan puolivälissä. Siellä Weediä ja GB:tä odottaa kaaos. Villikoirien huhutaan hyökänneen ihmisten kimppuun, ja niitä sanotaan jo Akakabuton veroiseksi ongelmaksi. Koirien paratiisin asukit ovat jakautuneet kapinallisiin ja Ginille uskollisiin, eikä juuri kukaan ole nähnyt johtajaa upseeristoineen viime aikoina. Ouun laumassa on mukana tuttujen koirien jälkikasvua, kun taas koiria hävittämään lähteneiden metsästäjien johtajana nähdään Hidetoshi. Vain Ginin entinen omistaja, jo nuoreksi mieheksi varttunut Daisuke, uskoo yhä Ouun koiriin ja halua estää niiden tappamisen.
Kuvio on kiinnostava, mutta myös omiaan etäännyttämään lukijoita, koska tutut hahmot ovat yllättäen muuttuneet toisenlaisiksi. Toisaalta Ginin jälkikasvun elämästä on irronnut viihdyttävämpää ja järkevämpää settiä kuin alkuperäisten hahmojen seikkailuista Akakabuton päihittämisen jälkeen.
Hopeanuolen viimeisissä pokkareissa Ouun lauma otti yhteen mystisten susisoturien kanssa. Loppuyhteenotot menettivät viimeisetkin mielenkiinnon rippeensä, kun taistelijat vain käyttivät samaa tekniikkaa toisiaan vastaan ja se koiraeläin voitti, joka oli kohtalon määräämänä oikeampi käyttämään kyseistä iskua. Weed ei onneksi sorru yhtä tylsään meininkiin, vaan taisteluissa on jälleen oikeaa strategiaa.

Sankaripoika ja jokamies
Nimihenkilömme Weed ei ole yhtä karismaattinen sankari kuin Gin. Nuori ja naiivi pentu mättää isompiaan turpaan epäuskottavan hyvin: vaikkei lihasvoima riittäisikään, tahdonlujuudesta ei ole puutetta. Toki myös Gin oli kokeneempia, aikuisia koiria parempi taistelija - mutta mangassa näytettiin, mistä sen neuvokkuus ja rohkeus olivat peräisin. Ginin taidot olivat yhdistelmä tiikeriraitaisen karhukoiran geenejä ja Takedan ukon kovaakin kovempaa koulutusta. Weedille taas jumalaiset taistelukyvyt ja ääretön sinnikkyys on ilmeisesti suotu syntymälahjana.
Pentu on myös ärsyttävän puhtoinen pyhimys, joka antaa ilman muuta anteeksi kauheimmillekin roistoille riippumatta siitä, katuvatko nämä edes tekojaan. Tämäkin ominaisuus on suoraan isältä peritty, mutta voittamattomuuden tavoin se tuntuu tislautuvan Weedissä entistä voimakkaammaksi ja rasittavammaksi.
Takahashin koirat ovat periaatteen miehiä, jotka pitävät tuon tuostakin melodramaattisia palopuheita oikeudesta ja uhrautuvaisuudesta. Pelkurimainen GB onkin koiramangoille epätyypillinen päähahmo. Pikkupäsmäri Neron käskyjä noudattava GB muistuttaa luonteeltaan ennemmin Sniperin kätyriä Hyenaa kuin Ouun lauman raavaita uroita, mutta sen arkuus ei ole halveksuttavaa vaan käytännöllistä.
Weedin syöksyessä epäitsekkäästi vaaratilanteesta toiseen GB jättäytyy sivuun miettien järkevästi, ettei maailmassa selviä pelkillä hyvillä aikomuksilla. Sen piilevä oikeudentunto saa sen kuitenkin kiiruhtamaan apuun sotasuunnitelma takataskussaan. Nämä piirteet tekevät GB:stä Takahashin koirista inhimillisimmän, ja sympaattisen setterin kasvua on kiinnostavampi seurata kuin yksioikoisen Weedin.

Koirajengeistä geemutantteihin
Hopeanuolen menestyksestä suuri osa juontunee nostalgiasta ja juonikuvion uutuudenviehätyksestä. Weedin kohdalla taistelevat koirat ovat kuitenkin jo vanha juttu. Vahvojen, uskomattomista kauhuista selvinneiden uroiden sijasta matkan varrella kohdataan pikkurikollisiin rinnastettavia koirajengejä, joiden pomot pakottavat pentuja ja hylkiöitä palvelemaa niitä.
Weedin koiramaailma on arkipäiväistynyt. Sieltä puuttuvat ninjakoirat, harppuunakarhut ja kovapintainen, vanhan pyssyn kera petoja jahtaava metsästäjänrähjä. Futago-solaa todellisuudessa terrorisoiva hirviömäinen geenimanipuloitu koira ja muut Weedin kohtaamat vastustajat vievät myöhemmin tunnelmaa jälleen fantastisempaan suuntaan. Kolmikymmentämetrisen tappajakarhun ylittävää vihollista on kuitenkin vaikeaa keksiä, eikä Takahashi siinä oikein koskaan onnistunutkaan.
Hopeanuolen dramatiikka tasapainottelee hyvin ohuella rajalla naurettavan ja naurettavan upean välillä, eikä Weed tunnu pysyvän sillä paremmalla puolella. Siinä esiintyy myös enemmän slapstick-huumoria, joka vaivaannutti jo edeltäjässään pariin otteeseen. Hopeanuolessa nähnyt, toisiaan nuijat ojossa jahtaavat koirat eivät istu muutoin realistiseen ympäristöön, joten toivoa sopii, että Weedissä moiselta vältytään.
Ennallaan Weedissä ovat suuret ihanteet sekä traagiset koirakohtalot, joilta ei säästy juuri kukaan. GB:n raastava taustarina on taattua Takahashia, setterin toveri Sasuke löytää koskettavasti takaisin omistajiensa luo ja myös ilkeästä Blue-ärhentelijästä paljastuu uusia puolia, kun se saa ensimmäisen kerran hyvyyttä osakseen.
Julkaisu on tavallista Punajätti-laatua. Käännös on Hopeanuolesta tutun Juha Myllärin käsialaa, ja koirat haastavat yhä eläväisesti ja karkeasti kuin aiemminkin. Hieman ihmetyttää, että kultaisennoutajan pennun nimi on kääntynyt Meriksi, vaikka sen pitäisi selvästi olla Mel. Pokkareiden kansia koristaa vain rykelmä koiria yksivärisellä taustalla, mikä näyttää kieltämättä tylsältä. 
Periaatteessa Weed tarjoaa Hopeanuolen faneille lisää melodramaattisia mutta jännittäviä koiraseikkailuja, mutta se tuskin on kovimpien Hopeanuoli-puristien mieleen. Takahashi on kuitenkin genren kiistaton kuningas, joten jos koiramanga yhä kiinnostaa, Weediä kannattaa vilkaista. On se parempi kuin Hopeanuolen sudet.

Teos 2/3
Lainattava
- Elämää suurempia koiratarinoiden fanit saavat juuri sitä, mitä tilaavatkin. Weed ei kuitenkaan ole yhtä mukaansatempaava kuin edeltäjänsä, joten 60 pokkarissa riittää kahlattavaa.

Julkaisu 2/3
- Paino jälki ja käännös toimivat. Suurin ongelma on tylsät kannet.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.