torstai 28. heinäkuuta 2016

Orion osa 3

Orionin juonitiivistelmät jatkuvat jälleen. Olen päättänyt, että teen enää tiivistelmät osista 3-9. Muuten näitä löytyy melko kattavasti ja haluan, että alkupään osista löytyy tiivistelmät.

Manga alkaa sillä, kun Yamabiko jatkaa taisteluaan kolmen kai-koiran kanssa. Hän jää nopeasti tappiolle. Orion on lähettyvillä Tysonin ja Heizonin kanssa. Hetken kuluttua Orion puuttuu taisteluun. Kai-koirat lähtevät aika pian sen jälkeen, kun Kojuro ja eräs toinen koira saapuvat. 

Kisaragi on asettunut karhunpesään - suojaan lumimyrskyltä. Hän huomaa, että reiästä alkaa pilkottaa jotain. Masashige ilmestyy suoraan Kisaragin eteen. Hänen mukanaan on muutakin joukkoa. Kisaragi yrittää kiihdyksissään napata Masashigea. Mutta hän ehti jo ulkopuolelle. Kisaragi hyppää suoraan suuaukolle. Masashigen lisäksi neljä muuta koiraa käyvät hänen kimppuunsa. Kohtalon voi varmaan päätellä? Eikä Izon puolison, Sayokon ja pentujen tarinakaan ole ruusuinen.

Orion temmeltää Yamabikon kanssa. Hidetoshia ja Daisukea nähdään jälleen lentelemässä taivaalla. Kojuro kertoo koirille tarkemmin Masamunesta. 

Sasuke, Shirozaru ja Izou ovat myös liikkeellä. He kohtaavat samat kai-koirat, jotka olivat aiemmin Yamabikon kimpussa. Kait tappavat karhun ja Sasuke menee varsin lähelle puhumaan. Kuitenkaan konflikteja ei synny.
Tässä välissä näytetään Masamunea ja hänen joukkojaan. Masamune innostuu tappamaan yhden koiran irrottamalla sen pään. Izou, Shirozaru ja Sasuke itse asiassa näkevät tämän.
Kolmikko ja Orionin porukka törmää toisiinsa. Orion ei tahtoisi lähteä Sasuken mukaan, vaan jatkaisi mieluummin taistelua. Ohun puolustamiseksi. Izo kuitenkin iskee hänet tajuttomaksi ja Orion viedään siskonsa Bellan luokse. Orion heräilee heinäpediltä muiden kanssa ja Bella on liikuttunut veljensä näkemisestä.

Myöhemmin käykin niin, että Orion pääsee sittenkin mukaan. Lauma lähtee jälleen liikkeelle. Matka pysähtyy, kun Izou törmää maassa olevaan ruumiiseen.. joka on liiankin tuttu. Muitakin löytöjä tehdään karhunpesästä. Yksi koira tavataan elossa ja hän kertoo tappajien nimet. Mutta ei kuitenkaan selviä vammoistaan. Ruumiit viedään karhunluolaan ja matka jatkuu. Mahdollisia tappajia etsien. Mutta koirat kuitenkit väsyvät. Orion viettää yön Izoun syleilyssä. Mutta aamulla herättyään hän huomaa Izoun jatkaneen matkaa yksin. Orion, Tyson ja Heizo lähtevät väistämättä perään.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Erot animeen (Weed, osa 15)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun vuorossa on Weedin 15 ja 16. osat.

Tetsu pelasti Hiron
Hiro tuntee Kamakirin jo entuudestaan. Hän nimittäin kääntyi Hiron isää, Yukimasaa vastaan ja tappaa tämän. Sen lisäksi Kamakiri puhkaisi Hirolta oikean silmän.
Manga näyttää, kuinka Tetsu vie Hiron turvalliseen paikkaan tapahtumien keskeltä. Animessa Hiro vain kertoo kokemastaan.

Reika taistelukentällä
Weedin ja Kamakirin joukon taistellessa, nähdään myös Reikaa taistelukentällä. Animessa näin ei tainnut olla. Muistelisin Reikan jääneen odottelemaan Hiroa johonkin.
Tässä osassa on hyvin paljon uusia kohtauksia, jotka liittyivät keskeneräisesti Roniin tai eroihin, joita selitin jo edellisessä osassa. 

Mole kertoo viestin
Mangassa Mole välittää viestin ja ulvoo liikuttuneena tehtävän suorittamisesta. Animessa Tesshin hoiti tämän toimituksen.

Jeromen hakijoiden lukumäärä
Animessa näytetään viittä koiraa, jotka ilmestyvät Jeromen eteen. Mutta vain kaksi heistä varsinaisesti hakee hänet. Mangassa taas kaikki seitsemän Kogaa hakee hänet.
Myös paikka josta Jerome haetaan on eri. Animessa se on kiven luota ja mangassa metsästä.

Kamakirin hukuttama koira erinäköinen
Animessa Kamakiri tappaa valkoisen koiran, jolla on tummat luppakorvat. Mangassa hahmo on sen sijaan kokonaan tumma. Koira ei näytä tässä versiossa myöskään niin pelkurimaiselta kuin animessa.

Kogat Weedin kimpussa
Kun Tesshin kouluttaa Weediä, hän usuttaa mm. omia Kogiaan tämän kimppuun. Animessa tätä ei nähdä. Weed myöskin oppii iskun vasta nyt, kun animessa hän pääsi käyttämään sitä tosa-koiraan.
Lopuksi nähdään Sniperin puun katkaisutaitoja ja voimistumista, kun hän on päässyt pyörätuolista.

16. osa.

Kamakiri vs Hougen vs Sniper vs Stone
Kamakiri saapuu molemmissa versioissa Hougenin luo.
Animessa Hougen iskee hänet nopeasti maahan, jolloin Kamakiri siirtyy osaksi laumaa. Mangassa menetellään seuraavasti: johtajat laittavat väkensä taistelemaan. Sniperin ja Stonen. Kamakiri häviää Hougenille, kun Sniper katkaisee Stonen pään ja kuolee tähän.

Tesshin poistaa luodin
Animessa Jerome jättää luodin muistoksi entisestä minästään. Mutta mangassa Tesshin kiskoo sen pois.

Akame käy puhumassa Genballe
Mangassa Akame käy varoittamassa Genbaa siitä, ettei hän kajoaisi ihmisiin. Keskustelujen lomassa Genba antaa alaisilleen käskyn tappaa Akamen. Akame selviää pinteestä ja aiheuttaa Genballe tämän paljoa puhutun puolikaljun. Animessa vastaavaa kohtausta ei nähdä.
Mangan lopuksi Sniper ja Gin tapaavat toisensa.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Keräily: Puhuako rahasta vai ei?

Kirjoitin joskus siitä, miten nettiin laitetut keräilykuvat herättävät tunteita. Olen huomannut myös, että keräilyn yhteydessä raha on toinen tällainen aihe.

Keräilijöitähän pidetään tunnetusti ylimielisinä ja he ovat muita parempia faneja keräilyn takia. Näin ollen keräilyä on helppo arvostella pelkästään toimintatapana. Mutta myös muista näkökulmista. Miten keräilijä käyttää rahansa? Mistä ylipäätään raha tuotteeseen x on peräisin? Onko keräilijä käynyt töissä, saanut rahan läheisiltään? Vai ollaanko sitä sossupummeja? Kaikki ovat yhtä väärin kuitenkin.

Olen lukenut eri fandomin riitojen ja muidenkin yhteydessä joitain negatiivisia kommenteja. Keräilyyn ja keräilijöiden rahankäyttöön liittyen. Se on ollut suorastaan hirveää, jos joku on onnistunut saamaan GNG:n toisen sarjan figuureita alle kahdensadan euron. Kun taas joku on maksanut 200-300 euroa kappale. Kun keräilijä on säästänyt ja hehkuttaa sitä yhden kerran - on hän automaattisesti ylimielinen kermaperse. Eikö toisen puolesta voi olla "onnellinen"? Vaikka ei itse keräilisikään? Mutta tietystihän kaikki liikuttaa meitä. Keräily, yhtenä fandomin tuskaisena aiheena tietenkin.
Jonkinlaista epäsuoraa kommenttia on ollut yleisesti siitäkin, mistä rahat ovat peräisin. Uskon, että sitä on ihmetelty kohdallanikin joinain tiheinä kausina. Kun on mennyt reilusti useampi satanen.  

Erilaiset kommentit, Gingan ja myös keräilyn asema ovat vaikuttaneet puhumiseeni. En tuo hirveästi esille paljonko minulla on mennyt tiettyihin keräilytavaroihin rahaa ostettuani. Voi olla, että esitän sen jotenkin hienotunteisesti. Tai saatan osata piilottaakin hinnan esim. blogin kommentteihin, jolloin hinta ei ns. korostu sieltä käsin.
Koska kun sanotaan, että ostin 700 eurolla jonkun Weed-pehmon. Rahasumma saa sen negatiivisen huomion. Varsinaisesti itse pehmoon ei keskitytä niin paljon edes keräilymielessä. Se on kovin ikävää. Mutta tämäkin selittyyneen ihmisten omilla ajattelutavoilla ja tulkinnoilla. Vaikka omasta keräilystä haluaisi puhua avoimesti ja tarkoitus olisi pyyteetön. Tulkitsee joku sen aivan toisenlaiseksi. Totuus vääristyy. Tällainen henki, jos mikä on väsyttävää ja kuluttavaa fandomissa.

Näistä asioista huolimatta en ainoastaan siksi vaikene rahasta. Tuon sitä esille vähemmän, koska raha on huono arvon mittari. Yksikään keräilytavara ei yllä siihen, mitä Ginga minulle merkitsee. Se kuinka monta vuotta olen fanittanut sarjaa, istunut foorumeilla, tehnyt yhtä sun toista tai (raha)määrä, jonka laitan Gingaan - ei kerro mitään. Ei arvoni kokoa sitä nostamatta tai laskematta.

Arvoristiriidoista huolimatta haluaisin, että raha näkyisi ja saisi näkyä keräilyssä. Että se ei kasvaisi ihmisissä katkeruutena, vihana tai kateutena. Eivätkä ihmiset sallisi ja tarttuisi niihin tunteisiin, kun puhuttaisiin rahasta keräilyssä. Kulttuurin takia olisikin kuin velvollisuus vaieta rahasta. Mutta kyllä rahastakin ollaan saatu hyvää ja asiallista keskustelua. Kenenkään mieltä pahoittamatta.
Taitaa olla niin, että syyt olla puhumatta rahasta keräilyssä ovat selvemmät. Mutta entä syyt puhua? Omasta mielestäni tuotteiden hinnoista puhuminen auttaa seuraamaan niiden muutoksia. Paljonko hinta tuotteesta x maksaa nyt? Mitä se maksoi pari vuotta aiemmin? Miltä tulevaisuus näyttää? Mistä muutokset voivat johtua? Keräilijät osaavat varautua siihen, maksavatko he nyt noinkin paljon. Vai odottavatko suosiolla halpenemista.
Hinnat antavat ja pyrkivät olemaan tiedonjyväsiä tuotteista. Eivät arvon tai statuksen mittareita, jotka jakavat faneiksi ja/tai keräilijöiksi. Älä siis sinäkään näe niitä sellaisina.

Omasta mielestäni fanit ovat olleet avoimia raha-asioistaan. Miten he ovat mm. säästäneet. Näin ollen en pahemmin mieti, mistä juuri joku tietty keräilijä saa rahansa. Olen ainoastaan saattanut ihmetellä ostelua, jos keräilijä on kertonut vaikeasta/huonosta rahatilanteestaan. Kyllä, olen ihmetellyt. Mutta en arvostellut. Vaikka luonnollisestihan sitä ajattelee, että miten sitten on ollut varaa ostella. No, jotenkin. Mutta se ei kuulu minulle. Tai ehkä minun pitäisi selvittää jokaiselta keräilijältä erikseen heidän tulonsa ja menonsa? Jospa soittaisin verotoimistoon. Miltä kuulostaisi? Täytyyhän siinä joku logiikka olla, miten rahaa menee keräilyyn. Ehkäpä jotkut tietävät keräilijöiden rahankäytön ja taloudellisen tilanteen heitä itseään ja verotoimistoa paremmin. Internet on oiva väline.

Mielenkiintoista, miten ihmiset jaksavat olla kiinnostuneita toistensa raha-asioista. Tai vieläpä alentaa toisiaan sen perusteella, mistä raha on peräisin. Itse en välitä, onko raha töistä, Kelalta tai kavallettu Pirkko-Elisalta. Miksi niitä pitäisi edes erikseen joutua selittelemään keräilyssä? Haluaisin rohkaista keräilijöitä siihen, että he uskaltaisivat tuoda esille tuotteiden hintoja. Siitäkin huolimatta, että keräily ja raha eivät ole aina kaunis yhdistelmä. Etenkään silloin, kun ne esitetään numeroina.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Lipastojen fanitarinoita

Tein joskus postauksen niistä fanitarinoista, joita olen laittanut foorumeille. Lipastoista löytyy myös käsinkirjoitettuja tarinoita. Keskeneräisiä sellaisia.

Tarinat ovat niiltä ajoilta, kun olin iältäni 12-15.

Uusi aika
Tarina alkaa sillä, kun Gin herää aikaisin Torahampaalla. Sakura seuraa puolisoaan samaiseen paikkaan. Gin uskoutuu Sakuralle ongelmastaan: uusi johtajuus isän kuoleman jälkeen. Siihen liittyvä vastuu. Keskustellessa Gin ilmoittaa myös, että hänen tulisi lähteä kiertämään Japania Johnin ja Akamen kanssa. Mm. Kyushussa hän tulee olemaan seuraavat 3 kk. Sakura hyvästelee lähtöä tekevän miehensä ja Reika istuutuu seuraan. Hän ottaa puheeksi Sakuran raskauden, josta tämä ei ole kertonut Ginille. 
Sillä välin Ginin, Johnin ja Akamen luona. Kolmikko kuulee rapinaa puskista. John menee tutkimaan asiaa ja näkee rautoihin joutuneen Kiatsun. John auttaa naaraan pulasta ja Akame selittelee ystävän viivyttelyä. Auttaa jotain ansaan juuttunutta jänistä. Koiran palattua matka jatkuu taas. Mutta John poikkeaa ovelasti takaisin Kiatsun luo. Siellä hän ei tosin ole enää. Gin ja Akame ihmettelevät tätä paluuta, jota John ei kuitenkaan selittele. Akame tietää mitä kävi.
Kolmikko poikkeaa johonkin kylään, jossa asiat näyttävät olevan hyvin. Kaiken ollessa rauhallista, hyökkää tuntematon naaras Johnin kimppuun. Kiatsu on suuttunut kolmikolle tunkeutumisesta hänen alueelleen. Kiatsu pitää koiria muukalaisina, uhkana. Lopulta Gin, John ja Akame lähtevät vähin äänin, kun asia on sovittu.
Kiatsu saa Lectorin ja Thunderin peräänsä. He ovat kiinnostuneita Ginin olinpaikasta. Kiatsu onnistuu haavoittamaan kumpaakin, jolloin alkaa pakomatka. Naaras törmää kolmikkoon uudelleen ja Lector & Thunder kadottavat Kiatsun. Tiet erkanevat jälleen.
Gin ja Akame alkavat saarnata Johnille siitä, ettei hän voisi tietyistä syistä olla tekemisissä naaraan kanssa. Sitten näytetään vielä lyhyt kohtaaminen, joka ei ole ihmeellinen. Kiatsu alkaa tehdä matkaa Ohuun ja kolmikko lähtee Shikokuun.
Kiatsu tapaa Ohussa pentu-Weedin ja miettii kertoako tälle ylipäälliköstä. Weed kertoo äitinsä kuolemasta ja myös GB ilmantuu paikalle. Gin ja muut alkavat saapua Ohuun ja Gin kuulee pian Sakuran kuolemasta. John taas kertoo tunteistaan naarasta kohtaan, mutta Kiatsu on varattu. Koirat hautaavat Sakuran. Tarina päättyy siihen, kun naaras seisoo Torahampaalla sateen keskellä.

En tiedä, mitä sinänsä olen ajatellut tarinaa kirjoittaessani. Että jotkut sarjaan liittyvät faktat olisivat totta siinä? Vai että tekisin ihan oman tarinan? No, joka tapauksessa liian moni asia naurattaa minua. (Tässä versiossa Gin ei ole läheskään niin vanha kuin GDW:ssä. Eli on hädin tuskin kulunut 14 vuotta. Korkeintaan noin vuosi tai pari.)
A) Gin ei huomaa Sakuran raskautta. Tämä tuntuu jotenkin epäloogiselta ja tyhmältä. Vaikka en ole varsinaisesti suunnitellut Sakuran raskautta. Olen vaan päättänyt jonkun ajankohdan. Puhumattakaan ns. raskausmahan koon miettimisestä. Toisaalta Gin on voinut olla liian suruissaan isänsä kuolemasta ja uusista haasteista, jolloin jotkin asiat ovat voineet olla vähemmän painossa.
B) Minusta on jotenkin outoa, että Gin ei mene selvittelemään kuulemiaan ääniä. Se on vain Johnin vastuulla. Myös tuo rapina on ehkä väärä tapa kuvata ääniä. Lisäksi Akamen selitys on naurettava ja en välttämättä usko, että hänkään olisi pysynyt paikallaan. Jänöstä olisi tullut ruokaa..
C) Se että John onnistuu livahtamaan, kun he liikkuvat kolmistaan. Eikä hänen tarvitse selitellä sitä mitenkään.
D) Kiatsun pakaneminen ja se, että Lector ja Thunder unohtavat tehtävänsä. Ginin löytämisen, vaikka törmäävät häneen. Ei jessus!
E) Olen kuvannut Akamen kovin tylyksi ja ankaraksi. Kun hän selittelee Ginin kanssa, miksi John ei saisi olla tekemisissä naaraan kanssa. Giniltä tämä tuntuu paljon hyväksyttävämmältä.
F) Johnin tunteet! Jotenkin on vaikea uskoa, että niitä voisi olla yhden kohtaamisen perusteella ja seuraavassa puhutaan jo rakastamisesta. What?

Seikkailumatka
Kiatsu hyppii puissa ja päätyy Hougenin alueen lähistölle. Hän sattuu putoamaan puusta ja onnistu törmäämään Hougenin sakkiin. Hougen tiedustelee mitä naaras tekee hänen maillaan. Ja aivan kohta jokin ruskea koira hyökkää puusta Kiatsun päälle. Kiatsu onnistuu tappamaan koiran.
Hougen huvittuu naaraasta ja usuttaa laumansa Kiatsun kimppuun. Hän onnistuu tappamaan ainakin neljä, kunnes tulee tilaisuus paeta puuhun. Kiatsu saa Hougenin väen mukaansa ja he joutuvat taistelemaan Ohun sotureiden kanssa. Kiatsu itse ei osallistu taisteluun. 
Hougen on raivoissaan Kiatsun käytöksestä ja on tullut Torahampaalle ainoastaan siksi. Seuraa pitkiä kuvauksia taistelusta, jonka päätteeksi Hougen kuolee. Kiatsun puoliso ilmestyy taistelun keskellä ja yhdessä he ns. viimeistelevät koiran. Rauha palaa Ohuun ja kaksikon onnellisuus v*tuttaa Johnia.

Mitähän tästä tarinasta voisi sanoa? Aika nopeatempoisesti kirjoitettu aikanaan, kun olen halunnut vain päästä tiettyihin kohtauksiin ja tapahtumiin äkkiä. Ei siis oikeasti keskittyä kirjoittamaan, vaan kokea tapahtumia nopeasti. Toisaalta ei huono, kun asioita tapahtuu nopeasti. Mutta tyyli on liian satumainen hyppivyydellään. Nykyään kun pystyisin kirjoittamaan yhdestä hetkestä 300-500 sanaa.
Tässä tarinassa minua naurattaa, miten lähellä ja nopeasti Hougenin sakki tulee. Miten Kiatsu on ylivoimainen ja jaksaa vielä erikseen taistella Torahampaalla Hougenin kanssa. Noloa. Tässä olisi pitänyt olla aikaa, jotta tarina olisi ollut realistisempi. Mutta voin sanoa, että Kiatsu ei ikinä pystyisi tappamaan Hougenia. Mutta annetaan meidän fanityttöjen haaveilla ja saada omat taistelumme..

Häpeän.

Sovinto 
Moss on saanut selville, että Benin lauma olisi tappanut Jaguarin. Vaikka Sniper on ollut asialla ja Mossin poika on oikeasti elossa.
Tarinassa ei ole oikeastaan mitään omaa, vaan se perustuu suoraan sarjaan. Aina Mossin luo saapumisesta siihen, kun lauma liittyy Ohun sotureihin. 
Tätä on jotenkin miellyttävää lukea, vaikka kolmen sivun mittainen onkin. Tarina on huomattavasti hallitumpi ja se ei kuitenkaan ole raakaversio sarjasta. Samat asiat on esitetty omalla tavalla, mikä toimii.

Kai-veljesten selviytyminen
Tiikeriveljekset Akatora, Kurotora ja Chutora on hylätty suljettuun laatikkoon vuorille. Akatora nostaa laatikon kannet ja on riemuissaan heidän selviytymisestään. Akatora koittaa herätellä veljiään, mutta nämä vain nukkuvat. Jonkun ajan päästä ne ummistelevat silmiään auki. Akatora hyppää laatikoista pois ja Chutora seuraa perästä. 
Chutora pyytää Kurotoraakin tulemaan. Kurotora kuitenkin nukkuu mieluummin. Pennut alkavat kuulla ääniä, jotka lähestyvät heitä. Valkoinen koira, joka säntää laatikon luo! Veljekset huutavat Kurotoran perään. Vuoristokoira onnistuu puhkaisemaan Kurotoralta silmän ja seuraavaksi hän valmistautuu muihin sisaruksiin. Ben säntää paikalle ja antaa koiralle turpiin. Ben on huolehtivainen pennuista ja toteaa, että jatkossa kannattaa varoa mm. villisikoja, ahmoja ja muita koiria.

Tykkään tästä siinä mielessä, että tarina on kirjoitettu leikatun pohjalta. Mutta tässäkin kohtaa tuntuu oudolta, että Kurotora jäisi vain nukkumaan. Mutta ilmeisesti olen yrittänyt keksiä vain jotain syytä, jotta kohtaaminen vuoristokoiran kanssa olisi mahdollinen. Vuoristokoiran kanssa ei tapahdu turhaa ja aikaa vievää säätämistä, vaan Ben hoitaa tilanteen luontevasti. Hauska versio vuoristokoirasta, joka ei ole näätä. 
Ahmoista varoittaminen tuntui koomiselta. Mutta ehkä se ei ole täysin poissuljettua, kun niitä on kuitenkin Aasiassa.. No, tässä tarinassa edes!
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.