maanantai 29. syyskuuta 2014

Suuren suuri aikahyppy

Suuren taistelun päätyttyä kuluu 14 vuotta, jonka jälkeen siirrytään uuteen sukupolveen. Aikahypyn pituus jakaa mielipiteitä, sillä GNG:n sankareista olisi haluttu kuulla pidempään. Mitä tästä pitkästä aikahypystä pitäisikään oikein ajatella?

Aikahypystä puhutaan pääosin 14:n vuoden mittaisena, mutta pituudessa tapahtuu heittelehdintää. Englanninkielinen versio puhuu siitä kymmenen sekä kahdentoista vuoden mittaisina. Mutta joka tapauksessa aikaharppaus sijoittuu ainakin sinne päälle kymmenen vuoden päähän.
Moni mieltää aikaharppausta liian pitkäksi, jolloin pari vuotta olisi ollut riittävä vaihtoehto. Tällöin GNG:n hahmot olisivat säilyneet nuorempina ja olleet tarinassa mukana eri tavalla.

Oma mielipiteeni aikahypystä on ristiriitainen. Mielestäni se on yksinkertaisesti liian pitkä. Mutta en toivoisi pituuden olevan parin vuoden luokkaakaan. Pidän oikeastaan pituudessa siitä ideasta, miten Ohussa oli rauha hyvin pitkään. Tämän takia pari vuotta olisi ollut minulle kovin vähäinen saavutus, kun puhuttaan sentään Akakabuton kukistaneista sotureista. Miten joku uusi tunkeilija voisi romuttaa tämän ja onnistua vallankaappauksessa vielä niin nopeasti? Kaibutsu ilmaantuikin Ohuun sopivaan aikaan, jolloin paratiisin tasapainon järkkyminen onnistui. Kukaan ei osannut odottaa tämänkaltaista uhkaa, joka oli vain Ohun välitilanne. Tämä toimi hyvänä lämmityksenä sitä seuraaville Hougenin tapahtumille. Sarja ei olisi edes välttämättä toiminut niin hyvin, jos Hougen olisi yrittänyt ensin Ohun valtaamista. Sen sijaan oli kannattavampaa hyökätä jo vallitsevaan Ohun sekasortoon, jonka Kaibutsu oli saanut toiminnallaan aikaan.
Pitkä aikahyppy siis tukee mielestäni juuri Kaibutsun hyökkäystä. Jos pituus olisi ollut lyhyempi, se olisi vienyt pohjaa Ohun sotureista ja tulevan uhkan uskottavuudesta. Tällöin mietityttääkin, kuka muu olisi edes voinut olla Kaibutsun tilalla? Mutta se siitä pohdinnasta.

Aikahypyn seurauksena monet GNG:n soturit ovat vanhentuneet roimasti. Gin on 14-vuotias, Akame siinä 18-19 ja Kurotora 17-18 vuotta.
Koirien muuttuneiden ikien kohdalla tulee ristiriitaiseksi heidän suhteet toisiinsa. Keniä ja Tesshiniä pidetään nuorukaisina, vaikka he ovat samaa luokkaa Ginin kanssa. Tällöin se vääristää fanienkin käsityksiä hahmoista. Keistä tulisi ajatella vanhuksina ja keistä nuorukaisina? Toisaalta ikäjakauma ei ole edes pakollinen, kun Weedissä GNG:n hahmot ovat hyvin mukana verrattuna Orioniin. Hahmot hukkuvat massaan iän puolesta, mutta tulevat esille ominaisuuksiensa valossa.
Hahmojen ikä mietityttää myös siinä mielessä, millaisia heidän pitäisi olla? Kuuluisiko vanhuuden näkyä GNG:n hahmoissa ja millä tavoin? Benillä näyttäisi ainoastaan esiintyvän kunnollisia vaivoja. Muut GNG:n hahmot ovat melkoisia superpappoja. Mielestäni tässä tilanteessa ylläpidetään ihannetta siitä, millaisia GNG:n soturit ovat. Tällöin niitä ei ole voitu laittaa Weediin ns. seniilin tasolle ja ehkä hyvä nin. Kyllähän nämä uuteen sukupolveen kuuluvat aina yrittävät hillitä vanhusten menoa kerta heidän aikansa on jo mennyt. Toisaalta, kun vanhat hahmot ovat näinkin hyvässä roolissa Weedissä niin, ehkä sillä on yritetty lieventää Hopeanuoli-fanien tuohtuneisuutta rooleista. Mahtaisikohan GNG:n hahmojen rooleissa olla mitenkään suuresti eroa, jos he olisivat nuorempia..

Näiden ongelmien pohjalta voikin miettiä, miksi aikahypystä on tehty näin suuri? Yhtenä syynä voi olla halu siirtyä aivan toisenlaiseen aikaan. Weedissä ei sodita enää samalla tavalla kuten GNG:ssä, bushidon ja samurain periaatteista. Tällöin aikakausi ja yhteiskuntamalli ovat menneet muuttumaan. Weed edustaakin ns. sodanjälkeisiä kehitysvuosia, kun GNG on ollut itse sotataivalta.
Onhan Takahashi myös viitannut juuri siihen, että hän halusi tehdä Weedistä erilaista tarinaa kuin mihin GNG sijoittui. Tällöin parin vuoden aikaharppaus ei ole riittänyt, kun tarina on pitänyt saada oikealle ajanjaksolle. Sen lisäksi, että ollaan haluttu pitää yleiskuva rauhan jatkuvuudesta Ohussa.
Onkohan aikaharppauksessa ajateltu Daisukea? Sillä nyt hän ei ole enää se sama Fujin pentujen ympärillä pyörivä näsäviisas koiratietäjä. Daisuke on päässyt varttumaan aikuiseksi, mikä taas voi mahdollistaa Hidetoshin osuuden tarinassa.

Weed ei ole mitenkään realistinen sarja, mitä Takahashi on kuvannut "it's a manga"-kommenteillaan. Toisaalta kun mietitään hahmojen ikiä Weedissä, olisi niitä syytä miettiä GNG:ssä. Olenko ainoa, joka nimittäin pitää 8-9-vuotiaita Crossia ja Beniä vanhoina?

Aikaharppaus tuottaa omia ongelmiaan ja ristiriitojaan, mutta ne ovat kovin suhteellisia. Orionissa on taas pienempi aikahyppy. Weedin pennut syntyvät kovin myöhään ja niistä alkavaa tarinaa kerrotaan seuraavassa sarjassa. Tämä sidostaakin aikakauden kannalta sarjoja toisinsa, jos verrataan GNG ja GDW keskenään. GNG:n kohdalla sarjan lopetuspäätös ei ollut niin paikkaansapitävä, jolloin ei ollut selvää löytääkö Gin itselleen puolison vai ei.
Takahashi on kuitenkin kaikesta huolimatta valinnut tämänkaltaisen aikaharppauksen, jolloin Gin on vasta myöhäisellä iällä perustanut perheen. Tällöin kaikki ei ole ollut kiinni naaraan löytymisestä.

torstai 25. syyskuuta 2014

Alustavia muutoksia

Hieman blogiin liittyvää asiaa vaihteeksi, jolloin teillä on myös sananvaltaa.

Ensi kuusta alkaen minulla on tavoitteena pudottaa postausten määrää. Kahdella. Teen tämän pitkälti omia kiireitäni ja viimeistä vuottani ajatellen, vaikka ero on varmaan minimaalinen. Eli luku tulee olemaan seitsemän, ellen löydä Internetin maailmasta jotain ajankohtaista ilmoitettavaa blogiin.

Sain tänään GDA:n ensimmäisen osan. Mutta sivusin sitä Sanomien puolella jo tarpeeksi, jolloin osasta ei tule postausta. Jää nähtäväksi, miten noiden muiden osien kanssa. Eli julkaisenko lukuja vai mangoista omia tiivistelmiä. No, ainakin myöhempien osien kohdalla julkaisen niitä täälläkin.
Satuin muistamaan, miten minulta oli kerran kysytty Orionin muiden osien perään. Mutta olin siinä yhteydessä kieltäytynyt ideasta. Eli yritän aloittaa näidenkin postailun, jotta tästäkin sarjasta olisi jotain puhetta. 
Minulla on myös tavoitteena hankkia vähän muuta erikoisempaa materiaalia. Mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin.

Vielä tälle vuodelle minulla on tavoitteena käydä esimerkiksi Jeromen logiikkaa, naishahmoja tai aiheita, joita olen lykännyt aivan liian pitkään. 
Milteinpä jopa haluaisin ottaa enemmän lukijoiden toivepostauksia huomioon uusia ideoita kokeillen. Ohimennen olen miettinyt keräilyyn liittyviä pohdiskelevia juttuja tai jopa hahmojen taisteluita. Niissä tosin tulee ongelmaksi oikea hahmovalinta taisteluihin. Ennakkoaavistukset toisen hahmon varmasta voitosta, kun usein vääristävät varsinaista lopputulosta.

Mitähän ideoita, aiheita tai aihesarjoja juuri te mahtaisitte toivoa?

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Weedkö karhukoira?

Ginga-suvussa on useita karhukoiria Shirosta alkaen. Sukupolvi on jatkunut aina Weediin asti, jonka kohdalla on tapahtunut muutoksia. Weed ei nimittäin näytä vastaavan edeltäjiänsä. Voidaanko hänestä edes ajatella karhukoirana?

Aloin miettiä aihetta erityisesti erään tietyn kohtauksen kautta. Kun Weed taistelee ammattitappajia vastaan, kerronta puhuu karhukoiran verestä ja hahmon heräämisestä. Weed kokee muutoksen ja voimistuu taistelijana, kun jokin hänen sisällään ottaa hallinnan.
Aihe on myös jollain tapaa paljon mielessä. Karhukoirana ja Ginin jatkajana toimiminen, kun ovat olleet yksiä niitä asioita, mistä Weediä on kritisoitu.

Animessa Weed tekee ZTB:n taistellessaan vahtikoiraa vastaan. Mielestäni tämä on kovin teennäistä. Kohtauksessa särähtää iskun onnistuvuus ja se ettei Weed tiennyt, mitä hän oli tekemäisillään. Tämän päätyttyä hän saa ylistystä tovereiltaan upeasta iskusta. Anime on kuitenkin onnistunut kohtauksen ja Weedin sisällä olevien tunteiden kuvaamisessa. Versio on erilainen verrattuna mangaan. Mutta pidän siitä, miten hyvin se onnistuu rinnastamaan Smithin osaksi kohtausta. Tällöin siinä tulee esille Ginin ja Weedin perinnöllinen suhde. Mutta animesta herää kysymys. Olisiko ZTB:tä tarvittu välttämättä? Weed olisi voinut tehdä vaikutuksen Smithiin joillain muilla taidoilla tai sillä, miten hän oli kääntynyt takaisin pelastamaan Sasuken. Pelkän yhdennäköisyyden esille ottaminen Ginin ja Weedin tilanteessa ei olisi minulle nimittäin riittänyt. Manga onkin tässä suhteessa parempi, kun välikohtaus on GB:lle ja Weedille vain läheltä piti tilanne. Battougaa ei ole menty sekoittamaan mukaan.
Vaikka Weed oli ns. jonkin hallinnassa, se ei oikein selitä ZTB:n tekoa. Myöhemmin anime lähtee vielä uudelleen opettamaan iskua tehokkaammin. Eikö iskusta olisi voitu kertoa ensimmäisen kerran tässä yhteydessä? Olihan Weedillä nyt omaakin porukkaa mukana, jolloin isku ei ollut enää mikään vahinko/kompastuminen. Sen opettelu vaati oikeaa työtä ja harjoittelua.

Weediä voidaan siis kritisoida ZTB:n oppimismenetelmän ja kouluttamattomuuden (= ei Gohein antamaa koulutusta) osalta. Ollakseen karhukoira Weedin tulisi osata taistella myös karhujen kanssa. Näin hän vastaisi edes jotenkin karhukoiraa.
Veikkaanpa, että jos sarjassa ei olisi hybridisaagaa - Weedille naurettaisiin vielä enemmän. Eli kyllä hänkin osallistuu karhujen kanssa taistelemiseen. Itse asiassa, jos Weediä verrataan edeltäjiinsä, hän on saanut jopa paremman taistelukokemuksen vastustajissa. Weed ei ole taistellut pelkästään karhujen ja koirien kanssa, kädelliset makakit ja Shougunkin olisi otettava huomioon. Niillä on kuitenkin isona erona esim. aseiden käyttö, jolloin taistelumenetelmät eivät ole samanlaiset.
Varsinaisessa taistelemisessa en koe, että Weed häviäisi edeltäjilleen. Hahmolla on selvää osaamista ja kokemusta taistelutilanteissa, joihin hän on kasvanut sarjan aikana. Weed ei lakkaa kehittymästä, vaan hän oppii edelleen uutta. Hyvänä esimerkkinä on mm. Shiroi Senkōn taitaminen.

Weedin kouluttamattomuudesta puhuessa olisi huomioitava hahmojen antama tuki. Weed on saanut  koulutustukea Jeromelta ja Tesshiniltä, jotka ovat luoneet edellytystä hahmon taistelukyvylle. Vaikkei Weed ole saanut perinpohjaista Gohein koulutusta, hänkin on joutunut kasvamaan fyysisesti. Hahmo on oikeastaan joutunut kokemaan kasvamista myös yksin, jolloin Hougenin voittaminen on ollut yksi haaste. Myös Weediä on testattu äärimmäisyyksiin asti, vaikka se on ilmennyt toisin.

En oikein ymmärrä, miten Weed voisi vastata perinteistä karhukoiraa? Tällä tarkoitan varsinaisia lähtökohtia. Yhtenä suurena asiana tulee juuri 14-15 vuoden aikaharppaus, joka muuttaa itsessään karhukoirasukupolvea. Ollaan aivan erillä ajanjaksolla, jossa karhukoiramaisuus ei ole enää sama asia kuin Gohein aikaan. Mahtoiko tämä kuolla ukon mukana? Tällöin voidaan vain vaalia mm. ZTB:n sirtämistä eteenpäin. Loppu on seuraajasta itsestään kiinni.
On kieltämättä mielenkiintoista ajatella, mitä olisi käynyt jos Gohei olisi ollut elossa. Tällöin aika ei välttämättä olisi ollut ongelma. Oltaisiinko Weediä koulutettu Gohein alaisena? Vai olisivatko koirat nähneet tehtäväksi kouluttaa häntä omin päin? Nämä kaksi syytä selittävät hyvin paljon perinteisen karhukoiralinjan katkeamisen ja muuttumisen.

Weed ei ole minulle perinteinen karhukoira. Ennemminkin ajattelen hänen edustavan täysin erilailla jalostunutta, "nykyaikaista" karhukoiraa kerta vain siihen on edellytykset.
Ainut asia mikä Weedin kohdalla on mautonta koskee animen alussa oleva ZTB sekä näitä koirien ihailuja. Mutta tämä on ollut vain animen esityskeino ja jälkimmäiseen Weed ei voi järin vaikuttaa.
ZTB:n lisäksi tunne/usko omasta karhukoiramaisuudesta voisi olla yksi siirrettävä asia. Tämän takia pidän oikeastaan hienona Weedin konkreettista muuttumista karhukoiraksi. Sitä nuo puheet verestä ja hengestä minulle tarkoittavat.

torstai 18. syyskuuta 2014

Animen ja mangan erot (GNG, osa 7)

Animen ja mangan poikkeavuuksia toisistaan. Mikä on tässä osassa eri tavalla kuin animessa?

Chibi löydetään puusta
Animessa Kurojaki jättää pentunsa Ohun sotureiden hoiviin. Mangassa Chibi löydetään puusta hylättynä ja ei kulu hetkeäkään, kun se virtsaa Mossin päälle.

Wilsonin menneisyys
Pelkän animen pohjalta herää kysymys, mistä Kurojakin ja Wilsonin eripura on peräisin. Mangassa sitä on selitetty tarkemmin. Kurojakin kerrotaan surmanneen Wilsonin vaimo Lean ja poika Londo. Kohtauksessa on myös ohimennen kerrotu Wilsonin omistajan nimi, Hirose.

Idaten Rokusuken ilmaantuminen
Animessa John toimii viestinviejänä, sillä hän kertoo muille karhujen liikkeistä. Mangassa viestiä tuo Rokusuke, jossa käy ilmi karhujen havaitseminen Tochigin ja Gunman alueilla.

Jättiläisjärvi vs. iso lampi
Hopeanuolen leikkaamattomissa käytetään nimitystä jättiläisjärvi, kun Gin näkee meren ensimmäisen kerran. Mangassa merestä on käytetty kuvausta isosta lammessa. Leikatuissahan oli legendaarinen suuri lätäkkö..

Tuntemattoman hahmon esiintyminen
Kun Kain veljeksistä ei ala kuulua, nähdään eräs Billin alainen joukkonsa kanssa. Hahmo ilmestyy myöhemmin Sniperin yhteydessä. Mutta animessa häntä ei ole mukana ja koiran nimeä ei tiedetä.

Virheellinen nimi
Sivulla 151 Chutoraa on nimitetty Akatoraksi, vaikka nimi on aiemmin oikein. 
Mangassa Akame pääsee näkemään kaksikon vuoristotemppelissä. Animessa hän ilmaantuu vasta, kun koirat lähtevät Ginin perään.

Musashin porukka hyökkää Johnin ja muiden kimppuun
Matkallaan Ginin luokse törmäävät koirat Musashin liittolaisiin. He eivät kuitenkaan tiedä sotureiden olevan teikäläisiä, jolloin tapahtuu sekaannus. Musashi ehtii kuitenkin kiiruhtamaan ajoissa paikalle. Animesta tämä kohtaus puuttuu kokonaan.

Lisäksi Ginin vastaanottoa on kuvattu mangassa hieman erilaiseksi, kun Sniperin väki alkaa piirittää häntä muodostelmassa.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Videosta

Kiitos kaikille, jotka tarttuivat tilaisuuteen esittää kysymyksiä. Nyt tähän asti tulleet kysymykset lukitaan ja niitä ei ole enää mahdollista esittää osaksi videota.

Alan todennäköisesti kuvaamaan videota tänä lauantaina tai syyslomalla, nyt kun kirjoitukset ovat ohi. Vielä en uskalla virallista päivämäärää luvata. Alustavasti video tulisi ilmestymään viikoilla 43 tai 44. Tähän vaikuttaa, miten hyvin saan videon kokoon. Editoiminen vie siihen verratttuna kovin vähän aikaa. Mutta katsotaan, mitä voin tehdä.

Alla varsin tyytyväinen Gin kiittämässä Teitä esittämistänne kysymyksistä. Suuret kiitokset vielä kerran kaikille osallistujille!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Fanikunnassa ystävystyminen

Internetin käytön yleistymiseni on mahdollistanut erilaisten fanien tuntemisen ja heihin tutustumisen. Hieman omia ajatuksia sekä kokemuksia mahdollisesta ystävystymisestä muiden fanien kanssa.

13-14-vuotiaana sanoisin olleeni varsin aktiivinen faneihin tutustuja. Silloin kontaktini muihin ihmisiin tapahtui luontevasti ja en pelännyt hieman vieraimpiin ihmisiin tutustumista. Jos kiinnostus sarjaa kohtaan näkyi, ryntäsin keskustelemaan. Erityisesti Aapelin käyttäjien galleriat olivat mahtavia reittejä aloitteen tekemiselle, jonka jälkeen keskustelua pystyi jatkamaan muiden viestimispaikkojen kautta. Tuon ikäisenä olin jo foorumeilla, mutta lähestymiskynnystä en pystynyt ylittämään samalla tavalla. Mahdoinkohan ajatella liikaa tuttujen fanien mielipiteitä minusta?
Tämän jälkeen on tapahtunut muutosta monessa mielessä. Esimerkiksi tuolloin solmitut suhteet ovat jääneet kovin etäisiksi itseni ja ystävieni muututtua. Oikeastaan sarjakaan ei pysty enää yhdistämään samalla tavalla, jos sen vetovoima on päässyt katoamaan.

Parin vuoden sisällä olen tullut laittaneeksi viestiä ja vastaavasti minuun on otettu yhteyttä. Mutta yhteydenpito on ollut enimmäkseen juttelua silloin tällöin, ilman sen kummempaa tavoitetta tutustua. En kuitenkaan pidä tätä huonona, sillä hyvä juttuseura kelpaa aina. Toisaalta sitten, kun ihmisiä tietää ns. "paljon" huomaan käyväni rauhattomaksi. Millaisia suhteita ihmiset haluavat ja miten niitä pitäisi toteuttaa? Voisihan ihmisiin tutustua jopa ystäväpohjalla, mikä vaatii tosin oman aikansa.

Koen olevani helposti lähestyttävissä, jolloin en osaa torjua ihmisten aikeita jutella minulle. Jutellessa kynnys lähteä juttelemaan kasvaa, jolloin se on ylitettävissä. Miksi ei, jos aiemmatkin keskustelut ovat olleet mukavia? Tämän voisin sanoa olevan omalla kohdallani ratkaisevimpia tekijöitä. Vaikka jonkin ajan kuluttua voi epäillä, "saanko" olla yhtä innokas keskustelunaloittaja tai innoitanko enää.
En oikeastaan vaadi vastapuolelta ihmeitä. Toki haluaisin tietysti, että omat aikomukseni täsmäisivät osapuolen kanssa, jolloin toimiminen olisi helpompaa. Näin ollen tietynlaista yksipuolisuutta ja vain toisen kautta tapahtuvaa toimintaa en halua. Tämän takia välit usein jäävätkin kovin pintapuoliksiksi.
Ginga voi olla kipinä ystävyydelle, mutta mielestäni sen ei tulisi kuitenkaan perustua vain sarjaan. Huomioon tulisi ottaa toinen ihminen kokonaisvaltaisesti, jolloin ystävyys tulisi kestämään selvästi pidempään.
En koetta, että ystävystyminen olisi erityisen vaikeaa. On vain eri asia, onko siihen yhteistä halua, aikaa ja panostusta. Nekään eivät välttämättä riitä ja oikeastaan ystävyyttä ei voi pakottaa tai päättää, jolloin olisi parempi edetä tilanteiden mukaan.

Minulla faneihin tutustuminen on tarkoittanut suuremmaksi osaksi piirien laajentumista ja ihmisten tuntemista. Mutta löydän kuitenkin kourallisen ihmisiä, joita tunnen selvästi paremmin ja joiden kanssa olen enemmän tekemisissä. Tässä kuitenkin kaksi hyvin merkittävää ja erikoista tapausta, joihin olen onnistunut tutustumaan syvemmältä pohjalta pidemmän aikaa.
Muistan vieläkin, kun Windy pyöri ensimmäistä kertaa foorumilla. Välimme olivat jo alusta alkaen sellaiset, että ärsytimme toisiamme vain olemassaololla. En edes tiedä, miten kauan tätä oikein jatkui. Oikeastaan silloin, kun Windy ryhtyi ottamaan minuun lähempää yhteyttä, en tiennyt miten suhtautua siihen. Mutta en kieltäytynytkään, vaikka olin hyvin epäluuloinen.
Jossain vaiheessa aloimme päästä eroon toistemme ärsyttävyydestä, johon suhtaudumme nykyään naureskellen. Windyn ystävyys on ollut esimerkki kahden jääräpäisen ihmisen välien muuttumisesta. Tässä tapauksessa olen kokenut merkittäväksi juuri oikeuden saada puhua asioista kaunistelematta ja niiden oikealla laidalla. Windy näkee asioita hyvin samalla tavalla kuin minä.
Lumi on noussut lyhyessä ajassa minulle yhdeksi tärkeimmistä ihmisistä. Herraan tutustuin sattuman sanelemana Deviantartin kautta Gaidenin suomentamisilmoituksella. Aluksi häpesin itseäni, sillä jäin toiseksi mielipiteenilmaisussa, vaikka oma tietovarastoni pehmitti asiaa.
Yllätyin siitä, että suomimangakeskustelu vaihtoi nopeasti suuntaa. Mukaan astui elämäni tiet, jotka jatkuivat Gingan merkitykseen asti. Silloin itse hetkessä tapahtui jotain ainutkertaista. Minulle välittyi ensimmäistä kertaa henkilökohtainen tunne siitä, että joku ymmärsi ja koki samaa kuin mitä minä.
Minusta tuntuu käsittömältä, miten Lumin henkinen ajattelu on samassa suunnassa omani kanssa. Tällaista olen etsinyt jo pitkän aikaa ja tämän herran kanssa se on ollut totta.

Kaikkien kanssa varsinainen ystävyys ei ole välttämättä edes ehtinyt syntyä. Mutta kun fanien parissa Ginga toimii yhdistävänä voimana, on helppo ajatella jokainen yksilö kuin ystäväksi. Siitä hengestä ja läheisyydestä, miten Ohun soturitkin ovat kaikkien kavereita. Minulle fanien merkitys on todella suuri kerta vietän niin paljon aikaa tässä yhteisössä. Siitä johtuen fanit toimivat yhtenä sosiaalisena tuen antajana siinä missä koulujärjestelmäkin. 
Ainakin toistaiseksi taidan pitää enemmän siitä, että faneista löytyy niin ystäviä kuin kavereita. Kumpikaan ei ole yhtään huonompi vaihtoehto ja mahdollisuuksia on aina vaikka ja mille.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Erot animeen (Weed, kuudes osa)

Sarjan mangan ja animen eroavaisuudet jatkuvat Weedin kuudennen osan merkeissä.

Tarkempi Kaibutsun kuolema
Kun koirat syöksyvät Kaibutsun mukana rotkoon, on se versioissa hyvin erilainen. Animessa kohtaus päättyy suoraan Kaibutsun seivästymiseen. Mangassa kohtaus jatkuu vielä hieman pidemmälle. Kukin nimittäin putoaa erikseen veteen, jossa taisto jatkuu vielä jonkin aikaa.

Sakuran näkeminen
Weed ja Jerome saapuvat virran viemänä alas. Weedin voimat alkavat hupentua, kun hän kannattelee ystäväänsä. Koiran tajunnan hämärtyminen tekee sen, että Weed näkee äidistään harhoja. Jahka koirat on pelastettu, nähdään Hidetoshia ja Daisukea lentelemässä kopterilla. Animen kohtauksessa mukana lenteli laboratorion väkeä.

Näiden kohtausten aikaan mangassa on jo lunta maassa, mutta animessa ei. Animessa koirat jäävätkin lämmittämään toisiaan Hidetoshin ja Daisuken lähtiessä.

Hiro osana taistelua
Akamen lähdettyä Hiro löytää tiensä paikalle ja ryhtyy taistelemaan Hougenin porukkaa vastaan. Valitettavasti hänestäkin tulee panttivanki Hougenin kiristämisen jälkeen. Tällöin Hiroa ei nähdä vielä uudelleen ja erikseen pelastamassa Reikaa.

Akamen kohtaaminen
Manga näyttää yksityiskohtaisesti Ohuun saapumisen. Animessa Weed ja Jerome juttelevat, kunnes GB ilmaantuu kertomaan Akamen tulemisesta. Mangassa Weed ja GB törmäävät koiraan sattumalta kulkiessaan rinnettä alaspäin.

Muuten manga näytti animea tarkemmin kohtauksia sekä täsmensi Ginin valinnan syitä. Gin valitsi Akamen jatkamaan, sillä John olisi palannut takaisin auttamaan.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ostelua pitkästä aikaa

Minulla ei ole ollut kuukausiin suurta keräilyviettiä, jolloin olen ostanut vain mangaa. Mutta tässä syksymmällä on tullut tilaisuuksia aivan uusin helmiin ja alennuksiin.

Weed gengasetti
Urumissa oli myynnissä erilaisia Weedin gengasettejä hypertarjouksin. Nappasin tämän yksilön siinä samassa puoleen hintaan, 45 eurolla. Setin saatuani huomasin sen tarjoavan monia yksityiskohtia ja muuta mielenkiintoisuutta. Gengoja pidän oikeastaan parempana havainnollistajana sarjan luomisen kannalta kuin mallikuvia, jolloin tykkään näistä kovasti. Settejä olisikin tarkoitus hankkia suosikeista ja muuten hyvistä kohtauksista. Hougen setti olisi jotain aivan ehdotonta!

Gengojen rinnalla myös oma kiinnostukseni GNG:n kalvoihin pääsi laskemaan. Edellä mainituissa säilöminen onkin hyvin vaivallollista ja kalvoissa ei päästä niin lähelle useita työvaiheita.

Satuin hieman viertailemaan gengan osia varsinaisten animen kohtauksien kanssa.

Muita osia



Manga Goraku 6/20
Kesäloman aika puhuttiin paljon Takahashin uutuudesta, GDA:sta. Sarjasta ilmestyi jo tarinaa yhden luvun verran silloisessa Manga Gorakun 6/20 numerossa. Oma houkutukseni lehteen tuli värisivuista, joista Tora oli ottanut kuvia. Tämän enempää en usko tulevani keräämään Manga Gorakuja sillä GDA-sarjaan liittyviä lukuja on vähän verrattuna muuhun K-18 materiaaliin. Mutta yksittäinen lehti on oikein kiva noiden satojen pokkareiden joukossa, jonne tulee ilmestymään sarjaa mangana.

John-magneeteista olen haaveillut hyvin pitkään sillä näitä ei ole tahtonut löytyä. Lisäksi Johnin jos kenen kohdalla on hyvin suunniteltu magneetin kuvaa sekä sen toteutusta.

Puuttuvat keräilykorttirasiat 
Ostin ensimmäisen keräilykorttirasiani Urumista neljä vuotta sitten kympillä. Siinä samassa minulla olisi ollut mahdollisuus hankkia toinen rasia tällä kuvalla. Silloin en ollut varma saisinko puuttuvan kympin, joka minulle oltiin velkaa jolloin en tilannut molempia. Seisovalla Ginin kuvalla varustettu rasia ehti mennä, jonka jälkeen olen odottanut rasioiden löytymistä Suomessa.

Sukka myi kaupassaan minulta puuttuvia rasioita hinnoilla 36 € ja 45 €, jolloin kiiruhdin adrenaliinin valtaamana tilaamaan molemmat. Hinnat eivät suinkaan olleet pahoja suhteessa kuntoon, joka oli erinomainen. 

Kolmesta rasiasta pidän eniten siitä, jossa on karhukoirien kuva (toisella puolella Daisuke). Tässä rasiassa teema on päinvastainen eli pelkkää Giniä ja koko ryhmää ei ole otettu mukaan. Värimaailma on myös paras mahdollinen punainen-sininen yhdistelmä, joka toimii hyvin. Mustan-vihreän sekä oranssin- harmaan yhdistelmät eivät toimi niin hyvin. Jos otetaan huomioon kuvatkin.

4. julkaisun mangat 4-5
Toinen tarjous, minkä tein Urumista tapahtui postikuluttomalla viikolla. GNG:n neljännen julkaisun viides osa maksoi 80 € ja neljäs 150 €. Mangoja alennettiin parin kympin verran sen lisäksi, että en saanut postikuluja ja kanta-asiakaskorttini tuli täyteen. Kummallekin tuli hintaa 60 €.

Kansikuvat ovat ehdottomasti julkaisun parasta antia. Ne on suunniteltu huolellisesti sommittelun, sävyjen, värien, tyylien ja hahmojen osalta. Viidennettä kantta pitää erityisesti kehua Goheista sillä näin äkkiseltään ei tule edes mieleen ihmishahmoja muissa GNG:n kansissa. 

Extroinahan näissä molemmissa oli mukana postikortteja ja julisteita. Neljännessä Ginin ja Mutsun kenraalien porukoilla (toisella puolella Gin ja ryhmä) varustettu. Sekä postikortit neljännen julkaisun toisen mangan kansikuvalla ja Meteor Gin julisteen kannella. Viidennessä vuorostaan esiintyi juliste Ohun sotureista pentuina ja Benizakurasta kirsikankukkien aikaan. Postikorteissa käytettiin julkaisun ensimmäisen osan takakantta ja neljännen mangan kantta. Muuten julkaisussa oli tuttuja ristikoita ja erikoisempia kuvia. Viimeisillä sivuilla olevat sivut pääsivät kuitenkin yllättämään, kun niissä saattoi olla mukana esimerkiksi fanitaidetta ja koirarotujen kuvia.

Nyt on ollut pitkästä aikaa mukavaa saada omia keräilytavoitteitani täytettyä. Rasiat on ja neljännestä julkaisusta ei löydy enää kuin yksi kerättävä osa. Näillä näkymin ei ole tiedossa mitään must havea, jolloin keräily vetäytyy vaihteeksi hieman hiljaisemmaksi.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Takahashin haastattelu 6/2011

Yoshihiro Takahashia on haastateltu Anime-lehden numerossa 6/2011 Petteri Uusitalon laatiman tekstin ja erilaisten kuvien pohjalta.

Punaisen jättiläisen ja Sangatsu Mangan omistava Tammi järjesti Hopeanuolen tekijän Yoshihiro Takahashin Suomeen syyskuun alussa. Kirjakauppakierrosten lisäksi Takahashi vieraili myös Tampereen Traconissa, jossa haastattelimme häntä.

Vaikka Hopeanuoli onkin Suomessa tunnettu, harva täällä tietää, että olette tehnyt muutakin. Voisitteko kertoa hieman muusta tuotannostanne?
Ihan pokkareina julkaistavaksi asti päätyneet mangasarjani ovat olleet urheilusarjoja. Baseballmanga oli, ja karatemanga, ja jalkapallomanga.. Tuo viimeinen ei tosin päässyt pokkarijulkaisuksi.
Tappelukoirasta ja sen omistajasta kertova Shiroi Senshi Yamato on varmaan kuuluisin Ginga-sarjaan kuulumaton sarjani. Ai niin, oli muutakin kuin urheilua ja koiria - myös yksi poliisimanga. Se ilmestyi hieman varttuneemmille suunnatussa lehdessä.

Ilmeisesti juuri koirasarjoista teidät tunnetaan kuitenkin parhaiten myös Japanissa? Kotipaikkakunnallanne Higashinarusessa taisi olla muistaakseni Hopeanuoli-aiheinen seinämaalauskin.
Kunnantalon seinässä, kyllä. Noin neljä kertaa kymmenen metriä kooltaan. Piirsin sitä varten kuvan, ja se jäljennettiin seinään.

Minkä takia päätitte sitten lähteä monien muiden mangojenne jälkeen kokeilemaan nimenomaan koirahahmoista kertovaa sarjaa?
Jaa-a.. Lukijathan sen päättivät. Parasta lukijapalautetta tuli nimenomaan koirista kertovista mangoistani, joten siitä se lähti. Ja kuten sanottu, minua tosiaan pidetään nykyään nimenomaan eläinaiheisten sarjojen piirtäjänä. 
Kokeilemisen syy oli ihan vain se, että pidän koirista.

Lukijapalautteen seuraamisesta puheen ollen... sehän on nimenomaan se seikka, josta Shōnen Jump - lehti on kuuluisa. Oletteko piirtänyt Jumpiin muitakin sarjoja kuin Hopeanuolta?
Kyllä, pitkän aikaa Hopeanuolen jälkeenkin, koska minulla oli Jumpin kanssa julkaisusopimus, josta ei päässyt eroon, vaikka sarja olikin päättynyt. Mutta Orion ilmestyy Weekly Manga Gorakussa, joka on Nihon Bungeishan eikä Shueishan lehti. Samassa lehdessä ilmestyi myös Weed.
Nykyään tulee aika paljon pyyntöjä muiltakin kustantajilta, mutta melko lailla kaikki toivovat nykyään koira-aiheisia sarjoja.
Koirat, karhut ja karhukoirat
Ginga-sarjat ovat kaikki melko lailla vanhan kaavan mukaisia poikien tappelusarjoja, joissa miehekkyys, isänmaallisuus ja muut samuraityyliset kovat arvot ovat keskeisessä roolissa. Koirat kenties sopivat erityisen hyvin tällaisten sarjojen hahmoiksi, koska nehän ovat tunnetusti johtajilleen uskollisia eläimiä. Mitä mieltä olette asiasta itse?
Olen saanut sellaisen käsityksen, että kun ihmishahmot laukovat viileitä ja suurieleisiä repliikkejä, eivät nuoret lukijat välttämättä niele niitä ihan purematta. Kun hahmot ovat eläimiä, hieman kliseiset ja pateettisetkin julistukset tuntuvat jotenkin paljon luonnollisimmilta.
Kenties kyseessä on hieman samantyyppinen ilmiö kuin siinä, miten lapset haluavat sulkea korvansa aikuisten saarnoilta, mutta kuuntelevat ilolla eläinhahmojen kertomia opetuksia ja neuvoja.

Koira-aiheisia poikien tappelumangoja ei juuri tunnu olevan teidän töidenne lisäksi, vaikka muunlaisia koirasarjoja onkin. Olisiko tähän osuutta sillä, että teistä on tullut sillä saralla niin nimekäs tekijä, että jokaista uutta kokeilijaa vain verrattaisiin teihin?
Näin siinä varmaankin on käynyt. Kyllähän koiramangaa tosiaan on, mutta aika pitkälti ne sarjat ovat sitten huumoria.

Eläinhahmot ja huumori tuntuvat jotenkin olevan melko perinteinen ja hyvin toimiva yhdistelmä..
Makoto Kobayashin kissa-aiheinen huumorisarja What's Michael? esimerkiksi on todella suosittu.

Karhut ovat Ginga-sarjoissa näkyvissä osissa äärimmäistä pahaa edustavina vastustajina, vaikka myöhemmin tulikin mukaan susilaumoja ja Weedissä jo geenimanipuloitu mutanttikoirakin. Mikä sai teidät tekemään karhuista pahiksia? Vaikuttivatko asiaan kansantarinat tai vanhat tositapaukset, kuten kuuluisa Sankebetsun karhutapaus vuodelta 1915?
Se, missä talviunestaan kesken talven herännyt karhu tappoi kyläläisiä Hokkaidolla? Kyllä, olen lukenut tapauksen pohjalta tehdyn kirjan Kuma arashi. Kyllähän se siellä taustalla varmasti osaltaan oli.

Luin, että kyläläiset pelasti silloin muualta kutsuttu karhunmetsästäjä, joka lähti jäljittämään karhua, vaikka lumimyrsky oli tulossa. Se toi mieleeni Hopeanuolen. Etenkin sen alussa on pitkälti tietyn vanhan maailman rajaseutufiilis - eletään pohjoisessa lähellä luontoa aseiden ja koirien kanssa, ja karhut ovat ihan naapurissa.

Juonen kehitys
Hopeanuolen juoni on rakennettu mielenkiintoisella tavalla. Armeijakunniksi jaetut joukot lähtevät hakemaan vahvistuksia, ja kun lopulta palataan takaisin, Akakabuto on linnoittautunut vuorelleen ja laittanut väliasemiin kenraalinsa, jotka pitää ensin voittaa järjestyksessä. Tämä kaikki muistuttaa hieman jonkinlaista Sengoku-kaudelle sijoittuvaa sotatarinaa..
Konsoliroolipelit alkoivat siihen aikaan olla suosiossa Japanissa, joten mietin, että samantapainen rakenne välipomoineen voisi olla ihan hauska mangassakin. Oikeastihan karhut eivät rakenna mitään linnoituksia, eivätkä muutenkaan käyttäydy sillä tavalla. 
Alkuperäinen ajatus oli päättää sarja siihen, että suuri koiralauma lähtee hyökkäykseen karhuja vastaan, ja jättää loppu avoimeksi. Kustantaja kuitenkin pyysi, että antaisin lukijoille kunnon taistelun.

Sarja jatkui vielä senkin jälkeen, kun Akakabuto oli voitettu. Oliko tämäkin kustantajan toive?
Kyllä, näin siinä kävi. Jatkoin mangaa sillä susijuonikaarella, mutta siitä ei tullut niin kovin suosittua, ja sarja sitten lopetettiin.

Näin Jumpissa tosiaan monesti kuulemma käy. Hopeanuoli päättyi siihen, mutta Weediä tuli sen jälkeen harvinaisen monta pokkaria. Siinä välissä ehti vierähtää aika monta vuotta, ja lehtikin oli vanhemman kohdeyleisön lehti, joten uskotteko, että suurin osa Weedin lukijoista oli aiempia Hopeanuolen lukijoita?
Vaikuttaa siltä, että tällaisia tapauksia oli tosiaan aika paljon. Hopeanuolta lukeneet entiset lapset lukivat myös Weediä ja suosittelivat sarjaa sitten omille lapsilleenkin.

Tuntuu, että vuosituhannen taitteessa aloitettiin monia sellaisia sarjoja, jotka olivat tavallaan nostalgiajatko-osia sellaisille vanhemmille lukijoille, jotka olivat aikoinaan lukeneet tekijän aiempaa sarjaa nuorempana. Esimerkiksi entinen avustajanne Tetsuo Hara aloitti samoihin aikoihin Fist of the Blue Skyn epäsuorana jatko-osana Fist of the North Starille..
Weed taisi olla itse asiassa ihan ensimmäisiä tällaisia, ja sitten kun se menestyi, alkoi tulla muitakin. Fist of the North Starin lisäksi Kinnikuman sai jatko-osasarjan myös City Hunter samoista hahmoista kertovan Angel Heartin - ainakin ne tulevat mieleeni. Se taisi tosiaan oli jonkinlainen buumi.

 Elämää Shōnen Jump-mangakana
Millaista oli piirtää Shōnen jumpiin 80-luvulla? Lehti oli silloin pitkälti erilainen kuin 90-luvulla tai nykyään- päätoimittaja oli silloin toinen, ja hänen näkemyksensä lehden sarjoista näkyi vahvana.
Näin se oli. Fist of the North Starin entisestä toimittajasta tuli lehden päätoimittaja, ja koska se sarja oli ollut hitti, hän teki koko lehdestä aika karskin ja vakavan toimintalehden. Tämä sitten vaikutti myös lehden suosioon, joten se ei ollut hyvä ratkaisu.

Huumorista mentiin vakavaan toimintaan, ja vasta Dragon Ballin myötä huumori alkoi tulla takaisin.
Toisaalta Dragon Ball vain alkoi huumorisarjana ja kehittyi vakavaksi myöhemmin. Se tuntuu olevan aika yleistä, sillä samoin kävi esimerkiksi Kinnikumanille.
Veikkaisin, että osittain syy tähän vakavoitumiseen ja taistelupainoitteisuuteen siirtymiseen oli konsolipelien suosionnousu, joka tapahtui samoihin aikoihin.

Miten Jumpin pienempiin lehtiin piirtäminen eroaa jumpiin piirtämisestä?
Sisällöllistä eroa ei sanottavasti ole, koska minulta halutaan nykyään nimenomaan ihan samanlaista mangaa kuin mitä piirsin Jumpiin. Tässä välissä tosin piirsin jonkin verran ihan nuorille suunnattua jalkapallosarjaa, ja silloin piti ajatella sisältöäkin siltä kannalta. Sikäli pienempiin lehtiin piirtäminen on toki vapaampaa kuin Jumpiin piirtäminen - saa puuhailla pitkälti mitä haluaa.
Shueisha pyrki silloin painottamaan enemmän lehden kuin pokkarien myyntiä, joten kilpailu Jumpissa oli kovaa. Vaikka pokkarit olisivat myyneet paljonkin, lasku itse lehden suosiomittauksissa saattoi katkaista sarjan armotta. Nykyään niin ei enää tehtäisi.
Jumpissa alkoi ainakin siihen aikaan 16 uutta sarjaa vuodessa, joten siltä kannalta aikani siellä oli hyvin rankkaa, suorastaan sotatila. Tosin Hopeanuoli alkoi, kun olimme vasta menossa ylöspäin. Parhaimmillaan Jumpin painosmäärä oli 6,5 miljoonaa kappaletta viikossa, ja painoksesta myytiin noin 90 prosenttia.

Siihen aikaan Dragon Ball ja Slam Dunk olivat molemmat kovassa huudossa. Sittenhän ne molemmat loppuivat peräkkäisinä vuosina, 1995 ja 1996.
Ne, ja Yuu Yuu Hakusho vuonna 1994. Nämä olivat siihen aikaan se kova kolmikko, joka määritti pitkälti sen suunnan, johon sitten lähdettiin.

Jump on perinteisesti ollut nuorien ja uusien piirtäjien lehti. Alun perin se oli sitä pakosta, kun uuteen lehteen ei saatu nimekkäitä tekijöitä, mutta nyt tuoreita taiteilijoita pidetään suorastaan lehden kulmakivenä ja suosion salaisuutena.
Näinpä. Jumpiin on helpompi päästä kokeilemaan kuin moneen muuhun lehteen, mutta sieltä on myös helpompi pudota. Suurimmalle osalle niin käy, ja niin meinasi käydä myös minulle.

Viivojen saaminen paperille 
Millaisella viikorutiinilla työskentelette nykyään, kun töitten loppumisesta ei enää ole vaaraa eikä meno muutenkaan ole niin intensiivistä kuin nuorempana?
Vapaa-aika ei ole sanottavasti lisääntynyt, vaikka olenkin kehittynyt nopeammaksi piirtäjäksi. Piirrän nykyään Orionia 24 sivua viikossa. Varsinainen piirtäminen vie avustajien kanssa kolmisen päivää, ja loppuaika menee tarinan miettimiseen.

Entä piirrättekö edelleen samoilla tekniikoilla ja työtavoilla kuin aiemmin?
Kyllä, samat välineet ovat käytössä. Suunnitteluvaiheessa luonnostelen aluksi kokonaisen aukeaman, sen ruutujaon ja hahmojen sijainnit ruuduissa, minkä jälkeen jokainen avustaja kopioi sen omiin lehtiöihinsä.
Hahmot piirrettyäni annan sivut eteenpäin avustajille, jotka piirtävät taustat ja lisäävät harmaasävyt ohjeiden mukaan.

Koiria luulisi olevan melko vaikea aihea tappelusarjalle, koska niiden kehonkieli ja ilmeet ovat rajallisempia kuin ihmisillä. Taistelutekniikatkin ovat lähinnä puremista ja heittämistä. Miten saatte pidettyä yllä vaihtelua ja mielenkiintoa?
Sepä se suurin ongelma usein onkin! Tasapainottelu realismin - etenkin realistisen ja tunnistettavien koirarotujen - ja ilmeikkyyden välillä on hankalaa. Ilmeet ovat erityisen hankalia. Minun on täytynyt esimerkiksi joskus käyttää kasvoilla olevia hikipisaroita, vaikka koirat eivät oikeasti hikoilekaan.

Puhuvat koirat ja suomalaiset  
Hopeanuoli alkaa kovin erilaisena sarjana kuin mikä Ginga-saagasta sittemmin kehittyi. Oliko suunitelmana alun perinkin jättää ihmishahmot myöhemmin pois ja keskittyä pelkästään villikoiriin?
Ei ollut. Alun perin olin ajatellut, että koirat sarjassa eivät puhuisi lainkaan, vaan jatkettaisiin samalla tavalla koko ajan. Kolmentoista viikon kuluttuakaan - kolmannessa pokkarissa - sarja ei kuitenkaan ollut saanut kovin paljon suosiota ja alettiin puhua lopettamisesta.
Toimituksesta ehdotettiin, että kokeile nyt laittaa ne puhumaan. Päätin tehdä niin, vaikka siihen asti olin ajatellut, että se ei olisi järkevää. Ja silloin suosio lähti nousuun.

Ja sitä sitten tuli parkymmentä vuotta jatkettua.
Niin. Kenties lukijoiden oli ollut vaikea päästä sisälle koirien sielunelämään ja ajatuksiin ilman puhetta.

Totta. Muutenhan sitä joutuisi käyttämään jatkuvasti kertojanääntä, joka on hieman vanhanaikainen ratkaisu.
Sillä tavalla tekstiäkin tulisi ihan liikaa ja manga olisi ihan liian raskasta luettavaa.
Olen jatkanut tätä samaa saagaa melko pitkään, sillä Orionissa on nyt menossa jo kolmas sukupolvi. Joskus olen miettinyt, että alkavatkohan lukijat jo kyllästyä. Toistaiseksi ei ole tullut mieleen tarpeeksi vahvoja hahmoja, joilla voisin siirtyä pois Ginga-jatkumosta jonkin muun pariin.

Hopeanuoli on tunnetusti erittäin suosittu täällä Pohjoismaissa, etenkin Suomessa. Amerikassa sitä tunnetaan tuskin lainkaan, ja sen paikan nostalgisena klassikkona on vienyt pitkälti Dragon Ball Z. Mistä arvelette tämän johtuvan?
Japanilaisilla ja suomalaisilla on kenties jotain yhteistä.

Tarkoitatko, että molemmat ovat varautuneita ja juroja kansoja, jotka elävät lähellä luontoa?
Kenties niin. Alun perin ajattelin, että kenties lumimyrskyt ja muu ympäristö ovat se, mikä Gingassa suomalaisia viehättää. Mutta toisaalta nyt kun olen täällä Suomessa ja nähnyt vähän paikallista luontoa, olen itsekin tullut siihen tulokseen, että kenties se yhteisyys on tosiaan enemmän luonteessa.
Kun ihmiset ovat täällä tulleet hakemaan nimikirjoituksia, he eivät ole metelöineet, tyrkkineet tai tulleet suoraan päälle, vaan olleet varsin ujoja ja omaa tilaa kunnioittavia. 
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.