Hopeanuoli -musikaali: Ystävyyden siteet

Japanilainen Hopeanuoli-musikaali esitettiin Suomessa syyskussa 2022. Katselin tässä musikaalin nyt uudelleen ihan DVD:ltä. Onkin kiva, että CDON myy tästä kahta versiota: toinen blu-rayna. Olen ostanut molemmat.

Eli musikaalistahan on kaksi osaa, joista Ystävyyden siteet on nyt se ensimmäinen. (Saisi se toinen osa jo pikkuhiljaa alkaa tulla, kun nyt on jo vuosi 2024 tätä kirjoittaessani.) Ensimmäisessä osassa nähdään siis aikalailla nämä keskeiset GNG:n tapahtumat: villikoiriin liittyminen, kai-koirien tapaaminen, Moss, Iga vs. Koga ja lopuksi musikaali päättyy siihen, kun koirat lähtevät Shikokuhun.

Muistan, kun musikaali ilmestyi, niin moni tuntui oleman erityisen pettynyt siihen, ettei esim. Crossia oltu laitettu siihen mukaan. Näin ollen Hyenan rooli oli paljon keskeisempi. Olin kieltämättä myös itse tähän aika pettynyt, koska olisin niin mielelläni nähnyt Crossin nimenomaan Benin rinnalla. Tästä olisi saanut siis ihan mielenkiintoistakin romantiikkaa, kun musikaalissa riitti draaman kaarta muutenkin.

Eli suomalainen Hopeanuoli-musikaali onnistui ehdottomasti paremmin näissä ja sama koskee myös Sniperin poisjättämistä. Sniper on keskeinen hahmo GNG:ssä, koska hän on kuitenkin sotkemassa jatkuvasti Ginin ja muiden kuvioita. Ei siis tuntunut mitenkään loogiselta, että hänet jätettin tästä japanilaisesta versiosta pois. Musikaali kärsi tästä paljon kuten myös Hyena hahmona, kun hän toimi vain yksin.

Vähän olin kahden vaiheilla Hyenan isomman roolin suhteen. Toisaalta se oli todella viihdyttävää, koska Hyenalla ei omaan makuun ollut sarjassa riittävästi ruututilaa. Välillä tuntui vähän oudoltakin nähdä hänet taistelemassa ja antamassa kunnolla köniin siihen nähden, millainen raukka ja pelkuri Hyena on. Niin, kuinka hyvin Hyena osaa todellisuudessa edes taistella?

Nautin mielettömästi siitä, että Gohei toimi musikaalin kertojana ja hänellähän oli yksiä parhaita puvustuksia koko musikaalissa. Tätä täydensi myös upea eläytyminen itse hahmoon.

Ginin sisarukset, Fuji, Daisuke ja Hidetoshi jätettiin siis samalla tavalla pois. Minusta tämä toimi ihan hyvin, mutta olisi kai Hidetoshia voinut edes vähän tuoda tuohon kohtaukseen, jossa Gin ja John taistelevat linnusta ja Akakabuton pennun kanssa.

En pitänyt siitä, miten Akakabuto oli tuotu musikaaliin. Karhunkäpälät olivat jotenkin kömpelö ja liian iso ratkaisu. Olisiko Akakabuto voinut olla joku pehmo ja/tai heijastus näytölle? Minua vähän harmitti myös se, että Akakabuton pentua vastaan taistellessa, Ginistä tehtiin ehkä vähän liian heikko/pelkuri. John tuntui jyräävän vähän enemmän. Animessahan melkein John oli pelokkaampi ja Gin oli hyökkäämässä kuonoon, mistä Goheikin vaikuttui. Tiesi minne iskeä.

Benin ja Johnin yhteenotto oli ehdottomasti yksiä parhaita kohtauksia tietenkin sen takia, miten kaksi lempihahmoani kohtasivat. Mutta kylläpä ihailin älyttömästi näitä puvustuksiakin tässä kohtaa.

En ollut missään vaiheessa tyytymätön lavasteisiin. Suurimmaksi osaksi musikaali oli tavallaan tuota kalliota, mutta paljon tehtiin valoilla, musiikeilla. Kuvatttiin tuulta, koirien juoksemista, vesielementtejä. Ja ylipäätään mitkään taistelukohtaukset tai rotkon hyppäämiset eivät epäonnistuneet olosuhteiden takia. Ihan loistavaa.

Ginin ja Kurotoran taistelu oli myös yksiä mieleisimpiä kohtauksia ihan musikaalissakin. En oikein ottanut selvää, minkä verran tykkäsin noista musikaalin kai-koirista. Silti minusta oli hauskaa, miten ensiesityksessä he räppäsivät mikä kuvasti hyvin tiikeriveljeksiä ihmismuodossa. Tietysti myös punainen, sininen ja ruskea väri oli huomioitu.

Moss jakoi paljon omia mielipiteitäni. Hän oli ulkonäöllisesti yksiä omia vahvimpia suosikkejani Benin, Johnin, Gohein ja Akamen lisäksi. Mutta välillä ärsytti vähän sellainen liika rääkyminen ja hahmon ääni ei tuntunut läheskään niin hyvältä kuin mitä GNG:ssä. Ehkä välillä oli sellaista ylinäyttelemistä. Smith ja Hyena toimivat paremmin nimenomaan huumorin osalta. 

Tästä huolimatta nautin siitä, miten koskettavasti Benin "kuolema" oli tehty ja kaikista sitä edeltävistä tapahtumista. Lohkare oli ihan loistava, kun sen putoaminenkin oli kuvattu niin hitaan jännittävästi. Harmi, ettei ollut Crossia itkemässä mukana puolisonsa perään.

Musikaali meni pakostikin vähän eri tavalla Sniperin poisjättämisenkin myötä. Minusta oli tosi mielenkiintoista, miten Gin oli yksin pelastamassa Jaguaria. Tästä oli jätetty ihan Smithinkin kokonaan pois. Todella kaunis kohtaus. Silti Lloyd ja Gin vs. Sniper olisi ollut niiiiin pakko nähdä!

Akame oli kerrassaan upea ja ihailtavan karismaattinen hahmo. Hauska oli huomata hänen punertava silmämeikkinsä nimeensä viitaten.. Kurojakista taas en jostain syystä välittänyt yhtään. Ulkonäöllisesti hän ei minusta sopinut hahmoksi ja jotenkin ero Akamen näyttelijään oli vain liian iso.. Siitä huolimatta pidin siitä, miten Kurojakilla oli tämä sirppi mukana. Taistelu Ginin kanssa ja silmän menettäminen oli ihan parasta antia. Tykkäsi myös paljon näistä maskeista Kogien suun edessä, konemaisesta äänestä jolla kuvattiin vihollisen pelottavuutta.

Yhdet kauniimmista musikaalin lavasteista nähtiin tämän Iga vs. Koga tapahtumien aikana. Kauniit valkoiset sermit.

Olisin halunnut nähdä myös tämän Wilson ja Chibi kohtauksen, jossa Wilson heittää Kurojakin pennun rotkoon. Tästä olisi saanut hyvää draamaa ja olisin halunnut nähdä Kurojakin suuttumassa kunnolla. Jos tämä kohtaus olisi ollut mukana, olisi Ginistäkin nähty se inhimillinen puoli kun hän ei tapakaan Kurojakia (pentunsa takia). Olisi kai Crossin tilalle saanut jonkun, jos hän ei kerta ollut musikaalissa.

Mutta joo. Täytyy kehua paljon näyttelijöiden työtä. Hikeä valui pitkin musikaalia, silti meikit ja maskeeraukset pysyivät naamassa, eikä laatu kärsinyt.

Mainitsin aiemmin, etten ehkä niin pitänyt Mossista tai Kurojakista. Myös Riki vähän jakoi mielipiteitä, olisin ehkä kuvitellut jonkun toisen enemmin hänen rooliin. Minua häiritsi välillä myös Rikin valkoinen takki. Jotenkin se teki liikkumisesta välillä liian kankeaa, mutta toisaalta siihen saatiin hyvin kuvattua myöhemmin raateluarvet.

Mietin Mossia katsellessa, että olisipa etenkin Johnille ja Benille tehty jotenkin parta ja viikset. Onhan heidän hahmoillakin eli siinä mielessä Moss oli kuitenkin vielä hahmona paremmin ajateltu. Ben ja John näyttivät välillä vähän liian alastomilta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erinomainen suoritus. Minulla oli ensimmäisen kymmenen minuutin aikana vähän vaikeuksia päästä sisälle musikaaliin, kun se tuntui olevan vähän liikaa laulusta toiseen. Mutta lopulta hahmot pääsivät kuitenkin omaan ääneen ja itse tarina lähti käyntiin.