Ginga: Puhumattomuus

Hopeanuoli ei ollut aluksi kovin suosittu. Tähän oli syynä koirien puhumattomuus. Kustantajan toiveesta Takahashi laittoikin koirat puhumaan, jolloin suosio lähti huikeaan nousuun. 

Animessa koirien puhuminen alkaa siinä seitsemännen jakson tienoilla. Gin lähtee seuraamaan villikoiria ja nämä hetket ovat ensimmäisiä, jolloin hahmon mielenliikkeitä pääsee ymmärtämään. Sarjan kolmannessa mangassa nähdään ensimmäiset repliikit Johnin suusta, kun heille kehkeytyyy kiistaa karhunpennuista. Gin päästelee suustaan vielä koiramaisia haukahduksia varsinaisen puheen sijaan. Myöhemmin Johniin törmätessä Giniltä löytyykin jo vuorosanoja.

Täytyy sanoa, että pidän animen ratkaisusta paljon enemmän. Suurin syy tälle on se, että vihdoin Gin irrotetaan tästä ihmismaailmasta, joka on kuin estänyt häntä puhumasta ja hahmo on vihdoin omiensa parissa. Lisäksi kohtaus ja tilanne ovat paljon luonnollisempia mangan versioon verrattuna. Enkä oikein ymmärrä sitäkään, miksi Johnin olisi pitänyt puhua mangassa ensin. Etenkin, jos Gin jää vain haukahtelemaan. Aivan kuin kaksikko olisi kilpaillut nyt puhumisestakin.

Olen miettinyt monesti, minkälainen tuntuma sarjaan olisi, jos hahmot eivät olisi puhuneet ollenkaan. Eli tarinaa ja koirien suurta roolia ei olisi menty muuttamaan. Vastaavasti olen miettinyt sitäkin, miltä tuntuisi katsoa GNG niin, että koirat puhuisivat ihan alusta alkaen. Olen jopa yrittänyt päästä tähän tunnelmaan äänet pois ottamalla, mutta ei se ole oikein onnistunut. En ole kuitenkaan pettynyt siihen, etteivät koirat puhu alusta alkaen. Se on oikeastaan sopinut sarjan ilmeeseen oikein hyvin, jolloin en näe sitä edes epäonnistumiseksi. Vaikka Takahashi ajattelikin GNG:lle toisenlaista linjaa.

Onhan Hopeanuolta haukuttu siitäkin, ettei se kuvaa koiria inhimillisesti. Ehkä juuri tästä syystä pidän näistä alkumenettelyistä koirien puhumattomuuden suhteen. Niistä ei tule niin nopeasti superkoiria.

Puhumattomuus ei koske pelkästään koiria. Animessa karhut eivät puhu ollenkaan, mutta mangassa asia on toisin. Rupesin sitten oikein selailemaan ja tutkimaan, missä kohtaa karhut alkavat puhua ja ketkä puhuvat. Gaki ja muut sivulliset karhut ovat ensimmäisiä puhujia ja puhuminen liittyy taisteluun Rikiin kanssa. Tämän jälkeen nähdään repliikkejä niin harppuunakarhulta kuin Akakabutolta ja näistä jälkimmäinen taitaa puhua ymmärrettävästi eniten. Jos verrataan kaikkiin karhuihin.

Sen sijaan on kummaa, etteivät Mosa tai Madara puhu sanaakaan. Heidät voisi laskea samanlaisiksi pääkarhuiksi kuin, mitä esim. Gaki on. Sivullisten karhujen puhetta en nyt ihmettele. Karhut ovat vain höpisseet keskenään suunnitelmista ja muista. Ja harppuunakarhu nyt oli alunperinkin mysteeri yritettyään ängetä Akakabuton tiimiin.

Takahashi on kieltämättä laittanut karhuja puhumaan vasta myöhemmin ja ihan kiinnostaisi tietää, mikä oli tämän idean taustalla. Oletettavasti vähän sama kuin koirilla. En kuitenkaan tiedä, olisiko karhujen puhumattomuus ollut paha puute sarjalle. Kun mangaa lukee niin karhujen repliikit koostuvat enimmäkseen mahtailuista ja "et voita" "voitanpas" "etpäs" - keskusteluista koirien välillä. Mutta en sano vihollisen ajatuksien ymmärtämistä huonoksikaan asiaksi. Ehkä Takahashi tunsi tarvetta selittää karhujen ajatuksia (edes mangassa), kun koiristakaan ei aluksi ottanut selkoa.

Itselleni taitaa sopia enemmän animen tyyli ja taidankin pitää enemmän siitä, ettei sinne ole tungettu tällaista karhujen täytepuhetta. Se ei tarjonnut nimittäin itselleni järin mitään uutta.

Karhujen puhumisessa minua häiritsee oikeastaan se, että koen puhumisen ns. syövän pelottavuutta. (Ehkä tämän takia Madara ja Mosa eivät puhuneet?) Oikeastaan jopa Kaibutsulla oli tällainen vaikutus ennen kuin hän alkoi puhua Weedin porukalle. Puhumattomuus ainakin karhujen kohdalla on toiminut hyvänä elementtinä pelottavuudella. Siinä mielessä tuntuukin, että karhut vähän taantuvat kun ne alkavat puhua.. Mutta eivät kuitenkaan paljoa.

Ehkä parhaiten koirien kommunikoiminen on onnistunut nimenomaan makakien välillä. Karhujen ja villisikojen kohdalla minulla on tullut vähän sellainen fiilis, ettei toinen osapuoli edes vastaanota toisen viestiä/ymmärrä sitä jne. jolloin en ole ollut tämän kanssakäymisen ystävä. 

Muut eläimet ja esim. tiikeriveljesten tarinassa esiintyvä näätä eivät puhu. Mutta kerronta on tullut hieman vastaan esim. näädän ajatusten seurannassa, kun sen aikeita on kuvattu. (Ja näin on ollut karhujen kohdalla GNG:n animessa.) Uskoisin, että tällainen kerrontamenetelmä riittäisi hyvin muillekin eläimille. Makakeille ei ehkä, sillä saagasta olisi voinut tulla tämän takia huonompi siinä missä GNG:stäkin, jos se olisi jäänyt koirien suhteen puheettomaksi. 

Nostan kuitenkin koirien puhumisen muita tärkeämmäksi, sillä hehän ovat sarjan pääteema. Heidän ajatuksistaan ja tunteistaan me fanit olemme oikeutettuja tietämään.