Kummat, Igat vai Kogat?

Päätin tehdä postauksen, jossa kerron mistä Igojen ja Kogien ominaisuuksista pidän ja kumpi näistä ryhmistä vie voiton.

Igat ovat ninjakoiria, jotka elivät suojellen pyhää Itō-taloa. He ovat perineet talon edesmenneiltä ihmisomistajiltaan, jotka ovat jättäneet Igoille jälkeensä pyhät kirjoituksensa. Ei tiedetä tarkalleen mitä kirjoitukset sisältävät, mutta mangassa on tullut esille että ne sisältäisivät jotain tietoa taistelutekniikoista.

En ole koskaan oikein välittänyt siitä seikasta, että Igat ovat ninjoja. Mutta heidän suhteensa luontoon on iskenyt minuun monella tavalla, koska olen itsekkin jonkinlainen luonnolapsi. Igat ovat mm. kaivaneet tunneleita, tehneet piikkiansoja, hyödyntäneet ohdakkeita ja ninjat taitavat vieläpä Raikakeninkin.

Minua kiehtoo tämä mystisyys ja salaperäisyys mikä näissä kishuissa on. Ja sen takia Igat ovat mielenkiintoisia GNG:ssä. Weedissä heitä ei nähdä lainkaan ja Orionissa on vain epämääräisiä Akamen lapsenlapsia mikä on jollain tapaa tylsää.

Ihailtavina ominaisuuksina voisi ajatella uskollisuuden, soturimaisuuden ja Itō-talon ja kääröjen suojelemisen tehtävänä.

Kogat ovat myös koiranlihaa syöviä irokeesipäisiä ninjakoiria, joiden tehtävä vuorostaan on saada haltuun Igojen pyhät kirjoitukset. Tämän takia Igojen ja Kogien väliset suhteet ovat toisiinsa ainoastaan vihollisia, jotka käyvät loputonta taistoa kääröistä.

Jos nyt ulkonäköä ajatellaan niin pidän enemmän Kogien ruskeasta väristä verrattuna Igan tylsään valkoiseen. Mutta molemmille käy hyvin niille laaditut turkinvärit. Irokeesi on toisaalta siistin näköinen näillä koirilla, mutta itse miellän sen vain rumaksi ominaisuudeksi.

Kogat elävät toki luonnon keskellä, mutta mielestäni ne eivät hyödynnä sitä mitenkään erityisesti kuten Igat. Olen myös aina kaivannut näille shikokuille jotain kunnon erikoisiskua, sarjassa nähty katoamistemppu "Kieuseru Shōshitsu" on vain jotain mielikuvituksetonta. Käyttäähän toki koirien johtaja Kurojaki sirppiä, mutta se ei ole suinkaan sama asia kuin omata erikoisisku.

Kaiken kaikkiaan heissä on oma kiinnostavuutensa mm. silloin kun Kogat ovat Igojen uhkana pahismaisiin tapoihinsa kuuluen. Lisäksi pidän näihin yhdistetystä kannibalismista, joka herättää koirissa pelkoa. Koirien syömisessähän on se uskomus, että he saavat näin vastustajien voimat itselleen.

Tesshinin ansiosta Kogien esiintyvyys on GNG:n jälkeen melko hyvä. Eli Weedissä päästään vielä jotenkin tutustumaan näihin ninjoihin, vaikka kannibalismi on kuollut Kurojakin mukana. Orionissa nähdään joitain yksittäisiä koiria Tesshinin rinnalla ja Kogien asema on heikentynyt shikokujen jouduttua luopumaan Gyōjanumasta.

Hyvät ja huonot puolensa kummassakin.

Kumpiko sitten vie voiton? Vastauksena, Igat.

 - Pääsyy on monipuolisissa erikoistaidoissa ja luonnonläheisyydessä. Kogille kuitenkin nostan hattua kannibalismista, rodusta ja Igojen uhkana toimimisesta.

Keräilytarravihko

Keräilytarravihkon etu- ja takakansi

Hankin postikuluttomalla viikolla sitten vähän suuremman ostoksen Urumista. Pari kuukautta sitten tällainen vihko oli myös Ginga.fissä, mutta en mennyt sitä tilamaan kerta olin hankkinut jo määräämälläni rahasummalla oheistuotteeni.

Mikäkö sitten tämä kuvan tarravihko on? Nimestä päätellen se on ollut vuonna 1987 oheistuote, johon on kerätty siihen kuuluvia tarroja, joita on 60 kappaletta. Kokoa tuotteella on 15 x 10,5  sentin verran ja se sisältää 32 sivua.

Aivan aluksi keräilytarravihosta löytää tällaisen aukeaman. Kuvia GNG:stä on todella vähän sillä vihossa on enimmäkseen tarralaatikoiden kuvia.

Keskellä tarravihkoa löytää aukeaman GNG:n hahmoista. Samainen kuva on animessakin ennen kuin Ohun soturit lähtevät taistelemaan viimeistä vihollista, Akakabutoa vastaan. Sitä on myös käytetty normaalien tarrojen tarrapussien selkäpuolena.

Lopuksi on kuva Daisukesta ja Ginistä kuun äärellä vannomassa Akakabuton kukistamista. Tähän tarrojen keruu päättyykin.

Lopussa on kuvat omista tarroistani eli 64-65, 68-70, 73, 76 ja 115. Vasemmalla puolella oleva kuva koirista karhun kimpussa on numero 115, Sniper ja Lloid numero 73, Cross ja Gin numero 64, Cross ja pennut numero 65, Fuji numero 68, Gin numero 69, Ben & muut numero 70 ja Ben kuolleena numero 76, joka onkin ainut tarra minkä olen saanut ilmaiseksi.

Yksiä parhaimpia (sekä kallein) hankintojani, vaikkakin 80 euroa alkoi tuntua lompakossa. Ennen keräilytarravihon hankintaa olin katsellut kokoelmavideoita ja kuvia kyseisestä tuotteesta, mutta eihän se ollut puoliksikaan niin upeaa kuin pidellä vihkoa omissa kätösissäni. 

Pidän hankinnastani äärettömän paljon sen ulkoasun ja harvinaisuuden kannalta. Ideakin on ihanan lapsenmielinen. Ehkä olisin kaivannut edes pienempiä GNG:n kuvia noiden isojen laatikoiden keskelle. Olihan otteita animesta vain kolmella sivulla. 

No rupeanko sitten keräilemään tarroja näihin? Vastauksena, en. Vaikka tällä hetkellä näiden tarrojen säilöminen on vaikeaa aion joskus mieluummin säilöä ne johonkin kansioihin tai vastaaviin. Lisäksi en usko että saisin puoliksikaan aseteltua tarroja niin hienosti tähän kuin uuteen vihkoon. Minua myös häiritsee se ettei pystysuorille tarroille ole pystysuoria laatikoita vihossa mikä saa näyttämään sellaiset tarrat typeriltä.

Keräilyn aion jättää joksikin aikaa tauolle. Orionia ja Weediä suomeksi aion toki kerätä aktiivisesti.

Vielä on kuitenkin luvassa mitä olen hankkinut keräilytarravihon lisäksi.

Ulkoasun siistintää ja toivepostausten etsintää

Muutin blogin ulkoasua eilen ja tänään vähän keveämmäksi koettuani vihreän värin kovin raskaaksi tälle blogille. Uusina asioina siis mm. vaaleampi sinisen sävy ja tekstin reunoilta löytyy nyt suurempi valkoinen alue. Levensin myös otsikkokuvaa ja laitoin blogin nimen näkyviin sen sijaan, että piilottaisin sen kuvan alle.

Olen itse ainakin kokenut viime aikoina blogini tekstit tylsiksi siinä määrin, ettei niissä ole ollut aiheeseen liittyviä kuvia. Ja tehdessäni postauksia kuukauden hankinnoista, aion mieluummin ottaa useampia kuvia kuin ryhmäkuvia. Näissä siis pyritään petraamaan!

Mukavaa huomata että blogiini on liittynyt uusia lukijoita. Siksi olenkin kiinnostunut kysymään, millaisia blogitekstejä haluaisitte minun kirjoittavan? Olen itse asiassa suunnittelut jo joitain tulevia merkintöjä, mutta suuremmaksi osaksi ne koskevat keräilyä. En paljasta niistä sen enempää, jotta olisi jonkinlaisia yllätyksiä jäljellä..

Jos lukijoillani olisi jotain ideaa blogimerkintöjä koskien, ilahtuisin jos kommentoisitte niistä tähän. Olen kirjottanut pitkälti oman mieleni mukaan, joten nyt lukijoillakin olisi mahdollisuus tulla kuulluksi ehdotuksien kautta.

Videpostauksia en valitettavasti voi tehdä. En yksinkertaisesti osaa värkätä tarpeeksi kamerani ja koneeni kanssa, jotta saisin edes siedettävän näköisen videon aikaan. Youtuben käyttö on myös yhtä historiaa minulle ja en pidä järin nimestänikään siellä.. Jos sen menisin poistamaan niin samalla bloginikin häviäisivät tuhka tuulena ilmaan. Uutta tunnusta olen joskus yrittänyt tehdä, mutta en ole päässyt sisään.

Joten videopostauksista olisi minulle aivan liikaa päänvaivaa. Kaikkia mahdollisia ehdotuksia saa tehdä. Ei ole olemassakaan huonoja ehdotuksia.

Ginga-kaupat arvostelussa

Päätinpä tehdä tällaisen postauksen, joka pohjautuu pitkälti omiin kokemuksiini ja mielipiteisiin. Jätän kuitenkin Huuto.netin ja Futagoshopin kaltaiset kauppasivustot laskuista, kun en ole niitä itse voinut mitenkään hyödyntää. Hopeanuoli-kauppa taas olisi verrattavissa Ginga.fin kaupan toimintaan, joten siitäkään ei sen kummepaa arvostelua.

Ginga.fin kauppa

+ (Yli) 50 euron tilauksille ilmainen toimitus ja muutenkin postikulut ovat sopivaa luokkaa. Toki riippuvathan kulutkin siitä millaisen tuotteen olet tilannut, joka vaikuttaa automaattisesti postikuluihin. Kun olen paksumpia mangoja tilannut on ollut ihan ymmärrettävää että kuluja on tullut pari euroa enempi.

+ Kohtuulliset/keskiverto hinnat. Arvostan sitä että keräilytavaraa löytyy kohtuullisilla hinnoilla ettei aina tarvitse pulittaa hirveän paljon yhdestä oheistuotteesta tai mangasta. Säästöjäkin on tullut tehtyä mukavasti kun olen ostanut Ginga.fistä.

+ Nopea toimitus & ystävällinen asiakaspalvelu. Pakettejani en ole hirveän kauaa joutunut odottelemaan ja nekin on pakattu todella huolellisesti ettei ole näkynyt edes sormenjälkeä yms. Asiakaspalvelu on ollut ystävällistä ja ottanut ilo mielin vastaan mm. tuotetoiveita.

+ Tarjouksia on löytynyt/löytyy usein. Tälläkin hetkellä Ginga.fin kaupassa on myynnissä joitain tuotteita 5-30 % alennuksella. Hieno juttuja ja viime vuonna hankin mm. Weedin taidekirjan alennusten aikaan, jolloin lopullinen hinta oli noin kuusikymmentä euroa.

- Valikoima ei niin laaja & ei päivity niin nopeasti. Ginga.fissä on kyllä monenlaisia tuotteita, mutta ehkä toivoisin suurempaa laajenemista valikoiman suhteen ja että sen seurauksena sivu päivittyisi useammin.

-/+ Ei ole postiennakkoon mahdollisuutta. Tämä vaihtoehto ei ole vaikuttanut oikeastaan mitenkään omaan tilaamiseeni, kun se kerta tapahtuu pankin kautta. Ja jos kyseinen mahdollisuus olisi, niin se olisi asiakkaille kalliimpaa.

-/+ Lahjakortit. Kiva ajatus siinä mielessä, jos aikoo ostaa lahjakortin alennuksena jollekkin kaverille.

Urumi

+ Laaja valikoima Gingan saralla ja harvinaisempia oheistuotteita löytyy useammin.

+ Mukava, asiallinen ja ystävällinen asiakaspalvelu. Kaiken kaikkiaan ei ole ollut mitään ongelmia sivuston ja sen asiakaspalvelun suhteen tai jos on ollut niin olen kyllä saanut sen mukaista hyvitystä.

- Hinnat kalliimpia ja postikulujakin kertyy enemmän useasta tuotteesta. Tämä on useasti vaikuttanut omaan tilaamiseeni. Toki kaikki hinnat eivät ole niin hirveitä, mutta sitten niissäkin ärsyttää postikulut ja koko summa yhteensä..

+ Nopea toimitus ja jos tilaa ennen kello neljää saa tuotteen postilaatikkon seuraavana päivänä. Jälkimmäisestä seikasta pidän erittäin paljon joka tekee tilaamisesta kivaa. Urumi hyödyntää myös vanhoja paketteja pakkausmateriaaliksi ja pakkaa tuotteet muutenkin hyvin.

- Joitain ikäviä muistoja tilaamisesta esim. se kun maksoin verkkopankilla, mutta tuote postitettiin postiennakolla jonkun kesätyöntekijän virheestä..

+ 20 euron kanta-asiakaskortti alentamassa hintoja. Toki tuotteista ei saa täyttä kahdenkymmenen euron hintaa, koska postikuluja ei oteta huomioon..

Kertokaa toki omiakin mielipiteitänne tai kokemuksianne kommentoimalla. (:

Tammi- ja helmikuun hankintoja

Päätinpä nyt tehdä yhteenvedon kahden kuun ostoksista. Varmuutta en mene sanomaan miten jatkossa aion tehdä, ainakin kuukausien ostoksista omat postauksensa. Mutta tällainen postaus tähän väliin jahka alan jälleen kirjoittamaan uusia tekstejä.

Helmikuussa hankin Weedin 16. osan, Byakuren no Fangu mangat 1-2 sekä Fang 1. Nämä muut Yoshihiron koiramangat (=ei Ginga-aiheiset) hankin syntymäpäivälahjaksi. Olen tarpeeksi kauan muutenkin vitkutellut muiden ei Ginga-aiheisten sarjojen ostoa. Ostin Byakuren no Fangun uusimman julkaisun eli kolmannen lähinnä siksi, että tykkään paksuista julkaisuista vaikka selailu saattaakin aiheuttaa turhautumista. Ei hassumpaa selailtavaa, vaikka olikin vähän tylsän puoleinen sen takia etteivät koirat puhua mitään (jos nyt vaikka mahdollista suomijulkaisuakin ajateltaisiin..). Fangissa ei ollut myöskään mitään valittamista, mutta en erityisemmin ymmärrä sarjaa kahden mangan perusteelta.

Orionin 21. olin tilannut jo aiemmin, mutta nyt se oli rantautunut luokseni.

Mukavaa omistaa jo nämä tarinat. Jossain vaiheessa voisi hankkia Kaccu no senshi Gamun yhden mangan ja Lassien kaksi mangaa. Katsotaan vain missä vaiheessa..

Weedistä ei sen kummempaa sanottavaa. Lukekaa arvosteluni täältä.

Maaliskuussa nappasin Fang 2, Keräilytarrat 64, 65, 68-70, pinssin, Weedin 17. osan ja Shin Gaidenin. Löysin aika äkkiään Ginga.fistä Fangin toisen osan sen jälkeen kun olin aiemmin tilannut ensimmäisen osan. Keräilytarroja lähti halvalla, joten nyt oli välttämätöntä käyttää tilaisuus hyväksi ja napata niistä mahdollisimman moni itselle. Hm, meniköhän noihin kaiken kaikkiaan noin 15 euroa? Alapuolella oleva pinssi on hyväntekeväisyystilaisuudessa käytetty yksilö, joten se maksoi muutaman euron enemmän kuin esim. mitä olen GNG:n pinsseistäni maksanut, noin seitsemäntoista euroa kaiken kaikkiaan. Siitä huolimatta pidän tätä todella arvokkaana ja rakkaana osana kokoelmaani. Onhan siinä upeita hahmojakin.

 

Weedin 17. osan arvostelu täällä.

Shin Gaidenin 2. osan arvostelu täällä.

Aikajana blogin syntymäpäivän kunniaksi

Tänään on sitten vuosi tämän blogin aloittamisesta, joten päätin tehdä tällaisen aikajanapostauksen. Lämmin kiitos kaikille lukijoilleni ja toivotaan että tämä tulee pysymään pystyssä vielä pitkään! Mainitsenkin tässä yhteydessä vielä että olen avoin kaikille toivepostauksille, jollainen tämäkin on. Olkaa hyvä ja haastakaa minua. ~

20.2.1996

- Syntymäni koitti.

Vuosi 2002 tai 2003

- Nämä lienevät lähellä Hopeanuoleen tutustumisen aikojani. Paikallisesta kirjastosta lainattiin vuoden 1996 suomidubbivideoita, kunnes niistä oli tehtävä aivan omat kappaleet hyllyyn.

2003 ja 2004

- Hopeanuoli alkoi käydä minulle entistä tutummaksi ja aloin viettämään sen parissa entistä enemmän aikaa. Omien kavereiden, siskojen ja heidän kaverien kanssa leikittiin koomisia Hopeanuoli leikkejä. Kokoonnuimme esimerkiksi pihalle Kogina syömään meetvurstia, ns. koiranlihaa. Vastaavasti pidimme kokouksia takapihalla olevilla kivillä animen version mukaan. Etupihan puista riitti myös iloa Akakabuton ja heidän kätyriensä muodossa. Kävimme Suurta taistelua heittelemällä koirapehmoleluja puuhun ja uimarannalla uimme Shikokuhun näiden pehmojen kanssa. Kaikkialla oli mahdollisuus leikkiä ja käyttää mielikuvitustaan.

Löysin samana vuonna Hopeanuoli.comin, jolla en niinkään pystynyt vierailemaan kun emme omistaneet vielä laajakaistaa. Ärsyttävää.

2005

- Leikit alkoivat jäädä vähän taka-alalle, mutta rupesimme piirtelemään paljon Hopeanuoli aiheista fanarttia ja kirjoittamaan omia tarinoitamme. Tulostelin Hopeanuoli.comin sivuilta animen kuvia ja tarinaosion.Vierailin monilla sivuilla, joista Äffän ja Nirpun sivut sekä Ginga world olivat parhaimpia.

Hopeanuoli leikatutkin sain omistaa metallisen boxin muodossa, kun videoiden laatu alkoi kärsiä.

2006

- Normaalia meininkiä, mutta olin onnistunut kasvattamaan tietovarastojani mm. Hopeanuolen ja sen mangan osalta imien itseeni jatkuvasti uutta tietoa. Leikkaamattomatkin tuli katsottua kunnolla läpi netistä sen jälkeen, kun oli lukenut miten kohtaukset todellisuudessa menivät.

Todellinen mullistus oli Weed animen saapuminen Suomen puolelle ja Bemmu kaupan löytäminen. Aloin keskittymään Weediin ja huomasin, että Gingastahan löytyi oheistuotteitakin.

Ihmiset jotka olivat aiemmin leikkineet kanssani Hopeanuolen merkeissä saivat näin kuulla itsekkin Weedistä. Minä, kaksi sisarustani ja kaverini leikimme yksittäisiä hahmoja metsässä ja etenkin Kaibutsun terrorisointia alueella. Leikkejä onnistuttiin jatkamaan paperihahmojen ja pehmolelujen parissa, vaikka eivät ne vetäneet vertoja Hopeanuoli leikeille joita oli ikävä.

Tutustuin mahtavaan piirtäjään IsisMasshiroon ja hänen sarjakuviinsa. Joululahjana siskolleni tuli myös tehtyä eräänlainen tarinakirja läpipiirrettyjen kuvien kera. Siitä lähtien teinkin läpipiirrettyjä kuvia koristeeksi huoneeni seinille.

2009

- Kiinnostukseni ja fanitukseni oli aiemmin kokenut iskuja, mutta tavalla tai toisella onnistuin pitämään Gingan elämässäni. Löysin Hopeanuoli.comin sivuilta kaikenikäisten ja K-13 foorumin joille liityin. Olin joskus 8-vuotiaana ollut liittyneenä Hopeanuoli.orgin foorumille ja saanut siellä mm. porttikiellon erimielisyyksistä yhteen hahmoon Matton kanssa. Kävin kyseisellä epäaktiivisella foorumilla silloin tällöin ja lopulta unohdin salasanani.

Nawulfin foorumeilla luin paljon sellaisista asioista, joita en tiennyt tai joita en tullut ajatelleeksi. Sain uuden näkökulman tarkastella Gingaa. Viestini eivät olleet mitenkään hyviä, pitkiä tai perusteluita sisältäviä.

Bemmun kauppa alkoi poistua kuvioista, jolloin tutustuin Urumiin, Huuto.nettiin ja Futagoshoppiin.

Tapasin kouluni käsityötunneilla kaimani, jonka piirrellessä paljastui että hänkin pitää Gingasta. Siitä lähti paljon juttua ja ystävyytemme alku. ♥

2010

- Kirjoitin enemmän foorumeille Windyn johdosta ja aloin tuntea yhteenkuuluvuutta muiden fanien kanssa. Haaveilin keräilyn aloittamisesta ja se onnistui 15.2, kun isäni taipui tilaamaan minulle japaninkieliset Weed mangat 6-12, jolloin aloitin keräilyn. Hopeanuoli-kaupasta ja Urumista tuli suosikkejani.

Yoshihiro Takahashi aloitti uuden sarjansa, Orionin piirtämisen ja 3.5 Suomeen rantautui Hopeanuoli mangaa äidinkielellämme. Muistan kuinka manga myöhästyi vähän virallisesta julkaisemispäivästään. Oli pettymys palata kotiin tyhjin käsin vuosien odotusten jälkeen.

Leikkaamattomista tehtiin yksittäiset levyt mm. R-kioskeille, mutta minulta ne jäivät siltikin hankkimatta. Olisi pitänyt kysyä yksittäisiä levyjä kokonaisen boxin sijaan..

Vuonna 2010 aloitin koirilla ja Gingalla roolipelaamisen, joka on jatkunut näihin päiviin asti. ~

Ensimmäisenä vuotena sain kerättyä kaikki mm. Weedit englanniksi, keräilykorttirasian, GNG:n 3. julkaisun, joitain kortteja, Weedin figuureita & mangoja ja mainoksia. Vanhat videot kuten vuoden 1996 osat ykkönen ja kolmonen tulivat tärkeäksi osaksi kokoelmaani. Olivathan ne sentään videoita.

2011

- Raskain vuoteni elämän muutosten ja murrosiän viemänä. Jonkunlainen epävarmuus ja pelko Gingan kuulumisesta elämääni. Selvisin vuodesta sillä että Gingan asema muuttui todella tärkeäksi asiaksi ja osaksi minua.. Aloin uskaltaa hankkia faneistakin ihan todellisia ystäviä ja viestien laadussa tuli suuri parannus.

Kokoelma kasvoi, vaikka Hopeanuoli-kauppa lopetti toimintansa. Nyt suunniteltiin Yoshihiro Takahashin käymistä Traconissa, Hopeanuoli musikaalia ja Meteor Ginin suomentamista. Traconiin menoa en uskaltanut kysyä vanhemmiltani sillä tiesin ikään kuin jo vastauksen..

Nawulf vetäytyi täysin foorumien parista, jolloin loppujenkin oli liityttävä Urumin Kaksoissolan foorumille. Sinne liittyi täysin uusia naamoja, mutta kaikki eivät myöskään seuranneet perässä. Heitä jäi ikävä.

Vuosi päättyi siihen, että nyt oli luvassa Hopeanuolen jatko-osaa suomeksi!

Keräsin paljon erilaisia GNG:n julkasuja, magneetteja ja sain vihdoin hankittua leikkaamattomat ja harvinaisen animaatiokalvon! Uuh.

2012

- Aktiivisin Ginga-vuoteni. Keräilyn ja muun fanituksen lisäksi pääsin nyt katsomaan idoliani ja muita faneja ihan livenä Animeconiin. Sain unohtumattomia muistoja, idolini nimmarin ja yhteiskuvan. Hopeanuolimusikaalikin tuli nähtyä parannettuna versiona.

Ginga.fi aloitti uuden toiminnan kaupan muodossa, jolloin sain itselleni nyt verkkopankkitunnuksetkin. 

Tammikuussa olin hankkinut kaikki japaninkieliset Weedit ja ostin isolla rahasummalla Orionin mangoja. Erilaisia oheistuotteita kuten Dohatsutenin levyn, kangasjulisteita ja lasinalusia tuli löydettyä. Tärkein saalis oli Weed taidekirja, jonka hankintaa haaveilin jo vuonna 2006.

2013

- Hengissä ollaan ja Ginga on yhtä tärkeää minulle, joka päivä vaikka piirtäminen kilpaileekin kovasti tämän rinnalla. Blogini on täyttänyt vuoden ja kokoelmahyllyni on niin kookas, että toinen hylly olisi tarpeellinen.

Vuoden alussa onnistuin hankkimaan viimeisen puuttuvan figuurin, maalaamattoman Weedin. Erilaisia Yoshin koirasarjojakin on osteltu ja yritetty tutustuttaa. Pienemmätkin oheistuotteet ovat tärkeässä osassa. 

Parhaita asioita Gingassa

Sain tällaisen idean yhden blogin kautta, jossa oltiin kirjoitettu oman elämänsä parhaista asioita ja tavoitteena oli saada seitsemän kappaletta aikaan. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kuitenkaan ja olen yrittänyt muutamalla rivillä niistä kirjoittaa.

Gingan parhaita asioita ovat......

1. Sarja kokonaisuudessaan erityisesti arvojen ja moraalin kannalta

- Olen ainakin itse huomannut Gingan antavan älyttömän paljon, jos asiaa tarkastellaan syvemmältä kannalta ja juuri näiden arvojen ja moraalin pohjalta. Vanhemmaksi ihmiseksi tultuani näistä kummastakin on tullut itselleni aivan tärkeitä asioita ja ne kulkevatkin tiiviisti käsi kädessä. Rakastan sarjan ideologiaa ja sen tuomaa henkistä sielunhoitoa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Alla olevassa kuvassa näkyy vahvasti ystävyys.

2. Koirahahmot

En tiedä olisinko puoliksikaan saanut sarjasta niin paljon irti kuin tänä päivänä, jos päähahmot eivät olisi olleet koiria. Koirat ovat ihmisten parhaita ystäviä, joten siinä tapauksessa ne on valittu hyvin kuvaamaan ns. ihmisten toimintaa niin moraalisella puolellakin.

On siis hienoa, että Yoshihiro Takahashi on luonut jotain uutta näiden ihmissarjojen joukkoon käyttämällä koiraideaa.

3. Mangaka itse

Yoshihiro Takahashi on kaiken puolin hyvä tyyppi ja häneltä löytyy monia positiivisia ominaisuuksia, jotka näkyvät hänen sarjassaan ja sarjakuvan kertojan laatikkoteksteissä. Sensei nauttii aidosti työstään ja on uurastanut todella paljon mangojen laatimisen eteen. Puhumattakaan siitä mitä hänen sarjansa on meille kaikille tarjonnut.

Kuva on viime vuoden Animeconista, jossa kävin tapaamassa häntä.

4. Fanit

Mitä tämäkään sarja olisi jos faneja ei olisi? Niihin faneihin ja Hopeanuolen ystäviin, joihin olen tutustunut ja törmännyt ovat olleet hengeltään melko samanlaisia kuin itsekkin olen. Eli sekin toimii pelkästään yhdistävänä tekijänä sen lisäksi, että pidämme Gingasta.

Välillä tietenkin risoo se miten fanien kesken kilpaillaan keräilystä ja kuin paremmuudesta faneina. Hopeanuolen elitismi on joskus älytöntä, joten en ihmettele jos jotkut ihmiset näistä piireistä kaikkoavat.

5. Keräily

En sano että Ginga olisi pelkkää keräilyä, niin ei suinkaan ole. Minusta on kivaa, että tästä sarjastakin on saatavilla jotain konkreettista tavaraa tukeakseen sarjan olemassaoloa. Eri oheistuotteita on kiinnostava hankkia niiden harvinaisuuden tai korkealaatuisuuden takia.

Kyllähän tällainen keräily syö rahaa, mutta en näe siinä mitenkään rahastuksen makua kuin joissakin suurimmissa sarjoissa.

6. Hopeanuoli musikaali

Olen katsonut Hopeanuoli musikaalin youtubesta, mutta nähnyt sen viime vuoden Animeconissa livenä. Musikaali on jotain ainutlaatuista upean koreografian, näyttelijöiden ja lauluosuuksien kera.

Mukavaa että sarjasta on luotu jotain omaa jolla on saatu ilahduttaa muita faneja. Toivottavasti Weedistäkin saataisiin musikaalia aikaiseksi, ilmeisesti sellainen on suunnitteilla.

7. Sen tunnettavuus ja asema Suomessa

Ginga on ihan hyvin tunnettu asia täällä kotimaassamme. Jo ammoisista ajoista ihmiset ovat leikkineet Hopeanuolta ja katsoneet näitä ihania suomidubbeja, joista jokaisen lapsuuteen on jäänyt jotain ainutlaatuista.

Saamme suomimangaa, tiedon hankkiminen ja keräily on helpompaa kuin jossain muualla esim. ulkomailla. Myös erilaisten nettisivujen ja foorumien myötä fanien on helppo löytää toisensa keskustelun ja ystävyyden merkeissä.

Sehän on kerrassaan jotain hienoa.