Katsaus vuoteen 2023

Jälleen aika vähän summata vuotta 2023. Mitä sen osalta tapahtui Gingan parissa?

Isoin asia koko vuonna taisi olla Takahashin saapuminen Suomeen, Helsingin kamppiin syyskuussa 15.-18.9. Takahashi jakoi nimikirjoituksia neljä päivää ja Muji-myymälän yhteydestä pystyi ostamaan jotain Ginga-aiheisia oheistuotteitakin. Tietysti Takahashin töiden näyttely oli myös ikimuistoinen.

Takahashi oli siis Suomessa, kun hän täytti pyöreät 70 vuotta. GNG:n mangasarjakin täytti 40 vuotta!

Vierailusta kirjoitettiinkin Helsingin Sanomiin, yhdistyksen jäsenlehteen. Lisäksi Hopeanuoli.com, Hornahurtta ja Anime-lehti tekivät omat haastattelunsa.

Myös oheistuotteiden saralla tapahtui kuluneena vuonna paljon. PurePlastic ja Fanema julkaisivat kumpikin omat versionsa Akakabuto-pehmosta, joita oli mahdollista ennakkotilata. Fanemalta ilmestyi myös uusia pehmomaskotteja hahmoista: Hougen, Sasuke, Hiro, Kagetora ja Gin.

Urumiin tuli myyntiin uusia PurePlasticin avaimenperiä hahmoista Weed, Gin, Yukimura, John, Akame, GB, Jerome ja Mel. Avaimenperiä ostamalla oli myös mahdollista osallistua arvontaan, jonka palkintona oli Ginga-aiheinen tyynyliina.

Suomen Hopeanuoli-fanit ry:ltä ilmestyi jokunen jäsenlehti. Pääsin itse numeroon 18 puhumaan Ginga Sanomista ja muista sometileistäni. Hieno kokemus.

Uusi hallitus valittiin, jäsenmaksut vähän nousivat kattamaan yhdistyksen kuluja. Vuoden 2024 jäsenlehtien teemat päätettiin.

Yhdistys järjesti mm. arvonnan Tähdenlennon numerosta 17 ja teki tänäkin vuonna Ginga-aiheista somejoulukalenteria.

CDON myi japanilaista Hopeanuoli-musikaali DVD:tä tavallisena versiona sekä blu-rayna sivuillaan. Hopeanuolen mangasta julkaistiin uusintapainos, jota oli mahdollista ostaa lähinnä Anime Shopista. Myös Noah'n 8. osasta tehtiin lisäpainos.

Takahashi aloitti syyskuussa 2022 Ginga Shōnen Densetsu Dog Days -sarjan Manga Gorakussa. Mutta tänä vuonna sarja nähtiin kokonaisuudessaan kolmen pokkarin muodossa.

Kiitos vuodesta 2023. Toivotaan, että vuonna 2024 luvassa olisi yhtä mullistavia juttuja!

Hopeanuoli -musikaali: Ystävyyden siteet

Japanilainen Hopeanuoli-musikaali esitettiin Suomessa syyskussa 2022. Katselin tässä musikaalin nyt uudelleen ihan DVD:ltä. Onkin kiva, että CDON myy tästä kahta versiota: toinen blu-rayna. Olen ostanut molemmat.

Eli musikaalistahan on kaksi osaa, joista Ystävyyden siteet on nyt se ensimmäinen. (Saisi se toinen osa jo pikkuhiljaa alkaa tulla, kun nyt on jo vuosi 2024 tätä kirjoittaessani.) Ensimmäisessä osassa nähdään siis aikalailla nämä keskeiset GNG:n tapahtumat: villikoiriin liittyminen, kai-koirien tapaaminen, Moss, Iga vs. Koga ja lopuksi musikaali päättyy siihen, kun koirat lähtevät Shikokuhun.

Muistan, kun musikaali ilmestyi, niin moni tuntui oleman erityisen pettynyt siihen, ettei esim. Crossia oltu laitettu siihen mukaan. Näin ollen Hyenan rooli oli paljon keskeisempi. Olin kieltämättä myös itse tähän aika pettynyt, koska olisin niin mielelläni nähnyt Crossin nimenomaan Benin rinnalla. Tästä olisi saanut siis ihan mielenkiintoistakin romantiikkaa, kun musikaalissa riitti draaman kaarta muutenkin.

Eli suomalainen Hopeanuoli-musikaali onnistui ehdottomasti paremmin näissä ja sama koskee myös Sniperin poisjättämistä. Sniper on keskeinen hahmo GNG:ssä, koska hän on kuitenkin sotkemassa jatkuvasti Ginin ja muiden kuvioita. Ei siis tuntunut mitenkään loogiselta, että hänet jätettin tästä japanilaisesta versiosta pois. Musikaali kärsi tästä paljon kuten myös Hyena hahmona, kun hän toimi vain yksin.

Vähän olin kahden vaiheilla Hyenan isomman roolin suhteen. Toisaalta se oli todella viihdyttävää, koska Hyenalla ei omaan makuun ollut sarjassa riittävästi ruututilaa. Välillä tuntui vähän oudoltakin nähdä hänet taistelemassa ja antamassa kunnolla köniin siihen nähden, millainen raukka ja pelkuri Hyena on. Niin, kuinka hyvin Hyena osaa todellisuudessa edes taistella?

Nautin mielettömästi siitä, että Gohei toimi musikaalin kertojana ja hänellähän oli yksiä parhaita puvustuksia koko musikaalissa. Tätä täydensi myös upea eläytyminen itse hahmoon.

Ginin sisarukset, Fuji, Daisuke ja Hidetoshi jätettiin siis samalla tavalla pois. Minusta tämä toimi ihan hyvin, mutta olisi kai Hidetoshia voinut edes vähän tuoda tuohon kohtaukseen, jossa Gin ja John taistelevat linnusta ja Akakabuton pennun kanssa.

En pitänyt siitä, miten Akakabuto oli tuotu musikaaliin. Karhunkäpälät olivat jotenkin kömpelö ja liian iso ratkaisu. Olisiko Akakabuto voinut olla joku pehmo ja/tai heijastus näytölle? Minua vähän harmitti myös se, että Akakabuton pentua vastaan taistellessa, Ginistä tehtiin ehkä vähän liian heikko/pelkuri. John tuntui jyräävän vähän enemmän. Animessahan melkein John oli pelokkaampi ja Gin oli hyökkäämässä kuonoon, mistä Goheikin vaikuttui. Tiesi minne iskeä.

Benin ja Johnin yhteenotto oli ehdottomasti yksiä parhaita kohtauksia tietenkin sen takia, miten kaksi lempihahmoani kohtasivat. Mutta kylläpä ihailin älyttömästi näitä puvustuksiakin tässä kohtaa.

En ollut missään vaiheessa tyytymätön lavasteisiin. Suurimmaksi osaksi musikaali oli tavallaan tuota kalliota, mutta paljon tehtiin valoilla, musiikeilla. Kuvatttiin tuulta, koirien juoksemista, vesielementtejä. Ja ylipäätään mitkään taistelukohtaukset tai rotkon hyppäämiset eivät epäonnistuneet olosuhteiden takia. Ihan loistavaa.

Ginin ja Kurotoran taistelu oli myös yksiä mieleisimpiä kohtauksia ihan musikaalissakin. En oikein ottanut selvää, minkä verran tykkäsin noista musikaalin kai-koirista. Silti minusta oli hauskaa, miten ensiesityksessä he räppäsivät mikä kuvasti hyvin tiikeriveljeksiä ihmismuodossa. Tietysti myös punainen, sininen ja ruskea väri oli huomioitu.

Moss jakoi paljon omia mielipiteitäni. Hän oli ulkonäöllisesti yksiä omia vahvimpia suosikkejani Benin, Johnin, Gohein ja Akamen lisäksi. Mutta välillä ärsytti vähän sellainen liika rääkyminen ja hahmon ääni ei tuntunut läheskään niin hyvältä kuin mitä GNG:ssä. Ehkä välillä oli sellaista ylinäyttelemistä. Smith ja Hyena toimivat paremmin nimenomaan huumorin osalta. 

Tästä huolimatta nautin siitä, miten koskettavasti Benin "kuolema" oli tehty ja kaikista sitä edeltävistä tapahtumista. Lohkare oli ihan loistava, kun sen putoaminenkin oli kuvattu niin hitaan jännittävästi. Harmi, ettei ollut Crossia itkemässä mukana puolisonsa perään.

Musikaali meni pakostikin vähän eri tavalla Sniperin poisjättämisenkin myötä. Minusta oli tosi mielenkiintoista, miten Gin oli yksin pelastamassa Jaguaria. Tästä oli jätetty ihan Smithinkin kokonaan pois. Todella kaunis kohtaus. Silti Lloyd ja Gin vs. Sniper olisi ollut niiiiin pakko nähdä!

Akame oli kerrassaan upea ja ihailtavan karismaattinen hahmo. Hauska oli huomata hänen punertava silmämeikkinsä nimeensä viitaten.. Kurojakista taas en jostain syystä välittänyt yhtään. Ulkonäöllisesti hän ei minusta sopinut hahmoksi ja jotenkin ero Akamen näyttelijään oli vain liian iso.. Siitä huolimatta pidin siitä, miten Kurojakilla oli tämä sirppi mukana. Taistelu Ginin kanssa ja silmän menettäminen oli ihan parasta antia. Tykkäsi myös paljon näistä maskeista Kogien suun edessä, konemaisesta äänestä jolla kuvattiin vihollisen pelottavuutta.

Yhdet kauniimmista musikaalin lavasteista nähtiin tämän Iga vs. Koga tapahtumien aikana. Kauniit valkoiset sermit.

Olisin halunnut nähdä myös tämän Wilson ja Chibi kohtauksen, jossa Wilson heittää Kurojakin pennun rotkoon. Tästä olisi saanut hyvää draamaa ja olisin halunnut nähdä Kurojakin suuttumassa kunnolla. Jos tämä kohtaus olisi ollut mukana, olisi Ginistäkin nähty se inhimillinen puoli kun hän ei tapakaan Kurojakia (pentunsa takia). Olisi kai Crossin tilalle saanut jonkun, jos hän ei kerta ollut musikaalissa.

Mutta joo. Täytyy kehua paljon näyttelijöiden työtä. Hikeä valui pitkin musikaalia, silti meikit ja maskeeraukset pysyivät naamassa, eikä laatu kärsinyt.

Mainitsin aiemmin, etten ehkä niin pitänyt Mossista tai Kurojakista. Myös Riki vähän jakoi mielipiteitä, olisin ehkä kuvitellut jonkun toisen enemmin hänen rooliin. Minua häiritsi välillä myös Rikin valkoinen takki. Jotenkin se teki liikkumisesta välillä liian kankeaa, mutta toisaalta siihen saatiin hyvin kuvattua myöhemmin raateluarvet.

Mietin Mossia katsellessa, että olisipa etenkin Johnille ja Benille tehty jotenkin parta ja viikset. Onhan heidän hahmoillakin eli siinä mielessä Moss oli kuitenkin vielä hahmona paremmin ajateltu. Ben ja John näyttivät välillä vähän liian alastomilta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erinomainen suoritus. Minulla oli ensimmäisen kymmenen minuutin aikana vähän vaikeuksia päästä sisälle musikaaliin, kun se tuntui olevan vähän liikaa laulusta toiseen. Mutta lopulta hahmot pääsivät kuitenkin omaan ääneen ja itse tarina lähti käyntiin.

Takahashi Anime-lehdessä

Mette Pesonen kirjoitti uusimpaan Anime-lehteen (nro 133) jutun Takahashin vierailusta Suomessa syyskuussa. Ainakin Helsingin Sanomat ja Hopeanuoli.com ovat tehneet vastaavia haastatteluja. Myös tämän blogin puolelta löytyy haastattelu Muji-myymälän näyttelyn yhteydestä.

Helsingin Sanomien kirjoitus oli enempi fanien näkökulmasta ja muissa mangakalta on päästy kyselemään enemmän kysymyksiä.

Millainen oli Anime-lehden juttu?

Haastattelua oli kolme sivua, joista yhden vei näyttävä kuva Takahashista. Alkuun puhuttiinkin vierailusta, Takahashin 70-vuotissyntymäpäivästä kuten GNG:n 40-vuotistaipaleesta. Vasta Hopeanuolen myötä mangakan ura lähti ihan kunnolla nousuun.

Minusta oli mielenkiintoista lukea, miten Kyuuta Ishikawa oli toiminut yhtenä Takahashin innoittajana. Hän nimittäin loi koiriin ja susiin keskittyviä mangoja 60-70-luvulla. En äkkiseltään muista, onko nimeä mainittu joskus aiemmin Mutta tässä vuosien mittaan on ollut muutenkin hienoa saada selville Takahashin eri sarjojen (GNG, GDW, GDWO, Last Wars, Noah) hahmojen, aiheiden tarkempia ideoita. Onhan myös Japanin historiastakin otettu vaikutteita.

Takahashille onkin mahtanut olla ainutkertaista päästä työskentelemään ihailemansa Kyuuta Ishikawan assistentin kanssa. Seiichi Ikeuchikin kuulemma yritti piirtää koiramangaa, muttei oikein menestynyt siinä niin hyvin kuin golfiin keskittyvässä urheilumangassa. Takahashillakin on jotain mangaa golfiin liittyen.

Tämän pohjalta jäi miettimään, millainen piirtotyyli Seiichi Ikeuchilla oli koirien suhteen. Ihan paperilla nähtynä.

Sen jälkeen siirryttiin puhumaan Takahashin Kuro-koirasta, Hanakosta. Näistä tiesinkin luonnollisesti enemmän. Esille tuli myös saksanpaimenkoira rotuna, joka on Takahashin suosikki. Itse pidänkin erityisen paljon siitä, miten paljon Gingassa on nimenomaan kyseisiä koiria Johnista Venäjän sotakoiriin.

Mulle ei ihan auennut riittävän tarkasti se, miksi Takahashista on niin vaikea kirjoittaa naarashahmoja. Jos Takahashi ei olisi kokenut näin, olisiko naarashahmoja ollut kenties enemmänkin? Tätä olisi voitu selittää enemmän.

Pidin siitä, miten jutussa nostettiin esille Johnin kuoleman olleen Takahashille vaikea paikka. Se on ollut tätä myös itselleni, mutta Johnin sanoista on irronnut sellaista voimaa, joka on vienyt elämän karikoissa pitkälle.

Jopa vuoden 2012 Animeconin nimikirjoitustilanteessa Takahashi oli keskustellut Johnin kuolemasta erään fanin kanssa. Tai no, fani oli pikemminkin antanut Takahashille palautetta. Olin myös itse tuona vuonna conissa ja muistan Hijirin kysyneen jossain vaiheessa Takahashilta syytä Johnin kuolemalle. Viittasikohan Takahashi Hijiriin vai oliko vielä joku eri fani?

Hopeanuoli-sarjan väkivaltaisuutta on pelätty niihin aikoihin, kun se on rantatunut Suomeen ihan kustantajankin puolelta. Onneksi tämä ei koitunut Takahashin uran kohtaloksi ja sarjaa on muutenkin saatu Suomeen ihan Noah'nkin muossa. Jotenkin hauskaa, että pelko on ollut tämä. Pidän itse nimittäin Weediä paljon väkivaltaisempana kuin Hopeanuolta. No, siltikin Weedin väkivaltaisuutta on pystynyt eri tavalla katsomaan juurikin sen takia, että kyseessä on eläinsarja.

En tiedä, oliko se kuinka yllättävää - että Takahashi suunnitteli tiikeriveljesten kuolevan Suuressa taistelussa. Pidin tätä penskana jopa todennäköisenä, koska "kaikki muutkin" kuolivat. Ehkä loppupeleissä oli hyvä, että nimenomaan Akatora suojeli Beniä. Toisaalta tuntuu oudolta, että Chutora vain hävisi kuvioista ja Kurotora se on vieläkin elävien kirjoissa..

Lopuksi teksti muuttui vielä syvempään ja kauniimpaan puheeseen, kun pinnalle nousivat sarjan arvot. Lisäksi Takahashi kiitti faneja saamastaan tuesta ja suosiosta Suomessa.

Ihan kiva oli pitkästä aikaa lukea varsinaista tekstiä Takahashista kuin haastattelua, jossa on pelkästään kysymyksiä. Molemmille on silti paikkansa.

Pidin jutusta. Hopeanuoli.comin lyhytjuttu erottui kuitenkin vielä tästä siinä, että Takahashi paljasti aloittavansa uuden sarjan vielä tänä vuonna. Eli eläkepäiviä ei ole luvassa kustantajaltakaan.

Jääkäämme siis odottelemaan tietoa uudesta sarjasta. Toivottavasti vielä jossain jutussa Takahashi avaisi Noah-sarjaa vähän enemmän.

Sateenvarjon alla

Uru myi Huuto.netissä GDWO-aiheista sateenvarjoa. Muistaakseni näitä ei ole koskaan varsinaisesti ollut myynnissä. Sateenvarjo on ollut pikemminkin joku palkinto niiden tyynynpäällisten tapaan.

Onnistuin huutamaan tuotteen 79 euron hintaan eli ihan sopivalla hinnalla. On sateenvarjosta saatettu maksaa usempaakin satasta.

Kerrrassaan kaunis oheistuote. GDWO:sta on muutenkin niin vähän oheistuotteita, niin ne vähäisetkin ovat jotenkin erityisen uniikkeja ja spesiaaleja.

Oikeastaan mikään muu väri ei voi toimia tuotteessa yhtä hyvin kuin valkoinen. Väri tuo valoa, hahmot erottuvat siitä parhaiten. Saippuakuplat täyttyvät varjon keskiosaa loistavasti. Pennuilla on myös hauskoja ilmeitä, jolloin varjossa on myös humoristisuutta/leikkisyyttä.

Tykkäsin paljon siitä, miten varjon varsikin oli helposti liikkuva. Omistan itse yhden toisen varjon, joka on paljon jäykempi ja ei niin "pehmeä" kuin tämä GDWO:n. Myös silikoninen? kiinnitys oli erittäin miellyttävä. 

Musta väri toi taas parempaa kontrastia nimenomaan toiselle puolelle. Valkoisena en ehkä olisi tätä nähnytkään.

Selvästi hyvin suunniteltu keräilytuote ihan käyttötarkoitustakin ajatellen. Mukana tulevassa pussissakin näkyy vielä sarjan teema.

Kyllä tällä kelpaa, vaikka johonkin coniinkin mennä. :)

Takahashin haastattelu näyttelyn yhteydessä

Takahashi vieraili Helsigin Kampissa 15.-18.9. Muji-myymälän yhteydessä oli myös näyttely Takahashin töihin liittyen. Siellä taustalla pyöri myös Takahashin haastattelu, josta otin videon:

 

Suuremmaksi osaksi videossa olevat tekstit näkyvät hyvin (kannattaa valita 1080 p laatu). Tässä vielä varsinainen haastattelu tekstimuodossa:

Kysymyksiä Yoshihiro-senseille!

Mikä on lempiruokasi?

- Tykkään banaaneista.

Hei kaikki. Tiedättekö Yoshihiro-sensein lempilaulajan?

- Se on Shogo Hamada.. (japanilainen laulaja-lauluntekijä).

Sensei! Kerro minulle lempivärisi?

- Sininen.

Mikä on lempi-urheilulajisi?

- Golf ja nyrkkeily.

Mikä on suosikkielokuvasi?

- Kummisetä.

Kuka on suosikki taidemaalarisi?

- Tykkään Albert Ankerista.

Mikä on lempikukkasi?

- Kirsikankukka.

Mikä on suosikki sarjakuvasi?

- Takao Saiton MUYONOSUKE.

Kuka on suosikki kirjailijasi?

- Yukio Togawa (japanilainen romaanikirjailija ja lastenkirjallisuuden kirjailija).

Mikä on lempimaasi?

- Suomi.

Onko sinulla neljän kanjimerkin lempisanontaa?

- GI-YU-I-SSHIN (itse keksitty) - Striving For Justice / Järkkymätön uskollisuus ja urheus.

Onko sinulla jokin suosikki sananlasku?

- NURETE-DE AWA. (Helppo voitto).

Mikä on lempikarkkisi?

- Vaahtokarkki.

Mikä on lempisakesi?

- MANSAKU-NO HANA (Japanilaista sakea Masuda- machilta, Yokote-kaupungissa).

Mikä on suosikki koirarotusi?

- Akita inu.

Oletko koiraihminen? Vai oikeasti kissaihminen?

- Tykkään molemmista.

Uskotko avaruusolentojen olemassaoloon?

- Tottakai/tietenkin.

Jos voisit käyttää taikavoimia, millaiset voimat haluaisit?

- Lentäisin ilmassa.

Jos voisit ottaa vain yhden esineen mukaasi autiolle saarelle, niin mikä se olisi?

- Ehkä ottaisin veitsen..

Onko muita eläimiä kuin koira, joita haluaisit pitää lemmikkinä?

- Krokotiili.

Minkä ammatin haluaisit, jos syntyisit uudestaan?

- Laulaja.

Onko sinulla joskus koti-ikävä Akitan prefektuuriin? Jos on, milloin?

- Silloin kun on kylmä.

Mitkä ovat parhaat karaokelaulusi? Haluaisin kuulla Sensein laulavan!

- Tsuyoshi Nagabuchi (japanilainen laulaja-lauluntekijä).

Mitä Akitan murteen sanaa käytät huomaamattasi?

- N-De-NE (Ääni nousee lopussa, tarkoittaa "Ei".

Kuka on mielestäsi sinua lähimpänä oleva hahmo?

- Orion.

Mistä leikistä pidit eniten lapsena?

- Kivien heittämisestä jokeen.

Mikä oli lempinimesi, kun olit pieni?

- Ottto.

Hei. Missä on Sensein "paratiisi"?

- Yokote Masuda Mangamuseo.

Mikä on Sensein motto?

- Mitä enemmän hedelmää kantaa, sitä enemmän ripustaa päätään. (Eli hienompana tulee vielä nöyremmäksi).

Mitä "koti(kylä" merkitsee Senseille?

- Higashinarusen kylän vuoristopuro.

Minkä hahmon piirtäminen on sinulle helpointa?

- Kyoshiro.

Hei, kaikki! Arvatkaa mikä on Yoshihiro-senseille kaikkein vaikein hahmo piirtää?

- Se on Nyu-doo-un-sai Sanada.

Mitkä paikat, joissa olet vieraillut haastatteluiden takia, ovat tehneet sinuun vaikutuksen?

- Tosa (Kochin prefektuuri).

Onko sinulla erityisiä vaatimuksia piirtämisen suhteen?

- Pahuus ei ikinä voita!

Jos piirtäisit täysin uuden teoksen, mistä se kertoisi?

- Puhdas rakkaustarina.

Perimmältään minkälainen suhde pitäisi mielestäsi olla luonnon ja ihmisen välillä?

- Samanlainen elämäntapa kuin vanhalla maanviljelijällä.

Mitä haluaisit, että sarjakuvapiirtäjäksi haluavat lapset arvostaisivat?

- Tavat (moraali).

Syötkö tai juotko mitään piirtämisen välissä?

- Hyvin usein! Syön usein maapähkinöitä.

Minkä omista hahmoistasi valitsisit Mangamuseon johtajaksi?

- Ben, hänellä on johtajan taitoja!

Jos Yoshihiro-sensei itse valitsisit, mikä olisi mieleenpainuvin työsi?

- Siionin myrsky.

Mitä pitäisi huomioida, kun maalaa väreillä?

- Paperin laatu.

Mitä odotat Mangamuseolta tulevaisuudessa?

- Että siitä tulee japanilaisten alkuperäisten manga-taiteiden pyhä maa.

Helsingin reissu

Elokuun loppupuolella ilmoitettiin, että Yoshihiro Takahashi olisi tulossa Helsinkiin 15.9-18.9. Alkuun ajattelin, että no en varmaan "pääse" sinne tai kaikki järjestäminen olisi vain liian hankalaa. En ole nimittäin koskaan oikein pyörinyt: Helsingissä. Tampere, Kuopio ja Jyväskylä ovat minulle paljon tutumpia.

Lopulta aloin tuntemaan sydämessäni, etten voi vain millään jättää tällaista tilaisuutta välistä. Olen nähnyt Takahashin viimeksi Kuopiossa 2012. Ei olisi tietoa siitä, tulisiko Takahashille enää Suomen reissuja. Alkaahan herralla olla ikääkin.

Perjantaina oli liikuttavaa nähdä Instagramissa ihmisten kuvia Takahashista (mm. hornanhurtalla oli tällaisia stooreja). Siinä kohtaa Takahashin Suomeen tulo konkretisoitui. Kuopioon tuloa oli ehtinyt sulatella vähän pidemmän aikaa aikoinaan.

Varasin hotellit ja bussiliput aika piakoin tuon ilmoituksen jälkeen. Matkaaminen ei ollut mitenkään kallista kuin noin 60-63 e ja hotelliyö 80 e luokkaa.

Perjantaina 15.9. pääsin noin viiden aikoihin töistä. Sen jälkeen oli edessä miettiä pakkaamista ja eväiden ostoa. PurePlasticin olkalaukku sekä Hougen- ja John -pehmomaskotit lähtivät mukaani. Puin päälleni myös Dohatsutenin bändipaidan. Eipä sitä ihmeitä sinänsä tarvinut ottaa mukaan, laukulla ja yhdellä muovikassilla pärjäsin.

Onnibus lähti Oulusta kahdentoista aikaan illalla. Poikaystäväni heitti minut pysäkille autollani. Sitä ennen oli kieltämättä ollut vaikeaa pysyä hereillä, kun olin työviikosta niin väsynyt. Mutta onneksi suihkussa käynti ja eväiden syöminen auttoi asiaa. Oikeastaan oli ihan hyvä, että olin väsynyt. 9 tunnin matka Helsinkiin meni tosi nopeasti. Aika sateista oli koko ajomatka.

Olin Helsingissä noin yhdeksän aikaan aamulla. Kamppi löytyi nopeasti ja selkeästi. Oli huvittavaa, kun ei mennyt varmaan kuin 5 minuuttia saapumisestani, kun joku huuteli perääni, että pidänkö Gingasta. Viittasi siis laukkuuni, jossa komeili karhukoirien suku.

Hengailin Kampissa siis useamman tunnin. Alkuun kävin etsimässä vessat, sen jälkeen tutkin ylipäätään ensimmäistä kerrosta ja 4. kerrosta Muji-myymälän osalta. Siellähän se varsinainen näyttely oli ja sieltä ostettiin kyseiset nimikirjoitustaulut.

Söin eväitä ja meikkasin väsyneen ihoni piiloon. Takahashin pistettä laitettiin jo varhain kuntoon, mitä oli ihan kiva seurata.

10-11 välillä pyörin taas Mujin myymälässä. Otin paljon kuvia näyttelystä, videota TopSangyon pehmoista, jotka olivat myös esillä. Kuvasin myös Takahashin haastattelun, joka laitettiin sinne taustalla pyörimään. Haastattelu oli kokonaisuudessaan jotain neljän minuutin luokkaa. (Pitää tehdä tästä joku erillinen postaus tänne blogiin).

Olin selvittänyt hornanhurtalta, että myymälässä olisi kortilla maksamisen mahdollisuus. Tulin myös kysyneeksi, mitä kieltä siellä puhuttiin. Myyjät puhuivatkin hyvää englantia ja Antti Valkamakin oli paikalla vielä tulkkina.

Ostinkin 32 euroa maksavan kirjoituslevyn, yhden pinssin ja viisi eri postikorttia Takahashin Ginga-hahmoista. Oli hauskaa olla Antti Valkaman ja näiden myyjien tuijoteltavana, kun minulla oli Dohatsutenin paita päällä. Ymmärsin myyjistä, että he tunnistivat bändin. Nautin älyttömästi myös Antti Valkaman tapaamisesta. Olihan hän silloin Kuopiossa, kun hain Takahashilta nimmarin.

Koska olin niin ajoissa, pääsinkin olemaan nimmarijonossa kolmantena. Olikin mukavaa, että siinä odotellessa moni puhui Gingasta ja Takahashista. Jossain vaiheessa meitä ohjeistettiin menemään paremmin jonoon. 

Oma vuoro tuli tietysti ylllättävän nopeasti ja kyllähän moni siellä jännitti vähintään yhtä paljon. Tulkki (nainen), Takahashi ja Akitan Manga-museon johtaja olivat kiinnostuneita tästä paidastani. En ole ihan varma, oliko se nimenomaan Takahashi, joka ei tunnistanut tätä bändiä. Jälkikäteen ärsyttää, etten siinä hetkessä älynnyt selittää, kuka Dohatsuten nimenomaan on. Museon johtaja oli myös kiinnostunut pehmo-maskoteista. Taisi luulla muistaakseni Hougenia Hyeenaksi, jolloin selitin hahmojen olevan Hougen ja John. (Hän myös toimi kuvien ottajana paikan päällä.)

Minusta otettiin kaksi kuvaa. Onnistuin olemaan toisessa silmät kiinni, mitä sattuu minulle aika usein. Sen jälkeen sain kätellä Takahashia. Kun pääsin tästä tilanteesta pois, tuntui että sen jälkeen vähän pimeni. Jännitys pääsi vähän purkautumaan.

Oman vuoroni jälkeen jäin seuraamaan nimikirjoitustilaisuutta. Ihmisiä oli paljon ja monet jäivät kyllä katsomaan Takahashin perään. Moni tuli kyselemään minulta, mistä nimikirjoituslaatan sai. Joku tuli myös juttelemaan minulle englanniksi. Selitin kyseessä olevan Yoshihiro Takahashi, sarjan kertovan koirista. Tätä miestä nauratti laatassa olevien koirien ilmeet, olivathan ne hauskoja.

Välissä yritin saada Takahashista kuvia enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. (Minulla on mm. kuva, missä Takahashi raapii nenäänsä). Seurasin lauantain ensimmäistä nimikirjoitustilaisuutta siis siihen asti, että Takahashi oli lähtenyt. Takahashi meni syömään ylös ilmeisesti Mujin ravintolaan joskus kahden aikoihin.

Jäin itse joksikin aikaa hengailemaan hänen pisteelleen, kunnes kävin jälleen yläkerrassa Mujin myymälässä. Kävin ostamas pinssejä lisää, jos vaikka saisin kaikki hahmot kerättyä. Aiemmasta olin saanut Yamaton, nyt pinsseistä löytyi Gin, kolme Rikiä ja kaksi Yamatoa. Pinssit maksoivat 8 euroa kappale. Yamato tuntui olevan aika yleinen, mitä moni kirosi paikan päällä. Onneksi itse sain kaikki, edes sen yhden Ginin. Kävi myös hakemassa toisen nimikirjoituslevyn. Eipä itseäni se haitannut, vaikka kuva oli sama.

Eli lauantain toinen nimikirjoitustilaisuus sijoittui ajalle 15-17. Takahashia odoteltiin ja aika nopeasti meille ilmoitettiin, että hän on vähän myöhässä. Takahashi ei ollut vielä päässyt oikein syömään. Nyt olin jonossa paljon peremmällä joku 17.-19. Luonnollisesti toinen kierros meni paljon paremmin, kun oli jo kertaalleen käynyt. Erityisesti minulla jäi mieleen yksi fani, joka esitteli Weed-aiheista tatuointiaan. Siitä otettiin oikein kuvia ja kyllä se lämmitti Takahashin mieltä. Aivan ihana tilanne. (On tämä tatska Instassakin jossain).

Kun saavuin Takahashin luo, minulta kysyttiin haluanko sanoa jotain Takahashille. Pyysin sanomaan, että hänen sarjansa merkitsee minulle paljon. Liikutuin vähän itsekin siinä hetkessä. Oli ihanaa kätellä Takahashia uudelleen ja hän kiitti minua suomeksi. Takahashista välittyi niin paljon tunteita minua kohtaan, että se oli ikimuistoista. Hän ymmärsi, etten ihan huvikseen sanonut Gingan olevan minulle tärkeä. Siinä oli niin paljon syvempää mukana. 

Minusta otettiin toiset kaksi kuvaa. Tällä kertaa en jäänyt pahemmin seuraamaan tilaisuutta. Halusin päästä kunnolla syömään ja suunnata hotellille. Kävin kuitenkin vielä kertaalleen yläkerrassa ottamassa edes jonkinlaisen videon myymälän näyttelystä. Junk Vegan oli todella positiivinen kokemus ja sattui olemaan siinä lähellä kuten omenahotellinikin.

Sunnuntaina lähdin kahdeksan aikoihin Helsingistä ja Oulussa olin joskus puoli viiden aikoihin. 

Paikan päällä oli monia tuttuja (mm. Dee, hornanhurtta, tinojansson, silvermoon_ginga_collections). Olisi kai sitä enemmän voinut moikata ihmisiä. Olen tässä tullut vähän huonommaksi..

Helsingin reissu oli ehdottomasti parempi kuin silloinen Kuopion reissu. Tunnelma oli omalla tavallaan tiiviimpi, vaikka porukkaa oli paljon. Tällä kertaa sain enemmän aikaa Takahashin kanssa ja se oli henkilökohtaisempaa, jolloin kokemus lujitti entisestään suhdettani häneen. Eli kyllähän se tuo omat haasteensa, kun idoli asuu toisella puolella maapalloa, puhuu ihan eri kieltä ja ei ole pahemmmin missään sosiaalisessa mediassakaan. Onneksi nämä eivät ole mitään esteitä sille, miten paljon Takahashista ja hänen sarjastaan saan. Ginga  ja sen fandomi ei ole kuollut mihinkään.

Haastatteluni yhdistyksen jäsenlehdessä

Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehteen tehtiin juttu koskien Instagramissa olevia Ginga-aiheisia käyttäjätilejä. Minua haastateltiin siihen myös mukaan.

Juttu löytyy yhdistyksen jäsenlehden numerosta 18 sivulta 32 alkaen.

Vivy eli (Instagramissa hornanhurtta) pyysi minua, Anttua/Deetä ja Ginweed95 kertomaan omista tileistämme. Minä kerroin haastattelussa Ginga Sanomien Instagram-tilistä ja omasta keräilytilistäni, joka löytyy nimellä Kiatsuu.

Muut haastateltavat olivat luonnollisesti minulle tuttuja. Eipä Deeltä tai Ginweed95:ltä ole voinut näiden vuosien aikana välttyä, kun sama asia kerta yhdistää.

Haastattelun luettuani olin tyytyväinen siihen, miten hyvän ja monipuolisen kuvan se loi nimenomaan Gingasta Instagramissa. Rehellisesti sanottuna toivoisin vielä enemmän fanien ottavan Instagramia haltuun, kun se on nykyaikaisempi kanava siinä missä foorumit ovat ikävä kyllä jääneet.

Jaan itse siellä tosiaan uutisjuttuja, keräilyyn liittyviä juttuja tai juttelen ihan vain muiden fanien kanssa. Olikin hienoa, että Dee toi tätä fanitaiteen puolta esiin - Ginweed95 vuorostaan näitä arvontoja, jotka eivät taas "kuulu siihen mitä itse siellä teen."

Sain itse jutusta eräänlaista vertaistukea, koska siinä sivuttiin myös postamiseen/ylläpitämiseen liittyviä paineita. Oli lohduttavaa kuulla muiltakin, ettei aina vain luonnistu samalla tavalla. Vaikka kaksi muuta haastateltavaa oli minulle tuttuja, ei haastattelu heidän osaltaan jäänyt myöskään tylsäksi. Opin ymmärtämään Deen ja Ginweed95:n tilejä vielä enemmän.

Jännitin itse sitä, miltä haastatttelu tulisi näyttämään varsinaisessa fyysisessä koossa. Eli sainko sanottua tarpeeksi (ymmärrettävästi) tai selitinkö jopa liikaa.

Joitain juttuja olisin voinut hioa, mutta onhan se liika täydellisyys tylsää. Joka tapauksessa oli erittäin mahtava kokemus, joten kiitokset vielä siitä.