Orionin 18. osa ja postikortti

Tuossapa kuva 16.8 päivän saaliista. Eli postiluukkuun kilahti Urumiin edeltävän päivänä tullut Orionin 18. osa. Sain myös kaupan päälle tyhjän postikortin, jota käytettiin mm. Animecon tilaisuudessa Yoshin nimikirjoitusalustana. Nimikirjoitus minulla on jo entuudestaan, joten on hyvä etten vienyt joltain halukkaalta tätä tilaisuutta. On tuo kyllä upea joka tapauksessa<3

Tässäpä vielä lopuksi 18. osan juonitiivistelmä. En kyllä yhtään ymmärrä miksei Andy esiintynyt siinä, vaikka näin oli puhe Ginga siten foorumilla. No ensi osassa sitten. Niin ja en tähään hätään ottanut osasta kuvia, mutta voin niitä muokata halutessanne sekä vastata osasta herääviin kysymyksiin.

Masashige on jäänyt taistelemaan kai-koirien ja takana häämöttävän lauman kanssa. Kolme kaita ovat tarrautuneena koiraan eri kohdista. Lopulta Masashige kiskaisee itsensä irti, mutta kolmikko käy uudelleen koiran kimppuun veri roiskuen. Kotetsu ja Rigel ovat löytäneet jonkun vanhan asumuksen, jossa on pentuja imettävä naaras. Ne oikeastaan taitavatkin olla kuolleita (?). Tovin kuluttua Kotetsu ja Rigel jatkaa matkaansa lähtemällä etsimään Masashigeä. Verinen koira iskee vastustajiaan puuhun ja yrittää saada kai-koiria hampaisiinsa. Maassa makaava Masashigen kimppuun hyökkää yksi kai-koirista ja vetää Masashigen sisälmyksiä ulos. Myös muita koiria sekaantuu tähän ja Masashige vetää itsensä hypähtäen kauemmaksi. Hän näkee pian ilmestyksen Sanadasta ja kuvittelee muitakin Ohun koiria. Rigel ja Kotetsu näkevät tapahtuneen ja hautaavat Masashigen. Sen jälkeen he suuntaavat ihmisasutuksen luo ja saavat mm. leipää syödäkseen.

Tenkan ja Sanadan joukot metsästävät lintuja. Akakamakaan ei näytä olevan hyvällä tuulella, vaan tappaa yhden laumalaisista. Joku laumalaisista tuokin Tenkalle ja Sanadalle viestiä (?) muualla kokoontuneista koiralaumoista ja kahdesta kuolleesta koirasta (?). Sanada ja Akakama ottavat yhteen ja irlanninsusikoira jää tappiolle. Akakama tarjoaakin joukolle villisikaa.

Masamune joukkoineen on myös metsällä syömässä lintuja ja törmää pentujen kanssa kulkevaan naaraaseen.

Ohun soturit ovat metsässä ja mm. Bon säikyttelee Yamabikoa ilmestymällä yllättäen puunrungosta. Blanca muistelee aiempia tapahtumia Bonin kanssa ja harhailee metsässä. Mangan lopussa Orion juoksee kahta Kogaa pakoon päätyen Blancan luokse. Hän muistaa Orionin hyvin aiemmasta kohtaamisesta ja akitan pentu tekeekin uudeleen ZTB:n. Molemmat putoavat putouksen mukana alas mihin manga päättyykin.

Mangapaketti

En tohtinut eilen kirjoittaa kahta blogimerkintään samana päivänä. Jotain oli säästettävä tällekkin päivälle, vaikka eilinen oli ollut kiireinen ja raskas päivä. Elikkä tilasin 2.8 päivä Urumista Weedin 2. julkaisun mangat 5,9, 11-13 ja 15-16. Tarkoituksena oli tilata myös 14 osa, mutta se ehtikin tilaushetkellä päästä toiseen mukavaan kotiin. Viisikymmentäkaksi euroahan meni omasta pussista näihin mangoihin.

Eilen nämä mangat sitten lopulta tulivat. Tajusin postin lappua katsoessani että joku oli pielessä. "Postiennakko tai muu lunastettava tilaus, 13.20 euroa". Aiemmin olin miettinyt olisiko Orionin 18. osa jo tullut. Mutta eihän kyseinen manga voinut tulla näin pian ja senkin olin maksanut tilauksen yhteydessä. No lähdimme sitten paikan päälle noutamaan tätä pakettia. Ja kyllä, meille oli koitunut ylimääräisiä kuluja. Postissa oleva nainen selitti ettei postimerkkejä ollut tarpeeksi ja punnitus oli mennyt pieleen, jolloin lisäkuluja kertyi meille. Kysyin myöhemmin tätä asiaa Urumilta ja hän selitteli että he eivät käytä kirjekuorissaan postimerkkejä ja jos ylimääräisiä kuluja tulisi, niin silloin maksujen pitäisi mennä suoraan hänelle. Näin ei käynyt sitten jostain kumman syystä. Paketti kuitenkin maksettiin vaikka koko päivä olikin minun ja isän jatkuvaa vihanpitoa. Ihan hyvinhän tässä sitten kävi. Tänään pitää tarkistella onko rahasumma ilmestynyt tilille ja odotella tämän viikon aikana josko Urumi soittelisi antamiemme tietojen perusteella asiasta eteenpäin. Arvelen ongelman syntyneen pikemminkin siitä että kirjekuoren paino on ilmaiseksi viisisataa grammaa ja siitä ylöspäin hintaa kertyy. Paketit olivat painaneet kuudestasadasta grammasta seitsemäänsataan grammaan..

Vaikka tämä olikin yhtä hässäkkää niin virheitä sattuu. Eihän mitään ikävää onnistunut sattumaan, vaikka tilanne riistikin monen hermoja. Periaatteessa tämä asia on jo hoidettu, joten ei muistella sitä enää.

Tässä kuitenkin pari ihan hyvää värisivua. En tohtinut tähän blogimerkintään laitttaa erikseen arvosteltavia mangoja koska arvostelen ne mieluummin suomeksi. Eikä muutenkaan olisi mukavaa mennä spoilaamaan näistä osista, joita ihmiset jännityksellä ja innolla odottavat.

Joka tapauksessa värisivut ovat kerrassaan nättejä<3 Ah, miten aidon tuntuinen koko julkaisu olisikaan jos jokainen sivu olisi värisivu. Itseasiassa muistan miten yhteen väliin luulinkin näin. Mukava ja piristävä lisäke mikä tekee tästä julkaisusta erikoisen. Julkaisun kansiin on panostettu myös huomattavasti luovemmin kuin 1. julkaisun kansiin. Ihanan värinen julkaisu kokonaisuudessaan myös obien kera.

 Hieman petyin siinä mielessä että joissakin mangoissa oli edellistä vähemmän värisivuja. Niitä olisi voitu laittaa useampikin ja vielä niin että upeita hahmoja pääsisi esiin. Mukavan pieni julkaisu ja sivujakin on laitettu mangoihin tavallista enemmän, jotta ne mahtuvat kahdenkymmenenkahden mangan julkaisuun. Ihmisistä olevat värisivut olisi voitu jättää pois sillä ne eivät näyttäneet puoliksikaan niin hyviltä kuin koirien värisivut. Plääh, tylsiä värejä ihmisten vaatteissa.

GDWO 18 ja adressi animelle

Tänään oli tullut Urumiin vihdoin ja viimein ennakkovaraus 18. osalle, jota olinkin jo odotellut. Näinpä laitoinkin tilauksen menemään ja ryhdyn odottelemaan 3-7 viikkoa mangan saapumista. Arvatenkin tämä aika kuuluu ihan nopealla tahdilla. Nyt ei olekkaan tullut tilattua oheistuotteita tai mitään muuta mielenkiintoista. Tuolla ei ole oikeastaan väliä, jos on nyt vähän hiljempaa kautta meneillään. Saanpahan keskittyä entistä enemmän kokoelmaani ja sen merkitykseen. Voihan japanilaisia huutokauppoja, huuto.nettiä tai Futago-shoppia seurata vaikkei mitään voisi ostaakkaan.

Kansi on samaa kauraa edellisten kanssa eli aika useasti niissä on ollut peltoa, kukkia tai muuten jotain vihertävää taustaa. Hahmojen värikirjoja on myöskin pysynyt melko samanlaisena, useimmiten Izouta ja Sasukea näkee. Orionin nyt ymmärtäisi kuuluvan kanteen. Ja uskokaa tai älkää Rigelin vasemmalla puolella oleva koira on Bon. En olisi itsekkään häntä tunnistanut ellen olisi käyttänyt zoomia amazon.co.jp:n sivuilla. Orionin ja Izoun kääntyneet hyppyasennot tuovat toisaalta vaihtelua kanteen. Kerrassaan hieno kansi. Takahashihan käyttää n. tunnin kannen suunnitteluun ja piirtämiseen.

Tänään tuli myös järjesteltyä kuittikansiotani. Hieman jopa ärsyttää että jemmasin 9. mangan kuitin pöydältäni johonkin piiloon. Voipi hyvin edelleen olla noissa laatikoissa, mutta tein jopa itselleni varakautin.. Hmm, taisin lähteä liian kiireessä Kuopioon. Ostin Animeconista Riki mangan, joten tein sillekkin oman kuitin. Tuossa yhteydessä en saanut mitään kuittia. Onhan se mielenkiintoista seurata myöhemmin mitä on ostanut, milloin ja millä hinnalla. Järjestelmällisyyttä. Laitoin myös Hopeanuoli musikaalilippuun kontaktimuovia.

Yritin nyt kahdessa minuutissa väkertää kuvaan hyvän tekstin, muttei sekään sitten onnistunut..... Tavallaan yritän antaa kuvan puhua puolestaan kertomalla että Orionin animelle on tehty vastikään adressi. Se lähetetään japanilaisille kustantajille osoitukseksi siitä että olemme kiinnostuneita saamaan Orionin tai Weedin 30-60 osat animeksi.

Adressi.

Joten kirjoita oma nimesi sinne, mainosta muualla netistä ja kenties Hopeanuoli ystävillesi.

Tähän loppuun mainitsen myös että aivoni ovat olleet lomalla, joten en ole oikein keksinyt blogiaiheisiin liittyviä ideoita. Jos teillä niitä on, saa vapaasti heittää kommenttia tämän aiheen perään. Ihan mukavaa olisi päästä perehtymään johonkin jos vain osaan pukea mielipiteitäni sanoiksi.

Uni Hopeanuoli musikaalin Benistä

Näen harvoin unta Gingasta, vaikka elämäni pyöriikin suurimmaksi osaksi sen ympärillä.

Uneni meni seuraavasti. Hopeanuoli musikaalin ryhmä oli innostunut esittämään uudelleen musikaalinsa Kuopiossa, kahden viikon jälkeen (14.-15.7) olleesta Animeconista. Ilmeisesti Beniä esittävälle henkilölle oli tullut jokin este jolloin Facebookkiin laitettiin ilmoitus vapaana olevasta paikasta. Itse satuin lukemaan tämän netistä ja lähetin hakemuksenkin, vaikken tiennyt edes pääsisinkö uudelleen Kuopioon. Hakemukseni hyväksyttiin ja matkani taittui kyseiseen kaupunkiinkin asti. Unessani ei sen ihmeimpiä tapahtunut. Olin kauhusta kankeana ja opettelin vuorosanojani, jotten pilaisi näinkin nopeasti koittavaa esitystä. Ihan hyvin tämä kaikki sitten meni, ilman ongelmia.

Hieman poikkean aiheesta kertomalla piirtäväni toissapäivänä mallista Kurohabaki Masamunen pään. Yritän nimittäin kehittää taitojani, jos vaikka olisin pari kymppisenä ihan kelpo piirtäjä. Hieman on nyt tämäkin tavoite jäännyt. Katsotaan nyt josko tätä tavoitettani jatkaisin.. Ihan olisivat "pallo"tekniikkaan ja koirien piirtämiseen tarvittavat vinkit ja linkit tarpeen. ~

Olin unohtaa myös kertoa, että laitoin juuri Deviantartiin Wolfielle viestiä ruotsiksi miten hän esiintyi 15 sekunnin ajan yhdessä videohaastattelussa. (Tätähän oli leikattu). Ihan mukavaa heittää ruotsiksikin jotain kun taidamme elää vain yhdessä muotissa - ei ole muita kieliä kuin englanti.

Mutta alapuolella linkki videoon.

Yle areena.

Helsingin sanomien artikkeli

14.7. olevasta Helsingin sanomista löytyi artikkeli.

"Piirtäjä tekee yhä 12-tuntista työpäivää"

- "Karhukoira Hopeanuolen isä Yoshihiro Takahashi piirtää sarjakuvaa jossa moraali on kohdillaan."

"Yoshihiro Takahashi tiesi 12-vuotiaasta asti haluavansa sarjakuvapiirtäjäksi. Hän ihaili Hiroshi Motomiyaa, joka oli tunnettu tappelusarjakuvista, joissa nuoret pojat taistelivat koulujen välisesti. Ne ilmestyivät 1970-luvulla pojille suunnatussa Shônen Jump - sarjakuvalehdessä."

"Toyotan tehtailla autonosia tehnyt Takahashi haaveili eläimien piirtämisestä. Hän päätti pyrkiä ihailemansa mangakan avustajaksi. Se on tavallinen tapa kouluttautua alalle. "Motomiya vastasi:  Tule puolen vuoden kuluttua uudestaan. Jos kuvien laatu on parantunut, pääset hommiin", Takahashi saoo. Laatu parani, mutta Takahashi sai huhkia vielä kolme kuukautta koeajalla ennen kuin pääsi kunnolla piirtämään".

Viime vuonna 40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettäneen Takahashin tunnetuin teos Hopeanuoli kertoo taistelukoirista. Eeppisessä tarinassa koirat eri puolilta Japania yhdistyvät armeijaksi tappaakseen ihmisiä terrorisoivat jättiläiskarhut, joita johtaa häiriintynyt, punaharjainen Akakabuto (suom. Punakypärä). Päähenkilö Hopeanuoli on jalosukuinen Akita-koiranpentu jonka kohtalo on taistella Akakabutoa vastaan. Hopeanuoli toimii japanilaisten samuraisotilaiden etiikan eli bushidôn mukaisesti.

"Perusjuttu bushidôssa on, että oikein tekemisen tähden voi kuolla. Selviytyminen ei ole pääasia, vaan se, että tekee oikein", Takahashi sanoo.

Helpointa on lukea tarinaa kuvittelemalla koirat ihmisiksi eli samuraisotilaiksi. Mitä karhut sitten edustavat?

Takahashi miettii pitkään.

"Mitä tahansa ulkopuolista hyökkääjää. Ehkä suomalaisesta näkökulmasta karhut voisivat olla Venäjä?"

Takahashi nauraa tämän jälkeen kohteliaasti hihittäen. Hän näyttää tavalliselta japanilaiselta valkokaulustyöläiseltä. Työtä Suomen vierailu teettääkin: Tänään ja huomenna Takahashi on kunniavieraana Japanin kulttuurista innostuneiden Animecon-tapahtumassa Kuopiossa. On fanitapaamisia ja nimikirjoitusten jakoa. Kustannustoimittaja Yuki Saka seuraa mukana kuin varjo.

Takahashi kävi Suomessa ensi kertaa syyskuussa.

"Yllätyin, kun suomalaiset fanit olivat niin hiljaisia ja rauhallisia eivätkä rynnineet. Japanissa sanotaan, että pohjoisessa asuva väki on rauhallisempaa, mutta se pätee myös muualle maailmaan", Takahashi toteaa.

Alunperin Hopeanuolessa oli kyse pelkästä toiminnasta.

"Sitemmin tarinoissa on jatkuva moraalinen ulottovuus. Loppujen lopuksi hyvä pärjää, paha ei".

Moraali nousee Takahashin lapsuuden Japanista, kun ajat olivat vaikeampia ja moraali istui ihmisissä tiukasti. Jos joku pudotti kukkaronsa, löytäjä toimitti sen poliisille. Hopeanuolen hahmot pyrkivät asetettuun tavoitteeseen kaikin voimin. Sarja on nyt suositumpi Suomessa kuin Japanissa.

"Uskon Hopeanuolen menestyneen sen ilmestyessä, koska se muistutti Japanissa katoavista arvoista, kuten ystävyydestä ja toisten kunnioittamisesta. Menestys Suomessa kertoo, että täälläkin ihmiset alkavat kaivata näitä asioita", Takahashi sanoo.

Hopeanuoli on sukupolville kokemus 25-35-vuotiaille suomalaisille. Sarjan animaatioversio julkaistiin Suomessa videokasetilla "Sallittu"-leiman alla jo vuonna 1989. Silloin animaation japanilaista alalajia vierastettiin. Siksi julkaisun kannessa Ôhun miljöö vaihtui Alaskaksi ja sepel- ja ruskeakarhut "grizzlyiksi" Vaikka sarja oli sensuroitu hahmojen kuolemat olivat usein surullisia. Kun Punainen jättiläinen alkoi julkaista sarjakuvaa suomeksi vuonna 2010, nostalginen tunneside tuotti tulosta. Tasan vuosi sitten Hopeanuoli oli Suomen myydyin manga. Seuraavista koirasukupolvista Weed- ja Orion-sarjat houkuttelevat yhä nuorempia faneiksi. Takahashilta eivät näytä työt loppuvan. Hän piirtää usein 12 tuntia päivässä.

"Piirtämistä hankalampaa on tarinoiden kehitys ja uusien vihollisten keksiminen"

Kuka?

Yoshihiro Takahashi

- Syntyi 18. syyskuuta 1953 Higashinarusessa Akitan prefektuurissa Japanissa.

- On piirtänyt paljon pojille suunnattuja urheilu- ja seikkailuaiheisia sarjoja. Niistä tunnein kertoo karhukoirista.

- Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin) ilmestyi mangana 1983-1987). Siitä julkaistiin 21-osainen animesarja vuonna 1987.

- Takahashi jatkoi koirien piirtämistä 60-osaisella mangalla Hopeanuolen pojasta Weedistä. Sarja päättyi 2009 ja tällä hetkellä Takahashi piirtää Weedin pojan Orionin seikkailuja.

- Takahashilla on musta labradorinnoutaja Liz joka on nimetty Elizabeth Taylorin mukaan.

Animecon 2012 14.7-15.7

Ihana kokemus! Vaikka aluksi tätä stressasi niin paljon ettei ensimmäisenä päivänä tahtonut nukkua ollenkaan. Ja tavallaan tämä oli juhlimista siitä, että kymmenisen vuotta on omasta Hopeanuolen tapaamisesta.

Ensimmäisenä päivänä liikuin Poliisikoira_88:n kanssa. Olimme myös kahden roolipelaajakaverimme ja yhden tuttavamme seurassa. Päivähän lähti käyntiin sillä että menimme konserttisaliin Takahashin haastatteluun. Saimme vieläpä ihan hyvät paikat ja kyllä me fanitytöt huusimme että taputimme mukana. Otin pari kuvaa (1-4), jottei olisi häiritsevää, ajatellen muita paikallaolijoita.

Yoshihiro Takahashin haastattelu. "Hyvää huomenta!"

Kyllä ainakin kuulin miten Uru piti yhteen väliin ovi auki Hopeanuoli on p*rseestä paneelia. Oikeastaan uhrasin tämän tilaisuuden saadakseni Yoshilta nimmarin. Täytyykin tähän väliin mainita miten mukavaa porukkaa mm. järjestyksenvalvojat olivat. Neuvoivat mm. meidät tutkintosaliin kun kartasta emme ymmärtäneet yhtään mitään. Siinä selasimme mangojamme ja puhuimme kaikkea randomia Gingasta. Joku kommentoi minulle että häneltä puuttuu juuri kyseinen Orionin osa. Bommelyon? Spyron tunnistin läheltäni ja hän oli parin jonottajan päässä minusta. Jeps pääsimme sisään ja Yoshi kirjoitti minulle nimmarin. Hän ihmetteli jopa jotain japaninkielistä tekstiä Orion mangan ekan luvun kohdalla & yritti elein selittää jotain siihen liittyvää. Kättelin onnellisena Yoshia sydämen ollessa kurkussa ja perhosten vatsassa. Mutta ei kettu miten sain hävetä itseäni tämän jälkeen. Vaivuin kirjaimelisesti niin pahaan shokkitilaan että en onnistunut ottamaan idolistani kuvaa. 10 sekunnin itselaukaisin & automaattisalama olivat menneet paniikissa päälle ja kaikki fanit facepalmasivat minulle myötähäpeästä. Käteni tärisivät... Onneksi kaverini sai kuvia... Mennessäni alas huomasin että jalkani ovat tulessa ja askeleeni heikkoja. Yoshin näkemisellä on siis jotain vaikutusta. Vielä uskomattomampaa oli päästä yhteiskuvaan tämän henkilön kanssa. Myöhemmin löysinkin tämän kuvan foorumin ohjaamana<3 Olenkin aikeissa tulostaa ja kehystää kuvan. Tuonne kokoelmahyllyn päällehän se menee.

Yoshihiro Takahashin nimmari<3

Onneksi emme menneet jonottamaan animekonserttiin kerta siellä ei ollut GNG:n tunnaria. Windy yritti meille selittää Ginga roomin olinpaikkaa (kuin myös Spyro ja 2 muuta immeistä Hopeanuoli faniyhdistyksen pöydän luona). "Se on myyntipisteiden oikealle puolella". No etsimme vasemmalta puolelta oikeasta kulmasta. Kahvilan lähettyvillähän tämä oli, sattumalta havaitsin. "Se on varmaan tämä puinen ovi, koputetaanko?" - ei kun lasiovi... Niin ja muistimme huoneen olevan auditoriossa..

Kaverini joutui lähtemään kotiin eläimiä hoitamaan, joten seuraavana päivänä kuljin Windyn kanssa. Käydessämme Ginga roomissa meitä tuli jututtamaan Emilia niminen tyttö. Viereisessä ja mm. meidän pöydässämme 2 ihmistä oli ostanut Weed figuureita, joten arvuuttelimme mitä hahmoja laatikoissa olisi. Sitten tulikin lähtö kamarimusiikkisaliin. Edessäni olevalla rivillä istui ainakin Äffä, Wolfmenia ja Spyro. Nautin täysin siemauksin tästä luennosta - kuvia otin yhden kpl. Windyllä ja tällä tytöllä oli fanitapaaminen, joten itse kiirehdin syömään ja kuluttamaan aikaa. Tavallaan kaduttaa ja ei kaduta etten osallistunut tähän kilpailuun voidakseni päästä fanitapaamiseen.

Hopeanuoli musikaalin hahmoja.

Sitten olikin luvassa Hopeanuoli musikaali. Tuntui uskomattomalta ja pääsimme Windyn  kanssa istumaan lähelle Yoshia - rivin edessä meitä. Musikaali oli kerraan upea! Odotin koko ajan Sniperin näkemistä tilanteesta toiseen, ihme ja kumma. Erityisesti jäi mieleen tuo nimitys lento-orava yhdessä vaiheessa musikaalia.. Musikaalin jälkeen aloinkin käppäilemään parkkipaikalla olevaan autoon hyvästeltyäni nämä kaksi ihmistä.

5 eurolla irtosi Riki manga<3

Animecon ranneke ja Hopeanuoli musikaalin lippu

Miksi olen huono fani?

1. Käytän kaiken käytettävissäni olevan rahan keräilyyn..

2. Olen laiska katsomaan Weedin animea omilta levyiltäni, vaan katson aina netistä. Ei tuo piirtotyyli vaikuta oikeastaan asiaan mitenkään. Sama tuppaa olemaan Hopeanuolenkin suhteen että katson netistä jaksoja kun en jaksa levyjä pistää pyörimään. Ei mikään kumminkaan voita omalta sohvalta katsomista.. Pitäisikin katsoa animea useammin ja pitää maratooneja - tulisi katsottua niitä omia levyjä.

3. Luen suomimangaa harvoin.

4. En osaa tietoisesti arvostaa kokoelmaani.

5. En tehnyt mitään sen eteen että olisin päässyt viime vuonna näkemään Yoshin. En ole kiinnostunut fanitapaamisista ja tuskin liityn Hopeanuoli yhdistykseenkään tai menen mihinkään muihin miitteihin. Ei kiitos.

6. Käytän liikaa aikaa Ginga nettisivuilla pyörimiseen. Tämä on ihan totta, pitäisi keksiä vastapainoksikin jotain muuta tekemistä kuin koneella notkumista. Ja mitähän se edes olisi?

7. Yritän saada muita faneja liittymään keskustelufoorumeille huonoin tuloksin.

8. Foorumeille kirjoittamiseni on tönkköä ja sönkköä. Minun on vaikea pukea mielipiteitäni sanoiksi.

9. Kyselen usein fanikavereiltani ovatko he ostaneet uusinta Weedin osaa. Saarnaan ja kyselen perään joko nyt olet hommannut uusimman mangan. Tästä tavasta pitäisi siirtyä pois. Minkäs sille voi kun haluan Orioninkin suomeksi. Ärsyttää vieläkin nuo netissä olevat mielipiteet siitä, miten joku ei ole ostamassa mangaa koska se on liian pitkä. Vaikka rahaongelmaa ei ole ollenkaan.

10. En osaa piirtää koiria millään tyylillä. Päitä on varsin kiva piirtää kuin kokonaisia kroppia.. Annankin muille vaikutelman että osaan piirtää Ginga-tyylillä, kun olen piirtänyt näytön läpi näitä piirrustuksia seinille. Perfektionistimainen ja vaikea luonteeni ovat suuri este harjoittelulle.

11. En ole kirjoittanut puoliakaan fanitarinoitani loppuun.

12. Aina jossain keskustelufoorumilla tulee olla käytössä edes yksi Ginga-ava. Työpöytäni taustakuvakin olisi hyvä liittyä Gingaan.. Nyt taustakuvana on Yoshi.

13. En ole kiinnostunut näyttämään muille läheisilleni Gingaa tai edes mainitsevani sen kuuluvan elämääni.

14. En ole tietoinen ketkä oikeastaan ovat lempihahmojani ja miksi.

15. Sarjan ihmiset eivät kiinnosta minua pätkääkään. En katso 1 ja 2 levyjä juuri ollenkaan. Poikkeuksena tämä Hopeanuolen villikoiriin liittyminen.

16. Olen saattanut aiheuttaa mangoihini reunoihin kulumaa tms. omalla huolimattomuudellani.

17. Suomen suurimman kokoelman omistajan titteli ei kiinnosta minua pätkääkään.

18. Olen laiska kuuntelemaan soundtrackeja.

19. "Annoin" siskoni pilata magneettini.

20. En pidä naaraista.

21. En uskalla tykätä Ginga-sivuista facebookissa.

22. En ole jaksanut herätellä Ginga-sivujani eloon.

23. Pidän Weedistä hahmona.

Tulikohan tässä edes kaikki synnit sanottua?